Jatkonovelli 2 : Sika, joka ei tiennyt nimeään
Jake kirjoitti noin 18 vuotta sitten (0 kommenttia)
Palasokeri.comin lukijoiden kirjoittama jatkonovelli, toinen jo laatuaan. Kukin kirjoittaja on siis jatkanut siitä mihin edellinen jäi, enemmän tai vähemmän loogisesti.
Sika, joka ei tiennyt nimeään
Kun heräsin, olin koullut. Koko hankajalkaisten kapinaliike oli äkisti murskattu. Arvatenkin jokin petturi oli kielinyt salaisesta päämajastamme ja näin vihollinen oli päässyt yöllä iskemään käyttäen keskiraskaita kissanpaskapommeja sekä käytettyjä tamppooneja. Yritin nousta ylös, mutta koska ruumiini oli murskautunut valtavan hankajalkais-naaraan ruumiin alle, saatoin vain irrottaa astraaliruumiin kehoni tähteistä ja yritin leijua eteenpäin. Maasto oli palanut karrelle useiden hehtaareiden alueelta. Hetken leijailtuani savuavan maan yllä, silmiini pisti liikettä. Notkelman takaisella, nyt karelle palaneella laitumella käyskenteli sika. Koska henkiolentona liikkuminen on hidasta, päätin käyttää tilaisuuden hyväkseni. Otin vauhtia hyvää matkaa ja hirvittävän kummituskirkaisun säestyksellä hyökkäsin kohden sian peräaukkoa. Osuin heti ensi yrityksellä ja pujahdin peräaukon kautta sian selkäytimeen ja sieltä kautta aivoihin. Olin nyt sian ruumiissa ja saattoin taittaa matkaa huomattavammasti nopeammin. Minun oli nyt mahdollisimman nopeasti tavoitettava muut, vuorille jääneet kapinaliittolaiset ennen kuin heidätkin kavalletaan. Aloitin matkan päättäväisesti, mutta pian kärsääni kantautui viehko kiimaisen emakon haju. Koska henkiruumiini oli nyt läheisessä kosketuksessa sian limbiseen järjestelmään, aloin tunta outoa värinää peräpäässäni ja minun oli vaikea olla seuraamatta hajua. (by doc.b.d 18.10.2002 klo 00:14)
Minkäs sika luonnolleen kuitenkaan voi. Kotvasen kuluttua minun oli pakko antaa periksi ja lähteä seuraamaan seireenin lailla kutsuvaa hajua. Seurattuani hajua tovin, havaitsin mustaksi hiiltyneen pensaikon takana mitä uhkeimman emakon. Hormoonit alkoivat hyrrätä kehossani ja päätin kokeilla onneani. Kerrankos sitä sikana saa toista sikaa puikkasta. Nousin emakon selkään, mutta tämä ei ollutkaan halukas aktiin keskellä karrelle palanutta niittyä, vaan karjaisi: "Senkin sika!". En voinut kuin niellä tappioni, vaikka granaattiomenan kokoiset kivekseni suorastaan huusivat tyhjentämisen puolesta. Päätin jatkaa matkaa edelleen sian hahmossa, sillä tovereillani alkoi olla jo hätä. Minun oli päästävä perille nopeasti. (by Aranwe 18.10.2002 klo 13:32)
Jatkoin matkaa kirjaimellisesti hippulat vinkuen. Nousin uudelle harjanteelle, josta nyt silmieni eteen avautui hämmästyttävä näky: satapäin sikoja ja maahan laskeutunut Varganien lihanjalostusalus. Aluksen lastiruuman alla sijaitseva antigravitaatiomoottori oli ilmeisesti vioittunut, minkä vuoksi siat oli jouduttu purkamaan kyydistä korjauksen ajaksi. Lihanjalostusaluksen läsnäolo tiesi sota-alusten läsnäoloa, sillä keskimääräinen Vargani-soturi syö päivässä 300 kiloa raakaa lihaa ja tuottaa ulostetta vastaavissa määrin. Kuten tiedämme, Varganien sotaretket alkoivat 400 mala-vuotta sitten, kun heidän planeettansa alkoi hukkua paskaan. Vargani-soturien ulostekasoista tai hajusta ei ollut kuitenkaan merkkiäkään, mistä saattoi päätellä lihanjalostusaluksen jääneen jälkeen muusta laivastosta, joka oli puolestaan mitä todennäköisemmin suuntaamassa kohden kapinallisten viimeistä tukikohtaa. Pian aluksesta ilmaantui pari sähköruoskilla varustettua Molokki-orjazompieta, jotka alkoivat paimentaa sikoja takaisin alukseen. Tällöin ymmärsin tilaisuuteni tulleen. Lihanjalostuslaitos lähtisi pian muun kolonnan perään ja näin se paljastaisi Varganien olinpaikan. Äkkiä selkääni osui Molokkin heiluttama sähköruoska ja sukelsin kivun pelästyttämänä muun sikalauman sekaan, joka vyöryi kohti aluksen uumenia. Takaisin kääntyminen ei ollut enää mahdollista. (by doc.b.d 18.10.2002 klo 16:53)
Toivoin koulujen alkamista, vaan huomasin vasta päässeeni eläkkeelle. Setäni hiillosti minua tulisilla hiilillä. Nousin kuitenkin kuten Felix -ketsuppi makaronista. (by jomppa 20.12.2002 klo 11:39)
Ajatukseni eivät oikein pysyneet kasassa. Mutta oliko tuo nyt niin ihme, koulun käynti oli yhtä tuskaa. Onneksi oli nämä ruokatunnit, jolloin pääsi rauhoittumaan hetkeksi ja saattoi rauhassa miettiä omia asioitaan. Koulun keittiöhenkilökunta saattoi kuitenkin aavistella jotakin, he olivat varmasti panneet merkille kuinka siirsin lautaselta syrjään aina kaikki äyriäiset, silakkapihvit ja muut. Minulla oli myös aina tapana varmistaa, ettei ruuassa käytetty liha ollut sianlihaa. Nyt oli ruokana makaronilaatikkoa ja olin epähuomiossa turauttanut sekaan runsaasti ketsuppia. Ah tuota viekoittelevaa punaista sävyä, ajatukseni harhailivat taas kotiplaneetalleni... (by Hezzu 07.01.2003 klo 11:55) IP
ja muistan taas sen riidan, joka sai minut lähtemään minut ulos ovet paukkuen. Portaikossa naapurin akka tuli myymään itseään ja pimeää pullua. Sanoin että rahani riittävät vain pulloon. Helvetti. Heräsin karunkauniiseen päänsärkyyn kylmissäni taivaalla paistoi jokin kirkas valo kuin valvojan kuulustelulamppu. Kirosin piheyttäni, sillä olisi pitänyt sijoittaa rahat naapurin akkaan tai sen alaikäiseen pentuun. Sammuttuani pimeästä pullosta, pentu oli vienyt loput rahani. Nyt olin tosi kusessa, jossakin maassa jossa kaikki puhuivat jotakin kummaa kieltä. Katujen varsille kiinnitetään ihmisten kuvia ja aukioilla sedät ja tädit jakavat koreistaan makeita mutta kovia marjoja, rintaan neuloilla kiinnitettäviä nappeja ja papereita. Maassa on jotakin valkoista, kovaa ja kädessä sulavaa ainetta. Hytisen inhosta isossa salissa, jossa on pitkulaisia tasoja. Minunkaltaisiani ahmivat suuhunsa oudon näköistä valkoista mössöä kuin toukkia. Päälle ruiskuttavat punaista soppaa, joka tuo mieleen... (by desmo 24.02.2003 klo 23:17)
Veren joka virtasi tuona kauheana päivänä, jolloin oli ratkaistava kumman sotajoukot olivat paremmassa iskussa. Vargani sotureiden suuri koko ja julmat panssarit saattoivat olla heidän vahvuutensa, mutta ylivoimalla heidät oli lyötävissä. Tuona verisenä Perjantaina joka oli kääntymässä jo lauantaiksi, ottivat yhteen suuren suuret Vargani soturit ja pienen pienet Oysterheadit. Minä olin aivan pakokauhun vallassa ja en pystynyt liikahtamaan. Tuijotin vain kuinka kotikaupunkini tuhottiin. Olin viettänyt tuossa samaisessa pikku kylässä koko lapsuuteni ajan. Nyt sain seurata vierestä kuinka vihaiset Varganit silpoivat sukulaiseni, tuttavani, kaverini. Oysterheadin palasia oli ympäriinsä, me olimme häviöllä. Meidän oli pakko luovuttaa ja alistua orjiksi noille raakalaisille. Oli myönnettävä tosi asia että Varganit olivat mahtavin rotu päällä Rëctumin planeetan. Meidän Oysterheadien oli tyydyttävä tappioon. Meidän rotu oli valitettavan heikko. Olimme enää ainut jäljellä oleva laji joka vielä polveutui ihmisestä. Nyt meidätkin orjuutettiin. Ainoa mahdollisuuteni oli paeta. Kukaan ei nähnyt minun katoavan vähin äänin paikalta. Tämä flashback toistuu minun pääni sisällä monta kerata päivässä, vannoin kostoa Varganeille ja sen he vielä kokevat. (by MrBungle 12.03.2003 klo 01:51)
Pimeää ja hiljaista. Käsi on kevyt ja nousee kohti kattoa. Selkää jomottaa - ovi repäistään auki ja se rojahtaa seinää vasten. PAM! Huoneen täyttää kirkas valo, joka sokaisee minut. Nilkkaremmi avataan ja joku karvainen äijä kääntää minut kyljelleni, samalla kun joku riuhtaisee housuni polviin. Jännitän pakarani ja koskee, kun terävä piikki painetaan ihoni läpi. Tunnen kirvelevän aineen ruiskuavani lihakseeni ja sitten neula vedetään pois. Tyynyä kasvojani päällä pidellyt karvainen äijää minä räkäisen päin silmiä. Siinä samassa hän iskee minua palleaan kovalla nyrkillä ja karjaisee: - Saatanan hullu! Sydän tuntuu hyppäävän kurkkuun, sitten huoneen nurkassa räjähtää ja seinän läpi tulee käsiä jotka kiskovat minut takaisin pimeyteen. (by Desmo 12.03.2003 klo 02:25) IP
Missä minä olen, en tunne jalkojani, en tunne käsieäni. Ainoa tuntemus tulee karmivasta pääkivusta. Huoneessa jossa makaan on pimeää, jostain pienen pienestä rakosesta tulvii valoa jonka koen tervettulleeksi. Miksi minä olen täällä, missä minä olen, miten olen tänne joutunut? Miljoonat kysymykset täyttävät pääni ja samalla särky vain yltyy. haluaisin repiä pääni irti ja survoa sen tuosta pienestä aukosta seinässä. Käteni osuu johonkin lämpimään lattialla. Jotain eritettä kenties? Se ei haissut miltään kun sitä haistoin. Tai ehkä pienoin aromi mutta ei kuitenkaan ulosteelta. Maistoin sitä. Se oli verta, oliko se minun vai oliko huoneessa joku muu minun lisäkseni. Koetin tutkia ruumistani olisiko siinä vastaus kysymykseen, mutta en löytänyt minkäälaista haavaa kehostani. Maistoin uudelleen ainetta ja yhä vain varmistuin siintä että verta se oli. Joskus kun oli haava tullut sormeen lihaa leikatessa, olin työntänyt sen suuhun. Se oli maistunut aivan smalta kuin tämä maistui. Huomasin olevani alaston ja minulla oli hiukan viileä olo. Pientä kajastusta seinässä olevasta raosta lukuunottamatta, huone oli täytin pimeä. Aloin konttaamaan pitkin lattiaa ja tunsin äkillisen kivun takapuolessani. Oliko joku raiskannut minut, sieltäkö veri oli peräisin? Työnsin käteni ahteriini tutkiakseni tulisiko sieltä veri joka oli lattialla lammikkona. Työnsin käteni suuhun mutta se ei kyllä maistunut verelle, jollekin muulle mutta ei kyllä verelle. KOnttasin jonkin matkaa eteenpäin kunnes osuin johonkin pehmeään ja karvaiseen. Säpsähin ja vetäydyin taaksepäin kunnes osuin toiseen samanlaiseen takanani. Missä minä olin? Olinko joutunut kuitenkin Varganien vangiksi? Mitä nuo karvaiset möykyt lattialla olivat?... (by MrBungle 13.03.2003 klo 15:45)
Yritän liikkua hieman pidemmälle olinpaikastani, mutta aikeeni katkeaa viiltävään kipuun takaraivossani. Yritän liikkua uudelleen, mutta taas tuntuu kuin pääkopasta revittäisiin takaosaa irti. Tunnustelen takaraivoani ja huomaan jonkinlaisen johtokimpun olevan kiinnitettynä takaraivooni. Yritän repiä johtoja irti, mutta silmissä salamoivan kivun vaikutuksesta lyyhistyn takaisin lattialle. Toivuttuani shokista yritän seurata johtonippua toiseen suuntaan takaraivostani. Seuratessani kaapelia liukastelen lattialla joka on kostea vielä tuntemattomasta nesteestä. Kaapelia riittää monta metriä kunnes se alkaa nousemaan lattialta ylös seinää. Seinässä on kaapelinipun toinen pää kytkettynä johonkin liittimeen. Yritän tempoa kaapelia irti, mutta mekaaninen lukitus ei anna periksi. Liittimen vieressä on seinässä kohta, joka loistaa kelmeää valoa likakerroksen alta. Pyyhin käsilläni rapaa tuon valon päältä ja alta paljastuu jonkinlainen näyttöruutu. Ruudussa olevasta tekstistä en saa mitään selvää, ilmeisesti siinä on jotakin tekstiä ja palkki, joka etenee hitaasti oikealle. Näytön alta löytyy muutama painike, kokeilen painella niitä. Laitimmaisesta painikkeesta alkaa näytöllä tapahtumaan jotain, symbolit muuttuvat jokaisen painalluksen jälkeen mutta ilmeisesti informaatio säilyy samana. Painelen näppäintä aikani kunnes näyttöön ilmaantuu tutunoloisia merkkejä. Ruudussa lukee: "Downloading... 53% complete". (by Jake 22.05.2003 klo 16:00)
"NONIIN, SIKAILIJA", huusi edessäni oleva lihava mies. "Oletkin ilmeisesti, tuollainen joka paikkaan kärsäsi työntävä urkkija kuin olet, löytänyt uusimman singleni mp3-muodossa". Havahduin. Mieshän oli Sakari Kuosmanen! Katselin ympärilleni ja vaivauduin yhä entistä enemmän. Olin päästäni kiinnitettynä jonkinsorttiseen materiansiirtolaitteeseen, enkä kyennyt liikkumaan. Pian Sakari jatkoi puhuntaansa "Minä en ole lainkaan ilahtunut siitä etteivät ihmiset pidä musiikistani. Vielä enemmän vihoissani olen kuitenkin siitä, että sinä saatanan kähelö olet jo moneen kertaan yrittänyt johtaa säälittävää kapinaliikettäsi minun uljasta maailmavalloitussuunitelmaani vastaan." Huusin Sakarille: "Mitä haluat minusta? Miksi tuhosit kansani?" -"Ensinnäkin haluan tehdä sinusta vannoutuneen Sakari Kuosmanen-fanin tällä IHANALLA keksinnölläni, jossa sinun pääsi on kiinni. Toisekseen kansasi ei ollut riittävän tyylitietoista jengiä. He eivät ostaneet levyjäni. Sen sijaan he kuuntelivat sitä ällöttävää progea, ja eihän sellaista voi sallia. Aggressiivisen markkinoinninedistämiskampanjan ansiosta entisellä kotiplaneetallasi kuunnellaan nykyisin AINOASTAAN Sakari Kuosmasta ja tehdään jopa Sakari Kuosmanen-merkkisiä autoja. Siitä minulle tulee runsaasti rojalteja rojalteja rojalteja..." Kuosmanen hyppeli innoissaan edessäni. Oksettavaa. Hän oli palkannut kokonaisen Varganirodun edistämään levymyyntiään ympäri galaksin. Hän oli tuhonnut kotiplaneettani alkuperäisväestön ja asettanut paikalle Thypsion-planeetan Fyrqot-kansan. Fyrqot-kansa on ehkä koko maailmankaikkeuden musiikillisesti tyylitajuttominta kansaa, ja Thypsion koko universumin tyylitajuttomuuden keskus. Jo Thypsionin kansallislaulun "Villi punaviini sut mun aivoaaltojeni taajuuksille toi" ajatteleminen saa monet rodut hermoromahduksen partaalle, ja niinpä thypsionilaiset laulut ovatkin erittäin suosittuja numeroita galaktisten S/M- klubien "GIGANTTISET KIDUTUKSET"-osastojen hyytävimmissä kellareissa, jonne vain uhkarohkeimmat sadomasokistit uskaltavat mennä. Kun planeetallisen levy-yhtiön toimitusjohtaja Bllrqus Huug sai tietää että Fyrqot-kansa ostaa mitä tahansa levyjä kunhan he vaan saavat päivittäisen annoksensa Sakari Kuosmasta, päätti Huug pian ottaa yhteyttä Kuosmaseen ja ehdottaa yhteistyökumppanuutta. Kuosmasen johdolla fyrqotit levitettäisiin ympäri maailman ja muut ei-ostavaiset rodut siivottaisiin alta pois. Kuosmanen tekisi mitä tahansa edistääkseen levymyyntiään, ja Huugin ei tarvitsisi kun vain kaivaa nenäänsä, kun tämän jälkeen rahaa tulisi levy-yhtiölle kuin roskaa, kun fyrqoteista tulisi ainut galaksin rotu. Lopultakin joku ostaisi Huugin lempiartistin Brundat Hurguglin butonilaisia kansanlauluja, jotka ovat kuuluisia siitä että ne esitetään käsiseisonnassa röyhtäillen ja oksennellen. Toki Huug oli ottanut huomioon myös sen, että mikäli jokin menisi pieleen, kaikki olisi Kuosmasen syytä; tunkeileville toimittajille hän vain vastaisi "tiesin jo alusta asti että Kuosmanen on hullu, ekspansiivinen ääliö" tai "no artistiltahan tämä -koko galaksin väestön teurastaminen ja korvaaminen tyylitajuttomilla fyrqoteilla jotka laulavat aamulla 'mun sydämein sykkii kuin ampuisin tykkii' -on vain normaalia toimintaa, jolle viaton levypomo vain ei voi mitään". Nyt olin kovassa pinteessä. Kuosmanen aloitti uusimman singlensä soittamisen: Mun sydämeni on kuin helteinen kesä jonka ankkalammelle tuli joutsenen pesä Mä rakastan sua kuin sika limppuu mut miks sää et rakasta mua ees himppuu? Ou beibe tuu mun mukaan niin mä näytän sulle sateenkaaren pään Ou beibe tuu mun mukaan ennen kuin puimurin alle mä jään Oksensin. Vaikersin, mutten voinut mitään. Onneksi hän ei ollut vielä vääntänyt materiansiirtokoneen vipua. -"Tiedän että mielestäsi tämä musiikki on hirveätä paskaa. Mutta pian opit arvostamaan taidettani kun väännän tästä vivusta." Musiikki oli kamalaa ja läski Sakari Kuosmanen hyppeli ja tanssahteli edessäni innoissaan ja hikisenä. Inhottavaa. Kuinka selviäisin tästä, en voinut mennä mihinkään. -" Noniin... nyt sinun on aika liittyä suureen fanijoukkooni... vain tästä vivusta" PAM!!! Ja Sakari Kuosmanen kaatui selälleen maahan enkä muuttunutkaan faniksi. Mutta kuka hemmetti... "I SHOT HIM IN THE BACK!", huudahti haiseva, pitkätukkainen viiksekäs äijänretale. Huudahdin riemusta "LEMMY KILMISTER!!! Pelastit päiväni!" -"FAR FROM THAT! Kuosmanen was only a little shit in the game... you win, you loose, it's all the same to me..." -"Irrota minut tästä remeleestä, Lemmy!" -"OK boy, but we got a lot of things to do... We got to stop those fucking fyrqots and... that Crazy old Huug!" -"Se tehhään, mutta ensin vejetään vähän blossee ja vejetään henkee tämän kaiken jälkeen." Downloadasin Kuosmasen koneelta M.A Nummisen "On sika kunnossa", ja pian olin kunnossa, taisteluvalmiina. Lemmyn ja hänen desperadojensa avulla vielä estäisimme fyrqotien hallitsemattoman leviämisen ja Huugin hullutukset! (by heikkikerkkanen 08.08.2003 klo 00:09)
Ajatukseni eivä edelleenkään oikein pysyneet kasassa, ja jos pysyivätkin, rumimmat sojoittivat silmään. Siksi päätin jättää ajatukset ja lähdin. "I,m stronger" "I'll survive". Juoksin ja juoksin ja juoksin kunnes olin fokalisoitunut ulos minuudesta ja kunnes en jaksanut. Hän käveli yhä hitaammin ja hidastuen. Lopulta hän huomasi olevansa aivan aivokuollut ja maailma oli absoluuttisessa nollapisteessä. Aika kului ja kulutti pistettä, aika ei ollut pysähtynyt, vaikkei muuttunutkaan. Eräänä pimeänä päivänä se puhkesi. Kuin alkuräjähdys ja siitä syntyi ääniä. (by Fastro 08.02.2005 klo 12:26)
kun ollut, olin kuollut. (by Fastro 27.04.2005 klo 22:03)
Sika, joka ei tiennyt nimeään
Kun heräsin, olin koullut. Koko hankajalkaisten kapinaliike oli äkisti murskattu. Arvatenkin jokin petturi oli kielinyt salaisesta päämajastamme ja näin vihollinen oli päässyt yöllä iskemään käyttäen keskiraskaita kissanpaskapommeja sekä käytettyjä tamppooneja. Yritin nousta ylös, mutta koska ruumiini oli murskautunut valtavan hankajalkais-naaraan ruumiin alle, saatoin vain irrottaa astraaliruumiin kehoni tähteistä ja yritin leijua eteenpäin. Maasto oli palanut karrelle useiden hehtaareiden alueelta. Hetken leijailtuani savuavan maan yllä, silmiini pisti liikettä. Notkelman takaisella, nyt karelle palaneella laitumella käyskenteli sika. Koska henkiolentona liikkuminen on hidasta, päätin käyttää tilaisuuden hyväkseni. Otin vauhtia hyvää matkaa ja hirvittävän kummituskirkaisun säestyksellä hyökkäsin kohden sian peräaukkoa. Osuin heti ensi yrityksellä ja pujahdin peräaukon kautta sian selkäytimeen ja sieltä kautta aivoihin. Olin nyt sian ruumiissa ja saattoin taittaa matkaa huomattavammasti nopeammin. Minun oli nyt mahdollisimman nopeasti tavoitettava muut, vuorille jääneet kapinaliittolaiset ennen kuin heidätkin kavalletaan. Aloitin matkan päättäväisesti, mutta pian kärsääni kantautui viehko kiimaisen emakon haju. Koska henkiruumiini oli nyt läheisessä kosketuksessa sian limbiseen järjestelmään, aloin tunta outoa värinää peräpäässäni ja minun oli vaikea olla seuraamatta hajua. (by doc.b.d 18.10.2002 klo 00:14)
Minkäs sika luonnolleen kuitenkaan voi. Kotvasen kuluttua minun oli pakko antaa periksi ja lähteä seuraamaan seireenin lailla kutsuvaa hajua. Seurattuani hajua tovin, havaitsin mustaksi hiiltyneen pensaikon takana mitä uhkeimman emakon. Hormoonit alkoivat hyrrätä kehossani ja päätin kokeilla onneani. Kerrankos sitä sikana saa toista sikaa puikkasta. Nousin emakon selkään, mutta tämä ei ollutkaan halukas aktiin keskellä karrelle palanutta niittyä, vaan karjaisi: "Senkin sika!". En voinut kuin niellä tappioni, vaikka granaattiomenan kokoiset kivekseni suorastaan huusivat tyhjentämisen puolesta. Päätin jatkaa matkaa edelleen sian hahmossa, sillä tovereillani alkoi olla jo hätä. Minun oli päästävä perille nopeasti. (by Aranwe 18.10.2002 klo 13:32)
Jatkoin matkaa kirjaimellisesti hippulat vinkuen. Nousin uudelle harjanteelle, josta nyt silmieni eteen avautui hämmästyttävä näky: satapäin sikoja ja maahan laskeutunut Varganien lihanjalostusalus. Aluksen lastiruuman alla sijaitseva antigravitaatiomoottori oli ilmeisesti vioittunut, minkä vuoksi siat oli jouduttu purkamaan kyydistä korjauksen ajaksi. Lihanjalostusaluksen läsnäolo tiesi sota-alusten läsnäoloa, sillä keskimääräinen Vargani-soturi syö päivässä 300 kiloa raakaa lihaa ja tuottaa ulostetta vastaavissa määrin. Kuten tiedämme, Varganien sotaretket alkoivat 400 mala-vuotta sitten, kun heidän planeettansa alkoi hukkua paskaan. Vargani-soturien ulostekasoista tai hajusta ei ollut kuitenkaan merkkiäkään, mistä saattoi päätellä lihanjalostusaluksen jääneen jälkeen muusta laivastosta, joka oli puolestaan mitä todennäköisemmin suuntaamassa kohden kapinallisten viimeistä tukikohtaa. Pian aluksesta ilmaantui pari sähköruoskilla varustettua Molokki-orjazompieta, jotka alkoivat paimentaa sikoja takaisin alukseen. Tällöin ymmärsin tilaisuuteni tulleen. Lihanjalostuslaitos lähtisi pian muun kolonnan perään ja näin se paljastaisi Varganien olinpaikan. Äkkiä selkääni osui Molokkin heiluttama sähköruoska ja sukelsin kivun pelästyttämänä muun sikalauman sekaan, joka vyöryi kohti aluksen uumenia. Takaisin kääntyminen ei ollut enää mahdollista. (by doc.b.d 18.10.2002 klo 16:53)
Toivoin koulujen alkamista, vaan huomasin vasta päässeeni eläkkeelle. Setäni hiillosti minua tulisilla hiilillä. Nousin kuitenkin kuten Felix -ketsuppi makaronista. (by jomppa 20.12.2002 klo 11:39)
Ajatukseni eivät oikein pysyneet kasassa. Mutta oliko tuo nyt niin ihme, koulun käynti oli yhtä tuskaa. Onneksi oli nämä ruokatunnit, jolloin pääsi rauhoittumaan hetkeksi ja saattoi rauhassa miettiä omia asioitaan. Koulun keittiöhenkilökunta saattoi kuitenkin aavistella jotakin, he olivat varmasti panneet merkille kuinka siirsin lautaselta syrjään aina kaikki äyriäiset, silakkapihvit ja muut. Minulla oli myös aina tapana varmistaa, ettei ruuassa käytetty liha ollut sianlihaa. Nyt oli ruokana makaronilaatikkoa ja olin epähuomiossa turauttanut sekaan runsaasti ketsuppia. Ah tuota viekoittelevaa punaista sävyä, ajatukseni harhailivat taas kotiplaneetalleni... (by Hezzu 07.01.2003 klo 11:55) IP
ja muistan taas sen riidan, joka sai minut lähtemään minut ulos ovet paukkuen. Portaikossa naapurin akka tuli myymään itseään ja pimeää pullua. Sanoin että rahani riittävät vain pulloon. Helvetti. Heräsin karunkauniiseen päänsärkyyn kylmissäni taivaalla paistoi jokin kirkas valo kuin valvojan kuulustelulamppu. Kirosin piheyttäni, sillä olisi pitänyt sijoittaa rahat naapurin akkaan tai sen alaikäiseen pentuun. Sammuttuani pimeästä pullosta, pentu oli vienyt loput rahani. Nyt olin tosi kusessa, jossakin maassa jossa kaikki puhuivat jotakin kummaa kieltä. Katujen varsille kiinnitetään ihmisten kuvia ja aukioilla sedät ja tädit jakavat koreistaan makeita mutta kovia marjoja, rintaan neuloilla kiinnitettäviä nappeja ja papereita. Maassa on jotakin valkoista, kovaa ja kädessä sulavaa ainetta. Hytisen inhosta isossa salissa, jossa on pitkulaisia tasoja. Minunkaltaisiani ahmivat suuhunsa oudon näköistä valkoista mössöä kuin toukkia. Päälle ruiskuttavat punaista soppaa, joka tuo mieleen... (by desmo 24.02.2003 klo 23:17)
Veren joka virtasi tuona kauheana päivänä, jolloin oli ratkaistava kumman sotajoukot olivat paremmassa iskussa. Vargani sotureiden suuri koko ja julmat panssarit saattoivat olla heidän vahvuutensa, mutta ylivoimalla heidät oli lyötävissä. Tuona verisenä Perjantaina joka oli kääntymässä jo lauantaiksi, ottivat yhteen suuren suuret Vargani soturit ja pienen pienet Oysterheadit. Minä olin aivan pakokauhun vallassa ja en pystynyt liikahtamaan. Tuijotin vain kuinka kotikaupunkini tuhottiin. Olin viettänyt tuossa samaisessa pikku kylässä koko lapsuuteni ajan. Nyt sain seurata vierestä kuinka vihaiset Varganit silpoivat sukulaiseni, tuttavani, kaverini. Oysterheadin palasia oli ympäriinsä, me olimme häviöllä. Meidän oli pakko luovuttaa ja alistua orjiksi noille raakalaisille. Oli myönnettävä tosi asia että Varganit olivat mahtavin rotu päällä Rëctumin planeetan. Meidän Oysterheadien oli tyydyttävä tappioon. Meidän rotu oli valitettavan heikko. Olimme enää ainut jäljellä oleva laji joka vielä polveutui ihmisestä. Nyt meidätkin orjuutettiin. Ainoa mahdollisuuteni oli paeta. Kukaan ei nähnyt minun katoavan vähin äänin paikalta. Tämä flashback toistuu minun pääni sisällä monta kerata päivässä, vannoin kostoa Varganeille ja sen he vielä kokevat. (by MrBungle 12.03.2003 klo 01:51)
Pimeää ja hiljaista. Käsi on kevyt ja nousee kohti kattoa. Selkää jomottaa - ovi repäistään auki ja se rojahtaa seinää vasten. PAM! Huoneen täyttää kirkas valo, joka sokaisee minut. Nilkkaremmi avataan ja joku karvainen äijä kääntää minut kyljelleni, samalla kun joku riuhtaisee housuni polviin. Jännitän pakarani ja koskee, kun terävä piikki painetaan ihoni läpi. Tunnen kirvelevän aineen ruiskuavani lihakseeni ja sitten neula vedetään pois. Tyynyä kasvojani päällä pidellyt karvainen äijää minä räkäisen päin silmiä. Siinä samassa hän iskee minua palleaan kovalla nyrkillä ja karjaisee: - Saatanan hullu! Sydän tuntuu hyppäävän kurkkuun, sitten huoneen nurkassa räjähtää ja seinän läpi tulee käsiä jotka kiskovat minut takaisin pimeyteen. (by Desmo 12.03.2003 klo 02:25) IP
Missä minä olen, en tunne jalkojani, en tunne käsieäni. Ainoa tuntemus tulee karmivasta pääkivusta. Huoneessa jossa makaan on pimeää, jostain pienen pienestä rakosesta tulvii valoa jonka koen tervettulleeksi. Miksi minä olen täällä, missä minä olen, miten olen tänne joutunut? Miljoonat kysymykset täyttävät pääni ja samalla särky vain yltyy. haluaisin repiä pääni irti ja survoa sen tuosta pienestä aukosta seinässä. Käteni osuu johonkin lämpimään lattialla. Jotain eritettä kenties? Se ei haissut miltään kun sitä haistoin. Tai ehkä pienoin aromi mutta ei kuitenkaan ulosteelta. Maistoin sitä. Se oli verta, oliko se minun vai oliko huoneessa joku muu minun lisäkseni. Koetin tutkia ruumistani olisiko siinä vastaus kysymykseen, mutta en löytänyt minkäälaista haavaa kehostani. Maistoin uudelleen ainetta ja yhä vain varmistuin siintä että verta se oli. Joskus kun oli haava tullut sormeen lihaa leikatessa, olin työntänyt sen suuhun. Se oli maistunut aivan smalta kuin tämä maistui. Huomasin olevani alaston ja minulla oli hiukan viileä olo. Pientä kajastusta seinässä olevasta raosta lukuunottamatta, huone oli täytin pimeä. Aloin konttaamaan pitkin lattiaa ja tunsin äkillisen kivun takapuolessani. Oliko joku raiskannut minut, sieltäkö veri oli peräisin? Työnsin käteni ahteriini tutkiakseni tulisiko sieltä veri joka oli lattialla lammikkona. Työnsin käteni suuhun mutta se ei kyllä maistunut verelle, jollekin muulle mutta ei kyllä verelle. KOnttasin jonkin matkaa eteenpäin kunnes osuin johonkin pehmeään ja karvaiseen. Säpsähin ja vetäydyin taaksepäin kunnes osuin toiseen samanlaiseen takanani. Missä minä olin? Olinko joutunut kuitenkin Varganien vangiksi? Mitä nuo karvaiset möykyt lattialla olivat?... (by MrBungle 13.03.2003 klo 15:45)
Yritän liikkua hieman pidemmälle olinpaikastani, mutta aikeeni katkeaa viiltävään kipuun takaraivossani. Yritän liikkua uudelleen, mutta taas tuntuu kuin pääkopasta revittäisiin takaosaa irti. Tunnustelen takaraivoani ja huomaan jonkinlaisen johtokimpun olevan kiinnitettynä takaraivooni. Yritän repiä johtoja irti, mutta silmissä salamoivan kivun vaikutuksesta lyyhistyn takaisin lattialle. Toivuttuani shokista yritän seurata johtonippua toiseen suuntaan takaraivostani. Seuratessani kaapelia liukastelen lattialla joka on kostea vielä tuntemattomasta nesteestä. Kaapelia riittää monta metriä kunnes se alkaa nousemaan lattialta ylös seinää. Seinässä on kaapelinipun toinen pää kytkettynä johonkin liittimeen. Yritän tempoa kaapelia irti, mutta mekaaninen lukitus ei anna periksi. Liittimen vieressä on seinässä kohta, joka loistaa kelmeää valoa likakerroksen alta. Pyyhin käsilläni rapaa tuon valon päältä ja alta paljastuu jonkinlainen näyttöruutu. Ruudussa olevasta tekstistä en saa mitään selvää, ilmeisesti siinä on jotakin tekstiä ja palkki, joka etenee hitaasti oikealle. Näytön alta löytyy muutama painike, kokeilen painella niitä. Laitimmaisesta painikkeesta alkaa näytöllä tapahtumaan jotain, symbolit muuttuvat jokaisen painalluksen jälkeen mutta ilmeisesti informaatio säilyy samana. Painelen näppäintä aikani kunnes näyttöön ilmaantuu tutunoloisia merkkejä. Ruudussa lukee: "Downloading... 53% complete". (by Jake 22.05.2003 klo 16:00)
"NONIIN, SIKAILIJA", huusi edessäni oleva lihava mies. "Oletkin ilmeisesti, tuollainen joka paikkaan kärsäsi työntävä urkkija kuin olet, löytänyt uusimman singleni mp3-muodossa". Havahduin. Mieshän oli Sakari Kuosmanen! Katselin ympärilleni ja vaivauduin yhä entistä enemmän. Olin päästäni kiinnitettynä jonkinsorttiseen materiansiirtolaitteeseen, enkä kyennyt liikkumaan. Pian Sakari jatkoi puhuntaansa "Minä en ole lainkaan ilahtunut siitä etteivät ihmiset pidä musiikistani. Vielä enemmän vihoissani olen kuitenkin siitä, että sinä saatanan kähelö olet jo moneen kertaan yrittänyt johtaa säälittävää kapinaliikettäsi minun uljasta maailmavalloitussuunitelmaani vastaan." Huusin Sakarille: "Mitä haluat minusta? Miksi tuhosit kansani?" -"Ensinnäkin haluan tehdä sinusta vannoutuneen Sakari Kuosmanen-fanin tällä IHANALLA keksinnölläni, jossa sinun pääsi on kiinni. Toisekseen kansasi ei ollut riittävän tyylitietoista jengiä. He eivät ostaneet levyjäni. Sen sijaan he kuuntelivat sitä ällöttävää progea, ja eihän sellaista voi sallia. Aggressiivisen markkinoinninedistämiskampanjan ansiosta entisellä kotiplaneetallasi kuunnellaan nykyisin AINOASTAAN Sakari Kuosmasta ja tehdään jopa Sakari Kuosmanen-merkkisiä autoja. Siitä minulle tulee runsaasti rojalteja rojalteja rojalteja..." Kuosmanen hyppeli innoissaan edessäni. Oksettavaa. Hän oli palkannut kokonaisen Varganirodun edistämään levymyyntiään ympäri galaksin. Hän oli tuhonnut kotiplaneettani alkuperäisväestön ja asettanut paikalle Thypsion-planeetan Fyrqot-kansan. Fyrqot-kansa on ehkä koko maailmankaikkeuden musiikillisesti tyylitajuttominta kansaa, ja Thypsion koko universumin tyylitajuttomuuden keskus. Jo Thypsionin kansallislaulun "Villi punaviini sut mun aivoaaltojeni taajuuksille toi" ajatteleminen saa monet rodut hermoromahduksen partaalle, ja niinpä thypsionilaiset laulut ovatkin erittäin suosittuja numeroita galaktisten S/M- klubien "GIGANTTISET KIDUTUKSET"-osastojen hyytävimmissä kellareissa, jonne vain uhkarohkeimmat sadomasokistit uskaltavat mennä. Kun planeetallisen levy-yhtiön toimitusjohtaja Bllrqus Huug sai tietää että Fyrqot-kansa ostaa mitä tahansa levyjä kunhan he vaan saavat päivittäisen annoksensa Sakari Kuosmasta, päätti Huug pian ottaa yhteyttä Kuosmaseen ja ehdottaa yhteistyökumppanuutta. Kuosmasen johdolla fyrqotit levitettäisiin ympäri maailman ja muut ei-ostavaiset rodut siivottaisiin alta pois. Kuosmanen tekisi mitä tahansa edistääkseen levymyyntiään, ja Huugin ei tarvitsisi kun vain kaivaa nenäänsä, kun tämän jälkeen rahaa tulisi levy-yhtiölle kuin roskaa, kun fyrqoteista tulisi ainut galaksin rotu. Lopultakin joku ostaisi Huugin lempiartistin Brundat Hurguglin butonilaisia kansanlauluja, jotka ovat kuuluisia siitä että ne esitetään käsiseisonnassa röyhtäillen ja oksennellen. Toki Huug oli ottanut huomioon myös sen, että mikäli jokin menisi pieleen, kaikki olisi Kuosmasen syytä; tunkeileville toimittajille hän vain vastaisi "tiesin jo alusta asti että Kuosmanen on hullu, ekspansiivinen ääliö" tai "no artistiltahan tämä -koko galaksin väestön teurastaminen ja korvaaminen tyylitajuttomilla fyrqoteilla jotka laulavat aamulla 'mun sydämein sykkii kuin ampuisin tykkii' -on vain normaalia toimintaa, jolle viaton levypomo vain ei voi mitään". Nyt olin kovassa pinteessä. Kuosmanen aloitti uusimman singlensä soittamisen: Mun sydämeni on kuin helteinen kesä jonka ankkalammelle tuli joutsenen pesä Mä rakastan sua kuin sika limppuu mut miks sää et rakasta mua ees himppuu? Ou beibe tuu mun mukaan niin mä näytän sulle sateenkaaren pään Ou beibe tuu mun mukaan ennen kuin puimurin alle mä jään Oksensin. Vaikersin, mutten voinut mitään. Onneksi hän ei ollut vielä vääntänyt materiansiirtokoneen vipua. -"Tiedän että mielestäsi tämä musiikki on hirveätä paskaa. Mutta pian opit arvostamaan taidettani kun väännän tästä vivusta." Musiikki oli kamalaa ja läski Sakari Kuosmanen hyppeli ja tanssahteli edessäni innoissaan ja hikisenä. Inhottavaa. Kuinka selviäisin tästä, en voinut mennä mihinkään. -" Noniin... nyt sinun on aika liittyä suureen fanijoukkooni... vain tästä vivusta" PAM!!! Ja Sakari Kuosmanen kaatui selälleen maahan enkä muuttunutkaan faniksi. Mutta kuka hemmetti... "I SHOT HIM IN THE BACK!", huudahti haiseva, pitkätukkainen viiksekäs äijänretale. Huudahdin riemusta "LEMMY KILMISTER!!! Pelastit päiväni!" -"FAR FROM THAT! Kuosmanen was only a little shit in the game... you win, you loose, it's all the same to me..." -"Irrota minut tästä remeleestä, Lemmy!" -"OK boy, but we got a lot of things to do... We got to stop those fucking fyrqots and... that Crazy old Huug!" -"Se tehhään, mutta ensin vejetään vähän blossee ja vejetään henkee tämän kaiken jälkeen." Downloadasin Kuosmasen koneelta M.A Nummisen "On sika kunnossa", ja pian olin kunnossa, taisteluvalmiina. Lemmyn ja hänen desperadojensa avulla vielä estäisimme fyrqotien hallitsemattoman leviämisen ja Huugin hullutukset! (by heikkikerkkanen 08.08.2003 klo 00:09)
Ajatukseni eivä edelleenkään oikein pysyneet kasassa, ja jos pysyivätkin, rumimmat sojoittivat silmään. Siksi päätin jättää ajatukset ja lähdin. "I,m stronger" "I'll survive". Juoksin ja juoksin ja juoksin kunnes olin fokalisoitunut ulos minuudesta ja kunnes en jaksanut. Hän käveli yhä hitaammin ja hidastuen. Lopulta hän huomasi olevansa aivan aivokuollut ja maailma oli absoluuttisessa nollapisteessä. Aika kului ja kulutti pistettä, aika ei ollut pysähtynyt, vaikkei muuttunutkaan. Eräänä pimeänä päivänä se puhkesi. Kuin alkuräjähdys ja siitä syntyi ääniä. (by Fastro 08.02.2005 klo 12:26)
kun ollut, olin kuollut. (by Fastro 27.04.2005 klo 22:03)
+/- saldo : 0 | Tweet