Moi anonyymi! » Login | Social login | Uusi käyttäjä

Matti ja Yrjö

EsaJii kirjoitti noin 12 vuotta sitten (0 kommenttia)
Matti Rouhe ja Yrjö Huurre olivat lintuharrastajia, vakavia sellaisia. Matti oli peruskuoulun opettaja, eläkevuosia odottava. Hän opetti eläinoppia ja kasvioppia koulunkin puolesta, joten hänellä oli sitäkin kautta mahdollisuus saada kaikenlaista materiaalia. Hän oli laatinut nettisivut koululle aiheesta, ja siinä oli kaikki esillä oleva omia kuvia ja intuäänitteitä. Ennen eläkettä oli hankkeilla nettiin pönttökamera koulun pihalla olevaan koivuun.


Yrjö oli markettipäällikkö, eikä juuri muistanut mitään koulun ajoilta luonnontieteestä, vaikka poikasenakin oli perhosia kerännyt ja sellaista. Yksi asia erotti nämä 58-vuotiaat miehet toisistaan. Yrjö oli koko elämänsä ollut melko uskovainen, raitis ja perusteellisesti kodin uskon ja isänmaan mies. Avioliitto tosin oli hajonnut, mutta sekin kesti monia vuosia, ja vasta nyt oli ongelmia tullut Liisan tuskastuttua lopulta kaiken ajan vievään lintuharrastukseen ja muuhun. Liisa oli etelästä, ja muutti lasten perässä takaisin Helsinkiin. Ukkomiehenä täällä asuttiin sitten entistä kotia, ja Liisalle hankittiin osake.

Kaupunki oli melko suuri näin Itä-Suomeen nähden, ja täällä oli kunnon koulut ja Yrjön johtama marketti. Ennen Yrjö oli pitänyt pienempää kauppaa jonka omisti, mutta eihän sellaiseen kukaan enää tullut ostoksille kun marketit tulivat. Täällä toimi metsästykseen ja luonnonsuojeluun keskittyvä seura, jonka jäseniä Yrjö ja Matti olivat, vaikka kumpikaan ei ollut ampumisesta juuri kiinnostunut. Mutta seuraan saatiin laajempi kannatus kutsumalla metsästäjät mukaan. Ja olihan hyvä valistaa heitäkin rauhoitetuista eläimistä. Ihmisen oli otettava joissakin tapuksissa petoeläimen rooli, oikeiden petojen hävitessä ja toisten eläinten (niiden pyytämien) kantojen kasvaessa.

Oikeastaan miehet olivat, koulutus ja uskonto poislukien, melko samanlaisia huumorintajuttomia jääräpäitä, vaikka Matilla kyllä tarvittasessa ilmeni lempeyttä ja jonkunlaista hyvätyylisuutta opettaessa. Lapsista hän tosiaan piti, ja se joskus vaivasi, sillä nuoruuden heilaa lukuunottamatta Matti ei ollut onnistunut perhe-elämää kovinkaan pitkälle edistämään. Joitakin eronneita rouvia hän oli tapaillut, mutta metallimusiikkiin kiinnostuneet teini-ikäiset lapset olivat siinäkin tuoneet esteen. Hän olisi halunnut luontoretkilleen lapsesta kaverin, ja se ei enää tuossa iässä onnistunut, lapset piti tutustuttaa luontoon nuorena. Muutama siskonpoika oli nuorana ollut kiinnostunut seuraamaan linnustusta, mutta nekin olivat jo kasvaneet ja muuttaneet pois.

Lintuharrastus oli alkanut molemmilla yleisenä lintujen bongaamisena, mutta sitten oli tullut kaikenlainen rengastus, pönttöjen asennus ja tarkempi tieteellinen työ. Muutaman muun mukana Yrjö ja Matti olivat tehneet tarkkoja havaintoja läänin sorsalinnuista. Vesistöjä riitti, mutta monessa järvessä ehdittiin käydä. Karttoja laadittiin ja tietoja lähetettiin kirjoissa ja tilastoissa käytettäviksi. Kuitenkin Yrjö ja Matti olivat jotenkin etäisiä, ja juttu luisti yhdessä ollessa vain linnuista ja luonnosta puhuttaessa. Matti varsinkin oli virassaan tottunut varomaan uskonnollisia ihmisiä, jollaiseksi hän Yrjön arvasi. Matti taas oli melkein ateisti, vaikka hän usein ajatteli minkälaisia henkisä asioita voisi hyväksyä olemassaolevaksi. Kristinuskoa se ei kuitenkaan ollut, jotain vain mietiskelyä.

Talvella tehtiin retkiä hyvän sään aikana, mutta kumpikaan ei kovin rankassa pakkasessa lähtenyt liikkeelle. Yrjö kävi joskus yksin pilkkimässä ja omisti moottorikelkan.

Talvisina iltoina molemmat olivat löytäneet Internetistä paljon keskusteluseuraa, ja arvata saattaa, että luontokeskustelu oli etunenässä. Molemmat olivat liittyneet Näköpiiri-nimiseen nettiyhteisöön. Matti oli siellä Telkkä ja Yrjö oli Koskelo.

Arvata voi myös, että kiivaimmat keskustelut elämän tarkoituksesta, kehitysopista ja jopa tavallisista biologisista ilmiöistä käytiin näiden kahden välillä. Molemmilla oli oma kannattajajoukko. Yrjöllä oli apunaan Taavetti, joka osasi Raamatun ulkoa kannesta kanteen, ja luki keskusteluja creationist-sivuilta englanniksikin. Tältä Yrjö sai tarkempaa tukea väitteelleen, että maailmankaikkeus oli nuori, noin 10 000 vuotta. Joskus tarvittiin moderaattori kontrolloimaan kiivaimpaa keskustelua, jossa Yrjö kutsui Mattia Darwinin apinaksi ja Matti taas kiistakumppaniaan kouluakäymättömäksi Fossiiliksi.

Asiahan olisi jäänyt tuohon, ja kiistelijät olisivat jättäneet yhteisön ja siirtyneet muualle kinaamaan. Mutta niin ei käynyt, heistä tuli nykyajan Ivan Ivanovitch ja Ivan Nikiforovitch melkein Gogolin tarinan mukaan.

Luontoseura halusi kustantaa 50-vuotisjuhlaksi kirjan. Matti ja Yrjö valittiin osanottajiksi, ja laitettiin tarkemmat suunnitelmat käyntiin. Haluttiin tehdä Suomen ja pohjoisen kattava sorsalintukirja. Matti valittiin laatimaan teksti, ja Yrjö kuvittamaan kirja. Joitakin harvinaisia lajeja otettiin Matin ikivanhoista kuvista, mutta uudet kuvat piti olla parasta laatua. Yrjöllä oli digitalikamerat ja Photoshopit, joissa hän oli itseoppinut mestari. Hän jopa korjasi värit niissä ikivanhoissa kuvissa.

Projekti kesti useita kesiä, ja nipin napin saatiin valmiiksi ajoissa 50-vuotisjuhlaan. Kirjoja painettiin muutamia tuhansia aluksi, ja oli tarkoitus jakaa ilmaiskappaleita tärkeille henkilöille kunnassa. Kirjassa oli menossa viimeiset tarkistukset tekstissä ja kuvissa, ja Matti ja Yrjö olivat täydessä sovussa melkein kaikesta materiaalista. Yrjö kuitenkin löysi kappaleen sorsien sukulaissuhteista, jota ei ollut ennen huomannut. Siinä selvästi viitattiin kehitysoppiin. ”Taidat olla Darwinin Apinan kavereita”, Yrjö lausahti Matille. Matti meni ensin aivan mykäksi, ja mutisi sitten jotain Fossiilista. Yrjö tuli aivan punaiseksi naamaltaan, äkättyään Matin olevan itse verivihollinen, Darwinin Apina. Matti lähti ovet paukkuen huoneesta.

Luontoseuran oli tarkoitus maksaa kirjoittajille työstään jonkin verran, vaikkei kirjan uskottukaan moneen vuoteen tuovan voittoa. Niinpä he olivat saaneet kirjoitajat allekirjoittamaan sopimuksen. Kumpikaan ei nyt halunnut kirjaa julkaista, mutta oli siihen sitoutunut. Samaan kanteen ei kumpikaan missään nimessä halunnut nimeä. Luontoseuran johtaja selvitti tilanteen maksamalle kummallekin palkkion, mutta julkaisi kirjan ilman kirjoittajan nimeä. Hänet itse laitettiin kolmannelle lehdelle otsikolla toimittaja ja luontoseuran osoite alle.

Miehet karttivat kaikkea kontaktia tuosta lähtien, ja lopettivat luontoseuran kanssa toiminnan. Kumpikin omalla alueellaan pystytti pesimäpönttöjä vesilinnuille ja merkkasi ne joko Telkkä tai Koskelo nimellä. Viestitaulullakaan kumpikaan ei koskaan käynyt sen jälkeen. Matti toteutti pönttökameran koululle ja lahjoitti kirjasta tulevat tulot sen ylläpitoon. Yrjö rupesi avustamaan kirkon nuorisotyössä ja partiossa luontoretkillä.

Copyright Esa Järvi 2004

+/- saldo : 0 |