Moi anonyymi! » Login | Social login | Uusi käyttäjä

Elojazz & Bluesissa Oulussa 6.8.2005

juuffo kirjoitti noin 17 vuotta sitten (0 kommenttia)
Hämmästyksen sormi meni ällistyksen suuhun, kun astelin sisään kuululle Kuusisaaren tantereelle. Kohteliaasti, mutta päättäväisesti minut ohjattiin vanhan katsannon mukaan kauas päälavasta, ettei peräti takapuolelle. Ehkäpä käynnistäni Kuuskassa oli vierähtänyt joitakin vuosia. Ja tämä oli jo toinen ällistys, ensimmäisen koin kun sain parkkeerattua autoni portin viereen. "Ei kymmenet tuhannet ihmiset näin vähältä näytä?!"

Positiiviset yllätykset jatkuivat; änkesin tietysti itseni mahdollisimman lähelle stagea ja volyymi oli siedettävä. Vai lieneekö kuulo heikentynyt sitten viimeisimmän kuulotarkistuksen (taas)? Tämä järjestely sopi mulle paremmin kuin hyvin!

Mikseipä se hiukka virkamiesjaskalta kuullostanutkin, illan ensimmäinen, Wade Mikkola Quintet. Hemmoilla oli kuitenkin ilmiselvästi hauskaa kun pyörittelivät "ikivanhoja" suomi-iskelmiä jazz-versioiksi. Soittohan sousi, olihan remmissa maisteritason soittajia. Erikoismaininta heille; Illan kultturellein teko.

Roudaustauon aikana äkkäsin muutaman fundamentalistiprogefanaatikkokaverin. Julman humalatilan siivittäminä he antoivat murskaavan tuomion Mikkolan Quintetille. Ja jo parin minuutin kuuntelun jälkeen illan seuraavalle Ilmiliekki -orkesterille. Odotukset olivat kyllä itelläkin kohtuuttoman kovat johtuen Verneri Pohjolan mukanaolosta combossa.

Jos on isä-Pohjolalla monenmoista soitinvempainta muassaan, oli Ilmiliekki pelkistetty jazzkattaus. Odotin ryhmän olevan enemmän freetä. Vähän olis vaatinut ennakkopaneutumista musiikiinsa niin ois toiminu vielä paremmin. Erikoismaininta heille; Illan kitara-sankariton nuorten miesten bändi.

Illan tummetessa väkeä oli valunut paikalle jo pieneen tungokseen saakka. Eero Koivistoinen Music Society on legenda modernimman suomijaskan piirissä. Fuusiojazzissa aivan omaa luokaansa. Jos oli kahden edellisen porukan soitto osin viipyilevää ja maalailevaa, oli tämän yhtymän soitanta sähköisen sykkivää. Tyytyväisenä myhäili tietävä ja varmasti Eerolle uskollinen yleisö herrain heittäissä vanhoja pravuudeitaan Wahoo!-levyltä sekä uusia biisejä, jotka eivät yhtään kalpene edellisten rinnalla. Meno äityi välillä jo sellaiseksi että välineistökin rikkoutui. Lieneekö rumpali juuri huomanutkaan, tuntui vain lisäävän vauhtia masinaan. Erikoismaininta heille; Illan ainut kitarapändi, jonka tähdeksi nousi rumputtaja. Jopa fundamentalistifanaatikotkin hihkuivat iloissaan.

Hieno ilta. Mukava nähdä kun toiset tekee hyvillä mielin töitä.

http://www.elojazz.com

+/- saldo : 0 |