Moi anonyymi! » Login | Social login | Uusi käyttäjä

The Morrigan

Jammo kirjoitti noin 5 vuotta sitten (1 kommenttia)


Morrigan on kelttiläisessä mytologiassa taistelun, kamppailun, itsenäisyyden ja jopa hedelmällisyyden (?) jumalatar. Nimi kääntyy sekä muotoon Mahtava kuningatar että Aavekuningatar ja kummatkin esitysmuodot ovat yhtä päteviä kuvaamaan tätä perinnehahmoa. Varis tai korppi ovat monesti Morriganin ilmenemismuotoja. Nykytiede on osoittanut että nämä linnut ovat eläinmaailman älykkäimpiä olentoja; tämän asian ovat siis muinaiset jo aikoja sitten tajunneet . Äitiys liitetään myös Morriganin olemukseen.
Korppi ei ole pelkästään kelttiläisen kulttuurin suosikkihahmo, vaan myös ranskalaisessa perinteessä ja germaanien Valkyyriassa korppi on saanut merkittävän aseman. Muinaisessa Norjassa Valkyyriat päättivät ketkä sotilaat jäävät henkiin taistelussa ja ketkä siirtyvät toiselle puolelle.

The Morrigan perustettiin jo vuonna 1984. Ryhmä on julkaissut harvakseltaan eli viisi albumia vuosien varrella. Aluksi bändi oli nuorten lailla innoissaan tekemisestään, sitten tyyli hioutui melkoiseksi timantiksi ja lopulta vanhuus löi porukan toistamaan itseään pahemman kerran.
http://www.themorrigan.co.uk


Bändiltä on julkaistu viisi albumia.

The Spirit of the Soup, 1985, jatkossa TSoTS
The Morrigan Rides Out , 1990, jatkossa TMRO
Wreckers, 1996, W
Masque, 1998, M
The Hidden Agenda , 2002, THA

Tyylillisesti bändin musiikki on modernia kelttiläistä/irlantilaista perinnemusiikkia maukkailla soundeilla varustettuna, ja prog-genren ilmaisukeinoja hyödynnetään melko monella kappaleella. Parhaissa biiseissä on upeita melodioita, komeaa laulantaa ja tiukkaa kitarointia perusirkkumenon lisäksi.
Morriganilta lienee oma Tarujen saari-orkesterimme ottanut melkoisesti vaikutteita, sen verran yhtymäkohtia bändien musiikeista löytyy.


Irkku/keltti-perinnebiisit
Bändi on rakentanut kaikki levynsä sinänsä samaan muotorakenteeseen : osa biiseistä kumartaa kelttilais-irlantilaiselle perinteelle eli tehdään moderneja versioita tunnetuista perinnebiiseistä. Tämä kaava onnistuu jokseenkin vaihtelevasti. Ainakaan suuresti rakastamani The Planxtyn aiemmin äänittämistä irkkubiiseistä The Morrigan ei kyllä oman näkemykseni mukaan pysty pistämään paremmaksi oikein millään sektorilla.
”The Well Below The Valley”/TMRO , menee useassa kohdassa hempeilyn puolelle ja tarinan synkät sävyt eivät oikein kolahda; vertaa Planxtyn tiukkaan versioon levyllä The Well Below The Valley (1973).
”Cold Haily Windy Night”/TSoTS alkaa kitarariffillä melkein kuin eräs King Crimsonin biisi, en nyt jaksa kaivaa arkistoa tämän seikan selvittämiseksi, jätän tämän teille KC-faneille. No, Planxtyn versio löytyy levyltä Cold Blow and the Rainy Night (1974) ja nyt The Morrigan saa kohtalaisen intensiteetin biisiin. Paha vaan että biisin kliimaksi sössitään lyhyellä kommentin luontoisella lopetuksella.
”Cold Blows the Wind”/TSoTS on toinen debyytin yritys tehdä aiemmasta Planxtyn biisistä uusi, päivitetty versio. Siis nyt tehdään kunniaa Planxtyn ”Cold Blow and the Rainy Night”-biisille, ja onnistutaankin aika hyvin.

Progeen kumartavat sävellykset
”Buskett’s Folly”/TMRO alkaa kivalla bassokuviolla, jonka jälkeen siirrytään lyhyen harmonikkaintron johdattamana koko orkesterin maukkaaseen, tosin lyhyeeseen, progehtavaan sessioon.
Sitten on muutamia omaperäisiä virityksiä, joista osa onnistuu, osa ei niinkään.
Toisaalta bändi tekee upeaa jälkeä sellaisilla biiseillä kuin ”Corpus Christi”/ TMRA, joka tavoittaa tekstin kiihkeän tunnetilan erinomaisesti, pianissimot ja äkilliset fortissimot rakentavat oivallisen kokonaisuuden.
Edellinen biisi perustuu ns. Slow Air-muotoon, joka tarkoittaa kelttiperinteessä hidasta ja kaunista, usein melankolista intensiivisesti laulettua tarinaa.

Suositeltavat äänitteet

The Spirit of the Soup –debyytti on täynnä perinnemusiikkiin vahvasti nojaavia biisejä. The Planxty on otettu jonkinlaiseksi lähtökohdaksi, sillä heidänkin esittämiä tulkintoja pistetään pontevasti uusiksi. Nuorena jaksaa yrittää ja sitä bändi todellakin tekee. Kaikki pistävät parastaan ja soitto sujuu. Upeita lauluosuuksia on parissakin biisissä. Useita tyylilajeja kokeillaan. Hyvää perusmusaa!
Arvosana : 7.5

The Morrigan Rides Out

Pitkän odotuksen jälkeen bändi sai uuden levyn pukattua ulos. Mitään oleellista uutta ei ole keksitty, vaan kaikki elementit on viilattu entistä parempaan kuosiin ja soitto on yhteenhiotunutta. Naissolistilla on kiihkeän ponteva tatsi läpi levyn. Sitä on nautinto kuunnella. ”Corpus Christi” on hidas ballaadi – Slow Air – joka muistuttaa melko lailla Loreena McKennittin ”Lady of Shalott”-biisiä.
Arvosana: 8

Wreckers

Edellisen levyn tyyliä noudattaen jatketaan. Irkkupillityksiä vedetään rockin menopeleillä avustaen teknisesti hienosti. Nopeita biisejä, hitaita, ja sitten taas nopeita. Jotain jää silti puuttumaan. Biisit ovat jotenkin ponnettomia ja soitto rutiininomaista, laulu maireaa. Paljastavaa on kahden aiemmin Planxtyn esittämän biisin uudelleentulkinyritykset (ks.yllä), jotka jäävät pahasti edeltäjän jalkoihin. Ideat ovat ilmeisesti olleet bändillä aika lailla hukassa. Mikään huono levy tämä ei missään mielessä kuitenkaan ole, onpahan vain muihin bändin levyihin verrattuna hivenen heikompi.
Arvosana : 7.5

Masque

Äänitteistä paras ja suositeltavin on Masque, jossa kokonaisuus on onnistunut tavallaan ylitse oletusarvon. Biisit ovat soundeiltaan maukkaita, ja kukin kelttiläisperinteeseen nojaava juttu on tehty intensiivisesti , lue : tunnetilat on sovitettu kappaleen tekstin mukaisiksi.
Jo avausbiisinä toimiva nimiraita on väkevä kolmiosainen teos, jossa alkuintron jälkeen käynnistyy herkullinen kitarasoolo, aivan progeperinteen ydinluuhuun pureutuvasti pienin kelttisovelluksin. Moniääninen laulu on silkkaa herkkua. KItarariffit yhdessä herkkien nokkahuiluosuuksien kanssa voimauttavat.
”Merrily Kissed The Quakers Wife” on nimensä mukaisesti liki hittibiisi, nopea tanssillinen – Jig - mukaansatempaava instrumentaalinen vauhtiraita.
”Lykewake Dirge”, ehkä levyn paras biisi, vetoaa tyypilliseen kelttityyliin jokaiseen herkkään sydämeen; kaunis, ah, niin herkkä biisi upealla melodialla. Jousisovitukset ja pillitykset ovat maulla tehtyjä, liikaa siirappia vältellen. Komea kaanonilaulu yhdessä tiukan bändisoiton kanssa vetää tunnelman taivaan korkeuksiin.
”She Moved Through the Fair” on pakollinen hidas pitkä biisi – Slow Air-perinteen mukainen- jolla levy päätetään kaihoisiin tunnelmiin.
Arvosana : 9

The Hidden Agenda

Monet pitävät tätä bändin huippuna; antavat ilmeisesti pintaliitelyn huijata itseään. Tekninen taito on todellakin ammattimaista, mutta kaikki tämän levyn kikat ja jutut on jo kuultu aiemmilla levyillä. Tällä levyllä ei ole yhtään uutta ideaa kuulokojeeseen saatavissa. Kitara tilittää taitavasti, rytmivaihdoksia kuullaan ja neoprogemaista liiviinuintia on useassa kappaleessa. Bändillä on ns. pakkopulla päällä. Levytyssopimus tms. on katkolla…

Levy alkaa (”Swallows Tail”) aivan liian tavanomaisella, jo monesti kuullulla introlla, kivahko pillisoolo yrittää tehdä biisistä omankuuloistaan. Loppuosan rock-bändin kohkaaminen irkkupillityksen päälle ei aina tai kovinkaan useasti ole helposti toimiva konsepti…
Seuraava biisi ”In The End/Tristan ’s Lament” on kovaa räpeltämistä ilman oikeaa ideaa. Hieman nolottaa bändin löperyys tai ponnettomuus tällä biisillä. Kitaratilityksellä ja muulla kohelluksella yritetään peittää ideoiden puute. Hieman tulee mieleen Rush-kombon viimeisimmät puolen tusinaa yritelmää.
”Volta/Basse Danse/Volta” on selkeä kolmeosainen kelttibiisi käsirumpuineen ja pilleineen, laadukasta. Oldfieldmainen kitarasoolo on ihan kiva, koko orkesterin voimalla lopetteleva kappale kuulostaa paikoin enemmän Oldfieldilta kuin mies itse.
”A NIght to Remember” pistää pompöösin intron jälkeen kitarariffin luomaan pohjaa jatkolle, jossa on hieman yrityksen poikasta, vaan naisvokalistin aloitus panee miettimään että mihin edeltävää pohjustusta oikein tarvittiin? Helpompaa olisi ollut aloittaa suoraan vokaaliosuudella. Kokonaisuutena kappale antaa sekavan vaikutelman..
The Other on täynnä pseudofilosofiaa : ”Everyone lies and I know that the truth is only in my mind. Inside of me is another creature and I can see her outside… I don’t need to move with the crowd I have my own, I’m not alone” Jep. Näin juuri.

-------

Tämän jälkeen ei ole uusia levyjä ilmestynyt enkä ihmettele sitä yhtään. Kaikki ideat on jo ammennettu. Huippu on saavutettu (Masque) jo aikaa sitten, vanhan toisto ei kiinnosta enää ketään ja ilmeisesti levy-yhtiöltäkin alkoi mennä kiinnostus tähän konseptiin.

Kaikesta edellä mainitusta huolimatta – tai ehkä juuri sen takia - suosittelen jokaiselle edes vähänkin keltti/irkku-musaan kallellaan olevaa testaamaan, josko The Morrigan voisi antaa muutaman musiikillisen elämyksen ja –nautinnon elämään.
Bändin kaikki levyt näet löytyvät palvelusta Spotify.











+/- saldo : 2 |

    Proffa kirjoitti noin 5 vuotta sitten+/- saldo : 0
    Wow, kattavaa analyysia. Plussa!