Nasoni Records Festival
Astro kirjoitti noin 18 vuotta sitten (0 kommenttia)
10 Years Anniversary Show, 23.9.2006, Die Insel, Berlin
Niin kuin Palasokerin lukijoille on täytynyt tulla selväksi, saksalainen Nasoni Records on ehdottomasti yksi suosikeistani levy-yhtiöiden joukossa. Siksi olikin itsestään selvää, että meidän oli lähetettävä 10-vuotissynttäreitään viettävän lafkan juhliin kunnon edustus. Festivaalit pidettiin entisen Itä-Saksan alueelle sijoittuvan Treptower –puiston alueella joen saarella sijoittuvassa idyllisessä paikassa nimeltään Die Insel.
Ehdimme paikalle hyvissä ajoin ennen ruotsalaisen DarXtarin keikkaa joka alkoi 20:30, joten meillä oli aikaa käydä moikkaamassa vanhoja tuttujamme, jotka olivat hyvin hämmentyneitä nähdessämme meidän siellä. Kosketinarsenaali oli pienentynyt sitten bändin Psychotropic Zonen keikan, ja mukana oli vain läppäri ja pieni analogi-Korg, mutta ei se paljon menoa haitannut. Emme ehtineet valitettavasti kuulla kuin neljä ensimmäistä biisiä ennen kuin meidän oli pakko lähteä tarkistamaan Vibravoidin keikkakuntoa alakertaan. Uuden levyn nimikkokappale ”We Came too Late” toimi ehkä näistä neljästä parhaiten, ja Ruotsin avaruusrokkarit näyttivät olevan kovasti saksalaisten mieleen ja paikalliset stoner-pimut pääsivät tanssinmakuunkin. Koko keikka, samoin kuin koko Atomic Workersin ja osa La Ira de Dioksen keikasta tuli muuten livestreaminä osoitteesta www.rockradio.de, joten näistä on mahdollista nauttia vielä myöhemminkin.
Tässä settilista:
1. 7 (Sju)
2. Aura Fiducia (Tombola)
3. We came too late (Tombola)
4. Tired Nature (uusi, ensi kertaa livenä)
5. Silently Driftin' (Tombola)
6. Blue Frozen Flame (Tombola)
7. Islanded (We Came too Late, mokattu versio)
8. Eastern Wind (Sju)
9. Secrets (We Came too Late)
10. Voices (Daybreak)
11. Dark Daze (Daybreak)
Vibravoid oli oikeastaan suurin syy miksi päätimme lähteä Berliiniin. Bändin voimakkaasti tajuntaa laajentava, psykedeelinen, välillä raskas, välillä leijuva happorock on nimittäin saanut meidät aivan täysin pauloihinsa, ja koko yhtyeen tuotanto löytyy hyllystä. Tällä berliiniläisellä yhtyeellä on nykyään kaksi kitaristia, basisti ja naisrumpali, ja tällä kokoonpanolla he saivat aikaan aivan uskomattoman kuplivan, aivot kärventävän soundin. Yhtye soitti melko pitkän keikan, johon sisältyi vanhoja klassikoita kuten ”Lovely Lady Dep O’Nair”, ”Ballspeaker” ja ”She’s Just 13” sekä täysin uutta materiaalia. Todella hyvin toimivat myös The Silver Apples ja Strawberry Alarmclock –coverit. Bändi rokkasi todella kovaa, mutta välillä fiilisteltiin rauhallisemminkin jossain toisessa todellisuudessa. Tämä oli ehdottomasti yksi parhaasta kolmesta keikasta jota olen nähnyt tänä vuonna, jollei jopa paras. Koko täyteen pakattu alakerran sali oli täysin pähkinöinä. Nämä kaverit on pakko saada Suomeen! Valoshowhun ei oltu Die Inselissä juuri panostettu, mutta Vibravoidin aikana saimme kuitenkin nähdä psykedeelistä plasmaa viedeotykiltä.
Tässä Vibravoidin settilista:
1. Vivid vision
2. Doris Delay
3. Playing With Beuys
4. Adjustment
5. Lovely Lady Deb O Nair
6. Ballspeaker
7. Oscillations
8. She is Just 13
9. Incense and Peppermints
10. Your Mind Is At Ease
11. Astronomy Domine
12. Mother Sky
Myöhästyimme hieman aikataulun mukaan 22:15 aloittaneen italialaisen Atomic Workersin keikalta, mutta Vibravoid oli kerta kaikkiaan pakko kokea viimeiseen ääneen asti. Debyyttinsä tänä vuonna julkaisseessa bändissä soittaa That’s All Folksin väkeä vahvistettuna brittiläisellä psykedeliapanoksella. Sun Dialin pääjehu, kitaristi-laulaja Gary Ramon on ollut yksi suurimmista idoleistani jo vuosia, ja odotinkin kovasti hänen näkemistään livenä. Bändi aloitti debyyttinsä ensimmäisellä kappaleella ”Embryonic Suicide” ja laulaja aloitti lähes välittömästi Iggy Pop/Jim Morrison -imitaationsa, mikä oli oikein hauskaa katseltavaa, vaikka hän vaikuttikin olevan aivan tosissaan. Bändin 60-luvun psykedeliasta, krautrockista ym. vaikutteensa saanut fuzzintäytteinen musiikki toimi oikein hyvin ja yhtye oli tosiaan myös hyvin viihdyttävä. Gary soitteli oikeassa laidassa kylmän rauhallisesti mutta tyylillä ja tunteella. Hienoa! Myös Dylanin ”Hurdy Gurdy Man” kuultiin keikan alkuvaiheessa. Jossain vaiheessa kesken keikkaa ajattelimme, että nyt oli aivan pakko käydä yläkerrassa tsekkaamassa edes hieman Polytoxicomane Philharmonien pitkää settiä, joka oli ilmeisesti alkanut jo kymmenen aikaan ja oli tarkoitus kestää puoli yhteen. Punaisen värisessä yläkerrassa tunnelma oli jotenkin miellyttävän olohuonemainen, ja tämä hieno sieniorientoitunut yhtye jammaili oikein mukavasti. Todella hyvä, että saimme nauttia yhtyeen annista edes hetken, sillä sitten oli kiire katsastamaan loppukeikka englantilaiselta Earthling Societyltä, joka luottaa vankasti brittien pakanalliseen menneisyyteen, avaruusrokkiin ja free festival –henkeen. Bändi toimikin suorastaan aivan uskomattoman hyvin. Oli oikein mukavaa kuulla pitkästä aikaa kunnolla koskettimia, ja bändin livevolyymi oli sitä luokkaa, ettei heitä voinut todellakaan ohittaa olankohautuksella. Kosketinsoittaja oli liittynyt bändiin vain viikkoa aikaisemmin ja opetellut kappaleet CD:ltä, mutta se ei menoa haitannut, ja bändin jäsenet olivat myös itse hyvin tyytyväisiä esitykseensä. Kova yhtye, joka on mahdollista nähdä myös ensi vuoden Roadburn -festivaaleilla!
Tässä heidän soittamansa biisit:
1. Black Witch
2. Kosmik Suite no.1
3. Outsideofintime
4. Council house mystics
5. Kosmik Suite no.2
Tässä vaiheessa iltaa paikan edullinen olut ja muut tarjoilut alkoivat jo vaatia veronsa, ja muistiinpanoni muuttuvat melko sekaviksi. Puolen yön ja kello kahden välillä vaeltelin joka tapauksessa edes takaisin keskikerroksessa soittavan perulaisen La Ira De Dioksen ja alakerrassa soittavan Zone Sixin välillä. Oli hiton vaikeaa päättää, kumpaan olisi keskittynyt, sillä diggaan kovasti kummastakin bändistä. Raskasta ja psykedeelistä stoner rockia veivaava La Ira De Dios rokkasi todella kovaa ja soitti tiukasti biisejä debyytiltään sekä uudelta, Nasonin juuri julkaisemalta levyltä Acrheopterix. Todella kova bändi, joka olisi kiva saada joskus myös Suomeen.
Tässä on Perun poikien soittamat kappaleet:
1. Quemando
2. Perdidos en el Espacio
3. A 3000 Anos Blues
4. El Llamado
5. Al Viento
6. Nave Fenix
7. Jamasmorire
8. Hacia el Sol Rojo
100 % improvisaatioon luottava, saksalainen Zone Six veti äärimmäisen kosmisen ja hienon setin, joka vaikutti vahvasti yleisön jo muutenkin laajentuneeseen tajunnan tilaan. Yksi Nasonin parhaista bändeistä. Todella hieno lopetus upeille festivaaleille, jollaisia saisi olla maailmassa enemmänkin! Oli muuten kiva jutella illan aikana hieman Dave Schmidtin kanssa, joka on ollut mukana monissa muissakin todella kovissa bändeissä ja tekee hienoa musiikkia myös yksinään Sula Bassana –nimellä. Vaikka käytännön järjestelyissä itse festivaalipaikassa olisi löytynyt hieman parantamisen varaa (menetimme esimerkiksi 30€ arvosta tuliaisiksi tuomaamme alkoholia, joka luvattiin antaa takaisin poistuttaessa), oli Nasonin kymmenenvuotissynttärit ehdottomasti yksi parhaista kokemistani juhlista. Hans-Georgilla on loistava maku psykedeelisen rockin suhteen, ei voi muuta sanoa. Toivottavasti seuraavia Nasonin juhlia ei tarvitse odottaa kymmentä vuotta… Nasoni rulettaa!
www.nasoni-records.com
Niin kuin Palasokerin lukijoille on täytynyt tulla selväksi, saksalainen Nasoni Records on ehdottomasti yksi suosikeistani levy-yhtiöiden joukossa. Siksi olikin itsestään selvää, että meidän oli lähetettävä 10-vuotissynttäreitään viettävän lafkan juhliin kunnon edustus. Festivaalit pidettiin entisen Itä-Saksan alueelle sijoittuvan Treptower –puiston alueella joen saarella sijoittuvassa idyllisessä paikassa nimeltään Die Insel.
Ehdimme paikalle hyvissä ajoin ennen ruotsalaisen DarXtarin keikkaa joka alkoi 20:30, joten meillä oli aikaa käydä moikkaamassa vanhoja tuttujamme, jotka olivat hyvin hämmentyneitä nähdessämme meidän siellä. Kosketinarsenaali oli pienentynyt sitten bändin Psychotropic Zonen keikan, ja mukana oli vain läppäri ja pieni analogi-Korg, mutta ei se paljon menoa haitannut. Emme ehtineet valitettavasti kuulla kuin neljä ensimmäistä biisiä ennen kuin meidän oli pakko lähteä tarkistamaan Vibravoidin keikkakuntoa alakertaan. Uuden levyn nimikkokappale ”We Came too Late” toimi ehkä näistä neljästä parhaiten, ja Ruotsin avaruusrokkarit näyttivät olevan kovasti saksalaisten mieleen ja paikalliset stoner-pimut pääsivät tanssinmakuunkin. Koko keikka, samoin kuin koko Atomic Workersin ja osa La Ira de Dioksen keikasta tuli muuten livestreaminä osoitteesta www.rockradio.de, joten näistä on mahdollista nauttia vielä myöhemminkin.
Tässä settilista:
1. 7 (Sju)
2. Aura Fiducia (Tombola)
3. We came too late (Tombola)
4. Tired Nature (uusi, ensi kertaa livenä)
5. Silently Driftin' (Tombola)
6. Blue Frozen Flame (Tombola)
7. Islanded (We Came too Late, mokattu versio)
8. Eastern Wind (Sju)
9. Secrets (We Came too Late)
10. Voices (Daybreak)
11. Dark Daze (Daybreak)
Vibravoid oli oikeastaan suurin syy miksi päätimme lähteä Berliiniin. Bändin voimakkaasti tajuntaa laajentava, psykedeelinen, välillä raskas, välillä leijuva happorock on nimittäin saanut meidät aivan täysin pauloihinsa, ja koko yhtyeen tuotanto löytyy hyllystä. Tällä berliiniläisellä yhtyeellä on nykyään kaksi kitaristia, basisti ja naisrumpali, ja tällä kokoonpanolla he saivat aikaan aivan uskomattoman kuplivan, aivot kärventävän soundin. Yhtye soitti melko pitkän keikan, johon sisältyi vanhoja klassikoita kuten ”Lovely Lady Dep O’Nair”, ”Ballspeaker” ja ”She’s Just 13” sekä täysin uutta materiaalia. Todella hyvin toimivat myös The Silver Apples ja Strawberry Alarmclock –coverit. Bändi rokkasi todella kovaa, mutta välillä fiilisteltiin rauhallisemminkin jossain toisessa todellisuudessa. Tämä oli ehdottomasti yksi parhaasta kolmesta keikasta jota olen nähnyt tänä vuonna, jollei jopa paras. Koko täyteen pakattu alakerran sali oli täysin pähkinöinä. Nämä kaverit on pakko saada Suomeen! Valoshowhun ei oltu Die Inselissä juuri panostettu, mutta Vibravoidin aikana saimme kuitenkin nähdä psykedeelistä plasmaa viedeotykiltä.
Tässä Vibravoidin settilista:
1. Vivid vision
2. Doris Delay
3. Playing With Beuys
4. Adjustment
5. Lovely Lady Deb O Nair
6. Ballspeaker
7. Oscillations
8. She is Just 13
9. Incense and Peppermints
10. Your Mind Is At Ease
11. Astronomy Domine
12. Mother Sky
Myöhästyimme hieman aikataulun mukaan 22:15 aloittaneen italialaisen Atomic Workersin keikalta, mutta Vibravoid oli kerta kaikkiaan pakko kokea viimeiseen ääneen asti. Debyyttinsä tänä vuonna julkaisseessa bändissä soittaa That’s All Folksin väkeä vahvistettuna brittiläisellä psykedeliapanoksella. Sun Dialin pääjehu, kitaristi-laulaja Gary Ramon on ollut yksi suurimmista idoleistani jo vuosia, ja odotinkin kovasti hänen näkemistään livenä. Bändi aloitti debyyttinsä ensimmäisellä kappaleella ”Embryonic Suicide” ja laulaja aloitti lähes välittömästi Iggy Pop/Jim Morrison -imitaationsa, mikä oli oikein hauskaa katseltavaa, vaikka hän vaikuttikin olevan aivan tosissaan. Bändin 60-luvun psykedeliasta, krautrockista ym. vaikutteensa saanut fuzzintäytteinen musiikki toimi oikein hyvin ja yhtye oli tosiaan myös hyvin viihdyttävä. Gary soitteli oikeassa laidassa kylmän rauhallisesti mutta tyylillä ja tunteella. Hienoa! Myös Dylanin ”Hurdy Gurdy Man” kuultiin keikan alkuvaiheessa. Jossain vaiheessa kesken keikkaa ajattelimme, että nyt oli aivan pakko käydä yläkerrassa tsekkaamassa edes hieman Polytoxicomane Philharmonien pitkää settiä, joka oli ilmeisesti alkanut jo kymmenen aikaan ja oli tarkoitus kestää puoli yhteen. Punaisen värisessä yläkerrassa tunnelma oli jotenkin miellyttävän olohuonemainen, ja tämä hieno sieniorientoitunut yhtye jammaili oikein mukavasti. Todella hyvä, että saimme nauttia yhtyeen annista edes hetken, sillä sitten oli kiire katsastamaan loppukeikka englantilaiselta Earthling Societyltä, joka luottaa vankasti brittien pakanalliseen menneisyyteen, avaruusrokkiin ja free festival –henkeen. Bändi toimikin suorastaan aivan uskomattoman hyvin. Oli oikein mukavaa kuulla pitkästä aikaa kunnolla koskettimia, ja bändin livevolyymi oli sitä luokkaa, ettei heitä voinut todellakaan ohittaa olankohautuksella. Kosketinsoittaja oli liittynyt bändiin vain viikkoa aikaisemmin ja opetellut kappaleet CD:ltä, mutta se ei menoa haitannut, ja bändin jäsenet olivat myös itse hyvin tyytyväisiä esitykseensä. Kova yhtye, joka on mahdollista nähdä myös ensi vuoden Roadburn -festivaaleilla!
Tässä heidän soittamansa biisit:
1. Black Witch
2. Kosmik Suite no.1
3. Outsideofintime
4. Council house mystics
5. Kosmik Suite no.2
Tässä vaiheessa iltaa paikan edullinen olut ja muut tarjoilut alkoivat jo vaatia veronsa, ja muistiinpanoni muuttuvat melko sekaviksi. Puolen yön ja kello kahden välillä vaeltelin joka tapauksessa edes takaisin keskikerroksessa soittavan perulaisen La Ira De Dioksen ja alakerrassa soittavan Zone Sixin välillä. Oli hiton vaikeaa päättää, kumpaan olisi keskittynyt, sillä diggaan kovasti kummastakin bändistä. Raskasta ja psykedeelistä stoner rockia veivaava La Ira De Dios rokkasi todella kovaa ja soitti tiukasti biisejä debyytiltään sekä uudelta, Nasonin juuri julkaisemalta levyltä Acrheopterix. Todella kova bändi, joka olisi kiva saada joskus myös Suomeen.
Tässä on Perun poikien soittamat kappaleet:
1. Quemando
2. Perdidos en el Espacio
3. A 3000 Anos Blues
4. El Llamado
5. Al Viento
6. Nave Fenix
7. Jamasmorire
8. Hacia el Sol Rojo
100 % improvisaatioon luottava, saksalainen Zone Six veti äärimmäisen kosmisen ja hienon setin, joka vaikutti vahvasti yleisön jo muutenkin laajentuneeseen tajunnan tilaan. Yksi Nasonin parhaista bändeistä. Todella hieno lopetus upeille festivaaleille, jollaisia saisi olla maailmassa enemmänkin! Oli muuten kiva jutella illan aikana hieman Dave Schmidtin kanssa, joka on ollut mukana monissa muissakin todella kovissa bändeissä ja tekee hienoa musiikkia myös yksinään Sula Bassana –nimellä. Vaikka käytännön järjestelyissä itse festivaalipaikassa olisi löytynyt hieman parantamisen varaa (menetimme esimerkiksi 30€ arvosta tuliaisiksi tuomaamme alkoholia, joka luvattiin antaa takaisin poistuttaessa), oli Nasonin kymmenenvuotissynttärit ehdottomasti yksi parhaista kokemistani juhlista. Hans-Georgilla on loistava maku psykedeelisen rockin suhteen, ei voi muuta sanoa. Toivottavasti seuraavia Nasonin juhlia ei tarvitse odottaa kymmentä vuotta… Nasoni rulettaa!
www.nasoni-records.com
+/- saldo : 0 | Tweet