Moi anonyymi! » Login | Social login | Uusi käyttäjä

Krovaja Superzvezda, (Egri Pikaver), Otadelenija 2

k.p.tikka-ri kirjoitti noin 12 vuotta sitten (0 kommenttia)
Sitten vaihtuu levylautaselle 10-tuumainen Otavan Kirjallinen Äänilevy (hei! kenelle taas tuli jörniminen mieleen?), Mikkolan Marja-Leenan ja Kaj "joko taas" Chydeniuksen kabareelauluja aiheesta "Laulu Tuhannesta Yksiöstä". Tältä haluamme nyt kuunella vain "Laulun Rakastamisen Vaikeudesta". Suomalainen vinyylierotiikka ei alkanut, eikä etenkään loppunut tähän biisiin, mutta mitään läheskään vastaavaa ei ole kyllä ikinä, ei ennen eikä jälkeen tehty; Tähän pystyy vain Kristiina Halkola. Toisaalta osas ne kyllä jo aiemminkin: Kehoitan kuuntelemaan aivot auki iskelmän "Suopursu Kukkii" 50-luvulta.

Tuosta selviydyttyämme kuuntelemme Kristiinan oman LRLP:n, "Täytyy Uskaltaa". Aloitamme kuuntelun uskollisena nostalgialle, siis vinyyliversiolla. Ensin arvioimme Kris tiinan isokokoisen passikuvan levyn kannessa; Tuolla ilmeellä varustettu aatesisar jat koi 1918 plutonansa kanssa tietä Tampereelle & toinen taas ylisti oppimista Belomor Kanalin rakennustyömaalla 1931 poliittisen valistusryhmän esityksessä lauantaitalkoi-den jälkeen. Työväen luokalla ei ole historiaa, vain lihamylly. Peter von Bagh on kirjoit-tanut takakannen esittelyn, jonka sisällöstä ja näkökulmasta senverran, että tämänkin takia häntä kutsuttiin taistolaisten Tarvajärveksi. Biisivalikoimasta tekijöiden osalta voi sanoa samat, kuin "Lautasellisesta": Monta kansankulttuurin johtotähteä ei puutu.

Biisien nimien alla on aina pari sanaa ikäänkuin kommenttina nimestä & tekstistä. Tässä pari hulvatonta esimerkkiä (nää vois dj-esilukija vaikka kajauttaa biisien välissä kuulijoilleen): "Tartu Hetkeesi" -SKDL puh. 602 766 SKP puh. 70844 (Huom! Numerot voipi olla nyt jo vanhentuneet...). "Ei Puolikasta" -"Kannatan sosialismia, mutta en kannata siihen siirtymistä." (Tuntematon sosiaalidemokraatti). Vanhana relativistina ja kyynikkona olen aina pitänyt tätä toveri Jetushenkon tekstiä arveluttavana; Minusta tässä haiskahtaa ihan totalitarismi/fasismi. Hupaisa, jotenkin Kristiina Halkolamaista (???) huumoria sisältävä on kolmen eri maista kotoisin olevan miehen nimisiksi nime tyn biisin sarja, joissa kaikissa on kommenttina kolme sanaa, joiden järjestys vain on jokaisella eri. Sanat ovat "järjestelmä tuhosi hänet", ja nimet ovat Moses Makone, Val-demar Mäkinen, Julian Grimau & Nikolai Buharin... Mitä? Ai neljä eikä kolme nimeä??? Ok, narrasin!; Mutta kuka ei kuulu joukkoon?... Niinpä niin. Teksteissä on kyllä edelleen runsaasti riihikuivaa asiaa, kyllä näin on, mutta se kriittinen asenne täytyy säilyttää.

Brechtin "Oppimisen Ylistys". Täyttä asiaa todella. Jotenkin Kristiinan tulkinnasta tulee kyllä ensimmäiseksi mieleen uskomisen ylistys ja sitten luulemisen, eikä suinkaan oppi misen. No, oppia ikä kaikki. Demokraattinen Vaihtoehto. SKPg (g=gavnojed, paskan syöjä, KGB:n ammattislangia). Tsort Vasmi! Tulipa mieleen rumia sanoja... Taitaa olla syytä pitää taukoa, ottamisessa, ennenkuin alkaa sammua...

Tässä vaiheessa kaivan esille tämän saman albumin uudessa, compaktidiskissä muodossa, koska sille on ahdettu edellisten lisäksi osapuilleen samanverran bonuksia, mm. mainio kerjäämisen käytännöistä kertova laulu ikäänkuin uusavuttomille nykyproleille perusasioiden opiksi pääoman arkipäivän ruohonjuuritasolla, kurjistumisteorian valla
tessa alaa käytännön palkkatyöelämässä....

Ja eteenpäin taistojen tiellä! Siirrymme seuraavaksi surffailemaan Mekong-nimisen joen suistoon. Sehän sijaitsee jossain sielläpäin, missä USA hävisi yhden turhan mutta typerän sodan viime vuosisadalla. Suuri osa nykyisestä ignorantista, mutta peruskoulu sivistyneestä nuorisosta tuskin tietää niistä hulinoista edes F.F.Coppolan rainan "Ilmestyskirja.Nyt!" vertaa. Ja kyseinen rainakin käytti Vietnamia vain kulisseina Joseph Conradin pienoisromaanin kuvittamiselle... Muuten, elokuvan nähtyään eräs tuomionpäivän tienviitta-yhtye Omsk-nimisestä neuvostokaupungista, Siperiasta, teki siihen oman, vaihtoehtoisen soundtrackin nimeltä Armagedon-Pops. Tätä on edelleen myynnissä kaikissa hyvinvarustetuissa vaihtoehto-musiikkikaupoissa eripuolilla Venäjää ja IVY-maita. Tämä vuonna 89 Neuvostomaassa tehty tuomiopäivänäänite on artikulaation rujoudessa jotain aivan muuta kuin nyt kuunteluun tuleva Meripioneerit-nimisen ohjel ma ryhmän LRLP "Vietnamin Linnut". Tämäkin on sitä Ultra-Bran & Agit Propin yhtey dessä paljonpuhuttua kommarisoundia 70-luvulta. Ohjelmaryhmän muodostaa joukko nuoria naisia taustavoimanaan punasolu Chydenius-Rossi-Ojanen. Joku biisi on kään netty vietnamilaisista alkuteksteistä, mutta suuri osa on alkuperäistä Rossia. Biiseistä ensimmäisen & tunnetuimman esittävät kai varsinaisten ohjelmaryhmäläisten lapset; "Lenin-setä asuu venäjällä". Tämä, niinkuin kaikki muutkin levyn biisit viimeistä lukuun ottamatta ovat erittäin kaunista kuultavaa. Vietnamin sodan hirveyksistäkin kerrotaan tavallisen ihmisen ruohonjuuritasolta, monta kilometria B-52-pommarin alapuolelta, mutta kliinisen siisteillä saundeilla. Näin asiallista iskelmätekstiä ei juuri nykyisin kuule. Toisaalta tulee mieleen rajanaapuri Kamputsean suuri johtaja Pol Pot, avantgardistisin kai kista 1900-luvun Kansandemokratioiden Kynttilöistä; Hänen Valitut Teoksensa on hyllytetty kansalaisten pääkalloina ja Kootut muina luina. Myös tulee mieleen tuo vanha totuus, jonka mukaan Niillä on hyökkäysvaunuja, Meillä rauhantelavaunuja. Onhan myös tunnetusti eri asia, kun Impperialistit hyökkää alistaakseen kansoja, Veljespuolue sensijaan ojentaa kutsusta auttavan kätensä (nyrkissä) tällaista aggressiota vastaan, kuten nyt esmes Tsekkoslovakkiassa 68 tai Afganistanissa 80-luvulla... Niin, tämän levyn vika biisi, se ei-kaunis kertoo työläisten teurastamisesta Boliviassa. Sen jälkeen taas siirrymme KOM-teatterin levylle Torpeedo, sen nimibiisiin. Tässä välissä kuitenkin kaivan kirjahyllystä työläisrunoilija Väinä Weriviirin joskus 80-luvun alussa julkaiseman omakustannerunoteoksen "Rauhan Voimat Marssii Jyrmyin Askelin" ja lausun siitä valittuja aatteen palon hehkuttamia säkeitä. Tästä teoksesta opin mm. pari riviä aiemmin käyttämäni käsitteen "rauhantelavaunu".

Takaisin KOM-teatteriin & heidän LRLP-levyynsä Torpeedo. Aatteen palon lisäksi tältä huokuu suoranaista aatteen uhoa. Heti Marseljeesi-aloituksen jälkeen tuleekin nimibiisi, pitkä & runollinen, raskaan sarjan puoluetyöläisen & erään vaikutusvaltaisimmista suo malaisista, Otto Wille Kuusisen itsensä kirjoittamaan tekstiin sävelletty Torpeedo, jossa kuvataan vallankumouksen käsikassaran elämää vertauskuvallisesti torpeedona. Tämä torpeedo, kuten ehkä tietänettekin, on sellainen vedessä kulkeva ohjus, joka ammu taan kohti toisinajattelevien laivaa, kulkee sitten suoraan sitä kohti, lyö päänsä sen kyl keen & räjähää. Huomattavaa runossa on, että O.W. tuo esiin myös mahdollisuuden, että torpeedon asialleen omistautuneelle matkalle tuleekin joku yllättävä este, salakari, johon torpeedo sitten possahtaakin kesken matkaansa; Ettei vain O.W:llä ollutkin tässä kohtaa mielessään Neuvostomereen yllättäen noussut & alati tihentynyt Vankileirien Saaristo, johon monen aatteen kirkasotsaisen käsikassaran matka kariutui?

Muita herkkiä ja nostalgisia (Muista sanan selitys sen Kristiina H:n levyn kannessa!) biisejä tällä levyllä on esim. tuo haikailu Baikkalin rannoille, hoilaelma pohojan punakaartin uhoa & sitten taas tuo Lukevan Työläisen Kysymyksiä Brechtin Bertulta; Sehän oli kova kysymään jo eläessään; Ensiks tulee mieleen se DDR:n hallituskriisin nostattama kysymys, miksei hallitus vaihda kansaa, kun kansa ei voi vaihtaa hallitusta...? Lukevana työläisenä minua henkilökohtaisesti kiinnostaa taas kysymys, miksei Tiedonantaja ole jo ajat sitten alkanut jatkokertomuksena julkaista Solzenitzynin teoksia, edes "Vankileirien Saaristoa", onhan se jokatapauksessa paras mahdollinen oppikirja niistä perusasioista, jotka voivat mennä pieleen "Taistojen tiellä". Tässä vaiheessa seurueeseeni kuuluva entinen "Murroksen" kestotilaaja, joka ei selvästikään ole ottanut Bertun neuvosta vaaria etsikkoaikanaan työmarkkinatuella (=opintotuki brechtiläisessä mielessä!) ollessaan, kohottautuu lattialta & lupaa minulle turpaanlyöntiottelua kerettiläisyydestä. Hämmästyn suuresti; Nytkö vasta? Zelovek zeloveki volk, eli työläinen on työläiselle luokkavihollinen, sano.

KOMukka-teatterilta olisi levyhyllyssäni pölyttymässä monta muutakin mehukasta vinyyliä, niinkuin toi, millä porvarin saa nukkumaan huonosti & toi, Kansainvälinen, jolla on tuhti satsi noita warsinaisia klassikoita, sekä kaiken muuttumista pohdiskeleva levy Chilen ruumis-Pino-Z:n toilauksista. Sillä ne pirut tuhoaa Victor Jaran biisin "Plegaria a yn Labrator" näin täydentäen Pino-sedän liha-puolen työtä hengen alueella. Ja missäs se ikuinen hoilaushitti, "El Pueblo Unido Jemas Sera Vencido!" taas olikaan? No sehän löytyy tietysti Quilapayun-yhtyeen samojen vaino-väljäs-bailujen takia alkaneen maailmankiertueen Suomessa ilmestyneeltä etappiäänitteeltä, ETLP 321, joka myös kantaa samaista slogania nimenään. KOMukat tekivät levyjä ahkerasti vielä LOVE-Recordsin jälkeisenäkin aikana, niistä oon kuullu mm. sen, missä ne on wihdoin huomanneet, että suuri osa työväestä on kyllä aina kuunellut mieluusti myös sellaisten kulttuurityön san karien biisejä, kuin Veikko Lavi & Unto Mononen...

No ei mutta seuraavaksi levylautaselle purjehtii ETLP 311, KANSALAISIA - Medborgare, lauluja näytelmästä tuhannen ja yhden työn tarinat. Artistit varioi. Eka biisi on heti sellanen kunnon stomp, jota voisi marssia diskossa.Se kertoo vakavan mutta surullisen tarinan aiheesta Esko Kulonen, oli työläinen & delasi työperäiseen sairauteen. Miksei ne tehny tästä uutta versiota silloin joskus; "Iiro Viinanen, Ei ollut työläinen...?" Joo tai "Paavo Lipponen, oli puoluetyöläinen..."?? Sit muista biiseistä mieleen jää ainakin tämä Ojalan Hilma, jonka laulaa Halkolan Kristiina: Arkipäivän makaaberi irvokkuus kehittyy tässä kuin Tsehovin kertomuksessa "Sairas-huone n:o 6". Sitten on näitä nk. vittuiluhen kisiä biisejä mm. toimitusjohtaja Ellinoorasta, hyvästä työnantajasta sekä kunniatohtorin hatusta. Rujompi tarina kertoo stm Rissasesta, joka teki varhaiset mikamuraset. Mie leen jää myös & taas Halkolan tädin laulama "...juna hiljaista miestä kuljettaa..." eli "Siir totyöläisen laulu", sekin kun on yksi warsinainen diskokomppi-ikiliikkuja. Tätäkin tekstiä voisi mukavasti reaaliaikaistaa johonkin tollaseen tollasen kykyjään myyvän pätkätyöläi sen arjen suuntaan, junasta tulis Pendoliino tai Brysselin lentsikka ja sillein! Joo ja sit ten surullinen mutta uskomaton ajankuva Luttisen Kallesta, moottorisahajätkästä, joka myös sairastui työperäiseen sairauteen & jota koitetaan kuntouttaa & se kertosäe se vasta hitti oli kanssa, "Kuntopyörällä näin minä poljen, kuntopyörällä..." Se tästä levystä kantsii kans sanoa, että tämä on varsi-nainen hyvinvointiyhteiskunnan sosiaali- & ter veyspalvelujen mainoslevy! Joo, sekä myös työttömyysturvan & mielekkäiden eläkepal velujen. Olisko noin, että revarimpi sakki politiikan huipulta sekä myös osa porvareista otti neuvoista vaarin & järjen käteen ja jatkoi yhteiskunnan rauhanomaista kehittämistä massojen hyvinvoinnin suuntaan?

Jokatapauksessa eläkeläisen huonosta osasta laulaa vielä Reijo Frank paatoksella, joka olisi sopinut vaikka virsien levyttämiseen, etenkin tollaisten, kuin wanhan wirsikir-jan n:o 440, "Jo vääryys vallan saapi, se huutaa taivaisiin..." Se sopis muuten tällekin levylle!

Tässä vaiheessa uuden aamun sarastusta käydään vielä kiivas keskustelu Gennadi Zsuganovin korvaamisesta kloonatulla Leninillä; Tämä on jo täyttä sci-fiä. Eikös tästä jo ole olemassa kirjakin, olikse nimeltään toi "Mengelen pojat"..? Lisäksi Soledad Bravo ehtii haikailla "Hasta Siempre, Comandante Hussein, äts,eikun Quevara!" ja Gisella May taas ton "Moldau", "on kommarien hautoja Sipirijas monta, vesi Koluman rantoja hiertää ja syö…"ja vielä Boris Grebenshikov ton "Kommunisti Malzishku Poimali", joka alkaa introlla kappaleesta "Stairway to Heaven"…

Kauniiksi lopuksi karkoitan weteraanit progelevyllä: Lautaselle putoaa Annariitta Minkkisen "Ihmisten enemmistö", joka tosiaan esittelee pikkasen toisenlaisen kommarisoun-din: Tää on jotain Heikki Sarmannon 70-luvun runolevyjen tyylistä, muusikkojoukko on osittain sama kuin hänen levyillään, ja yllätyt-yllätys! myös Hectorin tuon ajan levyillä. Lisäksi uhkaan, että tämän jälkeen soitan vielä Jukka Haurun "Episoden", jos joku on vielä kuuntelemassa. Musiikillisesti Minkkisen levy menee progen piikkiin noin muuten, mutta se, miksei tätä ole tunnustettu levyjäkeräilevän pilkunnussijaiston keskuudessa Suomi-progen klassikoksi, johtuu kai pääasiassa siitä, ettei tätä levyä tehnyt joukko nuoria pitkätukkahippejä & punkkareita, vaan keski-ikäisiä muusikoita & toisaalta siksi, että tekstipuoli ei ole mitään rocklyriikaksi ruhjottua Tolkienplagiaatiota tai muuta jeesus telua, vaan vahvatendenssistä kurjalistorunoutta ympäri maailmaa. Eka puoli on Nazim Hikmet´iä, tätä turkkilaista työn sankaria, joka joutui hakemaan poliittista turvapaikkaa Stalinin isännöimästä Neukkulasta; Kaikki on suhteellista. Ja biisit on hienoja.

Se oli tuo nimibiisi, joka oikeastaan koko levypinosta ensimmäisenä pani ajattelemaan, minkälaisesta sakista nää laulut oikeastaan on tehty. Muuten on ollut meno yhtä saatanan militaristista uhoamista, vaikka toista on kokoaika koitettu vakuutella. Kyllä se tämä ihmisten nemmistö on käytännössä ollut komukoillekin, ja varsinkin heille, yhtä&samaa teuraskarjaa, rahvasta & kurjalistoa, jota käytetään sumeilematta vallan pelissä nappu loina. Annariitta on kansikuvasta ja äänestä päätellen sellainen vilpitön, Zanna Bizevs kaja-tyyppisellä äänellä varustettu ihmisten enemmistön edustaja agit-aparaatin osase na. Myös 2-puolelta levyä löytyy koskettavia tulkintoja, etenkin Parran tädin lapsen hau tajaisia kuvaava "Pikkuenkelin lähtö" on järisyttävä. Leti, moi angel, leti!

Tässä vaiheessa Wappua seurue on onnellisesti torkahtanut pieniksi kasoiksi seinän viereen & sitäpä ajattelin nyt minäkin, herätyskello soimaan hyvissäajoin ennen mahdol listen Wappumarssien alkua & äänentoistolaitteisiin valmiiksi Grazhdanskaja Oboronan "Nikto ni khatel bi bit zopak" aamusoitoksi ja tunnelman kohottajaksi ylös kohmelon syövereistä & serpenttiinien & ilmapallojen raunioista. Myös DKn albumi "Lirika" sekä Akva riumin se levy, missä on "Angel Vsonarodnava Pohmelja" on sijoitettuna käden ulottuvil le aamusoittoa silmälläpitäen…

+/- saldo : 0 |