Moi anonyymi! » Login | Social login | Uusi käyttäjä

Kenenkä joukoissa alkas seisoskella?

k.p.tikka-ri kirjoitti noin 18 vuotta sitten (0 kommenttia)
Opastusta itsen sijoittamiseen vaalirahvaaseen wanhanaikaisella metodilla.

Luokkakantainen on hassu sana. Siitä tulee aivan ekaksi mieleen 70-luvun taistolainen litania & diapamilla tasoitetun dementikon turpea ilme Leonid Breznevin kasvoilla. Luokkakantainenhan tarkoitti tuolloin sellaista aatteen esitaistelijaa & duunaria, jonka isi & äitikin olivat olleet työn-raskaan-raatajia, proleja, eli köyhällistön/kurjalliston edustajia ja kommareita.

Tästä kunniakkaasta perimästä pidettiin kiinni lähinnä valtaanjähmettyneen vulgääri-marxilais-leninistis-stalinistisen ajattelutavan ansiosta kynsin-hampain, mitään uhrauksia kaihtamatta & näin esim. koko neuvostokansa muuttui yhdeksi suunnattomaksi kurjallistoksi (ja on sitä edelleen, kiitos samoista lähteistä tarkkaan opitun kapitalisminharjoittamismallin, jota myös täälläpäin kovasti haluttaisiin harjoittaa, vai mitä, Sale-Babe?).

Nyt suomalaisista hyvinvointikakaroista voidaan aivan yhtä hyvin sanoa, että nekin ovat luokkakantaisia, nimittäin keskiluokkakantaisia. Keskiluokka syntyi, yllätys-yllätys! paljolti samaisen Marxin oppien pohjalta, kuin edellämainittu prole/työväenluokkakin; Tuossa vuosisadan vaihtuessa 1800:sta 1900:ksi Parta-Kallen ajatuksia lähdettiin nimittäin kehittämään muihinkin suuntiin, kuin Gulag-Arkipelagiin ja NKP:n nemesikseen. Vallanhimoinen, kateellinen ja teräväkielinen prolelinja alkoi Lennun johdolla haukkua näitä maltillisempia linjoja luopioiksi ja revareiksi. Tästä huolimatta & erilaisten yhteiskunnassa vaikuttavien voi mien tasapainottamiseen tähdänneiden pyrkimysten ansiosta revarilinja on ollut etenkin täällä pohjolassa erittäin menestyksellinen. Pohjoismainen tulonjako- & hyvinvointimalli on toistaiseksi kokeilluista nk. tavallisen ihmisen, keskivertokansalaisen kannalta katsoen sieltä parhaasta päästä. Ja siis tästähän se tulee sitten myös se meikäläisen hyvinvointikakaran luokkakanta.

Enpä toki unohtanut sitäkään osaa keskiluokasta, joka alunperin katsoi kannakseen maan, teemanaan ensin "me tehdään paskasta leipää" ja myöhemmin "me suojellaan sitä", mutta joka iän karttuessa mielellään urbanisoitui ja ennestään lähestyi revarilinjaa; Siis Kepulaiset ja Vihreät. Ei kai näistä tähän mitään enää tarvitse keksiä?

Sitten jää jäljelle vielä tämä yläluokkakantainen. Yläluokkaahan yhteiskunnassa edustavat henkilöt, joilla on käytössään todellista valtaa joko tolkuttoman omaisuuden, poliittisen voimatrustin, tai jonkin aivan erityisen tietämyksen takia. Tämän porukan jälkeläiset, mikäli niitä nyt luokan edustajien harvalukuisuuden sekä/tai erinäisten inhimillisten erikoistumis- tai rappioitumisilmiöiden takia on ylipäätänsä siunaantunut, edustavat yläluokkakantaisuutta. Karkeasti ottaen tämä jengi, “Kultainen Nuoriso“, jakaantuu kahteen ryhmään: Niihin svengaleihin, jotka huonon sisäsiisteyskasvatuksen & liiallisten huvittelumahdollisuuksien takia rappi
oituvat perusteellisesti, sekä niihin, jotka dementoituvat nk. porvarillisen ajattelumallin mukaisesti yhteiskunnan eliitiksi. Näistä kahdesta ryhmästä ensimmäiseen kuuluvat ovat vaaraksi enimmäkseen vain itselleen, mutta tähän toiseen ryhmään lukeutuvat taas, vieraannuttuaan liiallisten sisä-piirileikkien (esim. kauppakorkeakoulu) takia enemmän tai vähemmän täydellisesti tässä jutussa aiemmin mainittujen yhteiskuntaluokkien elämän realiteeteistä, ja toisaalta kuitenkin omittuaan todellista valtaa, voivat olla erittäin vaarallisia myös ympäristölleen & koko yhteiskunnalle. Tästä hyvänä esimerkkinä on Suomen nykyinen mainio nousukausi, sekä vaikka ympäri Eurooppaa maataloudella itseään sekä muita ihmisiä elättävien, ja aiemmin elättäneiden ihmisten asema.

Nyt kun siis puhumme itsen sijoittamisesta vaalirahvaaseen eli äänestäjiin, täytyy tietysti ensimmäiseksi huomauttaa, että esim. juuri äänestyskäyttäytymisessä on pikemminkin sääntö, kuin poikkeus hyppiä yli luokka- &/ tai etenkin luokkakantarajojen, karsinasta toiseen. Hupaisina esimerkkeinä tästä muistamme 70-luvulla telaketjukommunisteiksi ruvenneet “herrojen pennut“, sekä toisaalta sen uskomattoman suuren joukon ahneita & tyhmiä proleja & keskareita, jotka ovat aina taanneet Kokoomuksen menestymisen vaalihulinoissa. Ehkä kaikkein surkuhupaisin esimerkki tästä on kuitenkin kokonaisen revaripuolueen, Demarien, flirttailu yläluokan suuntaan; Nk.BemariDemarismi. Tämähän johtuu ihmisten pitkälle edenneestä vieraantumisesta juuriinsa & juuret korvanneesta, korostuneesta asemasta kuluttajina, kulutuspäätösten tekijöinä & toteuttajina; Hyvinhoidetulla markkinoinnillahan vaaleistakin on tehty ehdokkaiden kulutusvalintatapahtuma; Tämän kevään mallisto on vaan epäilyttävän samanlainen kaikilla kauppiailla....

Nyt tietysti moni saattaa kysyä, onko sitä pakko ajatella koko itsensä sijoittamista vaalirahvaaseen, ottaa & on harrastamatta poliittista käyttäytymistä kokonaan! Vaan ei käy, koska myös moisen tempun tekeminen on poliittista käyttäytymistä. Et sillai. Käytä niitä aivojasi.

+/- saldo : 1 |