Valtavirrasta sivussa - ei ihan listamusiikkia
AlexHell kirjoitti noin 23 vuotta sitten (0 kommenttia)
Pieniä huomioita ja kommentteja seuraavista valtavirrasta sivussa olevista levytteistä: The Johansson Brothers Sonic Winter, Saga House of Cards, Uzva Tammikuinen Tammela, Vanishing Point in through, Circle Prospeckt, Aragon Mouse.
Uzva Tammikuinen Tammela ( YMCD 1 )
Uzva soittaa hienoa kotimaista progea ja soitinvalikoimassa riittää! Klarinetista ja viulusta vierailijoiden käyrätorveen ja steelpan-rumpuihin. Aikana jolloin suurin osa progebändeistä soittaa metalliprogea on hienoa löytää bändi joka soittaa taitavasti perinteisempiä instrumentteja ja vanhempaa progea. Musiikista tulee minulle mieleen vanhempi Pekka Pohjola mutta toki paljon muutakin.
Voiko edes puhua progesta, pitääkö määritellä jazziin? Tämä on kyllä sillä rajalla että on aika vaikea sanoa.
Levyn on äänittänyt Måns Groundstroem (Wigwam) Studio 303:ssa, Helsingissä 1999. Soundit ovat puhtaat ja luonnolliset kuten akustisten instrumenttien kanssa pitääkin olla. Bähköbassoa silti käytetään ja sähkökitarakin soi, paikoin jopa jazz-säröllä.
Jos olet kyllästynyt metalliseen neoprogeen, tässä on terapialevy. Jos pidät jazzista, tässä on hienoa kotimaista progejazzia.
Uzvan kotisivu: http://uzva.hypermart.net/Home.shtml
Vanishing point in through ( SKAN 8216.AR / SPV 085-10102 CD )
Jos tämä on Australian lupaavin progebändi niin heikosti menee. Jokainen voi kuvitella kotipaikkakunnaltaan jonkun heikon neoprogeaktin ja tämä on helposti samanlaista. Masentavia melodioita ja väkisin tehtyjä rytmikikkailuja ponnettomalla lauluäänellä laulettuna. Levy-yhtiön kotisivulla bändiä tietenkin kehutaan ja yhdistetään mm. Dream Theateriin ja Queesrÿcheen mutta se on pikemminkin edellisille loukkaus kuin Vanishing Pointille kehua. Tämän tasapaksumpaa neoprogea tuskin enää on olemassakaan, kliseet on hienosti kerätty yhteen ja latistettu. Ja rumpali voisi vähän harjoitella vapaa-aikanaan.
Saga House of Cards ( SVP 085-72162 CD )
Kanadan toiseksi suurin veteraanibändi julkaisi talvella 2001 levyllisen hyvin tunnistettavaa materiaalia. Kukaan joka koskaan on pitänyt Sagasta ei voi olla pitämättä tästä levystä. Muutaman 90-luvun lopun kammottavan huonon levyn jälkeen Saga on palannut juurilleen House of Cardsin ja edellisen, Full Circle myötä. Nyt musiikki on taas hyvää ja sellaista Sagaa jota on totuttu kuulemaan. Toki laulaja Michael Sadlerin äänestä ja varsinkin tyylistä voidaan olla montaa mieltä mutta kyllä se on yhtä persoonallinen kuin Jon Andersonilla ja Geddy Leellä. House of Cardsista tulee mieleen ennenkaikkea loistava 80-luvun puolivälin Saga-julkaisu Behaviour jolla on kauniit, pirteät ja kirkkaat soundit, napakkaa soitantaa ja runsaasti MIDIä ja kaikenkaikkiaan kiva kasarisoundi ja paljon kivaa 7-poljentoa. Kappaleista nousee esiin erityisesti nro. 4, "Ashes to Ashes" joka kikkailuväliosineen on parasta progesagaa aikoihin, vetää vertoja jo "Humbles Stancelle", se on paljon se!
Saga web site: http://www.saga-world.com
The Johansson Brothers / Sonic Winter ( HMG HECD 021/22 )
Muusikkopojat Jens ja Anders Johansson Ruotsista ovat puuhailleet musiikin parissa pitkään ja mm. Yngwie Malmsteenin ja Stratovariuksen (Jens) lisäksi tehneet jonkin verran myös soolomateriaalia. Tämä uusintajulkaisu on kahden levyn paketti, hieman epätasainen linjaltaan. CD1 on The Johansson Brothers-levy joka on perinteisempää, suoraa AOR laulu-heavy rockia paitsi instrumentaalit 3, 6 ja 9 jotka ovat aikamoista revittelyä ja soittotaidon ihannointia. CD2 onkin sitten vielä enemmän kitararockia kun Yngwie Malmsteen näyttää mitenkä sitä kitaraa soitetaan. Jens ja Yngwie tiluttavat toisiaan suohon paljon mutta mukana on myös samanlaista laulettua AOR heavy rockia kuin CD1:llä. Paremmin linjaa seuraa Jens Johanssonin soolo The Last Viking jossa kitaraa soittaa Symphony X:stä tuttu Michael Romeo. Viiminen Viikinki on Yngwien oloista laulettua heavyä, hyvää materiaalia. Progesta ja fuusiosta kiinnostuneille Jensin Fission-levy tarjoaa uskomatonta fuusiojazzia, henkeäsalpaavaa menoa, ei mitään 4/4-tahtilajeja.
Jens Johanssonin kotisivu: http://www.panix.com/%7Ejens/
Circle Prospect ( ektro-008cd )
Porilainen post-rock yhtye Circle on tehnyt jo useita levyjä. Genre on jännitävä, tavallaan progen vastakohta vaikka täysin sitä itseään eli rajoja rikkovaa musiikkia. Kappaleet ovat pitkiä eikä niissä tapahdu juuri mitään. Samaa riffiä alusta loppuun, tunnelma kuitenkin kasvaa tasaisesti loppua kohti ja tempokin joskus nousee. Joissakin kappaleista on pariton tahtilaji ja kummallinen jako jota veivataan hyvin pienin variaatioin eli ihan suorasta junnaamisesta ei ole kyse. Hypnoottista musaa, ei tätä oikein voi kuunnella pitkällä automatkalla yksin. Tosi ovelaa tavaraa. Parhaimmillaan kuulemma keikoilla. Tätä pitäisi kuunnella aika lujaa ja tietyllä meiningillä, alas istuminen ja levyn analyyttinen kuuntelu ei oikein toimi, kaipaa jotain toimintaa, ei jaksa keskittyä niin pitkään näin minimalistiseen musiikkiin. Tämä on kyllä todella erilaista musiikkia melkenpä mihin vain verrattuna.
Aragon Mouse (LBD 040005 )
TuplaCD Ensimmäisen levyn päättyessä tuli kammo, vielä toinen mokoma samaa Voi ei Ohuet soundit ja jotenkin yksitoikkoista ja väritöntä musaa vaikka parhaimmillaan erittäin mielenkiintoistakin rytmistä kikkailua. Soitto on jotenkin ponnetonta ja väsynyttä vaikka mahtipontisuutta on monin paikoin haettu. Voisi myös auttaa jos koko levyn tempoa nostaisi pari pykälää Mouse on teemalevy ja kappaleita on yhteensä 34 kpl! Laulaja on yksi heikoimmista lenkeistä, liikaa yritystä ja hurjaa ylifraseerausta. Musiikista tulee mieleen parhaimmillaan vanha Genesis ja uudempi Pink Floyd ja jopa Ageness, varauksin tietysti. Ei siis mitään metallia mutta selkeästi neoprogea silti. Kyllä tämä toinen Australialainen pumppu sen ensimmäisen, "Vanishing Pointin" voittaa silti selkeästi. Eihän tämä nyt niin läpeensä kamala levy ole mutta ei nyt mitään kärkipään neoprogeakaan. 2. Levyn lopussa on haastattelu jossa pojat kertovat erilaisia juttuja levyn tiimoilta, kuinka tarina kehittyi ja kuinka levyä tehtiin. Haastattelu on piristävä lisä muuten vähän kuivaan levyyn.
Aragonin kotisivusto löytyy ositteesta: http://www.alphalink.com.au/~aragon/index.html
Uzva Tammikuinen Tammela ( YMCD 1 )
Uzva soittaa hienoa kotimaista progea ja soitinvalikoimassa riittää! Klarinetista ja viulusta vierailijoiden käyrätorveen ja steelpan-rumpuihin. Aikana jolloin suurin osa progebändeistä soittaa metalliprogea on hienoa löytää bändi joka soittaa taitavasti perinteisempiä instrumentteja ja vanhempaa progea. Musiikista tulee minulle mieleen vanhempi Pekka Pohjola mutta toki paljon muutakin.
Voiko edes puhua progesta, pitääkö määritellä jazziin? Tämä on kyllä sillä rajalla että on aika vaikea sanoa.
Levyn on äänittänyt Måns Groundstroem (Wigwam) Studio 303:ssa, Helsingissä 1999. Soundit ovat puhtaat ja luonnolliset kuten akustisten instrumenttien kanssa pitääkin olla. Bähköbassoa silti käytetään ja sähkökitarakin soi, paikoin jopa jazz-säröllä.
Jos olet kyllästynyt metalliseen neoprogeen, tässä on terapialevy. Jos pidät jazzista, tässä on hienoa kotimaista progejazzia.
Uzvan kotisivu: http://uzva.hypermart.net/Home.shtml
Vanishing point in through ( SKAN 8216.AR / SPV 085-10102 CD )
Jos tämä on Australian lupaavin progebändi niin heikosti menee. Jokainen voi kuvitella kotipaikkakunnaltaan jonkun heikon neoprogeaktin ja tämä on helposti samanlaista. Masentavia melodioita ja väkisin tehtyjä rytmikikkailuja ponnettomalla lauluäänellä laulettuna. Levy-yhtiön kotisivulla bändiä tietenkin kehutaan ja yhdistetään mm. Dream Theateriin ja Queesrÿcheen mutta se on pikemminkin edellisille loukkaus kuin Vanishing Pointille kehua. Tämän tasapaksumpaa neoprogea tuskin enää on olemassakaan, kliseet on hienosti kerätty yhteen ja latistettu. Ja rumpali voisi vähän harjoitella vapaa-aikanaan.
Saga House of Cards ( SVP 085-72162 CD )
Kanadan toiseksi suurin veteraanibändi julkaisi talvella 2001 levyllisen hyvin tunnistettavaa materiaalia. Kukaan joka koskaan on pitänyt Sagasta ei voi olla pitämättä tästä levystä. Muutaman 90-luvun lopun kammottavan huonon levyn jälkeen Saga on palannut juurilleen House of Cardsin ja edellisen, Full Circle myötä. Nyt musiikki on taas hyvää ja sellaista Sagaa jota on totuttu kuulemaan. Toki laulaja Michael Sadlerin äänestä ja varsinkin tyylistä voidaan olla montaa mieltä mutta kyllä se on yhtä persoonallinen kuin Jon Andersonilla ja Geddy Leellä. House of Cardsista tulee mieleen ennenkaikkea loistava 80-luvun puolivälin Saga-julkaisu Behaviour jolla on kauniit, pirteät ja kirkkaat soundit, napakkaa soitantaa ja runsaasti MIDIä ja kaikenkaikkiaan kiva kasarisoundi ja paljon kivaa 7-poljentoa. Kappaleista nousee esiin erityisesti nro. 4, "Ashes to Ashes" joka kikkailuväliosineen on parasta progesagaa aikoihin, vetää vertoja jo "Humbles Stancelle", se on paljon se!
Saga web site: http://www.saga-world.com
The Johansson Brothers / Sonic Winter ( HMG HECD 021/22 )
Muusikkopojat Jens ja Anders Johansson Ruotsista ovat puuhailleet musiikin parissa pitkään ja mm. Yngwie Malmsteenin ja Stratovariuksen (Jens) lisäksi tehneet jonkin verran myös soolomateriaalia. Tämä uusintajulkaisu on kahden levyn paketti, hieman epätasainen linjaltaan. CD1 on The Johansson Brothers-levy joka on perinteisempää, suoraa AOR laulu-heavy rockia paitsi instrumentaalit 3, 6 ja 9 jotka ovat aikamoista revittelyä ja soittotaidon ihannointia. CD2 onkin sitten vielä enemmän kitararockia kun Yngwie Malmsteen näyttää mitenkä sitä kitaraa soitetaan. Jens ja Yngwie tiluttavat toisiaan suohon paljon mutta mukana on myös samanlaista laulettua AOR heavy rockia kuin CD1:llä. Paremmin linjaa seuraa Jens Johanssonin soolo The Last Viking jossa kitaraa soittaa Symphony X:stä tuttu Michael Romeo. Viiminen Viikinki on Yngwien oloista laulettua heavyä, hyvää materiaalia. Progesta ja fuusiosta kiinnostuneille Jensin Fission-levy tarjoaa uskomatonta fuusiojazzia, henkeäsalpaavaa menoa, ei mitään 4/4-tahtilajeja.
Jens Johanssonin kotisivu: http://www.panix.com/%7Ejens/
Circle Prospect ( ektro-008cd )
Porilainen post-rock yhtye Circle on tehnyt jo useita levyjä. Genre on jännitävä, tavallaan progen vastakohta vaikka täysin sitä itseään eli rajoja rikkovaa musiikkia. Kappaleet ovat pitkiä eikä niissä tapahdu juuri mitään. Samaa riffiä alusta loppuun, tunnelma kuitenkin kasvaa tasaisesti loppua kohti ja tempokin joskus nousee. Joissakin kappaleista on pariton tahtilaji ja kummallinen jako jota veivataan hyvin pienin variaatioin eli ihan suorasta junnaamisesta ei ole kyse. Hypnoottista musaa, ei tätä oikein voi kuunnella pitkällä automatkalla yksin. Tosi ovelaa tavaraa. Parhaimmillaan kuulemma keikoilla. Tätä pitäisi kuunnella aika lujaa ja tietyllä meiningillä, alas istuminen ja levyn analyyttinen kuuntelu ei oikein toimi, kaipaa jotain toimintaa, ei jaksa keskittyä niin pitkään näin minimalistiseen musiikkiin. Tämä on kyllä todella erilaista musiikkia melkenpä mihin vain verrattuna.
Aragon Mouse (LBD 040005 )
TuplaCD Ensimmäisen levyn päättyessä tuli kammo, vielä toinen mokoma samaa Voi ei Ohuet soundit ja jotenkin yksitoikkoista ja väritöntä musaa vaikka parhaimmillaan erittäin mielenkiintoistakin rytmistä kikkailua. Soitto on jotenkin ponnetonta ja väsynyttä vaikka mahtipontisuutta on monin paikoin haettu. Voisi myös auttaa jos koko levyn tempoa nostaisi pari pykälää Mouse on teemalevy ja kappaleita on yhteensä 34 kpl! Laulaja on yksi heikoimmista lenkeistä, liikaa yritystä ja hurjaa ylifraseerausta. Musiikista tulee mieleen parhaimmillaan vanha Genesis ja uudempi Pink Floyd ja jopa Ageness, varauksin tietysti. Ei siis mitään metallia mutta selkeästi neoprogea silti. Kyllä tämä toinen Australialainen pumppu sen ensimmäisen, "Vanishing Pointin" voittaa silti selkeästi. Eihän tämä nyt niin läpeensä kamala levy ole mutta ei nyt mitään kärkipään neoprogeakaan. 2. Levyn lopussa on haastattelu jossa pojat kertovat erilaisia juttuja levyn tiimoilta, kuinka tarina kehittyi ja kuinka levyä tehtiin. Haastattelu on piristävä lisä muuten vähän kuivaan levyyn.
Aragonin kotisivusto löytyy ositteesta: http://www.alphalink.com.au/~aragon/index.html
+/- saldo : 0 | Tweet