Tunnus : Salasana :

Parhaat levyt 1978

    Kcrimso kirjoitti noin 7 vuotta sitten (9 kommenttia)

    Vuodesta vuoteen -projektin kymmenes vuosi!

    1. National Health: Of Queues and Cures
    2. Magma: Attahk
    3. Bruford: Feels Good to Me
    4. Mike Oldfield: Incantations
    5. National Health: s/t
    6. Peter Hammill: The Future Now
    7. U.K.: s/t
    8. Gilgamesh: Another Fine Tune You've Got Me Into
    9. Steve Hillage: Green
    10. Bubu: Anabelas


    Vuonna 1978 dinosaurukset ovat hieman taka-alalla ja vahvoilla ovat mm Canterbury-skenen monimutkaisempaa laitaa edustavat bändit (National Health top kympissä peräti kahdella levyllä ja Dave Stewart soittaa kolmella) ja muutenkin jazz-vaikutteet ovat pinnalla. Oman levyhyllyni kannalta vuosi on kohtuullisen runsas: jälleen ne noin viisikymmentä levyä.

    Of Queues and Cures
    National Healthin toinen studioalbumi Of Queues and Cures on yksi Canterbury-skenen huipentumista Loistavia sävellyksiä ja taitava bändi (Dave Stewart, John Greaves, Pip Pyle ja Phil Miller) soittavat monimutkaiset biisit todella vaivattoman oloisesti. Etenkin basisti John Greavesin (ex-Henry Cow) sävellys Squarer For Maud on totaalista parhautta. Rumpali Pip Pyle on aivan liekeissä tuossa biisissä ja kappele sisältää ihan parhaasta päästä olevaa rumpalin ja basistin yhteissoittoa mitä olen kuullut.

    Attahk.
    Magman edellinen levy Udu Wudu oli melkoisen laimea eikä noussut edes oman 1976 listan top kahteenkymppiin, mutta onneksi bändi hyökhäsi komeasti takaisin Attahkilla. Vander lisäsi tyypilliseen zeuhl-soundiinsa lisää funkkia ja soulia. Lopputuloksena hikisen rankkaa ja nautinnollista tykitystä. Upea ja aliarvostettu levy jonka lasken lähes niiden yleisesti tunnustetuimpien (MDK, Köhntarkosz) Magma levyjen veroiseksi.

    Feels Good To Me
    Ensimmäistä soololevyään (vai onko tämä itseasiassa bändi nimeltä Bruford?) varten Bill Bruford kokosi porukan itsensä veroisia virtuoosimuusikoita: Dave Stewart (Hatfield & The North, National Health), Allan Holdsworth ja Jeff Berlin. Stewart auttoi Brufordia sävellystyössä ja lopputuloksena on levyllinen hienoja tiukasti sävellettyä fuusiojazzia. Muutamassa biisissä laulaa mielipiteet jakava Annette Peacock. Itse tykkään ja lauletut biisit auttavat entisestää erottamaan Feels Good To Me:tä siitä kaikkein geneerisimmästä fuusiojaskasta. Mielestäni Feels Good To Me on paras Brufordin omalla nimellään tekemästä kolmesta jazzrock-levystä.

    Incantations
    Incantationsissa Oldfield kääntyi Yesiä hyvin palvelleeseen Tales From Topographic -formaattiin: neljä levypuoliskoa, neljä biisiä. Musiikki on vähemmän pastoraalista kuin aiemmilla kolmella levyllä ja vaikka minimalismi ja toisto on aina jossain määrin kuulunut Oldfieldin musiikkiin niin Incantationsilla hän vie sen lähes Philip Glassmaiseen suuntaan. Musiikkia kehitellään hitaasti ja osuuksia kärsivällisesti toistaen. Instrumentaatiossa tärkeässä roolissa marimbat ja vibrafonit joita Oldfieldinsa itsensä ohella soittaa Moerlenin veljekset. Rumpuja on mukana myös aiempaa enemmän. Komeita kitarasooloja kuullaan tietenkin myös runsaasti. Incantations jakaa usein jyrkästi Oldfield-fanien mielipiteet ja useat pitävät levyä tylsänä, mutta itse nautin minimalistisäveltäjien fanina myös Oldfieldin ekskursiosta tuohon suuntaan.

    National Health
    National Healthin debyytti on lähes yhtä loistava kuin Of Queues and Cures. Kokoonapano oli tässä vaiheessa vielä hieman erilainen John Greavesin sijasta bassoa soitti Neil Murray (joka myöhemmin liittyi Whitesnakeen…) Dave Stewartin rinnalla oli toinenkin kosketinsoittaja eli loistava Alan Gowen. Bändin kaksi kosketinsoittajaa jakavat myös sävellysvastuun. Tyyli on suurin piirtein sama kuin Of Queuesilla eli monimutkainen kosketinsoitinvetoinen Canterbury. Tämä levy kuulostaa kuitenkin aavistuksen verran enemmän Hatfield And The Northilta joten tuon bändin ystäville tämä debyytti on erittäin suositeltava hankinta. Selkeä ero kakkolevyyn on toki myös se että tällä levyllä kuullaaan muutamassa biisissä Amanda Parsonsin laulua kakkoslevyn ollessa täysin instrumentaalinen.

    The Future Now
    Huikea new wave -henkinen albumi Hammillilta. Mainioita biisejä joissa mukavasti kokeellisuutta. Hammill tuntuu tavoittavan ajan hengen upeasti ilman että se tuntuu väkinäiseltä trendien seurailuilta. Pushing Thirtyn sanoitukset kyllä hieman huvittaa tämän päivän näkökulmasta: Peter uhoaa kuinka jaksaa rokata vielä kolmikymppisenäkin :D Energy Vampires ilahduttaa myös sanoituksillaan. Varmasti paras biisi mitä faneista on koskaan tehty!

    U.K.
    Supergroup joka todellakin on varsin super: Bill Bruford, Allan Holdsworth, Eddie Jobson ja John Wetton. Ryhmä oli hieman hajanainen siinä mielessä että Bruford ja Holdsworth olivat kallellaan jazziin ja Jobson ja Wetton taasen enemmän rock/proge-miehiä. Niinpä U.K. debyyttilevyn musiikki tasapainoileekin jännittävästi jossain jazzrockin ja sinfonisen progen välissä. Levy tarjoilee hienoja biisejä ja huimia soittosuorituksia. Levyn tiluimmista kohdista Dream Theaterin kaltaiset bändit ovat luultavasti oppineet huonoja tapoja.

    Another Fine Tune You've Got Me Into
    Gilgamesh on Alan Gowenin (National Health) johtama Canterbury-poppoo joka teki ensimmäisen levynsä vuonna 1975. Kuten National Health, myös Gilgamesh kuuluu Canterburyn siihen kimurantimpaan suuntaukseen. Musiikki on hieman National Healthin tyylistä, mutta kokonaan instrumentaalista. Mielestäni tämä bändin toinen (ja viimeinen) studiolevy Another Fine Tune You've Got Me Into päihittää debyytin, ehkä jossain määrin koska basson varteen on istutettu Hugh Hopper jonka soundi tekee koko touhusta hieman lihaksikkaampaa.

    Green
    70-luvun spacerock-henkisen progen viimeinen hurraa-huuto? Niin tai näin mainio levy Steve Hillagelta. Hyviä biisejä varsin omaperäisen leijuvalla ja pulputtavalla tunnelmalla kuorrutettuna. Makeita kitarasoundeja ja soittoa riittää. Gongin hienosto kappaleesta Master Builder kuullaan instrumentaalinen versio nimellä The Glorious Om Riff Prog nerd fact: Levyn on tuottanut Nick Mason.

    Anabelas
    Anabelas on argentiinalaisen Bubun ainokainen albumi. Anabelas on monimutkaista ja värikästä, enimmäkseen instrumentaalista, musiikkia jossa viehättää erityisesti rikkaat sovitukset. Perinteisten rock-instrumenttien rinnalla käytetään tehokkaasti viuluja, huiluja ja saksofonia. Jazziin kallellaan olevaksi sinfoniseksi progeksi tämän kai voisi määritellä. Vertailukohtaa voisi hakea jostain King Crimsonin Lizardin kohdista.

    +/- saldo : 0 |

      JarkkoH kirjoitti noin 7 vuotta sitten+/- saldo : 0 : Laurent Thibault: Mais on ne Peut pas Rever Tout le Temps
      National Health: Of Queues And Cures
      Bubu: Anabelas
      National Health: National Health
      Weidorje: Weidorje
      Grobschnitt: Solar Music Live
      Stern Combo Meissen: Weisses Gold
      Mauro Pagani: Mauro Pagani
      Hinn Íslenzki Þursaflokkur: Hinn Íslenzki Þursaflokkur
      Tako: Tako


      Janus kirjoitti noin 7 vuotta sitten+/- saldo : 0 : 1. Bruford: Feels Good to Me
      2. Van Halen: s/t
      3. Pat Metheny Group: s/t
      4. Steel Pulse: Handsworth Revolution
      5. The Muffins: Manna/Mirage
      6. Patti Smith Group: Easter
      7. Al Di Meola: Casino
      8. Mike Oldfield: Incantations
      9. Peter Hammill: The Future Now
      10. The Cars: s/t

      R2-D2 kirjoitti noin 7 vuotta sitten+/- saldo : 0 : 1. Alan Parsons Project: Pyramid
      2. Funkadelic: One Nation Under Groove
      3. Genesis: And Then There Were Three
      4. Kate Bush: The Kick Inside
      5. Little Feat: Waiting for Columbus
      6. Peter Hammill: The Future Now
      7. Tom Waits: Bounced checks
      8. Van Halen: Van Halen
      9. Donna Summer: Live and More
      10. Manfred Manns Earth Band: Watch

      Kcrimso kirjoitti noin 7 vuotta sitten+/- saldo : 0 : Pyramid! Yllätys ykkönen! Muistaakseni tossa ei ole kuin muutama hyvä raita ja muuten meno on tosi valjua. :)

      R2-D2 kirjoitti noin 7 vuotta sitten+/- saldo : 0 : En mä tota järjestystä jaksanut paljoo miettiä.. Muutenkin.. olin koko vuoden intissä eikä juuri tullut levyjä ostettua. Vähän väsyneitä noista on melkein kaikki. Huono vuosi.. ainakin mulle. Mikään näistä ei ole mun top 50:ssä, top -100:ssa varmaan Kate B ja Peter H.

      Jammo kirjoitti noin 7 vuotta sitten+/- saldo : 0 : Passport : Ataraxia
      Gordon Giltrap : Fear of the Dark
      Klaus Schulze : X
      Dixie Dregs : If
      Shylock : Ile De Fievre
      Weidorje : s/t
      Bubu : Anabelas
      Popol Vuh : Nosferatu : Bruder des Schotten - Sohne des Lichts
      Jethro Tull : Heavy Horses
      Jean Michel Jarre : Equinoxe

      Kcrimso kirjoitti noin 7 vuotta sitten+/- saldo : 0 :
      En mä tota järjestystä jaksanut paljoo miettiä.. Muutenkin.. olin koko vuoden intissä eikä juuri tullut levyjä ostettua. Vähän väsyneitä noista on melkein kaikki. Huono vuosi.. ainakin mulle. Mikään näistä ei ole mun top 50:ssä, top -100:ssa varmaan Kate B ja Peter H.
      Minusta ihan kelpo vuosi. Kyllä noista pari-kolme vähintään olisi top satasessa.

      R2-D2 kirjoitti noin 7 vuotta sitten+/- saldo : 0 : Libre Office ei oikeen sorttaa kunnolla.. jää levyjä pois.Vuodelle -78 ehdottomasti mukaan

      The Bar-Kays: Money Talks


      Jimi kirjoitti noin 7 vuotta sitten+/- saldo : 0 : U.K. s/t
      Bruford Feels Good to Me
      Dixie Dregs What If
      Randy Roos Mistral
      Jean-Luc Ponty Cosmic Messenger
      Gary Boyle Electric Glide
      Al Di Meola Casino