Le Orme : Uomo di Pezza
retrou kirjoitti noin 14 vuotta sitten (14 kommenttia)
Tässä teille karsea vokalisti. Muutenkin tämän bändin musiikista mielestäni puuttuu jotain ideaa, pontta tai särmää.
+/- saldo : 0 | Tweet
Vokalistin taidot ovat aina olleet Le Ormella se heikoin lenkki; jatkuvasti liikutaan miltei laulajan äänen teknisillä äärirajoilla! Melodiat ovat kuitenkin upeita yhdessä draamallisten taitteiden kanssa. Olisiko italialainen ooppera- tai lauluperinne tähän syynä?
Bändin musiikki on ehkä liian klassisvaikutteista, jotta siitä voisi kovapintainen rockfani pitää. Eihän bändillä ole koskaan edes ollut "oikeaa" kitaristia leivissään. Tässä voisi olla tuo särmän puutteen tunnun aiheuttaja.
Mielestäni Le Orme on kokonaistuotantoa tarkastellen italoprogen paras bändi PFM:n ohella. Laulajakin on miellyttävämpää kuunneltavaa kuin keskivertoitalokiekujat.
Minua ärsyttää tuo laulaja jostain syystä aika paljon. Hänen äänenpainoissa tai -sävyissä ei tunnu olevan mitään vaihtelua tai dramatiikkaa.
Mun mielestä bändin musiikki kärsii yllätyksettömyydestä. Tykkään että progessa ja musiikissa muutenkin on sellaista vähän häröilevää ja outoa otetta, kuten esim. Osannan Palepolissa tai Balletton Ys'issä.
No ehkä mä tykkään Le Ormesta juuri siksi että siinä ei ole liikaa "yllätyksiä". Eli täysin sattumanvaraista musiikillisten ideoiden roiskintaa joka on tyypillistä italoprogelle. Le Ormen parhaat kappaleet kehittyvät yleensä luontevasti ja orgaanisen oloisesti.
Olen tässä asiassa täysin samaa mieltä Kcrimson kanssa.
Omasta puolestani totean että Palepoli ja Ys riipivät (herkkää?!) kuuloluustoani!
en löydä semmoista, onks tää sama ukko? http://www.youtube.com/watch?v=YPW6CHtjFdg&feature=related
Laulaja ei tosiaan ole kummoinen, mutta ihan kivaa musiikkia.
Minua tämä ei oikein vakuuttanut.
Parempi kuin muistinkaan. Laulaja tökki yhdessä biisissä (en muista enää missä).
Uomatien Pizza. Myyrmäessä.. Ei töki laulaja kovinkaan paljon. Loppua kohden paranee mutta ei tästä mun suosikki-italiaanoa tule. Kun on parempia.
Aina löytyy parempia, loputtomasti. Jos näin ei olisi, yhtäkään uutta levyä ei kenenkään tarvitsisi koskaan hankkia, sillä huonomman hankkiminen olisi absurdia...Blääh!
Eihän se nyt riitä että löytäisi YHDEN PARHAAN levyn. Vaikka se olisikin olemassa niin kyllähän sitä pitää vaihtelua olla.
Oikeestaan mä aika harvoin vertaan levyjä toisiinsa ja mietin että voisko joku toinen olla parempi. Toki on joitain levyjä joihin ei kyllästy ikinä ja sitten on niitä jotka aikansa tuntuu hyviltä. Hyvä levy tuntuu kuuntelussa hyvältä.
Melodinen soljuvuus on tässä "Räsynukessa" parasta. Kyllä taas pitkästä aikaa seuraan mielelläni näitä "jalanjälkiä".