Viikate, Ravintola Vieska, Ylivieska 22.7.2005
Hezzu kirjoitti noin 20 vuotta sitten (1 kommenttia)
Edellisestä kerrasta ei ollut kulunut vielä vuottakaan kun routaisten peltojen pehtoorit saapuivat jälleen niittämään pohjoista viljaa. Tämä taisi olla kolmas kerta kun viikate viuhui Ylivieskan yössä. Heitin siis surut pois ja pistin kukan rintaan kun suuntasin varjojen yöhön liittyäkseni näiden herrasmiesten johtamaan hiljaisten seiväshyppääjien kerhoon.
Saavuin paikalle jo hyvissä ajoin ja sain todeta baarin olevan vielä ihan tyhjillään. Porukkaa valui sisälle todella hiljakseltaan ja vielä puolen yön kieppeilläkään ei ollut tungoksesta tietoakaan. Ajankohta ei siis tainnut olla paras mahdollinen bändin esiintymiselle, sillä kyllä edellisillä kerroilla kansaa oli ollut paikalla ihan eri malliin.
Puoli yhden kieppeillä alkoi porukka kerääntyä lavan edustalle, joten suuntasin sinne itsekin, jotta jospa kerrankin pääsisi kunnon paikoille. Hetken päästä alkoi äänentoistolaitteistosta soida "Haaskalinnut saalistaa", jonka saattelemana bändi hiljakseltaan kapusi lavalle ja tarttui työvälineisiinsä. Biisin häipyessä taustalle Kaarle Viikate tervehti Ylivieskaa ja bändi pisti tuulemaan.
Mahtibiisejä lyötiin tiskiin oikein urakalla ja bändin esiintyminen oli rentoa ja iloista. Bändi oli tapansa mukaan pukeutunut yhteneväisiin tyylikkäisiin mustiin asusteisiin, joskin kravatit oli tällä kertaa jätetty kaulasta pois David Hasselhoffin ja "Ajakaa!" -biisin kunniaksi. Bändin esiintymistä oli ilo katsella. He eivät ota itseään liian vakavasti ja kaikenlaiset heviin kuuluvat poseeraukset ja show-elkeet tehtiin pilke silmäkulmassa. Kaarlella on myöskin sana hallussa ja biisien väliset spiikkaukset nostattavat hymyn huulille.
Viikatteen rautalankaiskelmähevi on kolmen viimeisimmän albumin myötä jalostunut varsin vastustamattomaksi keitokseksi. Jos musiikista riisuttaisiin hevisoundit pois ja sanoitukset olisivat hieman erilaisia, voisi keskiverto Viikate-fanin olettaa olevan enemmän Agents-tyylisen iskelmärokin ystävän kuin mustiin bändipaitoihin pukeutuvan synkeän hevimiehen.
Illan aikana kuultiin siis hittibiisejä läjäpäin (esim. kenties bändin tunnetuimmat rallit "Ei ole ketään kelle soittaa" ja "Kaunis kotkan käsi"), mutta myös joitain harvinaisempia kappaleita. Ainakin kahden biisin kohdalla jouduin hieromaan aivonystyröitäni, että mikäs biisi tämä nyt onkaan ja miltä levyltä? Covereita kuultiin kaksi, Motörheadilta lainattu "Rauta-airot" ("Iron Horse/Born To Lose") ja Mana Manan "Vaarallista", jotka toki bändin levyiltäkin löytyvät.
Mutta antaapas kuvien kertoa lisää illan tunnelmista.
Oli hyvä show ja mahtava meininki! Jeah! Myyntipöydältä oisi ehkä pitänyt ostaa jotain matkamuistoja, mutta ne nyt jäi...
Viikate:
Kaarle: laulu, kitara
Simeoni: rummut
Ervo: basso, taustalaulu
Arvo: kitara, taustalaulu
Bändin kotisivut: http://www.viikate.com
Saavuin paikalle jo hyvissä ajoin ja sain todeta baarin olevan vielä ihan tyhjillään. Porukkaa valui sisälle todella hiljakseltaan ja vielä puolen yön kieppeilläkään ei ollut tungoksesta tietoakaan. Ajankohta ei siis tainnut olla paras mahdollinen bändin esiintymiselle, sillä kyllä edellisillä kerroilla kansaa oli ollut paikalla ihan eri malliin.
Puoli yhden kieppeillä alkoi porukka kerääntyä lavan edustalle, joten suuntasin sinne itsekin, jotta jospa kerrankin pääsisi kunnon paikoille. Hetken päästä alkoi äänentoistolaitteistosta soida "Haaskalinnut saalistaa", jonka saattelemana bändi hiljakseltaan kapusi lavalle ja tarttui työvälineisiinsä. Biisin häipyessä taustalle Kaarle Viikate tervehti Ylivieskaa ja bändi pisti tuulemaan.
Mahtibiisejä lyötiin tiskiin oikein urakalla ja bändin esiintyminen oli rentoa ja iloista. Bändi oli tapansa mukaan pukeutunut yhteneväisiin tyylikkäisiin mustiin asusteisiin, joskin kravatit oli tällä kertaa jätetty kaulasta pois David Hasselhoffin ja "Ajakaa!" -biisin kunniaksi. Bändin esiintymistä oli ilo katsella. He eivät ota itseään liian vakavasti ja kaikenlaiset heviin kuuluvat poseeraukset ja show-elkeet tehtiin pilke silmäkulmassa. Kaarlella on myöskin sana hallussa ja biisien väliset spiikkaukset nostattavat hymyn huulille.
Viikatteen rautalankaiskelmähevi on kolmen viimeisimmän albumin myötä jalostunut varsin vastustamattomaksi keitokseksi. Jos musiikista riisuttaisiin hevisoundit pois ja sanoitukset olisivat hieman erilaisia, voisi keskiverto Viikate-fanin olettaa olevan enemmän Agents-tyylisen iskelmärokin ystävän kuin mustiin bändipaitoihin pukeutuvan synkeän hevimiehen.
Illan aikana kuultiin siis hittibiisejä läjäpäin (esim. kenties bändin tunnetuimmat rallit "Ei ole ketään kelle soittaa" ja "Kaunis kotkan käsi"), mutta myös joitain harvinaisempia kappaleita. Ainakin kahden biisin kohdalla jouduin hieromaan aivonystyröitäni, että mikäs biisi tämä nyt onkaan ja miltä levyltä? Covereita kuultiin kaksi, Motörheadilta lainattu "Rauta-airot" ("Iron Horse/Born To Lose") ja Mana Manan "Vaarallista", jotka toki bändin levyiltäkin löytyvät.
Mutta antaapas kuvien kertoa lisää illan tunnelmista.
Oli hyvä show ja mahtava meininki! Jeah! Myyntipöydältä oisi ehkä pitänyt ostaa jotain matkamuistoja, mutta ne nyt jäi...
Viikate:
Kaarle: laulu, kitara
Simeoni: rummut
Ervo: basso, taustalaulu
Arvo: kitara, taustalaulu
Bändin kotisivut: http://www.viikate.com
+/- saldo : 0 | Tweet
Mustat Agents?
eli Men In Black...