OldfieldOlli kirjoitti noin 15 vuotta sitten (4 kommenttia)

Kappas!Tätähän ei ole vielä kukaan arvostellut.Kyseessähän on miehen paras levy sitten kolmosen.Albumin aloitusraita on kumma,mutta sen jälkeen seuraavat kappaleet ovat toinen toistaan hienompia.Erityisesti I grieve on yksi kaikien aikojen parhaita PG kappaleita.Myös Sky blue ja Signal to Noise ovat parhautta eikä muukaan materiaali jää paljoa jälkeen.Myönnettävä on,että kesti kyllä muutaman kuuntelukerran,että tähän pääsi kunnolla sisälle.9 1/2

Kcrimso kirjoitti noin 15 vuotta sitten+/- saldo : 0
Gabrielin paras levy kolmosen ja nelosen jälkeen. Suosikkibiisit: Growing Up, No Way Out, I Grieve ja erityisesti upea Signal To Noise. Arvosana: 9


Lerxst kirjoitti noin 15 vuotta sitten+/- saldo : 0
Gabrielin paras levy kokonaisuutena. Darkness ja Growing up levyn suosikit.


Kcrimso kirjoitti noin 8 vuotta sitten+/- saldo : 0
Tästä levystä on jo 14 vuotta. Ja sen sijaan että Gabriel valmistautuisi lopultakin julkaisemaan jatkoa tälle niin hän lähtee yhteiskiertueelle Stingin kanssa... :/


Kcrimso kirjoitti noin 8 vuotta sitten+/- saldo : 0
Repivästi melkoista dynamiikkaa hyödyntävä aggressiivinen Darkness tuntuu olevan levyn alussa kuin varottamassa että paluuta So-levyn pop-tunnelmaan ei ole luvassa. Tunnelmat ovay synkkiä eikä niitä kevennetä missään vaiheessa Sledgehammerin tai Kiss That Frogin kaltaisilla ralleilla. Up:ia edeltävä "oikea studiolevy" Us oli melko seestynyt ja sisäänpäin kääntynyt ihmissuhdelevy (ja hieno sellainen). Mielen sisäavaruutta Upillakin luodataan, mutta musiikillisesti tämä on räväkämpi tapaus ja jossain määrin paluuta kolmosen ja nelosen kokeellisiin tunnelmiin. Toki soundimaailma on hyvin erilainen ja esimerkiksi noiden levyjen etniset kuviot ovat (lähes) täysin poissa. Levyn ehkä eniten hittipotentiaalia sisältävä biisi, talkshow-satiiri The Barry Williams Show on sanoituksiltaan niin sysimusta että ei sillä ollut todellista mahdollisuutta menestyä hittimarkkinoilla vaikka olikin levyn ensimmäinen sinkkujulkaisu (Sean Penn ohjasi hienon musiikkivideon). Sanoitukset ovat muutenkin levyllä todella hienoja. Biisit ovat melko pitkiä, yhtä lukuunottamatta kaikki kuusi tai seitsemän minuuttisia. Soundit ovat massiiviset, pääosin hyvässä mielessä vaikka ehkä hieman lipsahdetaan ylituotannon puolelle.

Levy on 66 minuuttia pitkä, mutta kantaa pitkän kestonsa varsin mukavasti. Biisimateriaali on kauttaaltaan laadukasta eikä sieltä ole helppo poimia floppeja eikä etenkään huippuja koska taso on koko ajan niin korkea. Ehkä minua kuitenkin eniten miellyttää eeppisiin elokuvamaisiin sfääreihin kasvava Signal To Noise joka hyödyntää upeasti ennen levyn julkaisua kuolleen Nusrat Fateh Ali Khanin ääntä. Koskettava I Grieve on myös yksi kohokohdista ja biisinä ehkä jossain määrin jatkoa Us:in tunnelmille. Upea, upea levy. Yksi parhaimmista mitä veteraaniproggari on 2000-luvulla saanut aikaiseksi. Toivottavasti tälle vielä joskus saadaan jatkoa? Gabrielhan lupaili jo muutama vuosi levyn julkaisun (2002) jälkeen että samoissa sessioissa (Gabriel sävelsi Upia varten yli sata kappaletta) pääosin syntynyt levy I/O olisi viimeistelyä vaille valmis. No nyt on vuosi 2016 ja yhä tässä odotellaan? :D