Syd Barrett in Memoriam, Semifinal, Helsinki, 6.1.2007
Astro kirjoitti noin 17 vuotta sitten (0 kommenttia)
Syd Barrettin merkitys psykedeeliselle rockille ja musiikille ylipäätään on ollut hyvin merkittävä, ja hänen poismenonsa viime vuonna on koskettanut monia ihmisiä. Niinpä oli todella paikallaan järjestää myös Suomessa hänen faneilleen mahdollisuus nauttia miehen kuolemattomasta musiikista livenä hienojen orkestereiden tulkitsemana ja muistella, miten loistavia kappaleita tämä musikaalinen nero kirjoitti loistokautenaan.
Semifinal on melko pieni paikka, mutta kaikki halukkaat mahtuivat kyllä sisään tähän kauan odotettuun muistotilaisuuteen. Porukkaa oli paikkaan nähden juuri sopivasti, ja ilmapiiri oli erittäin positiivinen. Huolella tehdyt videoprojektiot kunnioittivat Syd Barrettia omalta osaltaan mahtavasti, ja hieman muitakin psykedeelisiä valoja oli viritelty tunnelmaa luomaan. DJ Humanoid avustajanaan Mike Camaro taikoivat levykokoelmistaan iltaan sopivia herkkuja, esim. Porcupine Treen Jupiter Island oli oikein mukava kuulla klubiympäristössä.
Livepuolen aloitti joskus yhdentoista jälkeen Octopus Syngin Jaire Pätäri soittamalla yksinään aluksi pari kappaletta Sydin soolomateriaalia. Wouldnt You Miss Me aloitti illan, ja kaikkihan me tosiaan Sydiä jäämme kaipaamaan. Golden Hair vedettiin duettona. Jairen livebändi Octopus Syng Alive esiintyi seuraavana Barrett Syng Alive nimellä, ja hyvin esiintyikin. Bändi oli valmistautunut keikkaansa melko huolellisesti, vaikka materiaali nyt tietysti oli kaikille ollut tuttua jo aiemmin. Sydin soolomateriaalista ja Pink Floydin varhaisista sinkuista sekä Flamingistä koostunut setti eteni erittäin hyvin, ja varsinkin Jairen ja toisen kitaristin Samuel Lemisen työskentely toimi moitteettomasti. Jaire ylitti itsensä showmiehenä villiintyessään välillä kitaransa kanssa soittaen mm. hampaillaan ja hän osasi muutenkin ottaa yleisön haltuunsa. Kohokohdat minulle olivat Samun laulama See Emily Play, Flaming sekä Candy and a Currant Bun. Hieman harvinaisempaa Sydiä edustivat biisit Two of a Kind ja Bob Dylan Blues, jonka Jaire omisti vanhalle, edesmenneelle Kouvolan kaverilleen. Monet Sydin soolotuotannon kappaleet syttyivät uuteen eloon kunnon bändiversioina. Todella psykedeelistä menoa!
Tässä soitetut kappaleet:
1. Wouldn't You Miss Me
2. Bob Dylan Blues
3. Golden Hair
4. Terrapin
5. No Good Trying
6. Two of a Kind
7. Late Night
8. See Emily Play
9. Octopus
10. Flaming
11. Candy And a Currant Bun
Noin tunnin mittaisen keikan jälkeen oli aika taas levymusiikille, ja jäimme innolla odottamaan illan pääesiintyjää, Vadelma-aktivisti Kalle Kuisman johtamaa Pink Projectoria, joka on ennenkin heittänyt erittäin onnistuneita Pink Floydin cover -keikkoja. Tällä kertaa ohjelmistossa oli Sydin kunniaksi Shine on You Crazy Diamond, joka aloitti ja lopetti keikan, sekä lähes koko Piper at the Gates of Dawn -levy. Kalle soitti kitaraa ja lauloi suurimman osan biiseistä, ja Samu soitti myös tässä kokoonpanossa toista kitaraa ja myös lauloi muutaman biisin. Koskettimissa oli Kasper Mårtenson, Kallen vanha bändikaveri Sea Reach ajoilta joka on soittanut myös mm. Amorphiksessa ja Mannhaissa, ja äijä loisti Moogiensa ja muiden laitteidensa kanssa. Kaikki muutkin muusikot hoitivat hienosti leiviskänsä. Kappaleet kulkivat loistavasti alkuperäisiä versioita kunnioittaen, mutta ilmavan vapaasti ja elävästi. Mukana oli myös välillä torvea, ja Shine on You Grazy Diamondissa myös naislaulua. Yleisö oli aivan innoissaan ja hyvin mukana menossa. Yksi kohokohdista oli Interstellar Overdrive, jolloin lavalle hyppäsi kitaran kanssa bonuksena Heikki Puska Uzwa -yhtyeestä. Myös Pink Projectorin keikka oli noin tunnin mittainen, ja enemmänkin näin loistavaa tavaraa olisi toki mielellään kuullut, mutta lumoutuneen yleisön raivokkaasta kannustuksesta huolimatta encorea ei ollut luvassa.
Tässä Pink Projectorin settilista:
1. Shine On You Crazy Diamond (part I)
2. Astronomy Domine
3. Lucifer Sam
4. Matilda Mother
5. Pow R. Toc H.
6. The Gnome
7. Chapter 24
8. Bike
9. Interstellar Overdrive
10. Arnold Layne
11. The Scarecrow
12. Shine On You Crazy Diamond (part II)
Kaiken kaikkiaan Syd Barrett in Memoriam oli joka suhteessa oikein onnistunut tapahtuma, ja haluankin tässä kiittää kaikkia osallisia panoksestaan. Bändit kuulostivat paikkaan nähden todella hyviltä, ja olen varma että myös muu yleisö nautti illan tunnelmasta ja tarjonnasta. Sydin musiikki tulee elämään ikuisesti, mutta oli todella hienoa saada kokea sitä noin elävästi ja voimallisesti. Syd nauroi ja loisti varmasti onnellisena jossain aamunkoiton porteilla
Semifinal on melko pieni paikka, mutta kaikki halukkaat mahtuivat kyllä sisään tähän kauan odotettuun muistotilaisuuteen. Porukkaa oli paikkaan nähden juuri sopivasti, ja ilmapiiri oli erittäin positiivinen. Huolella tehdyt videoprojektiot kunnioittivat Syd Barrettia omalta osaltaan mahtavasti, ja hieman muitakin psykedeelisiä valoja oli viritelty tunnelmaa luomaan. DJ Humanoid avustajanaan Mike Camaro taikoivat levykokoelmistaan iltaan sopivia herkkuja, esim. Porcupine Treen Jupiter Island oli oikein mukava kuulla klubiympäristössä.
Livepuolen aloitti joskus yhdentoista jälkeen Octopus Syngin Jaire Pätäri soittamalla yksinään aluksi pari kappaletta Sydin soolomateriaalia. Wouldnt You Miss Me aloitti illan, ja kaikkihan me tosiaan Sydiä jäämme kaipaamaan. Golden Hair vedettiin duettona. Jairen livebändi Octopus Syng Alive esiintyi seuraavana Barrett Syng Alive nimellä, ja hyvin esiintyikin. Bändi oli valmistautunut keikkaansa melko huolellisesti, vaikka materiaali nyt tietysti oli kaikille ollut tuttua jo aiemmin. Sydin soolomateriaalista ja Pink Floydin varhaisista sinkuista sekä Flamingistä koostunut setti eteni erittäin hyvin, ja varsinkin Jairen ja toisen kitaristin Samuel Lemisen työskentely toimi moitteettomasti. Jaire ylitti itsensä showmiehenä villiintyessään välillä kitaransa kanssa soittaen mm. hampaillaan ja hän osasi muutenkin ottaa yleisön haltuunsa. Kohokohdat minulle olivat Samun laulama See Emily Play, Flaming sekä Candy and a Currant Bun. Hieman harvinaisempaa Sydiä edustivat biisit Two of a Kind ja Bob Dylan Blues, jonka Jaire omisti vanhalle, edesmenneelle Kouvolan kaverilleen. Monet Sydin soolotuotannon kappaleet syttyivät uuteen eloon kunnon bändiversioina. Todella psykedeelistä menoa!
Tässä soitetut kappaleet:
1. Wouldn't You Miss Me
2. Bob Dylan Blues
3. Golden Hair
4. Terrapin
5. No Good Trying
6. Two of a Kind
7. Late Night
8. See Emily Play
9. Octopus
10. Flaming
11. Candy And a Currant Bun
Noin tunnin mittaisen keikan jälkeen oli aika taas levymusiikille, ja jäimme innolla odottamaan illan pääesiintyjää, Vadelma-aktivisti Kalle Kuisman johtamaa Pink Projectoria, joka on ennenkin heittänyt erittäin onnistuneita Pink Floydin cover -keikkoja. Tällä kertaa ohjelmistossa oli Sydin kunniaksi Shine on You Crazy Diamond, joka aloitti ja lopetti keikan, sekä lähes koko Piper at the Gates of Dawn -levy. Kalle soitti kitaraa ja lauloi suurimman osan biiseistä, ja Samu soitti myös tässä kokoonpanossa toista kitaraa ja myös lauloi muutaman biisin. Koskettimissa oli Kasper Mårtenson, Kallen vanha bändikaveri Sea Reach ajoilta joka on soittanut myös mm. Amorphiksessa ja Mannhaissa, ja äijä loisti Moogiensa ja muiden laitteidensa kanssa. Kaikki muutkin muusikot hoitivat hienosti leiviskänsä. Kappaleet kulkivat loistavasti alkuperäisiä versioita kunnioittaen, mutta ilmavan vapaasti ja elävästi. Mukana oli myös välillä torvea, ja Shine on You Grazy Diamondissa myös naislaulua. Yleisö oli aivan innoissaan ja hyvin mukana menossa. Yksi kohokohdista oli Interstellar Overdrive, jolloin lavalle hyppäsi kitaran kanssa bonuksena Heikki Puska Uzwa -yhtyeestä. Myös Pink Projectorin keikka oli noin tunnin mittainen, ja enemmänkin näin loistavaa tavaraa olisi toki mielellään kuullut, mutta lumoutuneen yleisön raivokkaasta kannustuksesta huolimatta encorea ei ollut luvassa.
Tässä Pink Projectorin settilista:
1. Shine On You Crazy Diamond (part I)
2. Astronomy Domine
3. Lucifer Sam
4. Matilda Mother
5. Pow R. Toc H.
6. The Gnome
7. Chapter 24
8. Bike
9. Interstellar Overdrive
10. Arnold Layne
11. The Scarecrow
12. Shine On You Crazy Diamond (part II)
Kaiken kaikkiaan Syd Barrett in Memoriam oli joka suhteessa oikein onnistunut tapahtuma, ja haluankin tässä kiittää kaikkia osallisia panoksestaan. Bändit kuulostivat paikkaan nähden todella hyviltä, ja olen varma että myös muu yleisö nautti illan tunnelmasta ja tarjonnasta. Sydin musiikki tulee elämään ikuisesti, mutta oli todella hienoa saada kokea sitä noin elävästi ja voimallisesti. Syd nauroi ja loisti varmasti onnellisena jossain aamunkoiton porteilla
+/- saldo : 0 | Tweet