Parhaat levyt 1972
Kcrimso kirjoitti noin 8 vuotta sitten (13 kommenttia)
Vuosi vuodelta -projektin neljäs vuosi.
Ja huh huh mikä vuosi se onkaan! Aivan jäätävä määrä timantin kovia levyjä ilmestyi tuona vuonna. Pelkästään omassa vaatimattomassa levykokoelmassani on yli viisikymmentä albumia tuolta vuodelta. Eikä yksikään niistä ole huono. Progressiivinen rock oli vuonna 1972 keskellä hedelmällisintä kauttaan. Taiteellisessa huipussaan ja melkein myös kaupallisessa. Isoimmat progebändit olivat jo suuria nimiä myös taloudellisesti ja kasvaisivat vielä muutaman vuoden entisestään.
Ykköspaikka kuuluu itseoikeutetusti Yesin mestarilliselle Close To The Edgelle joka edustaa sinfonisen progen jonkinasteista lakipistettä. Levyn 19 minuuttinen nimikappale on saumaton kokonaisuus jossa jokainen osio tukee toistaan ja jännite kestää alusta loppuun. Eikä kahdesta muusta kappaleestakaan valitettavaa keksi.
Jethro Tull ja Genesis tekivät myös omat mestariteoksensa tänä vuonna. Thick As A Brick on yli neljäkymmentä minuuttinen kokonaisuus (joka toki jaettu vinyylin rajoitteiden takia kahteen osaan) joka on täynnä vauhtia ja vaarallisia tilanteita. Huumoriakaan unohtamatta. Foxtrotin kohokohta on tietysti parikymmentäminuuttinen suite Suppers Ready. 1972 oli todellakin eeppisten mittaluokkien vuosi.
Gentle Giant tyytyi lyhyempiin kappaleisiin, mutta toisaalta bändillä oli tapana onnistua puristamaan neljään minuuttiin tuplasti ideoita mitä jotkut vähäisemmät bändit pariinkymmeneen. Octopus on bändin ehdottomasti paras levy. Tekniikka ja inhimillisyys kulkevat tässä vielä käsikädessä.
Soft Machine viides levy on lähes freejazziksi luokiteltavaa kamaa. Sitä ei oikein voi kutsua edes jazz-rockiksi. Kerrassaan upeaa instrumentaalimusiikkia. Epäilijöitä kehottaisin kuuntelemaan vähintään avausraidan All White.
ELP teki Trilogylla ehkä tasapainoisimman albuminsa. Vahva kokonaisuus. Ei oikeastaan yhtään heikkoa raitaa, mutta toisaalta ei myöskään ihan yhtä korkeita huippuja kuin joillain bändin vielä kovemmilla albumeilla. Vahva albumi kuitenkin.
1972 oli myös vuosi jolloin progea alkoi tulla viimeistään runsaasti myös muualta kuin Englannista. Erityisen vahvaksi genren maaksi osoittautui pian Italia. Listalleni yli super intensiivinen Ys Il Balletto Di Bronzolta, dramaatinen Bancon debyytti sekä Premiata Forneria Marconin kaunis ja tunteellinen Per un amico. Kaikki ovat edellä mainittujan yhtyeiden ehkäpä vahvimmat levyt.
Listoillani debytoi myös ensimmäistä kertaa saksalainen bändi. Ege Bamyasi on krautrockbändeistä ehkä parhaan eli Canin neljäs albumi. Kaiken kokeellisuuden seassa levyllä on pieni pophelmi Vitamin C.
Mahtava vuosi, mahtavia levyjä!
1. Yes: Close to the Edge
2. Jethro Tull: Thick as a Brick
3. Genesis: Foxtrot
4. Gentle Giant: Octopus
5. Soft Machine: Fifth
6. Emerson, Lake & Palmer: Trilogy
7. Il Balletto di Bronzo: Ys
8. Can: Ege Bamyasi
9. Banco del Mutuo Soccorso: s/t
10. Premiata Forneria Marconi: Per un amico
Ja huh huh mikä vuosi se onkaan! Aivan jäätävä määrä timantin kovia levyjä ilmestyi tuona vuonna. Pelkästään omassa vaatimattomassa levykokoelmassani on yli viisikymmentä albumia tuolta vuodelta. Eikä yksikään niistä ole huono. Progressiivinen rock oli vuonna 1972 keskellä hedelmällisintä kauttaan. Taiteellisessa huipussaan ja melkein myös kaupallisessa. Isoimmat progebändit olivat jo suuria nimiä myös taloudellisesti ja kasvaisivat vielä muutaman vuoden entisestään.
Ykköspaikka kuuluu itseoikeutetusti Yesin mestarilliselle Close To The Edgelle joka edustaa sinfonisen progen jonkinasteista lakipistettä. Levyn 19 minuuttinen nimikappale on saumaton kokonaisuus jossa jokainen osio tukee toistaan ja jännite kestää alusta loppuun. Eikä kahdesta muusta kappaleestakaan valitettavaa keksi.
Jethro Tull ja Genesis tekivät myös omat mestariteoksensa tänä vuonna. Thick As A Brick on yli neljäkymmentä minuuttinen kokonaisuus (joka toki jaettu vinyylin rajoitteiden takia kahteen osaan) joka on täynnä vauhtia ja vaarallisia tilanteita. Huumoriakaan unohtamatta. Foxtrotin kohokohta on tietysti parikymmentäminuuttinen suite Suppers Ready. 1972 oli todellakin eeppisten mittaluokkien vuosi.
Gentle Giant tyytyi lyhyempiin kappaleisiin, mutta toisaalta bändillä oli tapana onnistua puristamaan neljään minuuttiin tuplasti ideoita mitä jotkut vähäisemmät bändit pariinkymmeneen. Octopus on bändin ehdottomasti paras levy. Tekniikka ja inhimillisyys kulkevat tässä vielä käsikädessä.
Soft Machine viides levy on lähes freejazziksi luokiteltavaa kamaa. Sitä ei oikein voi kutsua edes jazz-rockiksi. Kerrassaan upeaa instrumentaalimusiikkia. Epäilijöitä kehottaisin kuuntelemaan vähintään avausraidan All White.
ELP teki Trilogylla ehkä tasapainoisimman albuminsa. Vahva kokonaisuus. Ei oikeastaan yhtään heikkoa raitaa, mutta toisaalta ei myöskään ihan yhtä korkeita huippuja kuin joillain bändin vielä kovemmilla albumeilla. Vahva albumi kuitenkin.
1972 oli myös vuosi jolloin progea alkoi tulla viimeistään runsaasti myös muualta kuin Englannista. Erityisen vahvaksi genren maaksi osoittautui pian Italia. Listalleni yli super intensiivinen Ys Il Balletto Di Bronzolta, dramaatinen Bancon debyytti sekä Premiata Forneria Marconin kaunis ja tunteellinen Per un amico. Kaikki ovat edellä mainittujan yhtyeiden ehkäpä vahvimmat levyt.
Listoillani debytoi myös ensimmäistä kertaa saksalainen bändi. Ege Bamyasi on krautrockbändeistä ehkä parhaan eli Canin neljäs albumi. Kaiken kokeellisuuden seassa levyllä on pieni pophelmi Vitamin C.
Mahtava vuosi, mahtavia levyjä!
1. Yes: Close to the Edge
2. Jethro Tull: Thick as a Brick
3. Genesis: Foxtrot
4. Gentle Giant: Octopus
5. Soft Machine: Fifth
6. Emerson, Lake & Palmer: Trilogy
7. Il Balletto di Bronzo: Ys
8. Can: Ege Bamyasi
9. Banco del Mutuo Soccorso: s/t
10. Premiata Forneria Marconi: Per un amico
+/- saldo : 0 | Tweet
Yes: Close to the Edge
Banco del Mutuo Soccorso: Darwin!
Haikara: Haikara
Agitation Free: Malesch
Genesis: Foxtrot
Il Balletto di Bronzo: Ys
Moving Gelatine Plates: The World of Genius Hans
Metamorfosi: Inferno
Matching Mole: Little Red Record
Premiata Forneria Marconi: Storia Di Un Minuto
J
1. Yes: Close to the Edge
2. Genesis: Foxtrot
3. Joni Mitchell: For the Roses
4. Santana: Caravanserai
5. Emerson, Lake & Palmer: Trilogy
6. Pekka Pohjola: Pihkasilmä kaarnakorva
7. Frank Zappa: The Grand Wazoo
8. Free: Heartbreaker
9. Gentle Giant: Octopus
10. Matching Mole: Little Red Record
Jannut, tämä on paha, selkeä kognitiivisen dissonanssin paikka?
Vuoden 1972 tuotanto on niin laaja, lukuisia klassikkoja sisältävä, että siitä tulisi saada kirjata 20 parasta !
Agitation Free : Malesch
Metamorfosi : Inferno
Mahavishnu Orchestra: Birds of Fire
Gentle Giant : Three Friends
Gentle Giant : Octopus
Genesis : Foxtrot
Jethro Tull : Thick as a Brick
Yes : Close to the Edge
Tangerine Dream: Zeit
Wishbone Ash : Argus
Liki edellisten veroiset:
------------------------
Banco del Mutuo Soccorso Darwin!
Le Orme : Uomo di Pezza
Matching Mole Little: Red Record
Haikara: Haikara
Pohjola, Pekka Pihkasilmä Kaarnakorva
Battiato, Franco ; Pollution
Tasavallan Presidentti : Lambert Land
Gnidrolog : Lady Lake
Premiata Forneria Marconi: Per Un Amico
Corea, Chick: Return to Forever
1972 oli tosiaan hyvä vuosi. Ei pelkästään progelle vaan fuusiota, ja vaikka mitä. Omasta vaatimattomasta vinyylihyllystä:
1. Yes Close To The Edge
2. Steely Dan Can?t Buy A Thrill
3. Roxy Music Roxy Music
4. Jethro Tull Thick As a Brick
5. Randy Newman Sail Away
6. Genesis Foxtrot
7. Frank Zappa The Grand Wazoo
8. Don McLean American pie
9. David Bowie Ziggy Stardust
10. Chick Corea Return to Forever
BUBBLING UNDER
Caravan: Waterloo Lily
Moving Gelatine Plates: The World of Genius Hans
Alan Sorrenti: Aria
Banco del Mutuo Soccorso: Darwin!
Gnidrolog : Lady Lake
Emerson, Lake & Palmer: Pictures at an Exhibition
Pekka Pohjola: Pihkasilmä kaarnakorva
Frank Zappa: The Grand Wazoo
Matching Mole : s/t
Le Orme: Uomo di pezza
(Satunnaisessa järjestyksessä)
Elton John Honky Château
EJ ja Bernie Taupin tekivät kimpassa seitsemän loistavaa levyä eikä mikään myöhempi vähennä niiden arvoa..
Ei varmaan huononnakaan, mutta vielä kun keksisi että mikä niitä seitsemää parantaisi... ;)
Se on helppoa. Tykkää vaan hyvästä musiikista ilman ennakkoluuloja :)
Ihan olen ennakkoluulottomasti noita mielestäni kokeillut, mutta enintään sellaista "noh kuuntelihan sitä" -osastoa.
Okei.. Makuasioita. Ei nyt sentään 10:n sakkiin mullakaan mennyt.
Eikö Khanin Space Shantya kukaan kelpuuttanut?
Kilpailu tosiaan on kova.
En ole koskaan Space Shantylle oikein lämmennyt. Melko keskinkertainen platta.
Pitäisi varmaankin ottaa Space Shanty uusintakuunteluun, mutta muistan pettyneeni levyyn, tietäen mitä muuta kaverit ovat tehneet.