Jethro Tull : Roots to Branches
Janus kirjoitti noin 14 vuotta sitten (8 kommenttia)
Yllättävän hyvä levy Andersonilta ja kumppaneilta. Eipä olisi uskonut ajankohdan huomioiden.
+/- saldo : 0 | Tweet
J.T.:n musiikki on kyllä ollut aina hyvää ja soittaisinkin sitä enemmän jos lauluääni olisi parempi ja se "honotus" olisi poissa. Tällä levyllä kuitenkin laulu sujuu siedettävissä rajoissa... olikohan tuolloin jo annettu siitä palautetta hänelle?
Väitänpä että jos bändiin olisi hankittu oikea laulaja niin J.T. olisi ollut paljon paljon suositumpi.
Muokattu 08.04.2012 00:50 by Markkutapio.
Sitten on vielä se huilunrääkkäys ja hassut vaatteet. :) Toisaalta nämä antoivat bändille persoonallisuutta, ja sitä kautta huomiota.
Pop-puolella lauluäänen merkitys lienee suurempi.
Minusta Anderson oli parhaimmillaan erinomainen laulaja. 70-luvun puolivälissä siis.
Kylläpäs kuulosti hyvältä tämä levy taas tänään. Ehdottomasti Jethro Tullin kymmenen parhaan levyn joukossa. Voisi nousta korkeammallekin jos tarkkaan alkaisi vertailemaan.
Kasasin alkukesästä kaikki 70-luvun ja muut omasta mielestäni merkityksekkäätTull-levyt esille kesän aikana kuunneltavaksi, mutta jotenkin hyytyi heti. Ei ollut se hetki. Rootsista tykkäsin aikanaan. Oikeaa vibaa odotellessa, nämä on joskus käytävä läpi...
Enpäs muistanutkaan, että Steve Bailey soitti puolet bassoista tällä. Nyt aloin höristämään korviani, kun kuulosti epätyypilliseltä Peggiltä ja eihä hää sitten ollutkaan.
Tällä levyllä rytmiryhmä/t tekee/tekevät hienoa työtä. Ihan toista kuin pliisu meininki Ian Andersonin parilla viimeisimmällä levyllä.
Vihdoinkin hyvä Jethro Tull monen surkean albumin jälkeen. Itseasiassa tämä on minusta vahvinta Jethro Tullia sitten vuoden 1978 Heavy Horsesin.
Ian Anderson on tuonut Roots To Branchesin musiikkiin paljon etnisiä vaikutteita erityisesti idästä (mm. Intiasta) jotka kuuluvat levyllä paitsi monina eksoottisina puhaltimina, mutta myös jänninä rytmityksinä. Rytmisesti levy onkin erittäin kiinnostava ja rumpali Doane Perry sekä basistit Steve Bailey ja Dave Pegg tekevät hyvää työtä. Tarttuvia melodioitakin riittää lähes joka biisiin ja Ian Andersonin lauluäänikin on kohtuu hyvässä kuosissa vaikka onkin yksiulotteisempi ja käheämpi kuin 70-luvulla. Ian Anderson huilistintaidot sen sijaan ovat tällä levyllä selkeästi korkeammalla tasolla kuin aiemmin ja voi olla että hän oli jota taitojensa huipulla.
Sounditkin ovat mukavan muhevat ja tasapainoiset vaikkakin Andy Giddingsin kosketinsoittimet kuulostaa paikoin turhan lasisilta ja lelumaisilta. 60 minuuttisena levy on hieman ylipitkä ja etenkin loppupuolella meno hieman hyytyy ja levyn pari viimeistä aika keskinkertaista raitaa olisi voinut huoletta jättää pois. Mutta tälläisenäänkin Roots To Branches on mainio levy ja pääsee omissa kirjoissani kymmenen parhaan Jethro Tull-levyn joukkoon.
Parhaat biisit: Rare And Precious Chain ja This Free Will.
8/10