Moi anonyymi! » Login | Social login | Uusi käyttäjä

Krasnaja Superzvezda (Rioja Tinto ili Vin Rouge DŽAlgerie?)

k.p.tikka-ri kirjoitti noin 12 vuotta sitten (0 kommenttia)
Keväällä ne aina pitävät tuota Wappua, lakisääteistä työläisten & opiskelijoiden kevätdeliriumia, Työn Päivää & PervoMaiskentaa. Meikäläisellä on tuolloin aina olluttapana sisuskumin vihellytyksen ohessa & valitussa seurapiirissä pyyhkiä vuoden pölyt siitä osasta levyhyllyä, jossa ottaa paikkaa kasauma työväen lauluja, poliittisen laululiikkeen levyjä eli sitä kommarisaundia; Rakkaalla murkkuikäiselläkin on monta nimeä!


Nythän tämän luokkakannan pölyttämiseen & nostalgoimiseen on kehitelty Wapun ohella muitakin, trendikkäämpiä syitä, esmes tollaset, kuin Siboney on ehtinyt Loven kataloogin cdistämisessä rockänrollista perinteisempään porvarin huonosti nukkumisen syyhyn, eli siis vasemman laidan jollutukseen. Lisäksi SKPtä ja sen rönsyjä, kunten taistolaisuutta, on pöyhitty senverta, että mielessä ovat taas/edelleen myös tavallisilla telkuntöllöttäjillä. Vielä on kaikenlaista Mara & Lennu-renesanssia yritelty rummutella muuallakin, kuin käytännön kapitalisminharjoituksessa ja vielä jos mainitsisi Ernesto Che Guevaran, tuon telaketjukomukoiden oman jimmorrisonnin sekä Ultra-Bran taannoisen suosion, niin siinähän sitä on pohjaksi. Ja kai niitä paperilla olevia jalkapalloseuroja vieläkin on SKPn uudelleenperustamista (taaaaas!) silmälläpitäen & nk. parempien aikojen (ja siis proleille huonompien!) koittaessa…

No mutta asiaan! eli kommarisaundiin, joka kyllä käytännössä sitten osoittautuikin 70-luvulla jalostetuksi 60-lukulaiseksi harhaksi (se on semmonen, niinkuin hippiliike panssarivaunulla...): Taistolaisuuden luokkakanta oli käytännössä porvarillis-liberaalinen idealismi eikä mikään proletariaatin pohjamuta. Siis osapuilleen jotain yhtä autenttista, kuin se hulvaton "Uusi laulu"-kohtaus Kassilan loistavasta ajankuvasta runsaasti jälkipisteitä saaneessa elokuvassa "Vodkaa, Komissaario Palmu"; Etualalla Kasakka-Viki & Krasnaja-Inga, vallankumousromantiikkaa 3ruplan ohjelmaryhmäsilmälumenekulisseissa & taustalla Valtion-Monopolistisen Kapitalisti-Valtion kauppavaltuuskunta & Kekkoslovakkian Wuorineuvokset harjoittamassa bilateraalista markkinavoimatoimintaa käytännön tasolla reaaliajassa.

Wapun ensimmäisiä kuplajuomapikareita tyhjennellessä on aina tilanteeseen ikäänkuin erityisen pirtsakkaa varata taustamusiikiksi Arja Saijonmaan äänellä & pokerilla varustettu, joskus 1970 tehty Rytmi-levy, johon on kerätty & kunnon vanhanaikaiselle rälläkkä-orkesterille sovitettu kaikki mahdolliset siihenastiset työläismassojen wappulauluhitit Warshavjankasta Guantarameraan ja takaisin. Arja-täti se vetäisee koko repertuaarin myöhemmin jokaisesta demarihenkisestä kissanristiäisestä & -maahanpaniaiseta tutuksitulleella Äiti-Aurinkoinen-pokerillaan; Kevyehkön trendejäseuraavaa sitoutumista jo Lapualaisoopperasta alkaen! Tämä, jos mikä, saa ainakin kaikki seurueeseen kuuluvat entiset taistolaiset polttamaan hihansa jo heti alkuillasta. Entäs kukas se taas olikaan, jota "Jumalauta! Näillä lakeuksilla ei pilkata...?" Oliko se a.) Chydenius? b.) Mara & Lennu? c.) Jumala...? ja ekstrapointzit vielä siitä, kuka sen siinä Lapualais-Operetissa sanoi.

Eteenpäin! Seuraavaksi levylautaselle jonottaakin jo Love-Recordsin artistikaartin senioriosaston varsinainen yllätysnimi, nimittäin V.I.Lenin itse. Ja todentotta, hänhän se itse omalla äänellään polkaisee tämän, syntymänsä 100-vuotispäivän kunniaksi julkaistun kokoomapitkäsoiton & siinä sivussa vallankumouksen käyntiin! Sen päälle huutavat Venäjän prolet URAA! & senpäälle taasen tulee jokunen tahti Kansainvälistä. Jotenkin tulee mieleen, että tämänkin "Historiallisen äänidokumentin" varmaankin käsikirjoitti & ohjasi Eisensteinin Sergei taatulla leikkauksentajullaan... Joo, omskilaiset punkkarit olivat jo 80-luvun lopulla korvanneet äänitteestä ton Kansainvälisen jollakin nk. hevonvitun humpalla & kipeeltähän se kuulosti. Tällä Loven Lennu-levylle on ed.m. dokumentin lisäksi koottu mukava sillisalaatti kaikenlaista uutta & wanhaa, Lennun omia toivebiisejä, vallankumouslauluja ja uudempia poliittisia lauluja. Tulkinnat tosin ovat Luokka-Lahtaaja Vladimiria paljon tuoreempaa vuosikertaa. Erityisesti mieleen jää Sinikka Sokan, Pekka Aarnion ja taitaahan se Launiskin olla jo remmissä, siis Agit Propin ylvästelemä "Ho!-Ho!-Ho-Tsi-Minh!" sekä se pätkä, jossa laskeskellaan Rudi Dutschkeen kerääntyneitä luoteja... Eipäs Pallelle tullut mieleen tehdä jollekin Tuhatkunta-Kvartetille biisiä aiheesta "Yksi Jääpiikki Leo Trotskiin".... Niin! Onhanne julkaisseet senkin pahimmat biisit nyt wihdoinkin ja vielä cdllä: Molotohvin Koktaili… Sitä ei nyt soiteta.

Ennenkuin antaudumme kokonaan edellämainitun Propin agitoitavaksi, ehdimme vielä paneutua kysymykseen "Kenen joukoissa seisot?" ja tämän kysymyksenhän meille esitti Oksasen Aulikki jo paljon ennen, kuin Räsäsen Päivi Hentilän jormalle. Juntein osa wappuseuruettamme tosin kyselee jo tässä vaiheessa pikemminkin, että "Voiko lattialtakin pudota?" mutta siis esteettisemmin ryyppäämiseen orientoituneet & siksi miedommilla alkoholijuomilla varustautuneet osa kuuntelevat otteita Oksasen LRLP-13:lta & havaitsevat, että sille on Aulikki lauleskellut sellaista työväenhenkistä runoutta & idylliä, sekä sitten lopuksi tuon senajan warsinaisen punk-klassikon n:o 1, eli lp:n nimibiisin "Kenen Joukoissa Seisot?" jonka kiihtyvään draiviin ei ole juuri mitään lisättävää: Täys kybä koko stygi! Ja Aulikin pistävä ääni vielä kruunaa koko luennon. Tämän jälkeen täytyy kyllä ehdottomasti kaivaa vielä sinkkuhyllystä Aulikin toinen helmi, Tiedonantajan mainossingle: "Pirua ei pidä herran enkeliksi luulla, porvarien lehdet puhuu porvarien suulla, Tilaa Tiedonantaja, levitä Tiedonantajaa, Tiedonantaja porvarien metkut paljastaa!..." Ai jumalauta. Ja edellämainittu wappulehtihän ilmestyy edelleen, muista kolleegoistaan poiketen joka perjantai joten voit esim. lähikirjastosi lehtisalista hyvällä tuurilla käydä tsekkaamassa edelläsiteerattujen säkeiden todenperäisyyden. Tosin biisin kirjoittamisen aikoihin vasta ne kirotut kerettiläiset Euro-kommunistit esittivät sensorttisia mielipiteitä, että sen tietyn Valtio-Monopolistisen Kapitalistivaltion komentoelimissä olevien porvareiden metkut olisi myöskin syytä & korkea aika paljastaa... Tunne vihollisesi!

Viimeistään tässä vaiheessa wappukonserttiamme kuplajuomat menevät lopuiltakin kuulijoilta alas väärästä rööristä, syystä tahi toisesta. On siis aika heittää isompaa vaihdetta silmään; Agit Prop, tuo kommarisoundin Mamas & Papas & heidän ensimmäinen pitkäsoittolevynsä LRLP-61. Hienoa kamaa alusta loppuun. Pateettista & ihanteellista. Varsinaista progea. Alkuperäinen Ultra Bra-saundi ja tekstit kuin vaikutelmia teoksesta "Kuinka Teräs Karaistiin". Siis warsinainen Isku (stva)ryhmä tämä... Ei perhana! Jotenkin tulee heti mieleen Sorokinin romaani "Marinan 30. Rakastaja"; SE LÖYTYI!... Eh? Ha... Hahahahahhehehohohoho!!! Istinaija pravda? Aika on ollut pikkasen ilkeä tälle taideteokselle: Miten esmes tuosta levyn kauneimmasta biisistä, "Nataliasta", aina ekana tulee mieleen "Vankileirien Saaristo" & siitä kertomus Kazakstanin kylmästä keväästä & ukrainalaistyttöjen urheudesta Kenrigin vankileirin kapinassa? Ja sitten tuo "Kivinen Laulu"! Siinähän se sanotaan se olennainen: "Teoin luotu on historia, ei kirjoituksin!" Täys napakymppi slogan siinä missä siperialaisen punkbändin kertosäkeeksi biisiinsä lainaama weljespuolueen wappujulisteen kommentti "Puolue! Aikamme Äly, Moraali & Kunnia!"... Täytyy tässä ihan tulevan ajan mennyttä ylistää sanoilla "Just, joo!" Ei mutta se noista teksteistä täytyy lopultakin sanoa, että vilpitöntä hyväuskoisuutta & kirkasotsaisuutta totalitarismin biitillä, joka heti kättelyssä pyrki leikkaamaan pois pienimmänkin aikeen kriittiseen suhtautumiseen & asenteeseen tarjoilun suhteen. No, ajatteluelin auki, ettei pääse Köyhien Toivo kusettamaan taas. Sanoihan se Rossin Mattikin jo 82 "Sarvikuonon Muistiinpanoissa", että on se fasismi vaarallinen sairaus, ei sitä helpolla itse huomaakaan, koska on saanut tartunnan... Hei! Kuka sanoi "KGB..?"

Tässä vaiheessa juolahtaa mieleen jättää hetkeksi kovat kotimaiset & hakea seuraavat kuunteluelämykset suoraan sylttytehtaan terävimmän luupiikin kärjestä, harpin & vasaran viitoittamalta tieltä, DDR:stä. Ernst Busch; "1, Lieder der Arbeiterklasse 1917-1933". Tämän työläisten verta & hikeä tihkuvan helmen löysin vuosia sitten Anttilasta 9mk:lla. Samoihin aikoihin tutustuin myös Laibach-nimiseen orkesteriin Sloveniasta, ja täytyypä sanoa, että heidän teostensa "Opus Dei" & "Krst Pod Triklavom" sisältämässä vokaali-instrumenttaali-ansamble-taiteessa on runsaasti yhteneväisyyksiä tämän Ernestin levyn sisältymön kanssa, mm. marssirytmit ja instrumentaatio. Se ero näissä on, että Ernestin, vaikka saksalainen onkin, ote on enempi perusslaavilaisen positiivismyönteinen, kun taas, paradoksaalista kyllä, länsislaavilaisten Ljubljanan poikien touhuissa on taas enempi sellaista germaanista jylhää juhlavuutta. Uuden aamun sarastusta on tosi upeaa katsella Ernest Buschin & Towereiden "Das Lied vom Vaterlandin" & "Der Heimliche Aufmarschin" soidessa jylhän raikkaasti taustalla; Kuvaelmastahan ei enää puutu kuin kazakstanilaisen leikkuupuimurirykmentin verran nuoren Sinikka Sokan näköisiä traktorinkuljettajanaisia suorittamassa urakkaansa Uralin ja Tonavan välisellä viljavainiolla. A vot! Useimmat levyn biisit näkyvät olevan Hans Eislerin säveltämiä & muutamaan on Majakovskin Vladi kirjoittanut alkuperäisen tekstin. Kaikki kunnon pioneerit & komsomolkathan muistavatkin, että toweri Majakovski kirjoitti aikoinaan venäjäksi ja jääväsi sitten itsensä Isä Stalinin hommista omakätisesti pistoolilla 1930. Tosin on myös liikkeellä teoriaa, että hänelle kuolemaksi olisikin koitunut sairaus nimeltä vd, siis NKVD.

Illan ehdittyä näin pitkälle aatteen palo alkaa jo kovasti väsyttää juhlarahvaana olevia köyhälistön edustajia, joten saadaksemme uudenlaista innostusta simansiemojiin, siirrymme tälle joskus aiemmin peräänkuuluttamallemme "Bahtinilaiselle paskasta hauskaa-linjalle". Tosin sitä ei laululiikkeessä juuri ilmennyt etenkään 70-luvun loppupuoliskolla punkkarien alkaessa hätyytellä taistolaisia tosikkoja, mutta löytyyhän sitä 60-luvun lopulta ja 70-luvun alusta: Paras esimerkkihän tästä on tietysti kevyen musiikkimme suurin vielä hengissä oleva nero & wappunaamari, M.A.Numminen, mutta aloittakaamme lieveilmiöillä: Ensiksi soitetaan läpi S.Albert Kivisen koko vinyylituotanto. Ekaksi lautaselle tipahtaa 1-puolinen ep "Actum Philosophicum Fennicum", jonka parilla ensimmäisellä biisillä saamme ainakin eloa seurueen musikaalisiin henkilöihin; Heillä nimittäin alkaa korvien välissä vihloa, sillä osoittautuu, että kisällilauluperinnettä uusilla teksteillä vanhoihin säveliin jatkava S.Albert on epämusikaalisin ikinä levyntekoon laskettu henkilö: Säestävä orkesterikin on joutunut todella koville yrittäessään seurata äijän venyvää & paukkuvaa tempoa. Juuri tästä syystä varmaankin hänen 3. sanoituksensa tällä epllä on annettu Heli "Ruskie Neitzyt" Keinäsen laulettavaksi, sillä noin sukkelaan sanahelinään, kuin tämä "Laulu Mätänevän Kapitalismin Ideologisesta Ylärakenteesta" on, ei S.Albertin kieli olisi mitenkään taipunut. Tämä teksti on suurta hupia; Siinä käydään läpi noin keskikokoisen kirkonkylän puhelinluettelollisen verran nimiä 60-luvun lopun kulttuuri- & poliittisesta elämästä, pääasiassa Suomesta, ja kas kummaa, USAsta. Juuri, kun kuuntelijat ovat älynneet sulkea tästä taide-elämyksestä aiheutuneen ällistyksen aukaiseman suunsa, simalla tai ilman, ilahduttaa äänentoistolaite heitä S.Albertin toisella voimannäytteellä, itselaulamallaan "Oikeuden Jumalater"-kappaleella Eteenpäin!-LPltä "Lauluja Järjestelmästä". Mitä pidätte sellaisista riimeistä, kuin esim."...Pilvitarhain takana se isän sydän sykkii, sepä sitä lohduttaa, ken pommisuojas kykkii..." tai sitten biisin varsinainen kliimaksi:"...Oikeuden jumalatar persettänsä jakaa, pistin nussii edestä ja pappi runkkaa takaa..."? Ja tasaisemmaksi lopuksi sitten vielä LOVE-ep, jolla on mm. laulelmat "Kykypuolueen Historia" ja "Elämisen Ääret". Siis politiikassa ja filosofiassa pysytään tiukasti loppuun asti.

Seuraava levyvalinta tuleekin taas täysin yllättävältä suunnalta, mutta on monessakin mielessä paikallaan näin työläisten kunniaksi päihdekäyttäytymistä harrastettaessa. Tämäkin ep tulee jostain historian hämystä; "Tri Ahti Karjalainen Selostaa Vaalipoliittista Tilannetta". Jo möreä-ääninen intro "Hyvää päivää, minä olen Ahti Karjalainen..." panee useammankin epäuskoisen kuulijan korvien välissä jo nyt sijaitsevan Mare Magritaniumin täysin sekaisin; Vaikutelman rujo surrealistisuus tuo elävästi mielen pintaan muistumia matkalta Moskovasta Petuskiin & takaisin. Ahdin siis kerrottua aluksi baletin juonen jatkoa seuraa sitten puheen sekä eloisien sketsien muodossa. Nämä viimeksimainitut ottavat pääasiassa paikkaa kirjaimellisesti sorvin äärellä & Demarin & Kommarin vuoropuhelun muodossa & aiheena tuo, ketä oikein kantsis äänestää. Ahti taasen valaisee kuulijoitaan kertomalla, mikä oikein on saanut Maalaisliiton lähtemään perinteisen kotitunkionsa takaa kaupungille & vieläpä muuttamaan nimensäkin Kepuksi... Mitä hittoa ne puhuu jostain pimeästä keskiajasta? Onhan meillä menneet vuosikymmenetkin! Ahti, kuten saatatte muistaakin, kuuluu tähän sarjaan "Olen taistellut usein & hävinnyt aina!" mutta täytyy tunnustaa, että vastustajatkin olivat kovaa luokkaa: UKK, CCCP & Alko Holi... Huhuhan taannoin kertoikin tutkijapiireissä yliopistolla, että A. Karjalaisen arkistoja ollaan sulkemassa tutkijoilta & niitä ollaan palauttamassa Alkoon, joka mak-
saa niistä perikunnalle 50 penniä/kpl....

Ahdin muistoa kunnioitamme soittamalla parhaan kuulemamme version aiheesta "Kansainvälinen" eli levylautaselle pannaan Heippa-yhtyeen SexPistols-vaikutteinen tulkinta aiheesta jostain uusromanttisen 80-luvun alun hämäristä. Tätä myi muuten Demarien nuoriso-osaston lipunkantaja Lippu jolta tuli noihin aikoihin myös toinen legendaarinen julkaisu, nimittäin sellainen julistekokoelma suomalaisesta todellisuudesta; Kuvat oli harmaanvoittoisia, tekstit taas mustaa huumoria. No mutta Heipan Internationale; Jotain vastaavaa soonista atakkia ovat aikaansaaneet todella esmes Sex Pistols, Grazhdanskaja Oborona ja J.M.K.E. teoksellaan Sputniks in Pectopah. Nuorta verta Marxismi -Senilismin kentällä! Samalla linjalla intoudummekinn jatkamaan netin uumenista imuroiduIla & cd-rrälle poltetuilla biittirykelmillä, joista ensin saan soimaan Aleksander Ljapin-nimisen pietarilaisen blueskitaristin pariminuttisen JimiHendrix-version aiheesta Gimn SSSR, muistattehan, se on tää ..."Suuri & Mahtava Neuvostoliitto...", ja sitten Robert Wyattin disco-casio-version tosta Internationalesta...

Eteenpäin! M.A.Numminen, wanha wappunaamari itse. Hänellä, jos kenellä on kautta aikojen ollut käytössään mahtava arsenaali ideoita & keinoja, joiden täytäntöönpano on saanut porvarin menettämään yöunensa. Mutta myös kommarin! M.A:sta kun ei totista toweria saanut millään. Toisaalta on myös näin, että hänen yhteiskunta-analyysinsä suomalaisesta arki-, kuin myös pyhätodellisuudesta olivat usein taistolaisten Mara-Lennu-orientoitunutta vastaavaa paljon tarkempia & sattuvampia. Tämä mielessäni kaivan ensiksi esiin singlen, joka kertoo Rantasalmen Kyösti-nimisestä sosiaalisesti työrajoitteisesta prolesta, jonka irvokkaana kohtalona on heittää lusikkansa nurkkaan putkassa, mahdollisesti poliisiviranomaisten liian rajujen hoivatoimenpiteiden uhrina. Sinkun toisella puolella Antero Byman laulaa arkiveisun "Politiikkaa Yleisradiossa", joka on vähän niinkuin proleversio tohtori Kivisen laulusta mätänevän kapitalismin ideologisesta ylärakenteesta.

Ja sitten lisää yhteiskunnallisesti orientoitunutta M.A.Nummista: Lp, jonka kannessa sanotaan "Suomen Sikamaisin Perkele! Äänilevysensaatio" Ihanoikee suomalainen elokuvamusiikkilevy Jörn Donnerin hulvattomasta dokkari-episodielokuvasta "Perkele! - Kuvia Suomesta". Tästä rainasta nousee aina ekana mieleen pätkä, jossa "elastinen" Jörkka haastattelee lapionvarteen nojaavaa jätkämiestä tietyömaalla, ja sit se TV-versiosta sensuroitu bylsintäkohtaus lappeenrantalaisessa hotellissa. Soundtrackiltä taas löytyy monta mehukasta kuuntelunautintoa. Laulajina toimivat M.A:n lisäksi Rauli Badding (mm. mahtava "Laulu Vankiloista") ja, yllätys-yllätys! Arja Saijonmaa; Hän saikin sitten myöhemmin huonosti nukkuneen porvariston kaksinaismoraalin edustajilta runsaasti nk. pyyhkeitä reippasti riimitetystä rallista "Laulu Suomen Kesästä", siinä kun kerrotaan homman kohokohtana olevan "...pullo, pillu & juhannusyö..." Nummisen lauluosuuksista tässä jää ensiksi mieleen usein toistuva nimibiisi sekä "Laulu Virallisesta Suomesta". Tästä viimemainitusta tulee mieleen M.A:n kirjallisen ep:n biisi "Työpäivän Päätyttyä". Molemmissahan tutkiskellaan ihmisen poliittista sitoutumista sangen opportunistisesta näkökulmasta käsin.

Jätämme M.A:n tälläkertaa, ja syöksymme suinpäin takaisin punalippujen purppuraiseen katvee seen. Yleisliittolaisesta naisnäkökulmasta on tullut vasta mainittua kazakstanilainen puimurinkul jettaja sekä Marinan 30. rakastaja, joten alkaa olla korkea aika & tarpeeksi pohjia ryhtyä tarkas telemaan Uuden Laulun Milla Magian & taistolaisten sensuelleimman sirpinheiluttajan, Kristiina Halkolan levytettyä tuotantoa. Oikeaan iskuun kuuntelijat viritetään lp:llä "Lautanen Guatemalan Verta". Tämän levyn esiintyjä- & kirjoittajakaartista ei montaa nimeä puutu "Kansankulttuurin kaapin päältä". Nimibiisissä on rujoa potkua enemmän kuin Metalliliitollisessa hevin nykypäivää & "Nälkä Lähtee Naidessa"-biisin pirullisuus kelpaa edelleen malliksi vaikka rap- & punkartisteille siitä, miten kirjoitetaan hyvä teksti. No mutta Kristiina? Ekaksi hän heittää ton X-Mal Deutchland-tyyppisen tylyilyn "Minä Elän Synkkiä Aikoja", ja sitähän se onkin, Brechtin Bertholdin X-mal in Deutchland kirjoitettu. Seuraa samanlainen klassikko, Nerudan Pablon "United Fruit", tämä reaali sosialistinen versio banaaninlastaajen laulusta. Kristiinan tulkinta on kyllä enempi kokolihaa. Kol mas hänen laulunsa on sitten hulvaton humppa, siirtomaakaupparevitelmä "Jyväskylän Kesän Asiakkaat". Mielikuvia voi noutaa hakusanoilla omatunto & solidaarisuus. Viimeinen Kristiina-tädin esi tys tällä platalla onkin sitten hänen kestohittinsä "Laulu 20 Perheestä", jossa luetellaan Suomen senaikaiset raharikkaat & havainnollistetaan maan valtarakennetta (...ideologista ylä...?). Mutta kukas tietää, miksi nimi Donner lausutaan erityisen happamasti? ...Mitä? Ai liittyy jotenkin siihen myöhemmin keksittyyn sanapariin "ridaa & jörniä"...?

+/- saldo : 0 |