Levyt : kommentit
Ei näemmä löydy netistä videona malliksi vanhaa Kummeli-sketsiä, missä Musacornerin vieraana Mikko Taavitsa (= Miles Davis) näyttää miten torvella vedetään, mutta jos tuo joskus osuu kohdallesi niin tiedät mitä tarkoitin.
Sakari Kukko veti kummelit, Wimme oli muistaakseni sairaana tai muutoin estynyt.
HIenolta kuulosti musiikkitalossakin sen enempiä analysoimatta, tuli käytyä katsomassa levynjulkistuskeikka mitenkään erityisesti tiedostaen ja suunnitellusti kun ei tuo etno/maailmanmusiikki ehkä kuitenkaan mikään ykkösjuttu ole itselle.
Michael Kisken "uusi" bändi, ei tässä ainakaan pyörää ole keksitty uudelleen, perinteitä kunnioittaen mennään, mutta ihan tarttuvia ralleja vaikka autoajelulle.
Pystyyhän näitä editoimaan, mutta ei sinne kuuhunkaan ihan kaikkia halukkaita päästetty. :)
Rankkaa on, mutta tyylikkäällä tavalla. Tätä levyä voisi kuunnella pelkästään jo rumpalin takia, mutta on noissa biiseissäkin useimmissa enemmän ideaa kuin esim. » jatkuu
Tänään 40 vuotta mittarissa tällä julkaisulla, vielä ehtii juhlan kunniaksi pyöräyttämään...
Ei kuulosta kauhean omalaatuiselta levyltä.
Haa, tämähän on kestänyt ajan hampaassa yllättävänkin hyvin, ennakkopeloista huolimatta. Ainakin remasteria sietää kuunnella soundien puolesta, vinyyliä en vielä kaivanut romujen alta.
Kah, sehän olikin Heading for Tomorrow se ensilätyn nimi. Vielä kun uskaltautuisi kuuntelemaan...
Gamma Ray! Tämä melkein saa kaivamaan kellarista vinyylisoittimen + vinyylit esiin, Heaven Can Waitia on tullut aikoinaan pyöritettyä ahkerasti. Toisaalta viime aikoina olen kyllä törmännyt monesti siihenkin että ajan kultaamiin muistoihin ei pitäisi mennä sorkkimaan...
Ensikuuntelulla ei mitenkään lupaava esitys, lisäksi kun tuohon rumpalointiin tuli kiinnitettyä vähän tavallista enemmän huomiota niin muutama juttu kuulosti melkeinpä kompastelulta, mutta kyllähän tämä kiekko on alkanut muutamalla lisäkuuntelulla toimimaan.
Jonkin verran samanlaista fiilistä mukana kuin James LaBrien edellisellä soololla, mikä ei ole ollenkaan huono asia.
Jonkin verran samanlaista fiilistä mukana kuin James LaBrien edellisellä soololla, mikä ei ole ollenkaan huono asia.
Ei tästä ainakaan mitään uutta ole löytynyt vaikka itsensä on pakottanut muutaman kerran läpi kuuntelemaan. Ilman kovia laulajia tämä ei olisi oikein mitään, vähän sama ongelma oli Stream of Passionin sävellyksissä. » jatkuu
Ihan siedettävältähän tämä kuulosti. Itseasiassa bändin nimi jäi "vainoamaan" niin piti sitten tsekata. Vähän tai oikeastaan aika paljonkin tulee mieleen nämä uudemmat Paradise Lostit, ei vähiten laulajan soundin takia.
Vuosi vuodelta "Virtualitystä" tulee aina vaan kammottavampi, en ymmärrä... kohta pitää polttaa versio, mistä on poistettu tuo biisi.
Mut hyvin rokkaa (yksi turha kommentti lisää että saan testattua formin käsittelyä). Syy se on huonokin tekosyy.
Pientä Led Zeppleniä pukkaa kyl.
Jospa tämä nykyinen onkin toisen sukupolven alkuperäisen DNA:sta monistettu kaksoisolento, jonka solurakenne ei kestä alkoholia.
Elämäni ensimmäinen läpikuunneltu Popedan pitkäsoitto eikä tämä nyt niin pelottavaa ollutkaan. Musiikillisesti kuulostaa paikoitellen jopa huolitellulta ja sanoituksissakin taidetaan naureskella enempi takavuosina ansaitulle imagolle kuin yritetään olla (tahattoman) koomisia tai vielä pahempaa - katu-uskottavia.
