Korsto autokaupassa : nykyautot pygmien suunnittelemia?
Jake kirjoitti noin 24 vuotta sitten (4 kommenttia)
Ei uskalla edes ajatella minkälaiset pygmit tai johonkin muuhun pienikasvuisempaan vähemmistöön kuuluvat hemmot suunnittelevat autoja nykyään. Hieman alkoi mieli mustumaan autokaupoilla kun autoja ´koeistuessani´ huomasin etten hieman (!) normaalia keskivertokansalaista kookkaampana ilmestyksenä mahdu nykyautoihin enää istumaan.
Sen verran voidaan tietysti rehellisyyden nimissä mainita että tässä tapauksessa hieman keskivertokansalaista kookkaammalla henkilöllä tarkoitetaan tässä jutussa reilut satakiloista 190 cm pitkää artistia. Mutta kun tässä ei vielä aivan äärirajoilla liikuta eli vielä kun saan kaupungilla joitakuita katsella ylöspäin ja jokunen korkeamman rasvaprosentin omaava hiihtäjäkin silloin tällöin tulee vastaan, katsoin että olisi ehkä aiheellista ottaa artikkelin aiheeksi tämä automuotoilussa vallitseva trendi.
Jotta koeistunta ja -ajo kiertueestamme ei olisi komiikkaa puuttunut, oli mukana vertailuhenkilö, joka on noin päätä lyhyempi ja puolet painosta (hieman liioitellen). Ensimmäiseksi ampaisimme mersukauppaan katsastamaan vielä ´kohtuuhintaista´ (voikohan mersuista koskaan näin sanoa) A-sarjan Mercedestä. Istahdin ensimmäiseksi takapenkille, koska takamatkustajan tiloja oli ylistetty tavanomaista paremmiksi. Tyly oli meininki kun pää otti kattoon niin että joutui takapenkillä istumaan leuka rintakehässä. Siis ihan oikeasti, tässä en edes liioittele pahemmin vaikka joskus tapana on ollutkin, oikeasti ko. kärryssä ei pystyisi tämän kokoinen ilmestys matkustamaan kuin korkeintaan muutaman kilometrin siirtymisen.
No, tosimies ei tietenkään istuskele takapenkillä, eihän omaa henkikultaansa voi luottaa jonkun toisen käsiin, eli seuraavaksi kipusin kuskin jakkaralle, mihin käytännössä mahtuu pienen mietiskelyn jälkeen. Homma näytti ihan hyviltä, pää ei ollut edes katossa ja penkistä löytyi milteipä kohtuullinen ajoasento. Vaan eipä ollut homma näin ruusuista pitkään; keksimme sulkea myös kuljettajan puoleisen oven ja totuus alkoi paljastumaan. Ratti on niin lähellä sivuikkunaa, että käytännössä kun tällainen heinäseiväs alkaa heilumaan ratissa esim. parkkialueella, täytyy sivuikkuna jo avata että mahtuu rattia kääntämään. Ellei sitten asenna rattiin urakkanuppia että voi yhdellä kädellä pyörittää...
Seuraavaksi jo hieman masentuneena istahdin C-sarjalaisen mersun ruoriin. Meininki ei ainakaan paremmaksi muuttunut, tuulilasin yläreuna ja aurinkolippa tulivat käytännössä keskelle näkökenttää ja ratti otti polviin niin ettei pedaaleita pahemmin pystynyt käyttämään. Ensimmäinen Mercedes johon tällainen korsto mahtui, oli E-sarjan mersu ja hinta olikin sitten sen mukainen.
Mercedeshän ei tietysti ole ainoa automerkki jolla kehtaisin ajella, joten päätimmekin että kokeillaampa Volvoja, niissä on yleensä riittänyt tilaa ihan kohtuullisesti. Volvo-kaupasta löytyi ensimmäiseksi kohdalle V-40 Volvo, mihin ängettyäni totesin että ei helvetti, ei näihin nykyaitoihin voi mahtua kukaan. Ratin korkeussäätö tappiin, penkki niin taakse ettei takana mahdu enää matkustaa ja sain itseni juuri ja juuri ängettyä ratin ja penkin väliin. Jalat kun iski pedaaleille niin polvet otti rattiin niin ettei sitä voinut pahemmin enää käännellä.
Homma alkoi jo näyttämään hieman huonolta. Synkkää naamaa näyttäen kapusin vieressä sijainneen S-80:n ruoriin ja ah sitä yllätystä; meikäläinenhän sentään mahtuu vielä jonkinlaiseen kärryyn ja vieläpä mukavasti. Hetken nahkapenkkien tuoksusta nautiskeltuani keksin katsoa peilissä roikkunutta hintapahvia ja se oli siinä - sydän kurkussa katselin hintalappuun raapustettuja lukuja....3........6.......9.......000!!! Voi perkele, pitääkö olla miljonääri että voi ostaa itselleen kohtuullisen tilavan auton?! Tähän vaiheeseen mennessä oli siis löytynyt kaksi autoa jossa pystyy kohtuullisesti kulkemaan, molempien hinnat alkaa kolmosella. Alkoi olemaan jo synkkä mieli...
Läheltä löytyi vielä C-70 Volvo eli se uudempi nk. pyhimysmalli, mikä osoittautui tiloiltaan erinomaiseksi, mutta hintalapussa oli ensimmäinen numero liikaa :(.
Onneksi ennen kotiinlähtöä tuli käytyä vielä istahtamassa samasta liikkeestä löytynyt Renaul Clio, mikä äärimmäiseksi yllätyksekseni osoittautui erittäin tilavaksi, eli mahduin autoon milteipä ison Volvon veroisesti ja vieläpä uloskin vielä näki niin ettei ollut kattolinja tai taustapeili keskellä näkökenttää. Tietysti lievää huumoria jopa automyyjän ilmeestä päätellen aiheutti se, kun tämän kokoinen hemmo kaivautui pienestä kotterosta ulos. Vaan mitäs sen on väliä, ainakin hinta alkoi olemaan hieman kohtuullisempi pankkitilin saldoon nähden vaikka edelleen tosin puhuttiin pikemminkin unelmoinnista kuin todellisista ostoaikeista.
Viimeisestä ´löydöstä´ huolimatta lähdin autokaupasta mieli synkkänä ja aloin pohtimaan mahdollisuuksia lakialoitteen esittämiseen siitä, että yli 185 cm ihmisten pitäisi saada autonsa ilman autoveroa, saavathan erilaiset muut erikoisryhmät jos ei verovapaasti niin ainakin alennuksilla autonsa hankittua. Täytyy varmaan alkaa keräämään kansalaisadressia isojen ihmisten autojen verovapauden puolesta :).
Täytyy varmaan siirtyä kulkuvälinevalinnassa polkupyörään, ainakin keskivartalonseudun ´turvatyynyihin´ saattaisi pyöräily vaikuttaa. Pituuteen tosin ei varmaan voi vaikuttaa kuin ´katkaisuhoidolla´ :) ?
Terveisiä vaan autokauppiaille ja autojen suunnitelijoille :).
Sen verran voidaan tietysti rehellisyyden nimissä mainita että tässä tapauksessa hieman keskivertokansalaista kookkaammalla henkilöllä tarkoitetaan tässä jutussa reilut satakiloista 190 cm pitkää artistia. Mutta kun tässä ei vielä aivan äärirajoilla liikuta eli vielä kun saan kaupungilla joitakuita katsella ylöspäin ja jokunen korkeamman rasvaprosentin omaava hiihtäjäkin silloin tällöin tulee vastaan, katsoin että olisi ehkä aiheellista ottaa artikkelin aiheeksi tämä automuotoilussa vallitseva trendi.
Jotta koeistunta ja -ajo kiertueestamme ei olisi komiikkaa puuttunut, oli mukana vertailuhenkilö, joka on noin päätä lyhyempi ja puolet painosta (hieman liioitellen). Ensimmäiseksi ampaisimme mersukauppaan katsastamaan vielä ´kohtuuhintaista´ (voikohan mersuista koskaan näin sanoa) A-sarjan Mercedestä. Istahdin ensimmäiseksi takapenkille, koska takamatkustajan tiloja oli ylistetty tavanomaista paremmiksi. Tyly oli meininki kun pää otti kattoon niin että joutui takapenkillä istumaan leuka rintakehässä. Siis ihan oikeasti, tässä en edes liioittele pahemmin vaikka joskus tapana on ollutkin, oikeasti ko. kärryssä ei pystyisi tämän kokoinen ilmestys matkustamaan kuin korkeintaan muutaman kilometrin siirtymisen.
No, tosimies ei tietenkään istuskele takapenkillä, eihän omaa henkikultaansa voi luottaa jonkun toisen käsiin, eli seuraavaksi kipusin kuskin jakkaralle, mihin käytännössä mahtuu pienen mietiskelyn jälkeen. Homma näytti ihan hyviltä, pää ei ollut edes katossa ja penkistä löytyi milteipä kohtuullinen ajoasento. Vaan eipä ollut homma näin ruusuista pitkään; keksimme sulkea myös kuljettajan puoleisen oven ja totuus alkoi paljastumaan. Ratti on niin lähellä sivuikkunaa, että käytännössä kun tällainen heinäseiväs alkaa heilumaan ratissa esim. parkkialueella, täytyy sivuikkuna jo avata että mahtuu rattia kääntämään. Ellei sitten asenna rattiin urakkanuppia että voi yhdellä kädellä pyörittää...
Seuraavaksi jo hieman masentuneena istahdin C-sarjalaisen mersun ruoriin. Meininki ei ainakaan paremmaksi muuttunut, tuulilasin yläreuna ja aurinkolippa tulivat käytännössä keskelle näkökenttää ja ratti otti polviin niin ettei pedaaleita pahemmin pystynyt käyttämään. Ensimmäinen Mercedes johon tällainen korsto mahtui, oli E-sarjan mersu ja hinta olikin sitten sen mukainen.
Mercedeshän ei tietysti ole ainoa automerkki jolla kehtaisin ajella, joten päätimmekin että kokeillaampa Volvoja, niissä on yleensä riittänyt tilaa ihan kohtuullisesti. Volvo-kaupasta löytyi ensimmäiseksi kohdalle V-40 Volvo, mihin ängettyäni totesin että ei helvetti, ei näihin nykyaitoihin voi mahtua kukaan. Ratin korkeussäätö tappiin, penkki niin taakse ettei takana mahdu enää matkustaa ja sain itseni juuri ja juuri ängettyä ratin ja penkin väliin. Jalat kun iski pedaaleille niin polvet otti rattiin niin ettei sitä voinut pahemmin enää käännellä.
Homma alkoi jo näyttämään hieman huonolta. Synkkää naamaa näyttäen kapusin vieressä sijainneen S-80:n ruoriin ja ah sitä yllätystä; meikäläinenhän sentään mahtuu vielä jonkinlaiseen kärryyn ja vieläpä mukavasti. Hetken nahkapenkkien tuoksusta nautiskeltuani keksin katsoa peilissä roikkunutta hintapahvia ja se oli siinä - sydän kurkussa katselin hintalappuun raapustettuja lukuja....3........6.......9.......000!!! Voi perkele, pitääkö olla miljonääri että voi ostaa itselleen kohtuullisen tilavan auton?! Tähän vaiheeseen mennessä oli siis löytynyt kaksi autoa jossa pystyy kohtuullisesti kulkemaan, molempien hinnat alkaa kolmosella. Alkoi olemaan jo synkkä mieli...
Läheltä löytyi vielä C-70 Volvo eli se uudempi nk. pyhimysmalli, mikä osoittautui tiloiltaan erinomaiseksi, mutta hintalapussa oli ensimmäinen numero liikaa :(.
Onneksi ennen kotiinlähtöä tuli käytyä vielä istahtamassa samasta liikkeestä löytynyt Renaul Clio, mikä äärimmäiseksi yllätyksekseni osoittautui erittäin tilavaksi, eli mahduin autoon milteipä ison Volvon veroisesti ja vieläpä uloskin vielä näki niin ettei ollut kattolinja tai taustapeili keskellä näkökenttää. Tietysti lievää huumoria jopa automyyjän ilmeestä päätellen aiheutti se, kun tämän kokoinen hemmo kaivautui pienestä kotterosta ulos. Vaan mitäs sen on väliä, ainakin hinta alkoi olemaan hieman kohtuullisempi pankkitilin saldoon nähden vaikka edelleen tosin puhuttiin pikemminkin unelmoinnista kuin todellisista ostoaikeista.
Viimeisestä ´löydöstä´ huolimatta lähdin autokaupasta mieli synkkänä ja aloin pohtimaan mahdollisuuksia lakialoitteen esittämiseen siitä, että yli 185 cm ihmisten pitäisi saada autonsa ilman autoveroa, saavathan erilaiset muut erikoisryhmät jos ei verovapaasti niin ainakin alennuksilla autonsa hankittua. Täytyy varmaan alkaa keräämään kansalaisadressia isojen ihmisten autojen verovapauden puolesta :).
Täytyy varmaan siirtyä kulkuvälinevalinnassa polkupyörään, ainakin keskivartalonseudun ´turvatyynyihin´ saattaisi pyöräily vaikuttaa. Pituuteen tosin ei varmaan voi vaikuttaa kuin ´katkaisuhoidolla´ :) ?
Terveisiä vaan autokauppiaille ja autojen suunnitelijoille :).
+/- saldo : 0 | Tweet
Taisi tuo Volvo S80 olla aikas isolla koneella kun noin paljon maksoi. Kyllähän niitä saa karvalakkimallina jo jotain 250.000. Niin, no joo...
Ja miulla oli muutama vuosi sitten sellainen farmari jenkki joita paljon näkee. Tilaa oli ihan perkeleesti joka suuntaan. Mutta huoltamolla ei huvittanut. Se nyt olikin -82, silloin vielä osattiin tehdä epäkompakteja autoja.
Nojoo, olihan se joku turbodiiseli se volvo mutta silti. Tuollaisen jenkkkilotjan kun ostaa niin on varmaan sama ottaa sitten reilusti autolainaa ja ostaa tuo S-80:n, volvossa maksaa autolainaa ja jenkkilotjassa saman verran huoltoaseman setälle / tätille / peltilaatikolle.
Mutta sehän on ikäänkuin käyttömaksu eikä kertakorvaus, niinkuin uusissa autoissa... Eikä se nyt niin paljoa ole, 15ltr/100km.
Mutta ei huolta Crawler, tuota sinun samaraasi saa vielä ihan uutenakin :P