Ageness : Songs From The Liar's Lair
Wizardian kirjoitti noin 15 vuotta sitten (4 kommenttia)
Tätä levyä olin ainakin itse odotellut jo useamman vuoden.
Agenessin edellinen levy "Imageness by Ageness" julkaisttin vuonna 1998
ja monasti uskoin jo bändin lopettaneen. Onneksi näin ei tapahtunut.
Uusi levy ""Songs From The Liar's Lair" julkaistiin äskettäin kotimaisen
Presence Recordsin kautta ja on kai jo saatavilla pääkaupunkiseudun ulkopuolellakin.
Nyt näin useamman kuuntelu kerran jälkeen voisi antaa hieman kommenttiakin.
Aloitusraita "Entering" johdattelee kuulijaa leffamusanomaisesti,
kunnes "Martial Arts" räjäyttää äänispektrin voimallisella rytmillään.
Bändi soittaa tiukasti yhteen ja polveileva rytmikuvio jakoineen
vaatii hieman totuttelua ennenkuin sen oikein oivaltaa.
Tahtilajina on jotain kakskytviiskahdeksasosaa!!
Tämä moniosainen ja pitkä teos hurahtaa ohi liiankin pian,
ja sisältää erinomaisia soitinosuuksia ja laulustemmoja.
Kappaleen lopussa rullataan vielä hienosti Pohjolamaisissa sävyissä.
Seuraava "The Lie And The Liar" alkaa tunnelmallisissa merkeissä
muuttuen oopperaväliosan kautta Gilmour tyylisen kitarasooloon,
josta pienen suvannon jälkeen bändi jyrää majesteettiseen loppukiertoon.
Gregoriaanisen kuoron saattelemana alkaa piinaava "Why Don't You Go Away",
jossa solisti kuulostaa paikoitellen erehdyttävästi Bowielta.
Jotenkin tulee mieleen Darkness-biisi bändin ekalta levyltä.
Biisin instrumentaaliteemat ovat hyvin esillä levyn muissakin kappaleissa,
häivähdys Frippiä ja Stickiä, kunnes lopussa matalaääninen kuoroteema
jättää bändin alleen volyymillaan.
Ahdistuksesta aurinkoon, nousee "Sons Of Madness" häpeämättä flirttaillen
jopa Steely Dan tyyppisten laulustemmojen kanssa.
Pakollisen suvannon jälkeen ultranopean Tony Banks-tyylisen kosketinsoolo-osion
kautta kitarasooloon ja biisi loppuu koko bändin yhteisten synkooppien kautta mellotronkuoroon.
Oma suosikkini ja tuleva Ageness -klassikko "The Lament Of Ghosts"
on niin moniosainen ja mukaansatempaavan intensiivinen että oksat pois!
Huimaa kosketinakrobatiaa ja synkkiä fiiliksiä sisältävä teos
monilla nerokkailla sovituskikoilla höystettynä.
Lopussa on Ageness varmaankin rankimmillaan ikinä
ja loppuhuipennus mellotronteemoineen on silkkaa murhaa!!
Levyn päättävä "Liar's Lair" onkin epäkiitollisessa asemassa mestariteoksen jälkeen,
mutta levollisen tunnelman saattelemana mielli rauhoittuu ja tyyntyy.
Itseasiassa tässä biisissä ei olla enää kaukana Queen balladin (hienot taustalaulut)
ja Pink Floyd-tyylisen ajattomuuden lähes täydellisestä ristisiitoksesta.
- "Songs From The Liar's Lair" on kansia myöten viimeistelty ja viilattu kokonaisuus joka jättää erittäin vähän (josko lainkaan) toivomisen varaa tämäntyyliselle julkaisulle.
Eniten kysymystä herättääkin seikka miten bändi aikoo ylittää itse asettamansa riman tulevaisuudessa, vai oliko tämä tässä? Toivottavasti ei...
Agenessin edellinen levy "Imageness by Ageness" julkaisttin vuonna 1998
ja monasti uskoin jo bändin lopettaneen. Onneksi näin ei tapahtunut.
Uusi levy ""Songs From The Liar's Lair" julkaistiin äskettäin kotimaisen
Presence Recordsin kautta ja on kai jo saatavilla pääkaupunkiseudun ulkopuolellakin.
Nyt näin useamman kuuntelu kerran jälkeen voisi antaa hieman kommenttiakin.
Aloitusraita "Entering" johdattelee kuulijaa leffamusanomaisesti,
kunnes "Martial Arts" räjäyttää äänispektrin voimallisella rytmillään.
Bändi soittaa tiukasti yhteen ja polveileva rytmikuvio jakoineen
vaatii hieman totuttelua ennenkuin sen oikein oivaltaa.
Tahtilajina on jotain kakskytviiskahdeksasosaa!!
Tämä moniosainen ja pitkä teos hurahtaa ohi liiankin pian,
ja sisältää erinomaisia soitinosuuksia ja laulustemmoja.
Kappaleen lopussa rullataan vielä hienosti Pohjolamaisissa sävyissä.
Seuraava "The Lie And The Liar" alkaa tunnelmallisissa merkeissä
muuttuen oopperaväliosan kautta Gilmour tyylisen kitarasooloon,
josta pienen suvannon jälkeen bändi jyrää majesteettiseen loppukiertoon.
Gregoriaanisen kuoron saattelemana alkaa piinaava "Why Don't You Go Away",
jossa solisti kuulostaa paikoitellen erehdyttävästi Bowielta.
Jotenkin tulee mieleen Darkness-biisi bändin ekalta levyltä.
Biisin instrumentaaliteemat ovat hyvin esillä levyn muissakin kappaleissa,
häivähdys Frippiä ja Stickiä, kunnes lopussa matalaääninen kuoroteema
jättää bändin alleen volyymillaan.
Ahdistuksesta aurinkoon, nousee "Sons Of Madness" häpeämättä flirttaillen
jopa Steely Dan tyyppisten laulustemmojen kanssa.
Pakollisen suvannon jälkeen ultranopean Tony Banks-tyylisen kosketinsoolo-osion
kautta kitarasooloon ja biisi loppuu koko bändin yhteisten synkooppien kautta mellotronkuoroon.
Oma suosikkini ja tuleva Ageness -klassikko "The Lament Of Ghosts"
on niin moniosainen ja mukaansatempaavan intensiivinen että oksat pois!
Huimaa kosketinakrobatiaa ja synkkiä fiiliksiä sisältävä teos
monilla nerokkailla sovituskikoilla höystettynä.
Lopussa on Ageness varmaankin rankimmillaan ikinä
ja loppuhuipennus mellotronteemoineen on silkkaa murhaa!!
Levyn päättävä "Liar's Lair" onkin epäkiitollisessa asemassa mestariteoksen jälkeen,
mutta levollisen tunnelman saattelemana mielli rauhoittuu ja tyyntyy.
Itseasiassa tässä biisissä ei olla enää kaukana Queen balladin (hienot taustalaulut)
ja Pink Floyd-tyylisen ajattomuuden lähes täydellisestä ristisiitoksesta.
- "Songs From The Liar's Lair" on kansia myöten viimeistelty ja viilattu kokonaisuus joka jättää erittäin vähän (josko lainkaan) toivomisen varaa tämäntyyliselle julkaisulle.
Eniten kysymystä herättääkin seikka miten bändi aikoo ylittää itse asettamansa riman tulevaisuudessa, vai oliko tämä tässä? Toivottavasti ei...
+/- saldo : 0 | Tweet
Hmm, Agenessin aiemmat levyt eivät ole tehneet suurta vaikutusta, mutta tämä uutuus olisi kyllä kiva kuulla.
Suosittelen tutustumista, mulle kolahti kovaa ja soinut jo viikon lähes päivittäin. Tohon Wizardianin mielipiteeseen on helppo yhtyä :)
Jep, hyvä levy! "Imageness" oli pettymys minulle aikoinaan, mutta tämä on kyllä paljon parempi. "Martial Arts" on ykkösluokan progea, ja muutenkin on hienoja biisejä.
On tämä selkeesti Agenessin paras levy. Arvosana: 7