Moi anonyymi! » Login | Social login | Uusi käyttäjä

Karelia

EsaJii kirjoitti noin 12 vuotta sitten (0 kommenttia)
Suomi pop ja Suomi pop 2. Vuonna 1970 Paroni Paakkunainen ja Edward Vesala rupesivat esittämään kansanmusiikkia ”beat” viritteisesti. Kokoonpano Karelia oli koossa kaksi vuotta, ja sitten Karelia katosi, kunnes Paakkunainen jatkoi ideaa vuonna 1980 mm. Esa Kotilaisen ja Matti Kontion avustamana. Jälkimmäinen kokoonpano teki ainakin neljä levyä.

Alkuperäisen Karelian LPt olivat nimeltä Suomi Pop (1) ja 2. Ilmeisesti pop-nimellä haluttiin korostaa modernia sovitusta, mutta suuri osa melodioista oli kansansävelmiä. Kannet olivat vaikuttavia ja yleensä ei ollut totuttu tämän tyylin kokeilevaan musiikkiin muilta kuin Love Recordsilta. Esittäjiksi mainittiin ensimmäisessä LP:ssä Armas Nukarainen (Seppo Paakkunainen), viulu, huilu, saksofoni; Aslak Nunnu (Ilpo Saastamoinen), kitara; Pedri Sirmakka (Pekka Sarmanto), basso; Iivana Nyhtänköljä (Edward Vesala), rummut ja matkalaukkuun läpsyttely. Oikeita nimiä ei kansissa silloin mainittu. Samoihin aikoihin Paakkunainen julkaisi LPn omalla nimellään, ja siinä mainittiin useita kansanomaisia pillejä ja puhaltimia. Karelia levyillä melodiaa soitti viulu, kitara ja puhaltimet, vapaasti rock ja muusta musiikista lainatulla tylillä. Ei nyt ihan Jean Luc Pontyn tasolle päästen, mutta hommassa oli silti hauska ote.

Pop 1 -levy sisälsi seuraavat kappaleet:

Peltoniemen Hintriikan Surumarssi, Medley I, Lulli juttanasa - Gukkin Piera(saameksi), Hauranmaan Polska, Pässi, Kaksi Jouhikkosävelmää, Kaksi Joikua, Pappi, Medley II, Kansansinhvoonia , Kahella sarvella, Väinämöisen veljenpoika, Poppolska, Joikuja, Kerimäki beat.

Peltoniemen Hintriikka alkoi hitaasti ja lisäsi komppikitaran ja rummut biisin edetessä. Tämä oli pop-kansalle tuttu esimerkiksi Konsa Jylhän esittämänä Ruisrockissa samoihin aikoihin. En ole tietoinen yrittikö Karelia esiintyä livenä, mutta useassa raidassa Paakkunaisella oli ainakin kaksi soitinta. Muistaisin Paakkunaisen ja Vesalan esiintyneen kansanomaisissa asuissa kaksisteen jossain PR mielessä sovituissa tilanteissa.

Karelia voidaan nähdä vaikka Piirpauken ja Värttinän edeltäkävijänä. Tosin laulu on melko rahvaanomaista örinää ja huumorimielssä pistetty mukaan. “Pappi se saarnaansa paukuttaa, ja juo ja laulaa ja juo..Ja juustot ja munat hän rouvallensa kantaa, ja sielun ja sydämensä sairaille antaa…Ja juo ja laulaa ja juo..”. Muutamassa laulussa laulettiin kalevalaista runomittaa, Väinämöisen veljenpojassa kehnoa taikomista, oravasta hevosta. Biisi Poppolska on enemmän rytmimusiikkia progetyyliin, ja Saastamoinen kitarassa ja Paakkunainen viulussa ja huilussa vetävät melkoisella ammattitaidolla beat-perinne-rock-jazzia. Muutamassa biisissä on sähköurut, muttei millään erityisellä vaativalla tyylillä. Kenties harmooni ei sopinut tyyliin. Vesalalla ei ole kovin vaativaa roolia, mutta otaksun hänen esittäneen osan lauluista. Kanteletta on vain pieni ripaus mukana näissä kahdessa levyssä.

Molemmissa levyissä oli suosikkibiisejäni, instrumenttaaleja kuten Kerimäki beat, taas progetyylinen venytys, jossa kuitenkin on kantele mukana soittamassa Vakaa vanha Väinämöinen tyylisen melodian.

Engelska on viulupainotteinen, mutta kitara ja viulu ottavat lopussa yhdistettynä kilpakuoksun vinhaa vauhtia loppuun. Tulee mieleen Irlantilainen musiikki. Polkat soitetaan reippaana polkkana ihan tanssikelpoiseen tyyliin.

Suomi Pop 2 komeilee avattavalla kannella, jossa Paakkunainen ja Vesala seisoskelevat rohdinpaidassa kuokka olalla suurikokoisena. Ei ole CDn kannet mitään entisiin verratuna.Kitaran ohella soi nyt jokin mandoliini taustalla, muut soittajat ovat samoja. Vanhassa kullassa lauletaan uudesta kullasta ja vanhasta ja erokirjasta ja markasta heitettynä vaivaisille. Korpin marssi alkaa hiljaa kanteleella ja lisää soittimia heti perään, säröisellä kitaralla lähes psykedeelisiin tunnelmiin. Levyn lopussa lauletaan säröisellä äänellä Väinämöisen kanteleensoitosta. “Jopa virkki puu visainen, vesa lehti vieretteli.” Ei ihan olla Värttinän tasolla vielä.

Otaksun Paakkunaisen kaivaneen esille kansansävelmät, vaikka Ilpo Saastamoinenkin sai kokoon sooloelpeen samantapaisesta materiaalista, nimeltä Joutsenen Juju. Vesala sai kokoon levyn nimeltä Kullervo.

Karelian 80-luvun tuotanto oli osittain aidommalla pohjalla ja osittain Kotilaisen takia taas jatsahtvammalla, kokeilevammalla linjalla. Suuri ero on myös rock tyylisen komppikitaran ja rock-rumpujen puute (Värttinäkin keksi tuon uudelleen, rummut kansanmusiikissa). Toki sielläkin tavallinen rumpusetti oli osin käytössä.

Ensilevyn (Finnlevy SFLP 9509) kansista siteeraten: Beat on kansan omaisuutta. Vaali ja helli rajuin syleilyin Suomen kansan popsävelmiä... Antakaa sonnin mylviä kiimassaan, sillä rakkaus ja rock svengaavat kedolla.

LISÄTTY 11.2.

Arto Wigwamin guestbook-sivuilta osasi kertoa lisää Kareliasta esiintyjinä: "Kareliahan oli kansanmusiikkia pop-otteella ja livenä se oli tosi hauska yhtye. Suomalainen kansanmusahan oli haudanvakavaa ja varsinkin Eetu halusi kääntää jutun päälaelleen,niin laulutavassa kuin välispiikeissäkin."

Suomi Pop 2 kansi http://koti.mbnet.fi/~fnote/pop2.html

Edward Vesalan tuotanto http://www.users.fast.net/~dkmjf/vesala.htm

Copyright © Esa Järvi 2001

+/- saldo : 0 |