Peter Gabriel, Herning (DK) 28.09.2013
Jake kirjoitti noin 12 vuotta sitten (2 kommenttia)

Herningiin ei pääse Suomesta lentäen oikein mitenkään suoraan, Århus olisi kai lähin lentokenttä, mutta esim. kustannussyistä lienee helppoa päätyä lentämään Kööpenhaminaan ja jatkaa sieltä junalla tai autolla. Lentokentältä pääsee suoraan junalla ilman vaihtoja Herningiin noin kolmessa ja puolessa tunnissa, maksaa paikkalippuineen reilut 800 DKK. Kaupungissa on konferenssi- ja messupaikkakunnan luonteesta johtuen kohtuullisesti hotellitarjontaa. Rautatieaseman välittömästä läheisyydestä löytyy Scandic Regina, hiljattain remontoitu aivan ok-tasoinen hotelli, tosin ei aivan halvimmasta päästä. Palvelu ainakin oli erinomaista. Hotellin takaa löytyy bussiasema josta tapahtumapäivinä kulkee shuttle bussi Boxenille ja tapahtuman päätyttyä takaisin, maksoi 20 DKK per suunta. Boxenille on kolmisen kilometriä matkaa, joten kyllä sinne urheilullisimmat kävelevätkin. Hotellilta on muutama sata metriä keskustaa halkovalle kävelykadulle ja konferenssikeskukseen.
Jyske Bank Boxen on kolme vuotta sitten avattu noin 15 000 henkeä vetävä monitoimiareena. Sisäänkulku on jaettu usealle ovelle ja käytännössä halliin pystyi kävelemään jonoitta ja yleisesti tiloissa liikkuminen oli ruuhkatonta koska palveluita oli ripoteltu riittävästi hallin laitamille ja esim. hallin poikki pystyi kulkemaan heittämällä. Suomalaiselle suurin erikoisuus oli tietysti alkoholin anniskelu ja myynti rajoituksetta, tanskalaiset kantoivat selkä vääränä pahvisia viiden tuopin "kantolaukkuja" ja shottiputkiloita halliin jatkuvana jonona. Ja voileipiä, vähemmän ylllätyksellisesti. Runsaista virvokkeista huolimatta yleisön meininki ei lähtenyt missään vaiheessa lapasesta.
Yleisö yllättyi ensimmäisen kerran kun hieman varkain lavalle hiipi harmaa mies mustissaan ja kerran pari rykäistyään ilmoitti että tarkoitus on toistaa USA:n kiertueella toteutettua kaavaa ja aloittaa taustalaulajattarien omalla tuotannolla. Tämän support-aktin esitellyn hoitanut herra oli Peter Gabriel, yleisöllä kesti aika kauan ennenkuin tajusivat että pääesiintyjä juuri piipahti lavalla. Esitellemällä supportin sai varmaan piirun verran enemmän kunnioittavamman vastaanoton heille.
"Lämmittelybändin" virkaa toimittivat siis Linnea Olsson ja Jennie Abrahamson, jotka esittivät omaa tuotantoaan vuoronperään toinen toistaan säestäen. Muutaman biisin jälkeen salivalot taas syttyivät ja lavalle alettiin soundcheckaamaan pääesiintyjää. Ehkä vähän luonnoton siirtymä, tätä "roudausta" kesti kuitenkin arviolta puolisen tuntia.
Peterin setti oli jaettu artistin omin sanoin kolmeen ruokalajiin, keikka aloitettiin "alkupaloilla", salivalot päällä, Peter pianon takana ja bändi enempi tai vähempi akustisesti. Rennolla jutustelulla ja em. asetelmalla kai tavoiteltiin jonkinlaista klubi-tunnelmaa, missä ei ehkä täysin onnistuttu areena-olosuhteissa, mutta aloittamalla muutamalla vitsillä päästiin ehkä turhasta jäykistelystä. Siirtymä "pääruokaan" tapahtui kesken Family Snapshotin salivalojen sammuessa ja visuaalien yms. räjähtäessä kertalaukauksella käyntiin.
Alkupalat : OBUT, Come Talk to Me, Shock The Monkey
Pääruoka : Family Snapshot, Digging in the Dirt, Secret World, The Family and the Fishing Net, No Self Control, Games Without Frontiers, Solsbury Hill, Why Don't You Show Yourself (uusi biisi)
Jälkiruoka : Red Rain, Sledgehammer, Don't Give Up, That Voice Again, Mercy Street, Big Time, We Do What We're Told (Milgram's 37), This Is the Picture (Excellent Birds), In Your Eyes
Encore: The Tower That Ate People, Biko
Visuaalisesti show oli setin alkuosalta siis hyvin pelkistetty, lavalla käytettiin vain muutamaa lyhtyä ja yleisö kylpi salivalojen loisteputkien kliinisessä valossa. Pääsetin alkaessa lavan erikoiset rakennelmat heräsivät eloon ja pääasiallisesti lavan tapahtumat oli rakennettu viiden elokuvakraanan ympärille, näiden puomien päissä oli kameroiden sijaan liikkuvat valonheittimet. Kutakin kraanaa ohjasi kolmesta neljään valomiestä, joten lavalla oli välilä vähän ahdasta kun parikymmentä valomiestä kuljetti laitteistoa shown tapahtumien mukana. Näin kerrottuna varmaan tylsän kuuloista, mutta omin silmin todistettuna varsin näyttävää ja ennenkaikkea omaperäistä.
Paikoitellen keikasta paistoi että oltiin vasta aloittemassa kiertuetta ja ehkä kerta tai pari ylimääräistä treeniä olisi ollut paikallaan. Bändissä tai Peterin esiintymisessä ei sinänsä ollut parantamisen varaa, mutta teknisiä ongelmia riitti paikoitellen, varsinkin äänentoistollisia. Ehkä kuitenkin keskivertokuulijalle näkyvin häiriö tapahtui keikan loppupuolella kun Peterin oli määrä avata katosta laskeutuneen jättimäisen himmelin keskeltä jonkinlainen harsopaketti, joka olisi kai levittäytynyt lavan ylle. Ei levinnyt, paketti jäi puoliksi kiinni ja loppukeikan katosta roikkui puoliksi auennut paketti jotakuinkin Spinal Tap -tyyliin.
So-levyn soittaminen kannesta kanteen oli aikamoinen haaste yleisölle, alunperin B-puolen materiaali kun ei ehkä ole suoranaisen helppoa hittien ilotulitusta, varsinkin A-puolen antiin verrattuna ja keikkaa oli jo jonkin matkaa takanapäin. Tämä aiheutti vähän haukottelua ja ajoittaista hyytymistä yleisössä, mutta ei tuosta nyt mitään merkittävää latistusta sentään syntynyt. Encoreihin löytyi kuitenkin vielä virtaa ja oli varmasti koko yleisöllä syytä poistua hymyssä suin paikalta.
+/- saldo : 0 | Tweet
Saas nähdä toimiiko tämä kuten Rushin kanssa, kerran matkustaa kotimaata pidemmälle katsomaan keikkaa ja kohta bändi ramppaa täällä yhtenään.
Peter Gabriel Helsinkiin?
No nythän se varmistui, että Piitteri tulee Helsinkiin 20.5.2014