k.p.tikka-ri kirjoitti noin 18 vuotta sitten (0 kommenttia)

Tämä on nostalginen tarina (tai osia siitä) 10 vuotta sitten paikkaa ottaneesta ensivierailustani Viipurin kaupungissa. Juttu ilmestyi aikoinaan PYLSIKKI Gde Tusovka?-nimisessä fanzinessä…

Näistä kinkereistä rajan takana olin kuullut tunnetuilta Lprantalaisilta rock-henkilöiltä Hannalta & Pätkältä joskus marraskuun puolella; Pari Lprantalaista bändiä oli lähdössä Viipuriin 18. Joulukuuta soittamaan paikallisten kanssa yhteiskonsertin & Pätkä & co keräsivät porukkaa, joka lähtisi paikan päälle tsekkaamaan meininkiä. Paikallislehdestä sattui vielä silmään matkailuyrittäjän ilmo, että järkkäävät bussimatkan Viipuriin just sopivasti 18.-19.12. viisumeineen ja Druzba-hotelleineen 200mk/turisti…

FINSKI TURISTINSKI

…Änkesin Lpr:n Yrjönkadulle Hannan & Pätkän kämpille lauantai-aamulla tuossa ennen 9ää. Paikalla oli ed.m. vuokranmaksajien lisäksi heidän 3 kissaansa sekä hra Borg. Hajasijoitimme autoja sekä kissoja sukulaisille reissun ajaksi & odotimme kahta muuta "yleisön ominaisuudessa" tälle Viipurin rokjambo-reelle lähtijää. Pari puuttuvaa rengasta ilmaantui paikalle & marssimme Kirkkopuistoon, josta turistibusan oli määrä lähteä klo 9:30.

Busassa valtasimme takaosaston. Lähimpiin penkkeihin tuppautio nk. pobedajengia, nuorempaa keski-ikäistä viinamäen miestä, jotka "hauskuttivat" matkaamme kertoilemalla tällaisia tv:tä-tuttu-tyyppisiä "Kun mie läksin sikailemaan…"-tarinoita kiljusta, jenkkiautoista & Viipurinmatkoista. Busa aloitti matkan rautatieassan & parin muun keräilypisteen kautta kohti Viipuria. Muu matkaseurue koostui van hemmista viinamäen miehistä sekä -mummoista. Kouvolasta tuli junalla vielä pari nuorempaa insinööri-opiskelijaa, sikailemaan.

Rajanylitys tapahtui Lpr:n Nuijamaan kaupunginosasta, johon busa meidät kuljetti läpi kaupungin laajojen & lumisten puistoalueiden, jotka näyttivät aivan metsäiseltä maaseudulta. Saimme täyttääksemme tulliselvityskaavakkeet, joissa mm. kysyttiin: "Ethän sinä vain vie pyssyjä etkä huumeita Neuvostoliit toon?" (!!) &"Paljonko rahaa sinä meinaat tuhlata Neuvostoliitossa?" Edellä 2 kertaa mainitun, 91 lakkau tetun valtion perilliset jatkavat edeltäjänsä irrationaalis-fantastisia perinteitä, tai valtion kirjapaino ei setelienpainamiselta kerkeä tekemään byrokratialle uusia lomakkeita… Tai ehkä siellä ajatellaan, että eipäs pidetä vielä turhia kiireitä, nyt kun se Zirinovski voitti ne vaalitkin…

Äkkiä raskaan havumetsän keskeltä alkoi vilahdella rakennuksia. Olimme saapuneet Nuijamaan kaupunginosan taajama-asutusalueelle! Tien oikeaa puolelta reunusti pitkä jono rekkoja, joille tulli muodostaa menoa hidastavan pullonkaulan, mutta busamme eteni sangen nopeasti henkilöliikenteen kaistaa. Jo nousuhumalaan ehtinyt pobedajengi tuntuu kokeilevan jutuillaan, minkälaista porukkaa me oikein olemme.

Nuijamaalaiset nostavat puomin & sit ollaan ulkomailla. Venäjän puolella nuori solttu käy vilkaisemassa passit, sitten ajamme jonkinmatkaa Venäjän tullille, jossa joudumme nousemaan autosta & kulkemaan läpi arkkitehtuuriltaan uskomattoman tullirakennuksen, jossa passimme & tulliselvityskaavakkeemme syynätään. Ehkä joiltakin eniten tsupparinnäköisiltä sediltä katsotaan myös matkatavarat, en tiedä, mutta ainakin homma jonkinaikaa kestää. Ei mitään hämminkiä, tullin toisella puolella on kioski, josta saadaan päivän ensikaljat, Heinekentölkki maksaa 3:80mk & maistuu. Tupakoimme. Se on tästälähtien "kurittaa keuhkoja", kun kys. verbi kuuluu paikallisella "kurit". Wc-vierailu & sit bussimatka jatkuu kuoppaista tietä kohti Viipuria. Saimaan kanava, tämä Suomen Rio Grande, seurailee tietä enemmän tai vähemmän näköetäisyydeltä. Saavumme Viipurin esikaupunkiin, ylitämme siltoja, näköalat ovat ilman harmaudesta huolimatta komeita, ainakin Suomenlahden suunnalle. Pysähdymme linnan kupeessa sillalle, siinä on kestoparkissa laiva, josta hätäisimmät voivat käydä tyydyttämässä etanooli-& ruplavajaustaan. Ryysis. Tyydymme vain tsekkaamaan mestan , sovimme dösäkuskimme, ketunnäköisen matkanjohtajan kanssa, että emme jää odottamaan dösäkyytiä vaan kävelemme Druzba-hotellille klo sit&sit saamaan avaimet kämppiimme.

Heti sillan itäpäässä kaupungin pengermuuria vasten soittaa torviorkesteri. Etenkin orkan rumpali joutuu tarkkailun kohteeksi. Pätkä kehuu wanhemman kolleegansa otetta. Kaupunki tuo mieleen muistumia Stockiksen vanhasta kaupungista &/tai jostain keskemmältä Eurooppaa. Jalat vie Kauppahallin kupeelle & sen edessä olevalle torille, jossa käydään kovasti kauppaa mm. merkkifarkuilla, kristallilla & neuvosto-krääsällä. Läpi vaan & Prospekt Leninaa (Torkkelinkatu ennen tunnetulle vaippamerkille omistautumis-taan…) eteenpäin. Miltä näyttää? Vähän niinkuin Hesassa olis Ne Markkinavoimat käyneet 5-kulmassa & tyhjentäneet kaikki kaupat sisällöstä & valomainoksista: Runsaasti viihtyisää myymälätilaa myytävänä tai vuokrattavana… Ei vaa ainaskaan! Onhan täällä kauppoja ja tavaraakin niissä. Hetken talsittuamme kään-nymme Karjalankadulle & suunnistamme kohti Rautatieasemaa, tai tarkemmin ennen Silakkalahden poh-jukan & assan väliin ilmestynyttä NESTEen huoltoasemaa suunnistamme vasemmalle, Druzbaan.

Tsekkaan kelloni Viipurin aikaan, eli tuntia Suomen aikaa aikaisemmalle. Avaimia joudumme hetken aikaa odottamaan, mutta se sujuu aulan pystybaarissa leppoisasti pitkää ryystäen. Samalla vaihdamme jonkinverran valuuttaa, 1mk=212ruplaa… vielä pari päivää aikaisemmin lukemassani, 80-luvun puolivälissä julkaistussa matkaoppaassa kerrottiin, että 1rupla=7mk. Rupla se on kellunut kuin ydinsukellusvene pohjoisella jäämerellä. Hanna esittää ihmettelynsä; "Mitäs pygmejä nää oikein on?" yritettyään lukea "rupla"-tekstiä kolikosta. Kirjaimethan ovat täällä Itä-Parikkalassa pikkasen erilaisia kuin Koti-Suomessa. Saamme vihdoin avaimet & käymme tsekkaamassa kämpät. Nuorten herrojen kämppä on 6. kerroksessa, oikea headroom; Siitä teemme heti Päämajan, jossa uhkaamme ruveta kokoontumaan arveluttavissa tarkoituksissa. Ja sit eikun baanalle takas!


Erilaisia, mutta tulisia nesteitä sisältävän lasitavaran hankinta alkaa vaikuttaa ajankohtaiselta. Osittain näissä merkeissä päätämme ohimenne käväistä tsekkaamassa myös juna-assan, jonka tullessa olimme onnistuneet väistämään. Tutunnäköinen mesta. Valuttakaupassa kallista (niin, jos ei vertaa Suomeen), joten nokat kohti kaupunkia.

212.000 PYGMIÄ MENOKS

Muistamme, että Karjalankadulla on viinakauppa, joten sutena sinne. Pätkä & Borgi kyllä päättävät etsiä "vaihtoehtoisen reitin" Lennun jalkojen juureen Punaisen lähteen torille, jonka varrella myös varsinainen päämäärämme, Kulttuuritalo & sen konserttisali sijaitsevat. Karjalankadun vinatzuhandelissa havaitsemme tiettyjä puutteita valikoimassa (tässä vaiheessa joku sai päähänsä haluta viskiä sitä sekoittamaan), joten jatkamme matkaa. Myös Prospekt Leninalta löytyy päidemyymälä, mutta sen henkilökunta on pistänyt lapun luukulle & ryhtynyt viettämään ruokatuntia (tämä on muuten hupaisa, mutta yleinen tapa venäläisissä kaupoissa; Yleensä tuossa klo 14-15 tienoilla), tai tekemään inventaariota juomalla… Eteenpäin! Ulitsa Dimitrovalla on Melodian levykauppa, johon seuraavaksi ryntäämme. Heti näyteikkunassa meidät toivottaa tervetulleeksi venäläinen painos aiheesta Never Mind The Bollocks, here´s the Sex Pistols. Muutenkin putiikin tarjonnasta aika iso % oli vanhojen länsilevyjen venäläisiä painoksia; Deep Purple, Pink Floyd, Beatles, Rollarit, Dylan, sekä vähemmänklassista uudempaa listapaskaa. Hintataso on erittäin kuluttajaystävällinen, alle 1000rupelia/vinyyli. Tarjolla oli myös pari King Crimsonin cd-painosta, näillä hinta oli 15000rupelia, siis jotain 70mk. Noin yleisesti ottaen täällä ei oltu vielä siirrytty cd-aikakauteen. Venäläistä Rok??? Löytyyhän sitäkin, ei tosin mitään Grazhdanskaja Oboronaa, vaan pikemminkin pro-keosastoa; Nautilus Pompiliusta, Kalinov Mostia sekä Moralni Kodekia & sokerina pohjalla Varioivien Artistien levyttämä kokoelma viinaan kuolleen venäläisen roksankarin, Maik Naumenkon lauluja: On Esikaupunkibljuus, Strah-trah-trah sun muita kivoja tulkintoja. 5 lp:tä maksoi jotain 5000rupelin paik-keilla, siis semmoset 25mk.

Korttelin toisella puolella onkin jo Punaisen lähteen tori, jota ryhdymme kiertämään. Dom Kultuura on Prospekt Leninan kulmassa & ViLenin itse koristaa patsaan ominaisuudessa torin pohjoispäätä. Hänen takinhelmojensa katveeseen suunnistamme, sieltä kun löytyi tarpeisiimme sopiva, tarpeeksi laajavalikoimainen alkomahooliboutique. Myös Pätkä & Borgi ovat vihdoin löytäneet vaihtoehtoisen tien assalta tänne torille. Seuraavaksi menemme Kulttuuritalolle etsimään lappeenrantalaisia rockmuusikoita ja tsekkaamaan mestat. Lappeenrantalaisia ei näy, mutta saamme ostetuksi liput illan pippaloihin, 2000pygmiä/kpl, siis n. 9,50mk. Yritän myös tavailla soittavien bändien nimiä ohjelmaesitteestä, mutta hitaasti sujuu venäläinen kaunokirjoitus & muu seurue alkaa haluta pikaisesti takaisin Druzbaan juomaan lounasta. Paikalliset henkilöt eivät kiinnitä meihin erityistä huomiota & äkkiä ei löydy oikein yhteistä puhekieltä, joten jätämme homman itämään.

Ilmojen yleistä sumuista harmautta yrittää aina väliin piristää pieni räntäsade. Talsimme takaisin Druzbaan, ostamme aulan kanttiinista lantrinkeja, kaljaa & puoli kiloa salamimakkaraa & painumme 6. kerrokseen päihtymään. Jälkeenpäin kun funtsasin päivän syömisiä, päädyin seuraavaan: Aamiaissämpylän lisäksi tuli syötyä puolikas levy pähkinäsuklaata & puolikas pötkö salamia. RÖYH! Aterian täydensivät sitten olut, vodka, konjakki & gingerale. Druzbaan saavuimme jotain klo 16 & konsertin piti alkaa tuossa klo 18 joten maksan vaivaamiselle jäi aikaa mukavat pari tuntia.


Joskus siinä heti klo 18 jälkeen koko seurue olikin ihmekyllä onnistunut hoitamaan itsensä lähtökuntoon. Hotellin edestä hoidamme itsellemme parit mittariautoina toimivat Ladat & kohta ollaankin jo Kulttuuritalon kulmalla.

ETO VSE RUSSKI ROK´N´ROLL

Aulasta vei portaat talon 2. Kerrokseen, jossa konserttisali sijaitsi piiitkän käytävän toisessa päässä. Paikallinen rappari oli jo ehtinyt aloittaa osuutensa saapuessamme paikalle. Jengiä oli paikalla jonkinverran, enemmänkin olisi sopinut. Ikäjakauma oli 2-70 vuoden välillä, joskin eniten oli 15-17-vuotiaita teinejä & 20-30-vuotiaita rok´n´rollkansalaisia. Heti salin vieressä oli pub, josta sai mm. alkoholijuomia, joista tulin illan mittaan suosineeksi tsekkiläistä Nitra Bier-keppanaa, jota sai 0,5litran astiallisen 1500pygmillä eli 7 mklla. Ennenkuin eka varsinainen bändi aloitti, ehti seurueemme hajaantua ympäri mestaa , löytää Psycho Wardin muusikot sekä jututtaa myös paikallisia teinejä. Osaltani kansojen välinen lähentyminen ystävällismielisessä hengessä meni jotenkin tähän tyyliin: Meikä:"Hello. You speak english?" Misha: "Yes…Fins ki?…rock…Beatles..?" Meikä: "Yes, it was good but you young Russians should listen Grazhdanskaja Oborona!" Misha:"AAARRGH! Jegor Letov!!?!" & kommenttiin kuului koreografiana seinille hyppimis tä. Sitten vaihdettiin bängejä.
Tässä vaiheessa olikin palattava saliin, eka bändi aloitteli settiään. Orkesterin nimestä ei meikäläisellä ole vieläkään aavistustakaan, se oli käsittääkseni kotoisin Imatran kääntöpuolelta Svetogorsk-nimiseltä teollisuuspaikkakunnalta. Äijät olivat siinä parikymppisiä, gtr-bs-drms-vcl & tyyli sellaista 77-punkkia, Clash-PeltsiMilli-rock-n-roll, takakireä laulu, itseasiassa oikein maukasta kuultavaa. Nää soitti 5 biisiä, 20 minsaa, sanoi "Spasiba! Sex Pistols! Exploited!" & lähti vetämään.

Sitten tuli roudausta & Victor Kalborrekin näköinen spiikkeri kertoili pitkät jutut, joista meikä ei kyllä saanut sanaakaan selvää. Seuraava bändi oli sit paikallinen Fox, tällasta "yli-30-osastoo", äijät soitti Beatlescovereita & ihan hyvin, mut meikä kyllä siirtyi puffetin puolelle tekemään tuttavuutta Nitra Bierin & paikallisten teinien kanssa. Foxin jälkeen lavalle marssi samaan ikämies-& naissarjaan kuuluva Jamie & Mie, Lappeenrannan DaveEdmundsin & hänen sielukkaasti laulavan amerikkalaisvaimonsa bluessoulrock orkesteri… Jossain välissä Pätkä änkeää pöytäämme päihtölässä & kommentoi esitystä:"Äsken mie ihmettelin, et mikä paska neukku-aor-pändi siel nyt mahtaa soittaa, mut sit mie huomasin, et sielhän on laval tuttuu porukkaa Montulta (Monttu= Lpr-bändien harjoittelumesta)…" Muusikoiden lähimmäisenrakkaus, etenkin eri tyylilajeja edustaviin kolleegoihin kohdistuva, on tunnetusti liikuttavaa…

Jamieiden jälkeen olisi vuorossa Psycho Ward, spiikkeri taas esitelmöi roudauksen päälle ainakin aiheesta "Viborskii musikalnyi zentr…" & kertoo, että seuraavaksi soittaa Psika Vord. Kyseinen 3n hengen voimaorkesteri soittaa sellaista metal-& grungetyyppistä ryminää, kauniisti sanottuna he olivat hakeneet inspiraatiota biiseihinsä samoilta suunnilta kuin Slumgudgeon. Paikallisten rok-fanien teiniosasto oli jo etukäteen selvästi innoissaan siitä, mitä oli tulossa, alkoivat nääs pakkautua lavan eteen. Psikat aloittivat mäiskeen & huuto & liikunta lavan edessäkin eikun paranee. 2.biisi on Underwater Woman ja sen aikana kitaristi-laulaja onnistuu moshaamaan/telomaan polvensa rikki, jalka ei enää pidä alla. Tästä katastrofista huolimatta äijät soittavat vielä urhoollisesti 2 biisiä lisää, jonka jälkeen laulaja-geetaristi kuuluttaa: "My leg is dead!" & Lprantalaisten manageri Ruokonen hoitaa miehen back to Lpr, sairaalaan, jossa jalka pää see kipsiin. Onneksi raja oli vielä auki, ajatus sairaalakeikasta Viipurin puolella ei oikein kiehdo…

Takas kultturitalolle: Jengi olisi selvästi mielellään kuunellut Psika Vordia enemmänkin, mutta näin hassusti nyt kävi. Seuraavana onkin vuorossa sitten venäläinen trash-metal-bändi & roudaus käy kiitettävän sukkelasti & viipurilaisskidien ilonpito lavan edessä pääsee jatkumaan. Melkoista murinaa & ryminää nämä paikalliset metallistit! Hyvät pojot aktista tuli myös paikallaolleilta Lprantalaisilta.

Seuraavana lavalle nousee taas punkahtavampi orkesteri, tästä antaa vinkkiä jo "Voinaa!"-huudot roudauksen aikana. Esitykseen kuuluu orkesterin lisäksi nk. kabaree-numero; Biisien välillä lavalle ilmestyy tuollaisiin peruskoulun joulujuhlanäytelmästä tuttuihin asuihin pukeutuneina 2 parikymppistä poikaa & kymmenkesäinen tyttö, joka lukee pätkän tekstiä. Sitten bändi soittaa taas kunnon ryminää. Niiden eka biisi oli muuten Anarchy In The UK venäjäksi!! Et sillei. Lope lustii, sano!

Kabaree kestää 4 menobiisiä & sitten orkesterin taiteellinen johtaja sanoo "Spasiba & dasvidanija!" & sit ne poistuu… Jaha. Seuraavaksi tulee varmaan tota etnoa! käväisi mielessä, kun seuraava bändi roudasi lauteille tavanomaisen gtr-bs-drms-perus-melu-solun lisäksi haitaristin. Seuraava tyylilajin arvaus oli sit "Ahaa! Huumoria!" kun tämä vekkuli alkoi hauskuttaa roudausta huutamalla "Lenin elää! Lenin tulee!…" ja sen päälle soittamalla hulvattoman tolkuttoman rumpu&haitarisovituksen stygestä "Suuri & Mahtava". Tunnelmaa voi mainita hartaaksi. Näiden eka varsinainen biisi olikin sitten varsinainen tyylilajien sillisalaatti täynnänsä älyttömiä rytmin & tempon vaihdoksia, rock-riffejä, takakireää huutolaulua, ripaskaa... Pedro´s Heavy Gentleman On Punk? Haitari & Kitara unisonona. 2. Biisi alkoi huomattavasti tavallisempana rock-biisinä, mutta siinäkin alkoi tapahtua yhtä sun toista omituista, päälimmäisenä mieleen jäi uskomaton roskakitarasoolo, jotain niinkuin Venus In Furs…? No 3. & viimeinen biisi alkaa valssina, etnoa! Väliosa on sitten tosin marssia & huutoa & lopuksi taas valssataan. Oikein hupaisa esitys.

Tässä välissä Lprantalaiset ystäväni alkavat osoittaa väsymisen & kyllästymisen merkkejä & vihjailla Druzbaan lähtemisen ajankohtaisuudesta. Yleisö tuntuu muutenkin harventuneen jo jonkinverran. Huomioni kiinnittyy ensin n. 70-vuotiaaseen tätiin, joka kulkee eksyneen näköisenä salissa: Liekkö Suuren & Mahtavan aikuinen kulttuuribyrokraatti tullut tsekkaamaan, nitä nykyinen Komsomol & Pioneerit oikein puuhaa..? Sitten huomaan pari yli-30 ikäistä toppatakki-karvahattu-hemmoa, jotka näyttävät lähinnä yövartijoilta väärään aikaan väärässä paikassa. Toinen, pulskempi, ryhtyy tuijottamaan tympeän uteliaana rotsini rinnuksessa olevaa Lennu-Ankka-bädgeä. "Donald Duck!" valistan häntä & tympeä ilme sulaa hymyksi.

Lprantalaiset ovat ottaneet Ritolat kohti Druzbaa, viinakset, tupakansavu & huono ilmastointi pistävät pään särkemään, mutta estraadilla aloittaa taas uusi bändi, tyyli on tällä kertaa "uusi aalto". Sellaisia nimiä käy mielessä, kuin PIL, Only Ones & Auktzion, tuo ed.m. orkestereiden venäläinen vastine, oikein kipeää menoa… Tämän bändin musiikki on suoraviivaisempaa, kuin Auktzionin, mutta laulu! Siinä on sama tau ti! Melko nopeasti meikäläisen särkevä pää alkaa saada paukutuksesta tarpeekseen & päätän ottaa & pois tua kinkereiltä kokorahalla hyvää nautittuani. Spasiba & dasvidanija & eiköhän vielä joku päivä tavata?!

Klo lienee ollut vasta jotain 22, kun meikä ulostui Dom Kulturan ovesta Torkkelinkadulle haistelemaan raikkaampia tuulosia. Paikallista tusovkaa esiintyi jonkinverran tässä torinkulmalla, mutta käänsin päättäväisesti nokkani kohti länttä & aloin saapastella kohti Druzbaa. Karjalankadulle kääntyessäni löysin takataskustani vielä konjakkitaskumatin, josta irtosi vielä mukavasti pari siivua käen alkuainetta päänsärkylääkkeeksi & liian raskasta yöilmaa lantraamaan. Yö oli leuto & usvainen & saan kävellä hotellille kaikessa rauhassa. Hotellin portailla teen ensin tuttavuutta talon komean, pitkäkarvaisen kissan kanssa & sen jälkeen uskottelen portsarille, että todella asun hotellissa & kun kerberos sen vihdoin uskoo & pääsen ineen, raketoin hissillä suoraan 6.kerrokseen tsekkaamaan, onko muu jengi selvinnyt hengissä kaupungilta. Onhan se…

Jossain välissä myös ne 2 vammoitta keikasta selvinnyttä Psika Vordia onnistuvat talututtamaan itsensä hilupilttuun ovesta sisään; Kertovat, että alaovella oli ollut selittämistä, varsinkin, kun kumpikaan ei ollut muistanut kämppänsä numeroa (ja tämä taas johtui siitä, että heillähän ei todellisuudessa ollut kämppää koko Druzbassa; Kaupunki kun majoitti vierailevia taiteilijoita muualla!)… No asia hoitui lopulta & hotellin ystävällinen henkilökunta oli vielä saattanut nuoret herrat oletettuun huoneeseensa!!! eli siis hilupilttuumme ovelle.

Tässä vaiheessa ajan kulumaa myös päihteen ottaminen alkaa saavuttaa nk. professionaalisen tason, keskustelukin pyrkii jo "venäläisen psykedelian" sfääreihin (=tukevasti etanoolilla, ei huumeilla), pöytä alkaa täyttyä Stolishnaja- & Petrov-nimisistä lasiesineistä & Koff & Leningrad Cowboys-nimisistä peltiesineistä. Aina tarpeen ilmetessä joku urhoollinen käy suorittamassa hissimatkailua ala-aulan kioskille jatkuvasti ehtyvää lantrinki- & piva-varastoa täydentämässä & vieraileepa joku urhoollinen jopa gostinitzan diskossakin. Muuten tämä 6.kerroksen rock´n´roll-tribe kyllä vaikuttaa melko sisäänpäinlämpiävältä; Kun ovesta yrittää ängetä sisään pari uteliasta vierasmaalaista, tylyillään heidät takaisin käytävään alta aikayksikön… Ilma on paksua kuin savustuspöntössä. Camelikartonki oli maksanut siinä 50mk…

Siinä yhdenmaissa yöllä päätän vaihtaa kerrosta & mennä nukkumaan omaan kämppään 3. Kerrokseen pari muutakin sankarimatkailijaa näyttää jo siinä vaiheessa iltaa tavanneen Nukkumatin (Itä-Mailla kun ollaan, kyseinen henkilö oli varmaan se aito Pikku-Kakkosen Itä-Saksalainen pujoparta viranhoitaja?) & köllöhtäneen sieviin kasoihin seinän viereen. Paikalta poistumiseni & julmaäänisen herätyssummerin soimisen klo 08:00 välillä oli headroomissamme tapahtunut mm runsasta juopottelua, esim. Pätkän lenkkarista käsin, laatoitusta 6.kerroksen ikkunasta jnejnejne. Loppujenlopuksi 8 paikallaolleesta 6 oli onnistunut nukahtamaan eri puolille hilupilttuuta & siis muuttamaan sen varsinaiseksi sammioksi. Meikän lisäksi vain Hanna oli onnistunut purjehtimaan omaan kämppäänsä & jopa tilaamaan sieltä käsin sen karmeaäänisen herätyssummerin meille kaikille klo 08:00 aunnuntaiaamuksi tuimaan.

Kun olin vihdoin onnistunut saamaan summerin vaikenemaan, väänsin auki radion viereisestä nappulasta, alkoi sieltä tulvia vastoin kaikkia odotuksia jumalainen Henkan versio aiheesta All Along The Watchtower, ja kun se loppui, muita saman kirvesmiehen klassikoita.

Yrittäydyttyäni vielä hetken aikaa houkuttautua takaisin unten maille päätin, ettei onnistu & vääntäydyin wessaan vilkaisemaan yläpään silmillä peiliä & vesihanaa & alapään silmällä emalipyttyä. Tämän jälkeen soitin headroomiin & tiedustelin mahdollista aamiaisseuraa & olipa puhetta vielä/taas hengissäolevien kanssa myös aamusaunasta. Tunnettu seuraavan aamun vieras, hra Takajomokaan ei tuntunut pahemmin vaivaavan… tais olla senverta hyvät lääkkeet illalla?

No, aamutoimista selvittiin ravintolan puolellakin, Narzan-vissy maistui & instantkahvista muistui mieleen peltimuki tietynlaista makua antavana elementtinä…

Kaupungille lähtö onnistui seurueelta tuossa 10:30 tienoilla, ohjelmassa olisi shoppailua kauppahallilla. Vanhempi viinamäkeläinen purjehti jo hotellin aulassa vastaamme melkoisessa Koskenkorva-aallokossa, portailla tervehdimme joukolla talon kissaa sekä pobedajengin edustajaa, joka kertoi tulevansa putkasta. "Sikaillaan!" & pihalla vielä mummo yritti myydä pitsiä & lapsi pummasi markkaa….