XVII Haapavesi Folk Music Festival 27.6. - 3.7.2005
Hezzu kirjoitti noin 19 vuotta sitten (2 kommenttia)
Mikäs olisikaan kesällä parempaa kuin folk-festivaalit? Moisiahan riittää maamme kesässä useampiakin. Tämä etnokärpäsen purema testihenkilömme ei tietenkään voi ohittaa ihan naapuristaan löytyviä moisia, eli kesäisenä perjantai-iltana 1.7. hän suuntasi kulkunsa kohti Haapavettä, jossa olikin luvassa monenmoista hienoa musiikkia.
Kuten aikaisemmista raporteistani ilmenee olin paikalla jo seitsemättä kertaa. Vierailupäiväksi valikoitui perjantai yksinkertaisesti siitä syystä, että silloin oli eniten itseäni miellyttävä ohjelmisto (torstaina olisi ollut luvassa esim. Freud, Marx, Engels & Jung, lauantaina esim. Jari Sillanpää (!!!) ja sunnuntaina esim. Tallari).
Lyhyen yleissilmäyksen jälkeen ensimmäiseksi uhriksi valikoitui jamiteltta, jossa veivasi suomalais-ruotsalainen Flod. Tässä kolmihenkisessä bändissä musisoivat avainviulisti/viulisti Olav Lågland, huilisti Juha Korva ja citterniä (kitaran ja luutun sukuinen kielisoitin) soittava Jani Suvanto. Musiikkinsa oli suht rauhallista suomenruotsalaisista perinnesävelmistä ponnistavaa huttua, josta löytyi tilaa myös improvisoinnille. Ajoittain oli luvassa hieman vauhdikkaampaakin meininkiä ja soittelivat myös ihan omia biisejäänkin kansansävelmien lomassa. Ei mitään mullistavaa tai dramaattista, mutta ihan kivaa. Ryhmältä on ilmeisesti juuri ilmestynyt levy.
Tämän jälkeen olikin aika suunnistaa kohti salia, jossa pian aloittaisi Kimmo Pohjonen. Pohjosen haitarismi on uskaliasta ja musiikkinsa haastavaa ja dramaattista. Progea ja psykedeliaa!? Monet biisit alkavat rauhallisesti, mutta kasvavat hiljolleen hektiseksi paahteeksi, joka on ajoittain suorastaan pelottavaa, varsinkin näin livetilanteessa kun seuraa Pohjosen liikehdintää ja eläytymistä. Melkoisen shamanistista menoa.
Näin Pohjosen keväällä Ylivieskassa hänen soittaessaan ranskalaisen rumpalin Eric Echampardin kanssa. Sekin keikka oli oikein mainio, mutta tämä soolokeikka oli vielä huomattavasti järisyttävämpi. Salin äänentoisto toi musiikkin vielä lisävivahteita sivu- ja takakaijuttimissa vaeltelevine ja pauhaavine haitari- ja äänisampleineen. Nämä samplet Pohjonen rakentaa ihan paikan päällä esim. hakkaamalla haitaristaan rytmejä, jotka sitten pannaan looppina pyörimään taustalle kun on aina siirtyä sooloamaan haitarilla. Pohjosen jalkojen juuressa olikin jos jonkinlaista pedaalia, joilla hän hallitsi miditetyn instrumenttinsa erilaisia mahdollisuuksia äänentuotannossa. Yhden biisin hän esitti myöskin ihan pelkästään äänijänteitään ja mikrofonia apunaan käyttäen.
Whiuh! Moisen elämyksen jälkeen olisi ehkä tarvinnut pienen hengähdystauon, mutta olikin jo kiire lavan ääreen, jossa Laika & The Cosmonauts jo viritteli soittimiaan.
Jaa, että mitenkö Cosmonauttien surf-musiikki sopii folk-festareille? Erittäin hyvin! Eräänlaista uuden ajan kansanmusiikkiahan se rautalankarokkikin on. Laikojen käsittelyssä langat ovat tosin kiertyneet hieman psykedeelisemmille kiemuroille, mutta sehän vain passaa. Yhtye rokkasi melko kiihkeästi (varsinkin rumpalilla oli kova meno päällä), joskin biisien väliset spiikkaukset hieman katkaisivat tunnelmaa. Oisivat vaan rohkeasti jättäneet biisit esittelemättä!
Parin vuoden päästä 20 vuoden iän saavuttava Laika & The Cosmonauts soittaa edelleen alkuperäisessä kokoonpanossaan Mikko Lankinen: kitara, Matti Pitsinki: urut, kitara, Tom Nyman: basso ja Janne Haavisto: rummut. Studiolevyjä on kertynyt kaikkiaan kuusi ja livelevyjä yksi. Uusin levy on viime vuonna ilmestynyt "Local Warming".
Encoressa lavalle nousi yhtyeen vieraaksi suomalaisia sukujuuria omaava Teksasista kotoisin oleva Erik Hokkanen, jonka kanssa Laikat esittivät kaksi biisiä. Ensin Hokkanen vingutteli pääinstrumenttiaan viulua, mutta toisessa biisissä hän tarttui Matti Pitsingin kitaraan ja revitteli menemään melko rouhevasti. Hokkasen oma show (joka oli lavalla juuri ennen Laikoja) minulta jäi tietenkin näkemättä, kun oli juuri silloin Pohjosta katsomassa.
Pienoisen tauon jälkeen lavalle oli nouseva illan pääartisti, Norjan saamelainen Mari Boine bändeineen. Jännitys alkoi jo tiivistyä.
Boine oli liikkeellä ammattitaitoisen 5-henkisen bändinsä kanssa, jossa soittelivat Richard Thomas: saksofoni, huilu, sampleri, lyömäsoittimet, Carlos Quispe: huilut, charango, lyömäsoittimet, Georg Buljo: kitara, Svein Schultz: basso ja Kenneth Ekornes: rummut.
Boinen musiikin lähtökohtana on saamelaisperinne joikuineen, mutta lopputulos on melkoista fuusiota, josta löytyy vaikutteita muistakin etnisistä kulttuureista, sekä myös aimo annos jazzia ja rockia.
En ole perehtynyt Boinen tuotantoon kovinkaan tarkasti, mutta yllättävän paljon tuttua materiaalia silti kuultiin. Monet biiseistä olivat entuudestaan tuttuja vuoden 1996 livealbumilta "Eallin". Tuo levy antaakin melko hyvän kuvan illan meiningistä (vaikka taustabändi onkin huilisti Quispea lukuun ottamatta vaihtunut täysin), joten se kannattaa haalia korviensa liepeille jos kiinnostaa tietää miltä Boinen nykyaikainen saamelaisfuusio kuulostaa.
Mainio show ja paikoitellen hyvinkin kiihkeä meininki. Erään saksofonisoolon aikana äänivalli oli jo suorastaan kakofoninen! Wou! Boinen lämminhenkinen ja sielukas esitys lämmitti kivasti ja viilenevä kesäyö ei päässyt kylmentämään tunnelmaa ollenkaan.
Kesän parhaat festarit tähän mennessä, ensi viikolla sitten Kaustisille!?
Tapahtuman kotisivut: http://www.haapavesifolk.com
Kuten aikaisemmista raporteistani ilmenee olin paikalla jo seitsemättä kertaa. Vierailupäiväksi valikoitui perjantai yksinkertaisesti siitä syystä, että silloin oli eniten itseäni miellyttävä ohjelmisto (torstaina olisi ollut luvassa esim. Freud, Marx, Engels & Jung, lauantaina esim. Jari Sillanpää (!!!) ja sunnuntaina esim. Tallari).
Lyhyen yleissilmäyksen jälkeen ensimmäiseksi uhriksi valikoitui jamiteltta, jossa veivasi suomalais-ruotsalainen Flod. Tässä kolmihenkisessä bändissä musisoivat avainviulisti/viulisti Olav Lågland, huilisti Juha Korva ja citterniä (kitaran ja luutun sukuinen kielisoitin) soittava Jani Suvanto. Musiikkinsa oli suht rauhallista suomenruotsalaisista perinnesävelmistä ponnistavaa huttua, josta löytyi tilaa myös improvisoinnille. Ajoittain oli luvassa hieman vauhdikkaampaakin meininkiä ja soittelivat myös ihan omia biisejäänkin kansansävelmien lomassa. Ei mitään mullistavaa tai dramaattista, mutta ihan kivaa. Ryhmältä on ilmeisesti juuri ilmestynyt levy.
Tämän jälkeen olikin aika suunnistaa kohti salia, jossa pian aloittaisi Kimmo Pohjonen. Pohjosen haitarismi on uskaliasta ja musiikkinsa haastavaa ja dramaattista. Progea ja psykedeliaa!? Monet biisit alkavat rauhallisesti, mutta kasvavat hiljolleen hektiseksi paahteeksi, joka on ajoittain suorastaan pelottavaa, varsinkin näin livetilanteessa kun seuraa Pohjosen liikehdintää ja eläytymistä. Melkoisen shamanistista menoa.
Näin Pohjosen keväällä Ylivieskassa hänen soittaessaan ranskalaisen rumpalin Eric Echampardin kanssa. Sekin keikka oli oikein mainio, mutta tämä soolokeikka oli vielä huomattavasti järisyttävämpi. Salin äänentoisto toi musiikkin vielä lisävivahteita sivu- ja takakaijuttimissa vaeltelevine ja pauhaavine haitari- ja äänisampleineen. Nämä samplet Pohjonen rakentaa ihan paikan päällä esim. hakkaamalla haitaristaan rytmejä, jotka sitten pannaan looppina pyörimään taustalle kun on aina siirtyä sooloamaan haitarilla. Pohjosen jalkojen juuressa olikin jos jonkinlaista pedaalia, joilla hän hallitsi miditetyn instrumenttinsa erilaisia mahdollisuuksia äänentuotannossa. Yhden biisin hän esitti myöskin ihan pelkästään äänijänteitään ja mikrofonia apunaan käyttäen.
Whiuh! Moisen elämyksen jälkeen olisi ehkä tarvinnut pienen hengähdystauon, mutta olikin jo kiire lavan ääreen, jossa Laika & The Cosmonauts jo viritteli soittimiaan.
Jaa, että mitenkö Cosmonauttien surf-musiikki sopii folk-festareille? Erittäin hyvin! Eräänlaista uuden ajan kansanmusiikkiahan se rautalankarokkikin on. Laikojen käsittelyssä langat ovat tosin kiertyneet hieman psykedeelisemmille kiemuroille, mutta sehän vain passaa. Yhtye rokkasi melko kiihkeästi (varsinkin rumpalilla oli kova meno päällä), joskin biisien väliset spiikkaukset hieman katkaisivat tunnelmaa. Oisivat vaan rohkeasti jättäneet biisit esittelemättä!
Parin vuoden päästä 20 vuoden iän saavuttava Laika & The Cosmonauts soittaa edelleen alkuperäisessä kokoonpanossaan Mikko Lankinen: kitara, Matti Pitsinki: urut, kitara, Tom Nyman: basso ja Janne Haavisto: rummut. Studiolevyjä on kertynyt kaikkiaan kuusi ja livelevyjä yksi. Uusin levy on viime vuonna ilmestynyt "Local Warming".
Encoressa lavalle nousi yhtyeen vieraaksi suomalaisia sukujuuria omaava Teksasista kotoisin oleva Erik Hokkanen, jonka kanssa Laikat esittivät kaksi biisiä. Ensin Hokkanen vingutteli pääinstrumenttiaan viulua, mutta toisessa biisissä hän tarttui Matti Pitsingin kitaraan ja revitteli menemään melko rouhevasti. Hokkasen oma show (joka oli lavalla juuri ennen Laikoja) minulta jäi tietenkin näkemättä, kun oli juuri silloin Pohjosta katsomassa.
Pienoisen tauon jälkeen lavalle oli nouseva illan pääartisti, Norjan saamelainen Mari Boine bändeineen. Jännitys alkoi jo tiivistyä.
Boine oli liikkeellä ammattitaitoisen 5-henkisen bändinsä kanssa, jossa soittelivat Richard Thomas: saksofoni, huilu, sampleri, lyömäsoittimet, Carlos Quispe: huilut, charango, lyömäsoittimet, Georg Buljo: kitara, Svein Schultz: basso ja Kenneth Ekornes: rummut.
Boinen musiikin lähtökohtana on saamelaisperinne joikuineen, mutta lopputulos on melkoista fuusiota, josta löytyy vaikutteita muistakin etnisistä kulttuureista, sekä myös aimo annos jazzia ja rockia.
En ole perehtynyt Boinen tuotantoon kovinkaan tarkasti, mutta yllättävän paljon tuttua materiaalia silti kuultiin. Monet biiseistä olivat entuudestaan tuttuja vuoden 1996 livealbumilta "Eallin". Tuo levy antaakin melko hyvän kuvan illan meiningistä (vaikka taustabändi onkin huilisti Quispea lukuun ottamatta vaihtunut täysin), joten se kannattaa haalia korviensa liepeille jos kiinnostaa tietää miltä Boinen nykyaikainen saamelaisfuusio kuulostaa.
Mainio show ja paikoitellen hyvinkin kiihkeä meininki. Erään saksofonisoolon aikana äänivalli oli jo suorastaan kakofoninen! Wou! Boinen lämminhenkinen ja sielukas esitys lämmitti kivasti ja viilenevä kesäyö ei päässyt kylmentämään tunnelmaa ollenkaan.
Kesän parhaat festarit tähän mennessä, ensi viikolla sitten Kaustisille!?
Tapahtuman kotisivut: http://www.haapavesifolk.com
+/- saldo : 0 | Tweet
Kimmo Pohjonen oli kyllä tosi hyvä. Harmi ettei Boinea viitsitty katsoa kun oli niin kylmä! Ens vuonna tullaan sitten vaikka lentokoneella ;) Vähän turhan rankkaa ajaa yli 1200km :)
Folkkien nettisivuille on ilmaantunu paljon kuvia, mutta ilmeisesti on vielä lisääkin tulossa.