k.p.tikka-ri kirjoitti noin 18 vuotta sitten (0 kommenttia)

Hei! mä oon Tempsu-koira tuolt Kuukkelin kennelistä. Mä oon monella tavalla hassu, erikoinen ja taitava piski. Sitä paitsi myös tää kenneli on samalla tavalla hassu ja erikoinen: Nimittäin myös Kuukkeli on koira, ja myös mulla on oma kenneli, lauma omia koiria. Tää on siis sellanen niinku hierarkkinen systeemi, niinku sellanen pyramiidi. On koiria, joil on omia koiria, joil taas on omia koiria. Ja ylempi koira kouluttaa aina niitä oman kennelinsä koiria, opettaa temppuja ja palkitsee ja rankaisee aina sitä mukaa, miten hommat sujuu. Harjoittaa koirakuria.


Se musta onkin sellanen jännä paradoksi, et kun nää koirat, mitkä liittyy tähän kennelijärjestelmään, ovat yleensäkin sellasia alunperin, et ne ei oo halunnu oppia esmes tota sisäsiisteyttä, eikä muitakaan sivistyneelle laumaeläimelle kuuluvia temppuja, vaan harjoittaa omaa vapauttaan, niin sit ne kuiteskin työntävät päänsä ehdoin tahdoin, ihan vapaaehtoisesti kennelinpitäjän kaulapantaan & liekaan!... Tai ehkä tuo onkin just se määrä vapautta, mitä ne, siis me, ollaan alunperinkin haluttu...?

Siis miten tää homma mun kohdalta alkoi? No mä olin siinä yhdellä kusitolpalla, mis kirkonkylän koirilla oli tapana kokoontua, heiluttelees häntää & viettääs vapaa-aikaa, mitä mulle olikin kertyny just, kun en viittiny kehata opiskella sitä sisäsiisteyttä. Sillon mä aattelin, et kulkukoirana olis jännempää. No se Kuukkeli lönkytteli siihen ja me ruvettiin jutskaan. Sil oli kiinnostavii juttuja ja sit se sano, et se vois opet- taa pari kulkukoirien perusjuttuu mulle, jos mä haluaisin. No tietysti. Ja siitähän se alkoi.

Ensalkuun se oli tietty oikein kivaa, mä siis noudin sille hynää & se anto mulle sit karkin, mistä tuli oikein jumalaisen hyvä olo, voi istua siin tolpalla ja heilutta häntäänsä tuntikausia idiootinmairea hyvänolonhymy naamalla. No tätä siis jatku jonkunaikaa, mut sit mä en kerran löytäny sitä nappulaa mistään, ja se sano et joo, ei mitään, tuot sit enskerralla, ja anto sen karkin tosta vaan, velaks. Seuraaval kerral mul olikin sit omasta mielestä se velka ja sit myös extraa uuteen kierrokseen, mut Kuukkeli otti kaiken ja rupeskin karkin annettuaan huutaan, et ei riitä, täs on vasta edellisestä korkoineen, ja et mun täytyy enskerral tuoda sit enemmän, maksaa tästäkin kerrasta.

No mä tollo rupesin väittään vastaan, sen karkin antamalla rohkeudella, niin se saatana otti rotsinsa taskusta kaulapannan ja remmin ja pisti mut liekaan & alko komentaa kävelylle. No enhän mä siihen olis suostunu, ihmettelin, mitäs tää nyt on? no se sano, et tää on 2. oppitunti hänen koirakoulussa. Sit se kaivo sellasen metrinpitkän, tukevan muovisen ruoskan ja alko vedellä mua pitkin näköö. Heti alko tehdä mieli kävelylle. No me käveltiin ja käveltiin pitkin katuja, ihmiset ja muut koirat katto. Se piti mulle hiljasel ja vihaset äänel esitelmää tän sen koirakoulun säännöistä, ja aina välillä mäjäytti sillä ruoskalla pitkin selkää. Mä vaan ynisin. Siitä se huus “Hiljaa!“ ja löi taas. No minä opin. Fiksuna nopeesti.

Toi ei siis ollut enää yhtään kivaa, ja kun se lopulta päästi liekasta, mä päätin, etten enää ikinä rupee juttuihin sen sian kanssa. Mut se jätti sen kaulapannan, enkä mä saanu sitä itte pois. Ja aika nopeesti mun alko taas mieli tehdä niitä karkkeja. Siit eteenpäin aina kun mä tapasin sen, se talutteli mua liekassa pitkin katuja ja sillei. Ja hakkas senverran, millä mielellä sattu olemaan.

Hynän hankkiminen sille alko tuottaa mulle ongelmia, ja seuraavaks se opettikin mut duunaan keikkoja ja hoitaan ihmisten tavaroita kennelijärjestelmään kuuluviin tiettyihin luukkuihin, mist ne anto niistä pientä korvausta. Aluks se touhu pelotti ihan hirveesti, mut mitäpä ei koira luunsa eteen tekis, etenkään, kun kepillä käsketään. Välillä se innostu vielä kertomaan karmeita tarinoita siitä, et jos koira ei ala totella, sil on kotona lihamylly, johon sellaset koirat joutuu ja pääsee sit levittämään hullun koiran tautia paikallisen hampurilaispaikan kautta.....

Sit se vihjas myös, et mähän voisin myös hankkia sitä manitobaa sillein, et perustasin ittekin kennelin, hoitasin ekaks vaikka jonkun entisen kaverini tekeen itelleni tätä “nouda hynää, saat napin“-temppua. No mikäettei. Sehän sujuikin oikein liukkaasti. Ens tuli parit penikat, jotka oli jo jonkinaikaa leikkineet poikien kurtcobain- ja saatana-aiheisilla barbeilla ja kepukaljalla ja samantien joku lärvi-mervi kans....

Et sillai. Nyt meneekin jo oikein mukavasti. Keppiä & porkkanaa tulee käyteltyä sujuvasti & hommat hoituu. Mitä nyt yks tehokkaimmin depikseen uponnu rakki hoiti ongelmansa sellasel suuhunistuvalla kurt- cobain-haulikolla.... Mut paskaaks se mulle kuuluu, onhan näitä tyhmiä piskejä maailmassa vielä munkin kennelihommiin asti ihan tarpeeks. Slurbaanot on joskus käyny naputtamassa, mut kriittisinä hetkinä ne on pysytelly poissa näkyvistä. Ei ois muuten uskonu, et tämmöset hommat näilläkin nurkilla rupee sujumaan näinkin hyvin. Seuraavaks mä meinaan ottaa selvää, kuka sitä kenneliä hoitaa, mihin toi Kuukkeli kuuluu, sit mä teen Kuukkelista sitä jauhelihaa ja otan senkin kennelin muut koirat komentooni. Pitähän elämässä pyrkiä eteenpäin......Hau-hau!