Moi anonyymi! » Login | Social login | Uusi käyttäjä

Scifiä kerrakseen - Osa 2

MrBungle kirjoitti noin 18 vuotta sitten (0 kommenttia)
Oli kulunut puolituntia siintä kun viimeeksi olin ollut tajuissani. Raotin silmiäni varovasti jos vaikka jokin olisi lähelläni ja saisin hänet yllätetyksi. Ketään ei kuitenkaan siinä ollut ja avasin silmäni auki. Sama sininen valo tulvi edelleen käytävällä. Katsoin taakseni ja muistin mitä oli puolituntia sitten tapahtunut. Voimani olivat palautuneet jo sen verran hyvin että saatoin nousta istumaan. Takapuoleni oli edelleen kipeä ja istuminen vain ärsytti sitä kovasti. Nousin hitaasti seismaan.

Päässä huippasi. Huomasin kuitenkin ilokseni että pääkipuni oli hellittänyt. Yht’äkkiä lattia jalkojeni alla tärähti ja jo ennestään hieman vinossa oleva lattia kallistui yhä enemmin. Jos en olisi nojannut seinämään olisin kyllä kaatunut tuon täräyksen voimasta. Sinisen valon loisteessa tutkin alastonta ruumistani, minussa ei ollut pahoja haavoja joista veri käsiini olisi tullut. Takapuoleni sen sijaa oli täynnä pieniä verinaarmuja hilattuani itseäni teräslattiaa pitkin. Katsahdin avoinaista ovea josta minut oli raahattu tähän siniseen käytävään. Se oli edelleen auki. Hitaasti kävelin kohti ovea, kurkistin sisään. Käytävältä tuleva valo riitti valaisemaan huoneen, sen lattialla oli kolme karvaista kasaa. Menin niiden luokse tutkiakseni hieman tarkemmin mitä nuo oikein olivat. Tartuin kiinni karvasta ja riuhtaisin kovaa. Karvakasa käännähti ympäri ja huomasin sen olevan jonkilainen otus. Eläimelliseltä se näytti mutta en ikinä ollut vastaavaa nähnyt. Otuksella oli pitkä kuono, pää muistutti aika paljon leijonan päätä. Ruumiinrakenteeltaan otus oli sen näköinen että se liikkuisi neljän jalan sijasta kahdella jalalla. Etutassujen tilalla oli kädet. Suu oli jäännyt auki ja noin viiden sentin mittaiset julmat hampaat sojottivat näkyvissä. Ruumis oli kyllä aika paljon ihmisen kaltainen, olisikohan se jokin apina, ajattelin. Kuollut se ainakin oli sillä trukki oli yltäpäältä veressä. Samoin muut huoneessa olevat otukset. Ne oli riisuttu alastomiksi kuten minäkin, en tosin tiennyt käyttivätkö he vaatteita ylipäätänsä, olihan niillä tuo turkki mutta se ei riittänyt peittämään suurta elintä mikä otuksien jalkojenvälistä esiin työntyi. Sitä katsoessa hyvin varustettukin ihminen kalpenee. Sitten minulla tuli mieleen takapuolen kivut, ei kait vain tuo ole minun sisälläni käväissyt. Ajatus sai minut voimaan pahoin ja oksennus reaktio oli väistämätön, oksennussta lensi yhden otuksen päälle. Kolmen tyhjennys kerran jälkeen minun tuli taas parempi olo, mutta jähmetyin silti kauhusta. Oksennus oli aivan kirkkaan vihreää ja se loisti pimeässä.

”Mitäs tämä on” huudahdin ja tuijotin eritteitä otuksen turkilla. Samaan aikaan lattia tärähti allani. Tällä kertaa se oli niin voimakas että jouduin oikein toden teolla pitämään tasapainoa yllä. Siinä taiteillessani silmäni osuivat pieneen vihreään olioon joka oli vakoillut minua ovelta. Heti lattian heilumisen lakattua ampaisin kohti vakoilijaa, joka pinkaisi karkuun minkä kintuistaan pääsi. Otus oli tosi nopea juoksemaan mutta minun etunani oli pidemmät jalat. Pysyin vaivatta kintereillä kun juoksimme perätystin pitkin pitkää sinistä käytävää. Käytävän päässä oli ovi joka avautui automaattisesti olion tultua sen eteen ja se meni salaman nopeasti myös kiinni, suoraan nenäni edessä. Huohottaen nojasin oveen, juoksu matka oli ollut pitkä ja minä olin vielä heikossa kunnossa. Huomasin oven päällä olevan kameran joka tuijotti minua lasisella silmällään. Oven vieressä oli taulu jossa oli nappeja, kautin sekä mikrofooni puhumista varten.<

”Keitä perkele te oikein olette, ovi auki kuin olisi jo” huusin mikrofooniin mutta mitään ei tapahtunut. Painelin kaikkia nappeja mutta pienelle näytölle tuli vain lukemaan jotain mistä minä en saannut selvää. Luultavasti siinä herjattiin väärää tunusta. Mistä minä voisin tietää, en varmaan ollut edes tältä planeetalta missä nyt alastomana jahtasin vihreitä pieniä otuksia ja raavin perseeni verille teräksisissä huoneissa. Ja nuo karvaiset suurella elimellä varusetut leijona-apinat, missä helvetissä minä olin ja miksi?

Kodin oven suljettua jäin nojaamaan seinään. Äkillinen pahaolo oli tullut takaisin, nyt tuntui vain siltä että ulostulo reitti olisi toinen pää. Painuin suoraapäätä vessaan, istahdin pöntölle ja annoin laulaa täydeltä terältä. Kauhea varpusparvi pyrähti pönttöön, tuntui kuin koko suolisto olisi irtaantunut ruumiistani ja mikä haju täytti pienen huoneen ja tuotti minulle oksennut reaktion. Maalasin valkoisen oven vihreäksi. Olon helpotettua kaaduin suoraapäätä lattialle ja jäin siihen makaamaan, puhelin kävi piippaamaan taskussani. Kaivoin sen esille ja katsoin näyttöä. En tajunnut siintä mitään, painoin vain joitakin nappeja ja astetin puhelimen korvalleni.

”Sinun on heti tultava takaisin, täällä on kriisi tilanne. Emme pysty pitmämään puoliamme, luulen että tämä on loppumme” puhelimesta huudettiin.

”Mi-minne minun on tultava, kuka helvetti sinä olet?” huusin takaisin.

”Siirry nyt ajassa taaksepäin, tehtävä on peruutettu. Me emme voi enää käyttää konettamme, se tuhoutui juuri” puhelimesta sanottiin. Olin aivan äimänä. Aivan kuin kaikki jo kokemani ei olisi ollut tarpeeksi, siten pitää tulla vielä puhelu josta en ymmärrä sanaakaan.

”Mene katolle, sinnehän aluksen koordinaatit olivat. Tule sen kanssa tä...” sitten kuului tuskaisaa huutoa ja sen jälkeen tuli hiljaisuus. Siinä minä nyt makasin wc:n lattialla omassa vihreässä oksennuksessa, puhuen jonkun kanssa joka halusi minut luokseen ja minun piti käyttää alusta. Vähemmästäkin on ihmisen pää mennyt sekaisin, luulin tulleeni hulluksi. Katsoin kuvaani peilistä. Silmät verestivät ja minulla oli jo pitkäksi ehtinyt sänki. Yleensä naamani on siisti ja partani on ajettu, nyt se oli hurjan näköinen. En ollut tuntea itseäni. Huuhdoin naamani vedellä ja tuijotin taas kuvaani. Pakko ajaa parta, ajattelin ja otin höylän peilikaapista. Sivelin partavaahtoa ja ajoin parran. Menin vielä suihkuun jotta pääsisin kurjasta olostani eroon. Miten minulla oli aamulla ollut ihan hyvä olo ja nyt minun kummastakin päästä tulvi vihreää eritettä. Minun vielä suihkussa ollessani, ovikello soi. Suljin hanan ja laitoin pyyhkeen genitaalien eteen. Ovella oli myyjätär kaupasta.

”Tulin katsomaan onko sinulla kaikki hyvin, lähdit niin sekavassa mielentilassa kaupasta että huolestuin” nainen sanoin ja jäi odottamaan kutsua sisälle.

”Öh, tule sisään. Tosiaan en oikein hyvin ole voinut” sanoin ja osoitin kädelläni olohuoneeseen. ”Mene vaikka istumaan tuonne sohvalle”. Nainen meni käteni osoittamaan suuntaan, matkalla hän hieman ihmetteli nähdessään avoimena olevasta ovesta kylpyhuoneeseen jonka ovi oli aivan vihreä. Painoin oven nopesti kiinni.

”Tottapuhuen, olen jo pidempään halunnut tulla juttelemaan kanssasi. Olen niin monasti ihaillut sinua kaupassamme käydessäsi” nainen aloitti keskustelun. Minä olin pukemassa juuri päälleni paitaa kun pyyhe tippui lanteiltani. Nostin sen nopeasti takaisin. Huomasin naisen tuijottavan minua peilin kautta.

”Niin sinä olet tuossa kaupassa töissä, olenhan minäkin sinut monasti nähnyt” sanoin hädissäni ja survoin itseäni farkkuihin. ”Ihan mukava työ varmaan”

”No ei todellakaan, et voi käsittää miten vittumaista onkaan olla aina hyvällä päällä asiakkaille jotka kuitenkin suurimmaksi osakseen ovat täysiä kusipäitä” nainen vastasi ja kaivoi pienestä punaisesta laukustaan huulipunan.

”Niin, mistä minä sen tietäisin. Itse työskentelen tietokoneiden parissa” vastasin hieman yllättyneenä naisen yllättävästä kiihtymyksestä.

”Et sinä mitään tietokoneiden parissa työskentele, vaikka sekin kyllä kuuluu alaasi mutta kyttä sinä olet” nainen sanoin ja laittoi huulipunan laukkuunsa. ”Kyllä minä tiedän mitä sinä teet. Työskentelet paranormaalien tapausten parissa”

”Mistä moista olet kuullut” kysyin ja minulta jäi paidan laittaminen puolitiehen.

”Minä tiedän yhtä sun toista sinun puuhistasi” nainen nousi sohvalta ja tuli seisomaan eteeni. ”Minusta tuntuu että meillä on paljon puhuttavaa”

”En usko, sillä en todellakaan tiedä mitä sinä höpötät” vastasin ja laitoin paidan kokonaan päälleni. Puhelin soi taas taskussani. En kiinnittänyt siihen mitään huomioita.

”Etkö vastaa puhelimeen” nainen kysyi ja tuijotti minua silmiini.

”En”

”No siinä tapauksessa minulla on sinulle muuta puuhaa” nainen tuli lähelle ja suuteli minua leukaan.

”Mitä helvettiä tämä merkitsee” kivahdin ja työnsin naisen kauemmas. Menin takkini luo ja otin sen taskusta puhelimen. En kuitenkaan vastannut siihen. Yht’äkkiä huomasin naien lähestyvän minua kovalla vauhdilla. Salaman nopeasti toimin reaktioni varassa ja tempaisi kylpyhuoneen oven auki niin että se kolahti suoraa päätä naisen kasvohin. Se riitti pysäyttämään naisen matkan ja hän kaatui selälleen lattialle. Verta rupesi pursuamaan hänen nenästään.

”Et saa vastata siihen puhelimeen” nainen huusi.

”Miksi en, kuka sinä olet ja mitä vittua sinulla on mielessäsi?” huusin ja vastasin samalla puhelimeen. En saannut mitään selvää puhelimesta kuuluvasta mölinästä. Nainen nousi ylös ja ryhtyi uuteen yritykseen. Hänellä oli ilmeisesti tavoitteena kaapata puhelin minulta. Vastasin hyökkäykseen oikealla suoralla ja taas nainen rojahti taaksepäin. Säpsähdin kuullessani hurjan sähinän naisen kaatuessa maahan. Aivan kuin jokin lisko olisi päästänyt tuon äänen.

+/- saldo : 0 |