Roger Waters : The Pros And Cons Of Hitch Hiking
Kcrimso kirjoitti noin 16 vuotta sitten (11 kommenttia)
+/- saldo : 0 | Tweet
Ensimmäinen oikea Watersin soololevy on kelpo kamaa vaikkei vedäkään vertoja Floydin kirkkaimmille hetkille tai edes miehen omalle mestarilliselle Amused To Death-levylle. Dynaaminen tuotanto vaatii keskittynyttä kuuntelua. Hiljaiset hetket ovat todellakin hiljaisia ja sitten taas Watersin raivon/tuskan purskahdukset.. no hienoja :D Arvosana: 7
Ei ole niin raskasta kuunneltavaa kuin Final Cut, mutta kyllä tämäkin aikansa ottaa ennen kuin avautuu kunnolla. Hyvä levy. Aikoinaan ei ollut riittävästi kärsivällisyyttä tälle, mutta nyt nautin.
Hyvin samantapainen kuin The Final Cut, mutta soundaa hieman eriltä esim. runsaan saksofonin vuoksi ja onko tuo nyt dobro tuo akustinen kitara? Taustalaulajia on jo melkein liikaa. Hämmentävää miten hyvin Clapton on mukautunut tähän, soolourallaanhan se ei ole saanut mitään kunnollista aikaiseksi :)
Hieno levy. Arvostukseni on kasvanut sitten kuuden vuoden takaisin kommenttini. On tämä vähintään kasin levy. Perhanan hyvät soundit, tätä kannattaa soittaa kovaa! Vittuuntunut Waters = hyvä Waters.
Hauskana sivuhuomautuksena: Rolling Stonen mielestä tämä oli yksi aikakautensa huonoimpia levyjä. Se sai yhden tähden ja levy tuomittiin täydeksi kaatopaikkakamaksi.
http://web.archive.org/web/20090304192125/http://www.rollingstone.com/reviews/album/322060/review/5940693?
Itse en tä'stä levystä erikoisemmin välitä, mutta noin yleisesti hyvänä nyrkkisääntönä voi pitää sitä, että jos Rolling Stonessa haukutaan, kannattaa heti kiinnostua.
Hyvä levyhän tuo on. Ehkä pikkaisen liian Pink Floydmainen, Roger olisi jo tässä voinut yrittää lähteä johonkin muualle. Mulle on virkistävää että ne kaksi seuraavaa olikin jo erilaista.
Mulle on virkistävää että ne kaksi seuraavaa olikin jo erilaista.
Siis Radio K.A.O.S. ja Amused To Death? Okei Radio K.A.O.S. on kasarikökköydessään ihan jotain muuta mutta kyllä Amused To Death on minusta eniten Pink Floydia muistuttava Watersin soololevy. The Pros And Cons on minusta laajakangasversio singer-songwriter levystä. Bob Dylania suurella budjetilla. Tai pientä arkidraamaa mutta David Leanin kuvaamana :) Toki The Pros And Cons on myös jonkinmoista jatkumo The Final Cutille sitä ei voi kiistää, mutta TFC onkin oikeastaan se Watersin ensimmäinen (Okei The Music From The Body on olemassa...) soololevy.
Millanenhan ois tämä vaihtoehtonen todellisuus:
In July 1977, Waters played some of the music demos of what he had pieced together, but he also played parts of another album he was preparing titled Bricks in the Wall to the rest of his bandmates in the group Pink Floyd. After a long debate, they decided that they preferred the concept of Bricks in the Wall instead, even though their manager at the time, Steve O'Rourke, thought that Pros and Cons was a better-sounding concept, and David Gilmour calling Pros and Cons stronger musically.
"Well, the idea for the album came concurrently with the idea for The Wall - the basis of the idea. I wrote both pieces at roughly the same time. And in fact, I made demo tapes of them both, and in fact presented both demo tapes to the rest of the Floyd, and said "Look, I'm going to do one of these as a solo project and we'll do one as a band album, and you can choose." So, this was the one that was left over. Um...I mean, it's developed an awful lot since then, I think." - Roger Waters
Niin, Pros and Cons kuulostaakin juuri tuolta. Se kuulostaa 70 luvun Floydilta. Ihan ok sinänsä, mutta kiva että äijä siirtyi sitten uudempaan ilmaisuun.
Niin, Pros and Cons kuulostaakin juuri tuolta. Se kuulostaa 70 luvun Floydilta. Ihan ok sinänsä, mutta kiva että äijä siirtyi sitten uudempaan ilmaisuun.
The Wall oli aika iso irtiotto Floydille ja Pros kuulostaa jossain määrin samantyyppiseltä (mikä ei ole yllättävää teosten historia huomioiden!), mutta en mä kyllä muuten Pros And Consissa kovin selkeää yhteyttä 70-luvun Floydiin kuule.they preferred the concept of Bricks in the Wall instead
Ehkä Pros and Consilta ei löytynyt sopivaa biisiä, johon laittaa diskokomppi taustalle.