Moi anonyymi! » Login | Social login | Uusi käyttäjä

Parhaat levyt 1978

Kcrimso kirjoitti noin 7 kuukautta sitten (9 kommenttia)
Vuodesta vuoteen -projektin kymmenes vuosi!

1. National Health: Of Queues and Cures
2. Magma: Attahk
3. Bruford: Feels Good to Me
4. Mike Oldfield: Incantations
5. National Health: s/t
6. Peter Hammill: The Future Now
7. U.K.: s/t
8. Gilgamesh: Another Fine Tune You've Got Me Into
9. Steve Hillage: Green
10. Bubu: Anabelas


Vuonna 1978 dinosaurukset ovat hieman taka-alalla ja vahvoilla ovat mm Canterbury-skenen monimutkaisempaa laitaa edustavat bändit (National Health top kympissä peräti kahdella levyllä ja Dave Stewart soittaa kolmella) ja muutenkin jazz-vaikutteet ovat pinnalla. Oman levyhyllyni kannalta vuosi on kohtuullisen runsas: jälleen ne noin viisikymmentä levyä.

Of Queues and Cures
National Healthin toinen studioalbumi Of Queues and Cures on yksi Canterbury-skenen huipentumista Loistavia sävellyksiä ja taitava bändi (Dave Stewart, John Greaves, Pip Pyle ja Phil Miller) soittavat monimutkaiset biisit todella vaivattoman oloisesti. Etenkin basisti John Greavesin (ex-Henry Cow) sävellys Squarer For Maud on totaalista parhautta. Rumpali Pip Pyle on aivan liekeissä tuossa biisissä ja kappele sisältää ihan parhaasta päästä olevaa rumpalin ja basistin yhteissoittoa mitä olen kuullut.

Attahk.
Magman edellinen levy Udu Wudu oli melkoisen laimea eikä noussut edes oman 1976 listan top kahteenkymppiin, mutta onneksi bändi hyökhäsi komeasti takaisin Attahkilla. Vander lisäsi tyypilliseen zeuhl-soundiinsa lisää funkkia ja soulia. Lopputuloksena hikisen rankkaa ja nautinnollista tykitystä. Upea ja aliarvostettu levy jonka lasken lähes niiden yleisesti tunnustetuimpien (MDK, Köhntarkosz) Magma levyjen veroiseksi.

Feels Good To Me
Ensimmäistä soololevyään (vai onko tämä itseasiassa bändi nimeltä Bruford?) varten Bill Bruford kokosi porukan itsensä veroisia virtuoosimuusikoita: Dave Stewart (Hatfield & The North, National Health), Allan Holdsworth ja Jeff Berlin. Stewart auttoi Brufordia sävellystyössä ja lopputuloksena on levyllinen hienoja tiukasti sävellettyä fuusiojazzia. Muutamassa biisissä laulaa mielipiteet jakava Annette Peacock. Itse tykkään ja lauletut biisit auttavat entisestää erottamaan Feels Good To Me:tä siitä kaikkein geneerisimmästä fuusiojaskasta. Mielestäni Feels Good To Me on paras Brufordin omalla nimellään tekemästä kolmesta jazzrock-levystä.

Incantations
Incantationsissa Oldfield kääntyi Yesiä hyvin palvelleeseen Tales From Topographic -formaattiin: neljä levypuoliskoa, neljä biisiä. Musiikki on vähemmän pastoraalista kuin aiemmilla kolmella levyllä ja vaikka minimalismi ja toisto on aina jossain määrin kuulunut Oldfieldin musiikkiin niin Incantationsilla hän vie sen lähes Philip Glassmaiseen suuntaan. Musiikkia kehitellään hitaasti ja osuuksia kärsivällisesti toistaen. Instrumentaatiossa tärkeässä roolissa marimbat ja vibrafonit joita Oldfieldinsa itsensä ohella soittaa Moerlenin veljekset. Rumpuja on mukana myös aiempaa enemmän. Komeita kitarasooloja kuullaan tietenkin myös runsaasti. Incantations jakaa usein jyrkästi Oldfield-fanien mielipiteet ja useat pitävät levyä tylsänä, mutta itse nautin minimalistisäveltäjien fanina myös Oldfieldin ekskursiosta tuohon suuntaan.

National Health
National Healthin debyytti on lähes yhtä loistava kuin Of Queues and Cures. Kokoonapano oli tässä vaiheessa vielä hieman erilainen John Greavesin sijasta bassoa soitti Neil Murray (joka myöhemmin liittyi Whitesnakeen…) Dave Stewartin rinnalla oli toinenkin kosketinsoittaja eli loistava Alan Gowen. Bändin kaksi kosketinsoittajaa jakavat myös sävellysvastuun. Tyyli on suurin piirtein sama kuin Of Queuesilla eli monimutkainen kosketinsoitinvetoinen Canterbury. Tämä levy kuulostaa kuitenkin aavistuksen verran enemmän Hatfield And The Northilta joten tuon bändin ystäville tämä debyytti on erittäin suositeltava hankinta. Selkeä ero kakkolevyyn on toki myös se että tällä levyllä kuullaaan muutamassa biisissä Amanda Parsonsin laulua kakkoslevyn ollessa täysin instrumentaalinen.

The Future Now
Huikea new wave -henkinen albumi Hammillilta. Mainioita biisejä joissa mukavasti kokeellisuutta. Hammill tuntuu tavoittavan ajan hengen upeasti ilman että se tuntuu väkinäiseltä trendien seurailuilta. Pushing Thirtyn sanoitukset kyllä hieman huvittaa tämän päivän näkökulmasta: Peter uhoaa kuinka jaksaa rokata vielä kolmikymppisenäkin :D Energy Vampires ilahduttaa myös sanoituksillaan. Varmasti paras biisi mitä faneista on koskaan tehty!

U.K.
Supergroup joka todellakin on varsin super: Bill Bruford, Allan Holdsworth, Eddie Jobson ja John Wetton. Ryhmä oli hieman hajanainen siinä mielessä että Bruford ja Holdsworth olivat kallellaan jazziin ja Jobson ja Wetton taasen enemmän rock/proge-miehiä. Niinpä U.K. debyyttilevyn musiikki tasapainoileekin jännittävästi jossain jazzrockin ja sinfonisen progen välissä. Levy tarjoilee hienoja biisejä ja huimia soittosuorituksia. Levyn tiluimmista kohdista Dream Theaterin kaltaiset bändit ovat luultavasti oppineet huonoja tapoja.

Another Fine Tune You've Got Me Into
Gilgamesh on Alan Gowenin (National Health) johtama Canterbury-poppoo joka teki ensimmäisen levynsä vuonna 1975. Kuten National Health, myös Gilgamesh kuuluu Canterburyn siihen kimurantimpaan suuntaukseen. Musiikki on hieman National Healthin tyylistä, mutta kokonaan instrumentaalista. Mielestäni tämä bändin toinen (ja viimeinen) studiolevy Another Fine Tune You've Got Me Into päihittää debyytin, ehkä jossain määrin koska basson varteen on istutettu Hugh Hopper jonka soundi tekee koko touhusta hieman lihaksikkaampaa.

Green
70-luvun spacerock-henkisen progen viimeinen hurraa-huuto? Niin tai näin mainio levy Steve Hillagelta. Hyviä biisejä varsin omaperäisen leijuvalla ja pulputtavalla tunnelmalla kuorrutettuna. Makeita kitarasoundeja ja soittoa riittää. Gongin hienosto kappaleesta Master Builder kuullaan instrumentaalinen versio nimellä The Glorious Om Riff Prog nerd fact: Levyn on tuottanut Nick Mason.

Anabelas
Anabelas on argentiinalaisen Bubun ainokainen albumi. Anabelas on monimutkaista ja värikästä, enimmäkseen instrumentaalista, musiikkia jossa viehättää erityisesti rikkaat sovitukset. Perinteisten rock-instrumenttien rinnalla käytetään tehokkaasti viuluja, huiluja ja saksofonia. Jazziin kallellaan olevaksi sinfoniseksi progeksi tämän kai voisi määritellä. Vertailukohtaa voisi hakea jostain King Crimsonin Lizardin kohdista.

+/- saldo : 0 |

    JarkkoH kirjoitti noin 7 kuukautta sitten+/- saldo : 0
    Laurent Thibault: Mais on ne Peut pas Rever Tout le Temps
    National Health: Of Queues And Cures
    Bubu: Anabelas
    National Health: National Health
    Weidorje: Weidorje
    Grobschnitt: Solar Music Live
    Stern Combo Meissen: Weisses Gold
    Mauro Pagani: Mauro Pagani
    Hinn Íslenzki Þursaflokkur: Hinn Íslenzki Þursaflokkur
    Tako: Tako


    Janus kirjoitti noin 7 kuukautta sitten+/- saldo : 0
    1. Bruford: Feels Good to Me
    2. Van Halen: s/t
    3. Pat Metheny Group: s/t
    4. Steel Pulse: Handsworth Revolution
    5. The Muffins: Manna/Mirage
    6. Patti Smith Group: Easter
    7. Al Di Meola: Casino
    8. Mike Oldfield: Incantations
    9. Peter Hammill: The Future Now
    10. The Cars: s/t

    R2-D2 kirjoitti noin 7 kuukautta sitten+/- saldo : 0
    1. Alan Parsons Project: Pyramid
    2. Funkadelic: One Nation Under Groove
    3. Genesis: And Then There Were Three
    4. Kate Bush: The Kick Inside
    5. Little Feat: Waiting for Columbus
    6. Peter Hammill: The Future Now
    7. Tom Waits: Bounced checks
    8. Van Halen: Van Halen
    9. Donna Summer: Live and More
    10. Manfred Manns Earth Band: Watch

    Kcrimso kirjoitti noin 7 kuukautta sitten+/- saldo : 0
    Pyramid! Yllätys ykkönen! Muistaakseni tossa ei ole kuin muutama hyvä raita ja muuten meno on tosi valjua. :)

    R2-D2 kirjoitti noin 7 kuukautta sitten+/- saldo : 0
    En mä tota järjestystä jaksanut paljoo miettiä.. Muutenkin.. olin koko vuoden intissä eikä juuri tullut levyjä ostettua. Vähän väsyneitä noista on melkein kaikki. Huono vuosi.. ainakin mulle. Mikään näistä ei ole mun top 50:ssä, top -100:ssa varmaan Kate B ja Peter H.

    Jammo kirjoitti noin 7 kuukautta sitten+/- saldo : 0
    Passport : Ataraxia
    Gordon Giltrap : Fear of the Dark
    Klaus Schulze : X
    Dixie Dregs : If
    Shylock : Ile De Fievre
    Weidorje : s/t
    Bubu : Anabelas
    Popol Vuh : Nosferatu : Bruder des Schotten - Sohne des Lichts
    Jethro Tull : Heavy Horses
    Jean Michel Jarre : Equinoxe

    Kcrimso kirjoitti noin 7 kuukautta sitten+/- saldo : 0
    En mä tota järjestystä jaksanut paljoo miettiä.. Muutenkin.. olin koko vuoden intissä eikä juuri tullut levyjä ostettua. Vähän väsyneitä noista on melkein kaikki. Huono vuosi.. ainakin mulle. Mikään näistä ei ole mun top 50:ssä, top -100:ssa varmaan Kate B ja Peter H.
    Minusta ihan kelpo vuosi. Kyllä noista pari-kolme vähintään olisi top satasessa.

    R2-D2 kirjoitti noin 7 kuukautta sitten+/- saldo : 0
    Libre Office ei oikeen sorttaa kunnolla.. jää levyjä pois.Vuodelle -78 ehdottomasti mukaan

    The Bar-Kays: Money Talks


    Jimi kirjoitti noin 7 kuukautta sitten+/- saldo : 0
    U.K. s/t
    Bruford Feels Good to Me
    Dixie Dregs What If
    Randy Roos Mistral
    Jean-Luc Ponty Cosmic Messenger
    Gary Boyle Electric Glide
    Al Di Meola Casino