BMW 520i (E28) -82, kokemuksia käytetystä
Baijerilainen kirjoitti noin 23 vuotta sitten (3 kommenttia)
Tässä artikkelissa kerrotaan kokemuksista halvan ja vanhan, alunperin kalliin auton tiimoilta koska moni nuori painii juuri saman asian kanssa. Halpa ei ole aina välttämättä edullinen, ainakaan jos auton haluaa kunnostaa.
Bemari on ostettu perheeseemme 99 joulukuussa autojobbarilta. Pikainen tarkastelu ja koeajo ei ilmentänyt suurempia vikoja ja auto näytti hyvältä koskapa se oli äskettäin remontoitu ja siinä yhteydessä ylimaalattu. Myyjä kertoi parista reiästä pohjassa mutta se ei huolettanut koska seuraavaan katsastukseen oli aikaa melkein vuosi ja tarkoitus oli itse muutenkin hieman korjailla autoa. Jobbari esitti myös pitkän listan ja laskun siitä mitä autolle oli juuri äskettäin korjaamolla tehty: vesipumppu, jakohihna ja lisäilmanluisti oli vaihdettu, helmat , lokasuojat ja ovien alaosat laitettu ja auto ylimaalattu. Lisäksi oli tehty kansiremontti ja uusittu pakoputken alkupää ja takapönttö. Laskussa mainittiin myös kallis, täydellinen kytkinpaketti. Mukana tulivat kahdet renkaat ja vanteet, kesärenkaat oikein aluvanteilla. Että jotakuinkin kunnossa on, vai mitä?
Kaupat tehtiin ja omistussuhde siirtyi. Öljyt ja öljyn- sekä ilmansuodatin vaihdettiin ikään kuin alkuhuoltona että sitten tietää itse sen huoltoajan. Kyllä kelpaa ajella kun on kaksilitrainen kutoskone nokalla. Äänet ovat upeat koska pakoputki vähän vuotaa keskeltä. Ja takakelkka liikkuu Takakelkka on eräänlainen apurunko johon on taka-akselisto ja muu kiinnitetty. Kelkka on eristetty rungosta suurin kumisin heloin jotka alkoivat vaikuttaa aikansa eläneeltä. Vaihdetaan. Kumihelat maksoivat muistaakseni about 750 mk/pari.
Veholle. Vaikkei Veho enää Bemareita myynytkään, huoltomiehet olivat kuitenkin samoja. Muuan entinen BMW-ekspertti nosti auton ylös ja aloimme hommiin. Vaikka lämmitimme muttereita kovasti, eivät kiinnitykset auenneet ja koska pohja vaikutti kiinnityskohtien ympäriltä aika pehmeältä, mekaanikko antoi periksi. Hänen ohjeensa oli viedä auto jollekin halvalle hitsarille joka pohjan paikatessaan vaihtaisi myös ne kumihelat. Sitten yritimme sammuttaa mittaristossa palavan huoltovalon (BMW:ssä jo 80-luvun alussa) mutta se ei sammunut useista yrityksistä huolimatta. Ennen poistumista mekaanikko vaihtoi taka-akselilta yhden revenneen suojakumin ja etukallistuksenvakaajan välitangon.
No, ei se nyt toisaalta niin paha kolina kuitenkaan ollut ja muitakin asioita sitten oli kuin Bemarin kanssa puuhaaminen joten asia vähän jäi. Uusi akku kuitenkin jouduttiin ostamaan. Lisäksi ostin hienot siniset Venize-istuinpäälliset Biltemasta (198 mk koko sarja niskatukineen) ja verhoilin hattuhyllyn uudestaan, joku oli sen turmellut kaiutinasennuksella. Uusi radioantenni (Biltema 39,90 mk) piti laittaa koska vanhan kiinnitysosa oli rikkoutunut eikä antenni pysynyt ihan paikallaan.
Myöhään syksyllä alkoi tuntua siltä että kelkalle ja pohjalle pitäisi tehdä jotain. Purkasin lattiaverhoilun pois ja alta paljastui suhteellisen terveen näköinen ja ehjä pohja joka oli muutamasta paikasta kuitenkin puhki. Sitten vaan pikimattoja poistamaan ja aikaa korjaamolle varaamaan. Koska toinenkin auto oli käytössä ja inspiraatiota oli vähänlaisesti, BMW seisoi melkein koko talven purettuna. Muutaman kerran sitä käynnisteltiin ja vähän ajettiin ettei tule seisontavikoja.
Alkukeväästä tavalliseen aikaa iski taas autonrakennuskuume. Auto ja talven aikana kerätyt osat vietiin tutulle korjaamolle. Toinen takaiskunvaimentaja oli aivan vastukseton eli entinen joten molemmat takaiskarit vaihdettiin, samoin jouset, jotka on tapana vaihtaa samalla. Jouset 99 mk/kpl ja öljyiskarit 179 mk/kpl Biltemassa. Perä vuosi hieman öljyä joten se avattiin. Perän alumiininen kansi oli syöpynyt puhki jostain syystä mutta alumiinihitsaaja korjasi sen. Kansi kiinni ja uudet öljyt perään. Kallista öljyä, muuten, toistasataa maksoi. Takakelkan kumit vaihdettiin nyt, eivätkä ihan helpolla irronneetkaan. Vanhat kumit olivat todella huonossa kunnossa. Samalla vaihdettiin eräänlaiset tukiraudat kelkan ja pohjan välillä, Vanhat olivat ihan ruosteessa. Oikein maahantuojalta ostin BMW:n alkuperäisosat, kiiltävän mustat. Näyttää hyvältä katsastuksessa.
Kytkimen pääsylinteri vuosi jarrunestettä (joo, samaa ainetta on sekä jarrupiireissä että kytkimessä) kuljettajan jalkatilaan joten sylinteriin asennettiin korjaussarja (n. 30 mk) ja koska verhoilu oli irti, jalkatila oli helppo puhdistaa ja se jopa maalattiin uudelleen. Lisäksi etumaskin keskiosasta oli irronnut ja kadonnut toinen krominen munuainen, eli puolet BMW:n tunnusmerkistä. Sellainen löytyi tilalle romukaupasta. Lisäksi ostin Biltemasta kumista kylkilistaa jossa on kaksi kromiraitaa ja kiinnittelin ne kylkiin kadonneiden listojen tilalle. Ilmeisesti ylimaalauksen jälkeen kadonneet kylkilistat oli korvattu aistikkaasti kahdella eristysnauhateilillä, kaksi viirua teippiä täyttää listasyvennyksen vaan ei näytä kovin hienolta. Tuo Bilteman lista kiinnittyi hyvin ja nyt näyttä hyvältä, kuin tehtaan jäljiltä. Ainoa optinen parannus autoon, muuten. Jos ei rikkoutuneen maskin korjausta lasketa.
Pohjasta korjattiin hitsaamalla 5 reikää ja vararenkaan kotelosta kolme. Kaikki tietysti maalailtiin ja massattiin. Ostin varaosaliikkeestä pikimattoa ja maalattuani sisäpohjan, liimailin pikimaton paikalleen. Pesin koko irtonaisen lattiamaton mäntysuovalla ja painepesurilla. Puhdasta jälkeä syntyi, varsinkin se jarrunestettä saanut kuljettajan jalkatila tuli paljon vaaleammaksi kuin alunperin. Jarruneste liottaa mattoväriä.
Puhdas ja raikkaalta tuoksuva auto vietiin katsastukseen ja katsastusmieskin alta tarkastellessaan oikein kehui että kyllä näkee että hommia on tehty. Mutta ei mennyt Bemu vielä läpi. Takajarrut puolsivat ja raidetankojen kumit olivat entiset.
Jarruremontti. Takana on rumpujarrut, kengät olivat kuluneet ja toinen jarrusylinteri vuosi. Kengät ja sylinterit vaihdettiin, sylinterit maksavat Biltemassa 19,90 mk/kpl ja kengät yhteensä 119 mk yht.. Raidetangot vaihdettiin koska ne on niin hienosti tehty että kumeja ei voi erikseen vaihtaa (Biltema n. 200 mk/kpl). Ja menihän se läpi, pakokaasutkin olivat oikein puhtaat.
Ja sitten hajosi öljykello eli sellainen anturi, joka mittailee jotain lohkon moottorialaosassa. Ja öljyt tietysti pihalle, moottorin käydessä siisti pieni vana valui ulos. Auto korjaamolle, anturi uusiksi ja öljynvaihtokin oli taas sopivasti kohdallaan. Jännittävä osa sikäli, anturi rikkoutui niin että se alkoi vuotaa läpi ja öljynpaineen merkkivalo syttyi. Anturi maksoi onneksi vain n. 30 mk.
Kesällä 2000 vaihdettiin myös vaihdelaatikon öljyt ja kunnostin perävaunun valopistokkeen. Kävin katsastuttamassa vanhempieni asuntovaunun BMW:n kanssa ja asuntovaunu meni läpi normaalisti. Kävimme ajamassa yhdistelmän kanssa 600km:n viikonloppuloman. Homma toimi loistavasti ja auton kaksilitrainen kutonen vetää vaunua oikein iloisesti. Tämä olikin sitten ainoa kerta kun autolla vaunua vedettiin ja vaunukin on sittemmin myyty pois.
Talvella laukesi kytkimen pääsylinteri uudestaan. Nyt ei enää temppuiltu minkään korjaussarjojen kanssa vaan koko pääsylinteri vaihdettiin. Ja hyvä tuli. Eikä pääsylinterikään maksanut kuin muutamia satoja.
Keväällä 2001 vaihdettiin pakoputken keskiosa joka oli jo ihan laho. Desibelimäärä laski dramaattisesti ja auto on miellyttävän äänetön.
Kevät toi myös ongelman. Akku tyhjeni päivässä vaikka sen latasi täyteen. Pitkien tutkimusten jälkeen syyksi osoittautui akulta lähtevät johdot jotka ovat joskus menneet ilmeisesti takakaiuttimien vahvistimelle. Vahvistinta poistettaessa johdot oli napsaistu poikki ja nyt päätä olivat alkaneet maadottaa Hyvä hyvä Korjaukseksi riitti siis kyseisten johtojen irrotus akusta ja kerääminen konehuoneen nurkkaan kerälle.
Nyt auto on pelannut oikein hyvin ja sillä on ajeltu ahkerasti. Se tuntuu olevan ihan hyvässä kunnossa, onhan muutaman vuoden sisällä vaihdettu suurin osa kuluvista osista Ikään nähden autolla ei ole edes ajettu paljoa, mittarin mukaan vain 260 tuhatta.
Edessä on vielä etutukivarsien kumien vaihto (toiset tukivarret kuin ne jo vaihdetut, näihin tukiin voidaan vaihtaa myös pelkät kumit.) ja perän kiinnityksen kumin uusinta. Oikean takaoven ikkunan mekanismi ei toimi muttei sen tarvikaan. Penkinlämmittimet eivät toimi mutta kasettiradiosoitin soi hyvin. Lämmityslaitteessa on kaksi asentoa, päällä ja pois.
Sellainen saattaa olla alle kahdenkymmenentuhannen auto joka on uutena ollut kalliihko mutta nyt saavuttanut ihmisen iässä jo täysi-iän. Minun BMW:ni on tietysti yksilö, toisissa yksilöissä voi olla vähemmän vikoja kun taas toisissa enemmän tai merkittävämpiä. Hankalampia olisivat tietysti kone- ja vaihdelaatikkoremontit mutta sellaisia oireita ja vikoja ei ole ollut. Että pienillä ollaan selvitty. Toisaalta joku voisi sanoa että on ollut kovasti vikoja. Suurin osa korjauksista on kuitenkin tehty kuluviin osiin ja edellisten omistajien jäljiltä huonoon kuntoon päässeisiin kohteisiin eli vikoihin, jotka ovat muhineet kauan. Nyt auto on merkittävästi paremmassa kunnossa kuin silloin kun sen hankin, sikäli parannusta siis. Nyt voisi sanoa että huolettomat kilometrit ovat viimein alkaneet.
Bemari on ostettu perheeseemme 99 joulukuussa autojobbarilta. Pikainen tarkastelu ja koeajo ei ilmentänyt suurempia vikoja ja auto näytti hyvältä koskapa se oli äskettäin remontoitu ja siinä yhteydessä ylimaalattu. Myyjä kertoi parista reiästä pohjassa mutta se ei huolettanut koska seuraavaan katsastukseen oli aikaa melkein vuosi ja tarkoitus oli itse muutenkin hieman korjailla autoa. Jobbari esitti myös pitkän listan ja laskun siitä mitä autolle oli juuri äskettäin korjaamolla tehty: vesipumppu, jakohihna ja lisäilmanluisti oli vaihdettu, helmat , lokasuojat ja ovien alaosat laitettu ja auto ylimaalattu. Lisäksi oli tehty kansiremontti ja uusittu pakoputken alkupää ja takapönttö. Laskussa mainittiin myös kallis, täydellinen kytkinpaketti. Mukana tulivat kahdet renkaat ja vanteet, kesärenkaat oikein aluvanteilla. Että jotakuinkin kunnossa on, vai mitä?
Kaupat tehtiin ja omistussuhde siirtyi. Öljyt ja öljyn- sekä ilmansuodatin vaihdettiin ikään kuin alkuhuoltona että sitten tietää itse sen huoltoajan. Kyllä kelpaa ajella kun on kaksilitrainen kutoskone nokalla. Äänet ovat upeat koska pakoputki vähän vuotaa keskeltä. Ja takakelkka liikkuu Takakelkka on eräänlainen apurunko johon on taka-akselisto ja muu kiinnitetty. Kelkka on eristetty rungosta suurin kumisin heloin jotka alkoivat vaikuttaa aikansa eläneeltä. Vaihdetaan. Kumihelat maksoivat muistaakseni about 750 mk/pari.
Veholle. Vaikkei Veho enää Bemareita myynytkään, huoltomiehet olivat kuitenkin samoja. Muuan entinen BMW-ekspertti nosti auton ylös ja aloimme hommiin. Vaikka lämmitimme muttereita kovasti, eivät kiinnitykset auenneet ja koska pohja vaikutti kiinnityskohtien ympäriltä aika pehmeältä, mekaanikko antoi periksi. Hänen ohjeensa oli viedä auto jollekin halvalle hitsarille joka pohjan paikatessaan vaihtaisi myös ne kumihelat. Sitten yritimme sammuttaa mittaristossa palavan huoltovalon (BMW:ssä jo 80-luvun alussa) mutta se ei sammunut useista yrityksistä huolimatta. Ennen poistumista mekaanikko vaihtoi taka-akselilta yhden revenneen suojakumin ja etukallistuksenvakaajan välitangon.
No, ei se nyt toisaalta niin paha kolina kuitenkaan ollut ja muitakin asioita sitten oli kuin Bemarin kanssa puuhaaminen joten asia vähän jäi. Uusi akku kuitenkin jouduttiin ostamaan. Lisäksi ostin hienot siniset Venize-istuinpäälliset Biltemasta (198 mk koko sarja niskatukineen) ja verhoilin hattuhyllyn uudestaan, joku oli sen turmellut kaiutinasennuksella. Uusi radioantenni (Biltema 39,90 mk) piti laittaa koska vanhan kiinnitysosa oli rikkoutunut eikä antenni pysynyt ihan paikallaan.
Myöhään syksyllä alkoi tuntua siltä että kelkalle ja pohjalle pitäisi tehdä jotain. Purkasin lattiaverhoilun pois ja alta paljastui suhteellisen terveen näköinen ja ehjä pohja joka oli muutamasta paikasta kuitenkin puhki. Sitten vaan pikimattoja poistamaan ja aikaa korjaamolle varaamaan. Koska toinenkin auto oli käytössä ja inspiraatiota oli vähänlaisesti, BMW seisoi melkein koko talven purettuna. Muutaman kerran sitä käynnisteltiin ja vähän ajettiin ettei tule seisontavikoja.
Alkukeväästä tavalliseen aikaa iski taas autonrakennuskuume. Auto ja talven aikana kerätyt osat vietiin tutulle korjaamolle. Toinen takaiskunvaimentaja oli aivan vastukseton eli entinen joten molemmat takaiskarit vaihdettiin, samoin jouset, jotka on tapana vaihtaa samalla. Jouset 99 mk/kpl ja öljyiskarit 179 mk/kpl Biltemassa. Perä vuosi hieman öljyä joten se avattiin. Perän alumiininen kansi oli syöpynyt puhki jostain syystä mutta alumiinihitsaaja korjasi sen. Kansi kiinni ja uudet öljyt perään. Kallista öljyä, muuten, toistasataa maksoi. Takakelkan kumit vaihdettiin nyt, eivätkä ihan helpolla irronneetkaan. Vanhat kumit olivat todella huonossa kunnossa. Samalla vaihdettiin eräänlaiset tukiraudat kelkan ja pohjan välillä, Vanhat olivat ihan ruosteessa. Oikein maahantuojalta ostin BMW:n alkuperäisosat, kiiltävän mustat. Näyttää hyvältä katsastuksessa.
Kytkimen pääsylinteri vuosi jarrunestettä (joo, samaa ainetta on sekä jarrupiireissä että kytkimessä) kuljettajan jalkatilaan joten sylinteriin asennettiin korjaussarja (n. 30 mk) ja koska verhoilu oli irti, jalkatila oli helppo puhdistaa ja se jopa maalattiin uudelleen. Lisäksi etumaskin keskiosasta oli irronnut ja kadonnut toinen krominen munuainen, eli puolet BMW:n tunnusmerkistä. Sellainen löytyi tilalle romukaupasta. Lisäksi ostin Biltemasta kumista kylkilistaa jossa on kaksi kromiraitaa ja kiinnittelin ne kylkiin kadonneiden listojen tilalle. Ilmeisesti ylimaalauksen jälkeen kadonneet kylkilistat oli korvattu aistikkaasti kahdella eristysnauhateilillä, kaksi viirua teippiä täyttää listasyvennyksen vaan ei näytä kovin hienolta. Tuo Bilteman lista kiinnittyi hyvin ja nyt näyttä hyvältä, kuin tehtaan jäljiltä. Ainoa optinen parannus autoon, muuten. Jos ei rikkoutuneen maskin korjausta lasketa.
Pohjasta korjattiin hitsaamalla 5 reikää ja vararenkaan kotelosta kolme. Kaikki tietysti maalailtiin ja massattiin. Ostin varaosaliikkeestä pikimattoa ja maalattuani sisäpohjan, liimailin pikimaton paikalleen. Pesin koko irtonaisen lattiamaton mäntysuovalla ja painepesurilla. Puhdasta jälkeä syntyi, varsinkin se jarrunestettä saanut kuljettajan jalkatila tuli paljon vaaleammaksi kuin alunperin. Jarruneste liottaa mattoväriä.
Puhdas ja raikkaalta tuoksuva auto vietiin katsastukseen ja katsastusmieskin alta tarkastellessaan oikein kehui että kyllä näkee että hommia on tehty. Mutta ei mennyt Bemu vielä läpi. Takajarrut puolsivat ja raidetankojen kumit olivat entiset.
Jarruremontti. Takana on rumpujarrut, kengät olivat kuluneet ja toinen jarrusylinteri vuosi. Kengät ja sylinterit vaihdettiin, sylinterit maksavat Biltemassa 19,90 mk/kpl ja kengät yhteensä 119 mk yht.. Raidetangot vaihdettiin koska ne on niin hienosti tehty että kumeja ei voi erikseen vaihtaa (Biltema n. 200 mk/kpl). Ja menihän se läpi, pakokaasutkin olivat oikein puhtaat.
Ja sitten hajosi öljykello eli sellainen anturi, joka mittailee jotain lohkon moottorialaosassa. Ja öljyt tietysti pihalle, moottorin käydessä siisti pieni vana valui ulos. Auto korjaamolle, anturi uusiksi ja öljynvaihtokin oli taas sopivasti kohdallaan. Jännittävä osa sikäli, anturi rikkoutui niin että se alkoi vuotaa läpi ja öljynpaineen merkkivalo syttyi. Anturi maksoi onneksi vain n. 30 mk.
Kesällä 2000 vaihdettiin myös vaihdelaatikon öljyt ja kunnostin perävaunun valopistokkeen. Kävin katsastuttamassa vanhempieni asuntovaunun BMW:n kanssa ja asuntovaunu meni läpi normaalisti. Kävimme ajamassa yhdistelmän kanssa 600km:n viikonloppuloman. Homma toimi loistavasti ja auton kaksilitrainen kutonen vetää vaunua oikein iloisesti. Tämä olikin sitten ainoa kerta kun autolla vaunua vedettiin ja vaunukin on sittemmin myyty pois.
Talvella laukesi kytkimen pääsylinteri uudestaan. Nyt ei enää temppuiltu minkään korjaussarjojen kanssa vaan koko pääsylinteri vaihdettiin. Ja hyvä tuli. Eikä pääsylinterikään maksanut kuin muutamia satoja.
Keväällä 2001 vaihdettiin pakoputken keskiosa joka oli jo ihan laho. Desibelimäärä laski dramaattisesti ja auto on miellyttävän äänetön.
Kevät toi myös ongelman. Akku tyhjeni päivässä vaikka sen latasi täyteen. Pitkien tutkimusten jälkeen syyksi osoittautui akulta lähtevät johdot jotka ovat joskus menneet ilmeisesti takakaiuttimien vahvistimelle. Vahvistinta poistettaessa johdot oli napsaistu poikki ja nyt päätä olivat alkaneet maadottaa Hyvä hyvä Korjaukseksi riitti siis kyseisten johtojen irrotus akusta ja kerääminen konehuoneen nurkkaan kerälle.
Nyt auto on pelannut oikein hyvin ja sillä on ajeltu ahkerasti. Se tuntuu olevan ihan hyvässä kunnossa, onhan muutaman vuoden sisällä vaihdettu suurin osa kuluvista osista Ikään nähden autolla ei ole edes ajettu paljoa, mittarin mukaan vain 260 tuhatta.
Edessä on vielä etutukivarsien kumien vaihto (toiset tukivarret kuin ne jo vaihdetut, näihin tukiin voidaan vaihtaa myös pelkät kumit.) ja perän kiinnityksen kumin uusinta. Oikean takaoven ikkunan mekanismi ei toimi muttei sen tarvikaan. Penkinlämmittimet eivät toimi mutta kasettiradiosoitin soi hyvin. Lämmityslaitteessa on kaksi asentoa, päällä ja pois.
Sellainen saattaa olla alle kahdenkymmenentuhannen auto joka on uutena ollut kalliihko mutta nyt saavuttanut ihmisen iässä jo täysi-iän. Minun BMW:ni on tietysti yksilö, toisissa yksilöissä voi olla vähemmän vikoja kun taas toisissa enemmän tai merkittävämpiä. Hankalampia olisivat tietysti kone- ja vaihdelaatikkoremontit mutta sellaisia oireita ja vikoja ei ole ollut. Että pienillä ollaan selvitty. Toisaalta joku voisi sanoa että on ollut kovasti vikoja. Suurin osa korjauksista on kuitenkin tehty kuluviin osiin ja edellisten omistajien jäljiltä huonoon kuntoon päässeisiin kohteisiin eli vikoihin, jotka ovat muhineet kauan. Nyt auto on merkittävästi paremmassa kunnossa kuin silloin kun sen hankin, sikäli parannusta siis. Nyt voisi sanoa että huolettomat kilometrit ovat viimein alkaneet.
+/- saldo : 0 | Tweet
Nyt on tähän pakko kertoa kaverini kokemukset ko. merkistä. Hän hankki jo muutama vuosi sitten tuollaisen 524 TD -84 Vuosimallin bemarin ja maksoi siintä jotain 35 tmk ja samana kesänä hajos kone, turbo, kansi... remontti maksoi n.25 tmk ja sen jälkeen hän vielä laittoi levikkeet yms. siihen ja maalautti ja seuraavassa katsastuksessa katsastus mies sanoi auton olevan korin vaihto... ja verot tulis maksuun... Eli äkkiä eroon autosta.... :) Eli kannattaa olla tarkkana ja mittarit ovat usein ruuvattuja!
No huh huh! Huonompaa tsägää...
Minun autooni on onneksi jo kansiremonttikin tehty vaikkei se tietysti paljoa ole, suhteessa...
Ajokilometreistä voi sanoa että vuonna -97 on korjauslaskuun merkitty (joka sain kaupan yhteydessä) 237tkm ja minä taas olen ajanut autolla kahdessa vuodessa vain alle 6tkm. Että jos mittaria on ruuvailtu, on sitä ruuvailtu jo kauan aikaa sitten. Että aika vähäisessä ajossa se on ollut edelliselläkin omistajalla.
Minulla on ollut -84 518 eli samaa korimallia mutta neloskone. Hieno auto oli, minulla oli vähemmän vikoja vaikka oli enemmän ajettu. Mutta sen edellinen omistaja olikin sitten tehnyt paljon kaikenlaista, mistä minä hyödyin. Antaa edellisen omistajan laittaa kuluvat osat uusiksi ja ostetaan sitten kunnostettu auto! Sellaistahan se on...