Moi anonyymi! » Login | Social login | Uusi käyttäjä

Zell am See, Itävalta

Sunkka kirjoitti noin 13 vuotta sitten (4 kommenttia)
Omatoiminen laskettelumatka Itävaltaan voi olla kohtuuhintainen ja kilpailee helposti kotimaisten kohteiden kanssa. Palasokerin testiryhmä kokeili Itävallan Zell am Seen rinteet ja majoituksen 5.-10.1.2005 ja totesi homman toimivaksi. Varoitus, artikkeli sisältää paljon kuvia!





Palasokerin asiantuntevaan testiryhmään kuului tällä kertaa 7 henkeä ikähaarukassa 12 - 63v. Matkaa alettiin suunnitella jo joulukuun alussa ja liput tilattiin joulukuun puolivälissä. Zell am See valittiin kohteeksi aikaisempien kokemusten perusteella ja matkustustavaksi lento/auto. Lennot SAS/Lufthansa Helsingistä edestakaisin Müncheniin irtosivat hintaan 230€/henkilö, lähtö aamulla Helsingistä ja paluu illalla Münchenistä. Münchenin kentällä odotti Aviksen vuokra-auto, joka oli tilattu netistä paria viikkoa aikaisemmin. Aviksen autonvaraussysteemi arvelutti, saitilla sai täyttää lomakkeen, jonka jälkeen sähköpostiin tuli kahdesti saksankielinen viesti, mutta mitään varmistusta siihen ei tarvittu. Avis tarjosi erikoistarjouksella ajankohtaan farmarimallista Opel Vectraa hintaan 43€/pvä (meillä oli 6 päivää 258€) ilman kilometrirajoitusta (sisältäen vakuutukset ym.) ja sellaisia kaksi varasimme, mutta paikan päällä meille annettiin kaksi Opel Zafira tila-autoa. Zafirat olivat ihan jees, joskin vähän laiskanpuoleisia kuorma päällä. Molemmissa oli kesärenkaat alla, mutta toiseen otimme lisävarusteeksi lumiketjut (25€). Vuoristossa ei sitten satanut lunta matkamme aikana ja kesärenkailla pärjäsi varsin hyvin.




Meistä seitsemästä matkalaisesta kaksi oli ilman suksia ja monoja liikkeellä, muilla oli suksipussit ja monokassit mukana. Lentoyhtiö ei ota reittilennoilla extrahintaa suksista mikäli matkatavaroiden kokonaispaino ei ylitä 20kg:tä. Suksipaketin painoksi lasketaan 3kg. Charterlennoilla (lomalennot) veloitus on 50€/sukset tai lauta/menopaluu. Lisää tietoja lentoyhtiöiden nettisaiteilta.

Suksipussit, monokassit ja osa matkalaukuista sullottiin toiseen autoista ja suurin osa porukasta toiseen, matka kohti Zell am Seetä alkoi. Valitsimme maisemareitin, Münchenistä moottoritietä Siegsdorfiin ja sieltä vuoristotietä Lofer - Saalfelden - Zell am See. Moottoritietä olisi päässyt lähemmäskin, mutta kiemuraiset pikkutiet ovat hienompia. Matkaa kertyi melkein 250km.




Olimme varanneet Zell am Seen sivukylästä, Schüttdorfista pensionin jo etukäteen faksilla (+43 65 42 57178), koska kyseinen pension ei käytä sähköpostia. Aikaisempien kokemusten perusteella Pension Albert on sijainniltaan hyvä, hinnaltaan kohtuullinen ja tasoltaan normaali Itävaltalaishotelli. Saimme kolme huonetta yläkerrasta, jokaisessa oli TV, parveke, suihku ja WC ja yhdessä lisäksi pieni keittiö. Autoille oli parkkipaikka suoraan oven edessä. Majoituksen hinta oli 25€/hlö/vrk (viisi yötä siis 125€/hlö). Hintaan sisältyi asiallinen aamiainen. PaikallisTV:ssä pyörivät rinnekamerat tiedotuksineen melkein koko päivän ja kun ikkunakin oli vielä lähimpään rinteeseen päin, oli informaatio aina ajantasaista. Aamulla on hyvä seurata lämpötilan kehitys ja tuuliolosuhteet, koska ylhäällä saattaa olla kylmäkin.







Matkustuspäivää seuraavana päivänä alkoi laskettelu. Me varusteettomat marssimme Areitbahnin ala-asemalle vuokraamaan varusteita. Kylällä on useita vuokraamoja, mutta päädyimme helpoimpaan vaihtoehtoon ja vuokrasimme sukset, monot ja laudan InterSportin vuokraamosta suoraan hissiasemalta. Lumilauta ja lumilautailukengät kolmeksi päiväksi irtosivat hintaan 79€ (kengät 19€ ja lauta 60€). Hinnoissa on tasokohtaisia eroja ja ilmoitinkin heti ottavani halvan laudan, mutta halpaa lautaa ei ollut hyllyssä, joten vuokraamon Kurt lykkäsi minulle paremman luokan laudan halvemmalla hinnalla. Alla kuvassa näkyy lautojen ja suksien sekä monojen vuokraushinnasto. Pidemmäksi ajaksi suhteessa halvemmalla. Hinnastossa on hauska yksityiskohta tuo TOP ja VIP, joista TOP on siis halvempi... Sukset, monot ja sauvat kolmeksi päiväksi ovat saman hintaiset, omilla monoilla selviää paljon halvemmalla.







Vuokraamon henkilökunta oli ystävällistä ja asiantuntevaa. Vuokrauksen ja säilytyksen hoisivat samat henkilöt, joten saman virkailijan kanssa pääsi asioimaan päivittäin. Tiskillä työskenteli päivittäin kuvan Kurt, joka kesäisin hoitaa omaa alppiravintolaansa 2571:n metrin korkeudessa . Talvisin huipulle ei pääse lumen takia ja silloin Kurt vuokrailee suksia ja lautoja ala-asemalla. Kurt vuokrasi meille myös säilytyslokeron suksisäilytyksen vierestä. Siellä oli hyvä pitää kenkiä päivän ajan ja monoja yön yli. Kaapin hinta oli 2,5€/vuorokausi, mutta pientä sekaannusta aiheutti 15€:n avainpantti. Eräs toinen virkailija ja minä kinasimme hetken hinnasta kun kummallakaan tuo englanti ei ole äidinkieli. Minä kun luulin kuulleeni, että maksettuamme 17,50€, "you get the fifty back when you return the key". WTF? 0,50€? 17-fucken-euroa? Ai, fifteeeen... Joo, sitten me otetaan se. Posket punottivat jo ennen ulkoilua...




Hissiliput ostettiin kahdeksi ja puoleksi päiväksi, koska ensimmäisenä päivänä olimme valmiita rinteeseen vasta vähän vaille 12:00. Hinnat vaihtelevat aika paljon päivistä riippuen, sesongin mukaan, mutta kyseisenä ajankohtana 2,5 päivää maksoi 62,50€/hlö. Lipuista sai vielä panttimaksun takaisin, kun palautti kortin tiskille lipun mentyä voimasta, eli lipun hinta oli oikeastaan 60€/hlö. Tällä magnettikortilla sai ajella koko alueen hisseillä mielin määrin, eikä lippua tarvinut näytellä, vaan lukulaite luki sen rintataskustakin.

Sitten lauta kainaloon ja hissiin. Ekana päivänä huippu oli suljettu myrskyn takia, joten laskettelimma lumi/räntä/vesisateessa alempia rinteitä. Lauta oli hyvä uudehko Burton ja kengät Atomic. Olin pakotettu vuokraamaan kamppeet, koska vanhan lautani siteet ovat aika huonossa kunnossa, eikä lautaa viitsi ottaa mukaan, jollei se ole ok. Samoin kenkäni ovat todella vanhat ja epämukavat. Katselin Suomen alennusmyynneistä uusia siteitä ja kenkiä ennen lähtöä, mutta sitten kävi ilmi, etteivät nykyaikaisten siteiden kiinnitykset sovi vanhaan lautaani (Santa Cruz, about -89) joten se sitten siitä. Uusi kohtuullinen lauta ilman siteitä maksaisi noin 300€ joten potti alkoi kasvaa liiaksi. Viimeksi kävin laskemassa 4 vuotta sitten ja sitä ennen taas noin 4 vuotta aiemmin, että jos sama tahti jatkuu, ei kannata sijoittaa huimasti lautaan.

Zell am Seen ympäristön hisseistä päähissit ovat kabiinihissejä, perushissit tuolihissejä ja lisäksi joitakin ankkuri- ja kapulahissejä pikkurinteillä. Schüttdorfin ala-asemalta pääsee yhdellä vaihdolla lähes korkeimmalle huipulle asti ja sieltä pääseekin sitten melkein joka suuntaan alamäkeen. Ensimmäisenä, koiranilmapäivänä laskeskelimme pääasiassa yhtä sinistä (helppo) mäkeä vuoren keskivaiheilla. Rinteen hissinä nelipaikkainen tuolihissi. Jonoja ei juuri ollut tuolloin, eikä edes aurinkoisina päivinä.










Kahtena jälkimmäisenä aurinkoisena päivänä minä ja Kati tosin laskeskeltiin lähinnä Kettingalmin rinneravintolan läheisyydessä, "lohikäärmerinteessä". Nimi tulee siitä, että rinteen laidalla on lasten pujottelureitti ja muutama puhallettava iso lohikäärmemaskotti. Rinne itse oli helpohko jopa siniseksi rinteeksi, ainoa miinus oli ankkurihissi. Mutta Kettingalm-rinneravintolan terassilla paistoi kahtena päivänä aurinko niin, että t-paidassa tarkeni vallan mainiosti. Väriäkin tarttui naamaan, vaikkei me siinä istuskeltu kumpanakaan päivänä yli kolmea tuntia. Erittäin hyvää kaakaota ja muita virvokkeita on saatavana, isompaan nälkään ruokaa ravintola-annoksina, mm. ranskalaiset perunat, erilaisia makkaroita, spagettia, keittoja ym. Rakennuksessa on myös nykyaikainen vessa, jonka ikkunasta on kadehdittava näkymä yli suuren laakson.










Matkan neljäntenä päivänä oli Katin ja minun sukset ja laudat luovutettu jo pois ja silloin piipahdimme naapurikylässä Saalbachissa, joka on solatietä jonkin verran ylempänä. Siellä rinteet olivat kuitenkin huonommassa kunnossa, lunta oli vähemmän. Se ei estänyt seurueen kolmea jäsentä käymästä laskettelemassa sielläkin.

Iltaruokailut tapahtuivat pizzerioissa, kolme kertaa lähipizzeriassa ja kerran Zell am Seen keskustassa. Lähipizzeriassa oli parempaa. Viimeisenä iltana söin toki Itävallan kansallisruokaa, wiener scnitzeliä, eli wieninleikettä... Spar lähikauppa palveli ruoka-asioissa ja myös juomapuolella, keskieuroopan sivistysvaltioissahan viinat ovat ruokakaupoissa.







Viidentänä päivänä ajoimme takaisin Müncheniin toista kautta, reittiä Mittersill, Jochberg, Kitzbühel, Kössen, München. Tällä reitillä olikin paikoitellen tosi pieniä ja kiemuraisia pikkuteitä, mutta kaikki kuivia ja hyvä ajaa kesärenkaillakin. Koko reissulla kului polttoainetta hintaan 76€/auto.

Auto palautettiin sinne, mistä se oli vuokrattukin ja sitten lenneltiin kotiin. Suomessa ei enää paistanut aurinko ja maisemakin on tasaisempaa...

Zell am Seestä kiinnostuneille tässä kolme linkkivinkkiä:

http://www.zellamsee-kaprun.at/ http://www.zellamsee-kaprun.at
http://www.europasportregion.info http://www.europasportregion.info http://www.schmitten.at/en/cgi-bin/default.pl




+/- saldo : 0 |

    EsaJii kirjoitti noin 13 vuotta sitten+/- saldo : 0
    Semmoistahan se. Olen vain kerran lasketellut vuokravälineillä.



    Kauniit maisemat.

    Sunkka kirjoitti noin 13 vuotta sitten+/- saldo : 0
    Lisäsin hintatiedot artikkeliin hissilipuista ja auton polttoaineista, ne olivat unohtuneet. Nyt noista hintatiedoista voi jo laskea matkan kustannuksia ihan kivasti, pitää vain arvioida omat syömiset ja juomiset...

    Anonyymi kirjoitti noin 13 vuotta sitten+/- saldo : 0
    Moro Sunkka! Kuullosti hyvältä reissulta. Pitänee laittaa työn alle vastaava reissu - omin avuin isoon mäkeen. Terkkuja.



    Topi (pohjoisesta)

    mie kirjoitti noin 13 vuotta sitten+/- saldo : 0
    Hienot maisemat ja hyvä meininki. Eli tuli tuossa huhtikuun alkupäivinä piipahdettua samaisissa maisemissa - ensin Sillianin pienessä kylässä ja sen jälkeen Mölltalerin jäätiköllä ja Kitsteinhornilla laskemassa mäkeä. Pahin sesonki oli ohi ja rinteissä oli sopivasti tilaa. Kaiken kaikkiaan hieno paikka ja suosittelen lämpimästi hiihtokauden loppupään matkoja.