Moi anonyymi! » Login | Social login | Uusi käyttäjä

Vattula 2020

JOT kirjoitti noin 12 vuotta sitten (0 kommenttia)
Vuosi 2020. Vattulan kunnantalolla on kunnanvaltuustonkokous.
Paikalla ovat lähes kaikki kunnanvaltuutetut sekä lehdistö. Istuntosalin takana istuu joitakin tavallisia kuntalaisia kuuntelemassa kunnan isien päätöstentekoa.


Salin ulkopuolella seisoo puoli nukuksissa vartioliike Turvatumin vahti. Häntä nukuttaa koska kunnantalolla on hyvin rauhallista. Onhan nyt maanantai-ilta ja talon muut tilat on suljettu yleisöltä. Ainoastaan istuntosaliin ihmiset pääsevät vapaasti. Kerran hän oli erehtynyt lukitsemaan ulko-oven ja siitä nousi melkoinen häly, koska yleisöllä pitää olla pääsy valtuuston kokoukseen. Silloin kokouksen uusiminen oli hyvin lähellä.

Hetkisen kuluttua Samuel, joka on vahdin nimi, havahtui kun sisään tuli siisteihin pukutakkeihin pukeutuneita miehiä, joilla oli mukana rynnäkkökiväärit. He käskivät Samuelin seinää vasten, ja käskivät nostaa kädet niskan taakse. Yksi miehistä jäi vahtimaan Samuelia kun tosiet menivät istuntosalin ovelle.

Istuntosaliin astui tumma viiksinen mies, joka oli pukeutunut mustaan kapteenin takkiin, jonka hihoissa on kultaiset ringit. Viiksekäs käveli suoraan erään chileläis-syntyisen nuoren naisen luokse ja alkoi laulaa Rosalita-laulua, koska se on naisen nimi. Rynnäkkökivääri miehet laittoivat kannettavan CD-soittimen päälle, josta tuli sama kappale. Miehet laittoivat CD-soittimen täysille, niin että kaikki salissa olleet kuulivat sen. Kaikki olivat ihan ällikällä lyötyjä ja luulivat tämän olevan joku kosinta tai jokin muu hauska tempaus.

Tummaviiksinen mies halasi ja suukotteli Rosalitaa. Naisen vieressä istunut mies yritti irrottaa miehen otetta, mutta silloin hänen luokse käveli rivakasti kaksi rynnäkkökiväärimiestä ja tönäisi miehen sivuun ja uhkasi ampua, jos hän estäisi viiksekkään puuhia.

Viiksekäs otti vastaan rimpuilevan Rosalitan syliinsä ja kantoi hänet kohti ulko-ovea, jolloin rynnäkkökiväärimiehet avasivat oven ja viiksekäs kantoi Rosalitan mustan Mersun takapenkille ja itse asettui istumaan hänen viereensä ja laittoi oven kiinni. Rynnäkkökiväärimiehet asettuivat istumaan Rosalitan toiselle puolelle ja sitten yksi miehistä meni ratin taakse ja lähti renkaat ulvoen ajamaan kohti 5tietä. Naisen silmien eteen he laittoivat huivin, ettei hän näkisi, että mihin suuntaan he lähtevät.

Kun miehet olivat lähteneet, niin silloin Samuel soitti poliisit. Kun poliisit saapuivat paikalle, niin silloin miehet olivat jo kaukana.

Sukevalla miehet vaihtoivat autoa. He siirtyivät valkoiseen Bemariin, joka oli odottamassa eräällä levähdyspaikalla. Tunnin kuluttua poliisit löysivät Mersun, mutta ilman johtolankoja. Autosta ei löytynyt yhtään sormenjälkiä, koska miehillä oli valkoiset hanskat. Takapenkiltä löytyi ainoastaan Rosalitan hiuskiehkuran, joka kertoo ainoastaan, että auto on ollut heidän käytössään.

Miehet ajoivat Iisalmeen, josta he kääntyivät Nurmekselle päin. Puoli välissä he kääntyivät eräälle metsätielle, johon he pysähtyivät. Tumma viiksinen mies poisti huivin naisen silmiltä ja kuiskasi tämän korvaan:
"Mä rakastan sua!" Rosalita tiuskaisi:
"Senkin perverssi sika!" ja sylkäisi miestä silmien väliin, jolloin mies halasi Rosalitaa kovemmin ja sanoi:
"Mäkin olin kova sylkemään opettajien päälle, kun kävin lastentarhassa, ja meillä on samanlaiset kujeet." Rosalita yritti rimpuilla vapaaksi, muttei jaksanut irrottautua miehen rautaisesta otteesta. Rosalita kysyi pelokkaalla äänellä: "Mitä te oikein haluatte musta?" Mies vastasi:
"Mä haluan naida!" Johon Rosalita huusi:
"Minä en halua! Päästä irti, perverssi sika!" Mies naurahti, ettei hän ole sika vaan ihan tavallinen pukki.
Toinen miehistä otti esiin nukutuspiikin, ja antoi Rosalitalle nukuttavan ruiskeen takapuoleen.
Sitten he jatkoivat matkaa kohti Nurmesta. Perillä he ajoivat Bomban karjalaiskylään, jossa he vuokrasivat mökin. Tumma viiksinen kantoi Rosalitan omaan karjalaistyyliseen mökkiin. Hän odotti kunnes hän heräsi.
Silloin hän silitteli naisen mustaa tukkaa, ja jutteli pehmeällä äänellä että kaikki on hyvin ja heistä tulee hyvä pari. Rosalita hoki unimielissään jotain Dinoa. Mies kysyi, että kuka se on, johon nainen vastasi:
”Se on mun aviomies, joka tulee antamaan sulle turpiin kun saa tietää, mitä sä oot mulle tehnyt!” mieheltä pääsi nauru, jolloin nainen jatkoi:
”Naura sinä vaan, mutta mulla on hyvät suhteet anarkisteihin ja niiden kanssa ei ole leikkimistä… ” tummaviiksinen sanoi:
"Dino on jättänyt sinut ja nyt mä oon sun miehesi!" Rosalita katseli viiksekkään miehen tummia viiksiä, jotka ovat kieltämättä melko seksikkäät, mutta Rosalita on päättänyt olla uskollinen José Dinolle.
Nainen kysyi rauhallisen asiallisesti, että miksi hänet kidnapattiin, johon viiksekäs vastasi:
"Koska olen tuntenut jo monta vuotta vetoa sinuun, ja nyt vihdoinkin päätin hakea sinut omakseni!" Mies otti Rosalitan sormesta kulta sormuksen ja laittoi sen taskuunsa ja laittoi tilalle toisen kulta sormuksen, jossa on uusi kaiverrus: Jim-Adolf & Rosalita. Miehen nimi on Jim-Adolf ja on ollut jo monta vuotta naimisissa erään vaaleakutrisen Santran kanssa, mutta Santra otti avioeron, koska Jim oli ollut uskoton. Jo avioliiton ensimmäisenä vuonna Jim ja hänen serkkutyttönsä Jennifer tekivät lapsen ja valehtelivat tälle, että isä olisi ihan joku Leif. Vuosien päästä Jimin ja Jenniferin Jenna-tytär ihastui Jimin ja Santran poikaan, Tomiin ilman pienintäkään aavistusta, siitä että he ovat puolisisaruksia. Kun he huomasivat sukulaisuuden, niin silloin oli jo myöhäistä, sillä Jenna tuli raskaaksi. Tomi päätti kostaa Jimille, että hän oli maannut toisen naisen kanssa.

Kun Santra sai tietää, niin silloin hän otti avioeron ja potkaisi Jimin ulos Branderin hovista, jossa he asuivat. Jim itse oli suunnitellut tämän upean kartanon, josta hän joutui lähtemään oman tyhmyyden takia.
Kartano sijaitsee Vattulan pohjoispuolella.

Jimin vanhemmat ovat Santran ja lasten puolella. He päättivät rangaista Jimiä nostamalla syytteen aviorikkomuksesta, mutta Jim päättikin paeta ja aloittaa uuden elämän. Hän rupesi vaeltamaan Kainuun metsissä. Hän yöpyy eräkämpissä.
Jim ystävystyi joidenkin hämäräpuolen kulkijoiden kanssa, ja he eivät ole mitä tahansa nakkivarkaita vaan ammattirikollisia, joilla on rynnäkkökivääreitä piilotettuna lähes jokaisen eräkämpän lähettyville.
Jim on aina pikkupojasta saakka pitänyt mafiatyylistä ja nyt hänestäkin on tullut oikea mafioso.

Bomban mökissä Rosalita pomppasi pystyyn ja ryntäsi ovelle ja riuhtaisi sen auki. Hän katsoi monttu auki kun huomasi tulleen outoon paikkaan. Hän ei koskaan aiemmin ole käynnyt täällä. Jim kietoi käsivartensa Rosalitan kaulalle, ja sanoi lempeällä äänellä, että nyt aloitetaan uusi elämä. Rosalita vastasi, että hänellä on jo mies ja on kaiken lisäksi kunnanvaltuutettu. Jim sanoi, että hän vapautti hänet poliittisestavastuusta ja nyt ei enää politikoida. Jim jatkoi:
”Vasemmistoliitto ei ole hyväksi noin kauniille naiselle. Mä suojelen sua skineiltä ja natseilta… ” Rosalita löi Jimiä leukaan ja potkaisi munille, johon Jim:
"Kylläpä oot vahva! Tule Jimin kelkkaan!" Jim hymyili ja tarttui Rosalitaa kädestä. Tyttö riuhtaisi itsensä irti ja lähti juoksemaan kohti Bombataloa, jossa toimii ravintola. Hän meni sisälle ja juoksi suoraan ravintolasaliin ja huusi aivan paniikissa:
”Minut on kidnapattu! Soittakaa poliisit!” Jim juoksi hänen perässä ravintolasaliin ja sanoi:
”Jaa, sulla on nälkä!” ja yritti halata tyttöä, mutta tämä tyrkkäsi Jimin päin katettua pöytää. Jim nousi ylös ja tarttui rautasotteella tyttöä kädestä ja veti häntä väkisin ulos. Jim huusi ravintolan työntekijöille:
”Ei poliisia tarvita. Tämä on vaan polttari!” Jim veti Rosalitaa käsistä takaisin mökkiin, jossa Jim sanoi kumppaneilleen:
"Nyt on taas aika lähteä livohkaan! Joku on saattanut soittaa poliisit, koska naiseni sattui huutamaan ravintolassa!" Sitten miehet laittoivat Rosaliitan Bemarin peräkonttiin ja sulkivat luukun ja lähtivät ajamaan kohti pohjoista. Jonkin matkaa ajettuaan he näkivät poliisiautojen menevän kohti Bombataloa. Vielä poliisilla ei ollut tuntomerkkejä heidän autostaan, siispä he saivat hyvän etumatkan.
Jo ennestään poliisit etsivät Jimin jengiä. Poliisien on vaikea löytää ryöstäjiä, koska he eivät tiedä millaisella autolla he ajavat.
Nyt Jim ja kumppanit ajoivat kovaa vauhtia kohti Valtimoa ja Vuokattia. Ehkä Vuokatissa he voisivat olla yötä. Ensin he ajoivat metsätien varteen odottamaan pimenemistä.
Illalla he köyttivät ja raiskasivat Rosalitan. Jokainen vuorollaan väkisin makasi hänet ja päälle nauroi räkäisesti.
Kun tuli Jimin vuoro, niin silloin Jim pyyhki kostealla liinalla Rosalitan sukupuolielimet, koska Jimillä on aina ollut pienonen basillikauhu.
Vähän myöhemmin he nostivat Rosalitan takaisin peräkonttiin ja Jim laittoi paristo käyttöisen vibraattorin hänen pimppiin ja sulki luukun. He päättivät varmuuden vuoksi yöpyä täällä metsätien varressa.

Aamulla kun Jim kurkisti peräkonttiin, niin silloin Rosalita itki aivan tolkuttomasti. Jimillä kävi sääliksi tyttörukka. Hän avasi köydet ja sanoi:
"Mä rakastan sua!" Rosalita nyyhkytti, että hän haluaa takaisin Vattulaan. Jim päätti päästää hänet menemään, koska ennemmin tai myöhemmin joutuisi kiinni. Jim kysyi varmuuden vuoksi kumppaneiltaan, että kannattaisiko pästää Rosalitan menemään, johon he nyökkäsivät hyväksyvästi.

Jim neuvoi Rosalitalle:
”Menet tuonne länteen, niin tulet Vattulaan. Me tulemme myöhemmin… ” He eivät uskaltaneet lähteä saattamaan, koska silloin joutuisi todennäköisesti kiinni. Rosalita jopa halasi Jimiä kun tämä oli vihdoinkin järkiintynyt.

Kun Rosalita oli lähtenyt kävelemään kohti maantietä, niin silloin yksi miehistä lähti Rosalitan perään. Kun he olivat kadonneet mutkan taakse, niin silloin hän pysäytti tytön laittamalla käden tämän suun eteen ja toisella kädellä riisui häneltä housut ja tunki tytön haaroihin suurta pystyssä olevaa kalua. Rosalita puri miehen kämmentä niin, että ote irtosi. Rosalita yritti pakoon, muttei ehtinyt kun mies sai otteen hänen jaloistaan.
Sitten hän otti esiin pistoolin, jossa on äänenvaimennin. Hän painoi pistoolin piipun Rosalitan ohimoa vasten ja laukaisi. Tumma veri vain roiskahti ja sitten oli hiljaista. Mies raahasi ruumiin metsään, jossa hän raiskasi tytön elottoman ruumiin kunnes se oli viilentynyt. Sitten hän palasi takaisin autolle.
Jim kysyi, että pääsikö Rosalita maantielle, johon hän vastasi, että kaikki on hyvin. Tyttö on jo monen peninkulman takana, ja toivon mukaan joku ottaa hänet kyytiinsä ja ajaa Vattulaan. Jim kiitti, että oli auttanut tyttöä. Jim ei osaa aavistaakaan, että mitä todellisuudessa oli tapahtunut.

He päättivät vielä toisenkin yön olla täällä metsätien varressa, koska he kuulivat poliisiradiosta, että poliiseilla olisi tehoetsintä menneillään ja he etsisivät valkoista Bemaria. He katsoivat kartalta, että mihin suuntaan heidän kannattaisi lähteä. Jim ehdotti, että he patikoisibat metsän kautta Valtimolle. Hänellä on mielessä mahtava suunnitelma: he tekisivät samalla tavalla kuten Arto Paasilinnan Jäniksen vuodessa; patikoida Lappiin ja asustella jossain eräkämpässä. Jimillä onkin mukana Jäniksen vuosi taskupokkari, joka toimii eräänlaisena sudenpentujen käsikirjana. Aamulla he päättivät lähteä patikoimaan metsään.
Jim laittoi auton kuljettajan puoleisen istuimen nukkuma asentoon ja asettautui hyvään asentoon. Hän nukahti miltei heti.

Yhtäkkiä joku avasi kuskin puoleisen oven ja Jim säpsähti hereille. Hän näki edessään puoliksi kaljuuntuneen ruskea viiksisen poliisin. Vähän kauempana oli aseistautuneita poliiseja. Jim sanoi:
”No terve Kasa!” Jim tunnisti poliisin, joka oli aiemmin kuulustellut häntä erään toisen jutun takia. Kasa tervehti takaisin:
”no terve itsellesi! Mitä ihmettä sä oikein touhuat?” Jim punastui ja änkytti joitain sekavaa.
Kasa komensi hänet ulos autosta ja laittaa kädet autonkattoa vasten. Ei auttanut muu kuin totella. Sitten Kasa tarkisti Jimin taskut, ettei siellä ole aseita. Jim povitaskusta löytyi pistooli, jonka Kasa laittoi pieneen muovipussiin.
Sitten Jimille laidettiin käsiraudat ja työnnettiin poliisiauton uumeniin. Kasa tuli Jimin viereen ja alkoi päkättää:
”Mitä ihmettä varten kidnappasit Rositan ja missä hän nyt on?” johon Jim vastasi itkukurkussa:
”Hänet päästimme menemään. Se oli mun idea… ” Jimiltä pääsi hillitön itku. Johon Kasa sanoi:
”Nyt ei itkut auta. Sinut teloitetaan ilman oikeudenkäyntiä.” Jim rukoili armoa, mutta Kasa laittoi pistoolin Jimin ohimolle ja sanoi:
”Hyvästi Jim-Adolf Brander!” ja veti liipasimesta ja paukahti. Tässä pienessä poliisiautossa Jimin veri lennähti ympäriinsä ja Kasa oli aivan verinen. Jimin kumppaneille kävi samoin.

Laukaisu hetkellä Jim tunsi ohimollaan valtavaa kuumuutta ja silmissä musteni. Hän näki olevan pitkässä tunnelissa, jonka päässä loisti kirkas valo. Pian hän tunsi olevansa alaspäin syöksyvässä hississä. Kuumuus lisääntyi mitä alemmas hissi meni. Jim yritti paniikissa painella hissinnappuloita mutta turhaan. Näytästi, että hissi oli automaattiohjauksella. Jim huusi kurkku suorana, että hän haluaa kotiin.
Pian hissi pysähtyi ja ovi aukesi. Häntä vastaan tuli sarvipäinen karvainen ukonköriläs, jolla oli hiilihanko kädessään. Hän otti Jimiä hiilihangolla ja kantoi hänet valtavaan laava-altaaseen. Jim huusi aivan paniikissa, että hän haluaa kotiin. Korvissa kuului teknomusiikin jumputus: Paradoxx, paradoxx…

Jim tunsi kun joku taputteli hänen poskiaan. Hän avasi silmänsä ja näki vaimonsa Santran siniset silmät edessään:
”Miten voit? Sä oot ihan mätkänä hiestä… ” Jim kysyi aivan unisena:
”Missä olen? Haluan kotiin… ” johon Santra:
"Sä oot kotona omassa sängyssä. Sä huusit ja räpistelit kuin lintu. Oot tainnut nähdä painajaisia… ” Jim nousi istumaan sängyn laidalle ja näki, että hän olikin turvallisesti kotona Branderin hovissa rakkaan vaimonsa vieressä.
Jim hieroi silmiään ja naurahti:
”Luulin olevani helvetissä!” johon Santra:
”Heh, ei helvettiä ole olemassakaan. Se on vain pelote, jotta ihmiset käyttäytyisivät kunnolla.”

Jim halasi Santraa ja naurahti helpottuneena:
”Näin unta, jossa kidnappasin poliitikkotytön Vattulan kunnantalolta ja sitten poliisi teloitti minut ampumalla ja jouduin kadotukseen… ” Santra naurahti:
”Niin siinä käy kun menee naisia ryöstämään!” antoi pusun Jimille ja jatkoi:
"Kidnappaa minut ja silloin saat niin paljon pillua, kuin ikinä haluat!” ja nauroi makeasti. Jimiäkin nauratti ja meni kirjastohuoneeseen ottamaan yömyssyn.

Aamulla Jim meni työpaikalleen, joka on Vattulan kunnantalon kellarissa oleva kopiointikeskus, jonka hän omistaa kaverinsa Guntherin kanssa. Jim meni konttoriinsa ja laittoi oven kiinni ja soitti serkulleen Jenniferille:
”Terve! Tässä Jim. Joo, näin kuule karmean unen jossa jouduin helvettiin. Nyt aamulla olen ajatellut, että pitää olla vaimolle uskollinen… ” Jennifer naurahti:
"Oletko pamahtanut uskoon?" johon Jim vastasi:
"En ole, mutta tämä painajainen voi olla varoitus korkeammilta tahoilta, että pitää olal ihmisiksi. Mehän ollaan rikottu kymmenistä käskyistä muutamaa kohtaa… ” Jennifer sanoi:
”Niin, taitaa olla parempi jos mä etsin poikakaverin suvun ulkopuolelta… ” Jenniferillä on tähtäimessä muutama herkkupala.
Jimillä ja Jenniferillä on todella yhteinen lapsi, nimeltä Jenna. Juuri sen tähden Jennifer asuu Hangossa, ettei syrjähyppy paljastuisi. Jimillä oli onnea kun näki tällaisen varoitusunen.

Seuraavaksi Jim soitti Ulrikalle, joka on myös Jimin serkku. Hän asuu tätä nykyään Sassnitzissä ja on töissä
M/s Jimillä sairaanhoitajana.
Ulrikankin kanssa Jim on pelehtinyt, mutta onneksi lasta ei kuitenkaan ole tullut. Hänkin ymmärsi, kun Jim kertoi painajaisensa. Ulrika kertoi:
”Oikeastaan mulla on jo poikakaveri, joka on kotoisin sieltä Vattulasta… ” Jim änkytti:
”Kuka hän on?” johon Ulrika:
”Joo, se on yks Lennart, joka työskentelee mainostoimisto Kronoksella.” Jim toivotti onnea. He päättivät säilyttää normaalit sukulais-suhteet, muttei koskaan enää harrasta seksiä toistensa kanssa.
Jim päätti jättää mafia-leikit sikseen, sillä nyt kerralla hänestä on varttunut iso aikuinen ukko.

Jim mietti kuumeisesti, että kannattaisiko paljastaa vaimolle, että hän on ollut uskoton ja hänellä on lapsi, jonka oli tehnyt serkkunsa kanssa. Jim päätti pitää salaisuutensa. Ainakaan Jennifer ei paljastaisi salaisuutta, mutta joskus voi tapauhtua jonkinlainen vahinko ja jompikumpi saattaisi puhua itsensä pussiin. Jimiä vähän pelottaa jos puhuisi Jenniferistä unimielissään.

Jimillä on toinenkin salainen lapsi, jonka äiti on Guntherin vaimo Ellen, mutta tämän salaisuuden on helppo pitää, sillä lapsenteon jälkeen Jim ei ole lainkaan peuhannut Ellenin kanssa. Ellenin kanssa Jim oli kuukausi ennen Santran tapaamista. Se taitaa olla lieventävä asianhaara, mutta tuskin Gunther sitä sulattaisi. Mitä tapahtuisi tälle yhteiselle kopiointikeskukselle jos kaveri saisi tietää, ettei Anna-Sofia olekaan hänen lapsi. Sitä Jim ei halua edes ajatella. Oikeastaan Jim on kiltti poika, mutta joskus hän saa kummallisia päähänpistoja, jopa unessakin.

+/- saldo : 0 |