Subspace Radio - platinankiiltävää neoprogea
Sunkka kirjoitti noin 16 vuotta sitten (4 kommenttia)
On the Rocksissa 15.1.2008
Yksi merkittävimmistä Palasokerin house-bändeistä esiintyi tammikuun vesisateisena tiistai-iltana Helsingin Rautatieaseman vieressä On the Rocksissa. Uusimman levyn, Random Ticketin materiaalia kuultiin paljon.
Niille, jotka nyt etäisestikään pitävät Subspace Radion Random Ticket-levystä, voi keikkaa suositella vilpittömästi, sillä bändi on livenä vielä huomattavasti parempi kuin levyllä. Bändi on tosi tanakka ja ammattitaitoinen ja vetää kimurantit biisit veitsentarkasti ja hyvällä sykkeellä. Laulu on puhdasta ja paljon uskottavampaa ja miehekkämpää kuin levyllä. Levyä kuunnellessa syntyy laulajasta hieman toisenlainen mielikuva, mutta livenä ääni toimii paljon paremmin. Laulaja myös soittaa bassoa erittäin pätevästi, tämähän ei ole helppoa, laulun ja basson yhdistäminen. Tokihan joku Geddy Lee tai Mark King saa sen näyttämään helpolta, mutta kokeilehan itse. Jarkko Sarén on loistavan näppärä basisti ja tykittää viisikielisestään kimurantit kuviot tanakalla otteella.
On the Rocksin yläkerran baarissa pintaraapaisuna tehdyssä haastattelussa yhtyeen kitaristi Juha "Lerxst" Mattila kertoi kuuntelevansa nykyisin aika paljon Skandinavian Music Groupia ja lupasi sen kuuluvan myös seuraavalla levyllä, ollaanhan kolmatta levyä juuri säveltelemässä. Ollaanko siis progesta hivuttautumassa hiljalleen pois? Ehkäpä ei, musiikillinen ilmaisu vain elää. Biisejä Juha on säveltänyt yhteistyössä kosketinsoittaja Teppo Nurmisen kanssa, tai oikeammin vuorotellen. - Puolet on mun ja puolet Tepon kirjoittamia, sanoo Juha.
Juha loihtii leveästä efektipedaalilaatikostaan kattavan paletin erilaisia kitarasoundeja ja maalailee niillä kuulokuvia, jotka paikoin tuovat mieleen eräänkin kanadalaistrion kitarataiteilijan 80-luvun lopun jylhät kaikuhyökyt ja muut temppuilut. Levyversiosta poiketen tilaa oli näköjään jäänyt myös pienelle ylimääräiselle koristelulle: yksityiskohtia ja krumeluureja kuultiin levyversioita enemmän. Hän häärii ja kiemurtelee kitaransa kanssa pitkin lavanreunaa sellaisella maanisuudella, että kuvan ottaminen on hämärissä aika haastavaa.
Rumpali Max Malin on tarkka ja tanakka ja vetää parittomat tahtilajit ja muut koukut suorastaan svengaten, mikä monilta neoprogi-rumpaleilta tahtoo puuttua. Soitossa on hyvän taimin lisäksi muutenkin uskottava meno eikä liialliseen kikkailuun sorruta, soitto palvelee biisejä. Mausteet ripotellaan asiallisesti ja hyvällä maulla.
Keikan nähtyään ymmärtää, mitä näissä biiseissä on todella haettu ja millaisella draivilla ja intensiteetillä ne on tarkoitettu kuultavaksi. Bändi aloitti uusimman levynsä, Random Ticketin avausraidalla Look Around, joka levyllä kestää kymmenisen minuuttia. Levyltä kuultiin moni muukin kappale, mutta myös debyyttilevyn tunnelmissa pistäydyttiin. Mainitaanpa tässäkin keikka-arviossa sitten ne orkesterit, joita tuli mieleen Radiota kuunnellessa: Rush, Ageness, Dream Theater ym.
Kiana esiintyi ennen Subspace Radiota ja oli ihan pätevän tuntuinen Pantera-tyylinen veto. Vaikka veri oli hetkeä aikaisemmin kiehunut pysäköintipaikkaa etsiessä, ei agressiivinen mättö tällä kertaa oikein uponnut. Ei Kianassa mitään vikaa ollut, mutta kun oli tullut katsomaan ja kuulemaan platinankiiltävää neoprogea niin siihen alle ei raivoka mättö oikein istunut. Sitä vaan oli niin fiksautunut progiin. No offence, boys.
Samalla kiitokset Tavastialle, että ovat siirtämässä suomalaista keikkakulttuuria aikaisemmaksi. On The Rocksissa Subspace Radio aloitti tiistaina puolen yön maissa ja oli kyllä ihan murhaa odotella keikan alkamista, varsinkin kun edessä oli vielä öinen ajomatka kotiin Kotkaan. Ja onneksi oli vain 5cm sitä räntää moottoritiellä... No, sehän on ihan oma valinta olla selvin päin ja ajella keikan jälkeen yössä, mutta suurella osalla meistä on kuitenkin päivätyöt. Mutta toki yleisössä oli ne pakolliset känniääliöt, jotka heiluivat tanssilattialla ja innostuivat rankemmista riffeistä ja kyselivät, että mikä bändi tämä on. Miten On The Rocksissa onkin aina muutama asiakas ympäripäissään ja vimmatun innostunut tanssimaan tyhjällä tanssilattialla kun bändi veivaa progia? Sama oli Agenessin ja Absoluuttisen Nollapisteen keikoilla taannoin ja useimmilla muillakin keikoilla, joita olen On The Rocksissa nähnyt. Ehkäpä ne ovat jotain esitanssijoita? :)
Yksi merkittävimmistä Palasokerin house-bändeistä esiintyi tammikuun vesisateisena tiistai-iltana Helsingin Rautatieaseman vieressä On the Rocksissa. Uusimman levyn, Random Ticketin materiaalia kuultiin paljon.
Niille, jotka nyt etäisestikään pitävät Subspace Radion Random Ticket-levystä, voi keikkaa suositella vilpittömästi, sillä bändi on livenä vielä huomattavasti parempi kuin levyllä. Bändi on tosi tanakka ja ammattitaitoinen ja vetää kimurantit biisit veitsentarkasti ja hyvällä sykkeellä. Laulu on puhdasta ja paljon uskottavampaa ja miehekkämpää kuin levyllä. Levyä kuunnellessa syntyy laulajasta hieman toisenlainen mielikuva, mutta livenä ääni toimii paljon paremmin. Laulaja myös soittaa bassoa erittäin pätevästi, tämähän ei ole helppoa, laulun ja basson yhdistäminen. Tokihan joku Geddy Lee tai Mark King saa sen näyttämään helpolta, mutta kokeilehan itse. Jarkko Sarén on loistavan näppärä basisti ja tykittää viisikielisestään kimurantit kuviot tanakalla otteella.
On the Rocksin yläkerran baarissa pintaraapaisuna tehdyssä haastattelussa yhtyeen kitaristi Juha "Lerxst" Mattila kertoi kuuntelevansa nykyisin aika paljon Skandinavian Music Groupia ja lupasi sen kuuluvan myös seuraavalla levyllä, ollaanhan kolmatta levyä juuri säveltelemässä. Ollaanko siis progesta hivuttautumassa hiljalleen pois? Ehkäpä ei, musiikillinen ilmaisu vain elää. Biisejä Juha on säveltänyt yhteistyössä kosketinsoittaja Teppo Nurmisen kanssa, tai oikeammin vuorotellen. - Puolet on mun ja puolet Tepon kirjoittamia, sanoo Juha.
Juha loihtii leveästä efektipedaalilaatikostaan kattavan paletin erilaisia kitarasoundeja ja maalailee niillä kuulokuvia, jotka paikoin tuovat mieleen eräänkin kanadalaistrion kitarataiteilijan 80-luvun lopun jylhät kaikuhyökyt ja muut temppuilut. Levyversiosta poiketen tilaa oli näköjään jäänyt myös pienelle ylimääräiselle koristelulle: yksityiskohtia ja krumeluureja kuultiin levyversioita enemmän. Hän häärii ja kiemurtelee kitaransa kanssa pitkin lavanreunaa sellaisella maanisuudella, että kuvan ottaminen on hämärissä aika haastavaa.
Rumpali Max Malin on tarkka ja tanakka ja vetää parittomat tahtilajit ja muut koukut suorastaan svengaten, mikä monilta neoprogi-rumpaleilta tahtoo puuttua. Soitossa on hyvän taimin lisäksi muutenkin uskottava meno eikä liialliseen kikkailuun sorruta, soitto palvelee biisejä. Mausteet ripotellaan asiallisesti ja hyvällä maulla.
Keikan nähtyään ymmärtää, mitä näissä biiseissä on todella haettu ja millaisella draivilla ja intensiteetillä ne on tarkoitettu kuultavaksi. Bändi aloitti uusimman levynsä, Random Ticketin avausraidalla Look Around, joka levyllä kestää kymmenisen minuuttia. Levyltä kuultiin moni muukin kappale, mutta myös debyyttilevyn tunnelmissa pistäydyttiin. Mainitaanpa tässäkin keikka-arviossa sitten ne orkesterit, joita tuli mieleen Radiota kuunnellessa: Rush, Ageness, Dream Theater ym.
Kiana esiintyi ennen Subspace Radiota ja oli ihan pätevän tuntuinen Pantera-tyylinen veto. Vaikka veri oli hetkeä aikaisemmin kiehunut pysäköintipaikkaa etsiessä, ei agressiivinen mättö tällä kertaa oikein uponnut. Ei Kianassa mitään vikaa ollut, mutta kun oli tullut katsomaan ja kuulemaan platinankiiltävää neoprogea niin siihen alle ei raivoka mättö oikein istunut. Sitä vaan oli niin fiksautunut progiin. No offence, boys.
Samalla kiitokset Tavastialle, että ovat siirtämässä suomalaista keikkakulttuuria aikaisemmaksi. On The Rocksissa Subspace Radio aloitti tiistaina puolen yön maissa ja oli kyllä ihan murhaa odotella keikan alkamista, varsinkin kun edessä oli vielä öinen ajomatka kotiin Kotkaan. Ja onneksi oli vain 5cm sitä räntää moottoritiellä... No, sehän on ihan oma valinta olla selvin päin ja ajella keikan jälkeen yössä, mutta suurella osalla meistä on kuitenkin päivätyöt. Mutta toki yleisössä oli ne pakolliset känniääliöt, jotka heiluivat tanssilattialla ja innostuivat rankemmista riffeistä ja kyselivät, että mikä bändi tämä on. Miten On The Rocksissa onkin aina muutama asiakas ympäripäissään ja vimmatun innostunut tanssimaan tyhjällä tanssilattialla kun bändi veivaa progia? Sama oli Agenessin ja Absoluuttisen Nollapisteen keikoilla taannoin ja useimmilla muillakin keikoilla, joita olen On The Rocksissa nähnyt. Ehkäpä ne ovat jotain esitanssijoita? :)
+/- saldo : 0 | Tweet
Onpa ruipelo kitaristi!
Juu, joku ihme nälkäkurkku!
Onx tää Subspace Radio jotain niitä anorektisiä emo-bändejä?
Kiitos vaan pojaat kehuista mutta emorektikoksi on kyllä vielä aikas paljon matkaa :D