Lost in Israel - Part III
KimmoVesajoki kirjoitti noin 23 vuotta sitten (2 kommenttia)
Kolmannessa ja viimeisessä "Lost in Israel" -matkakertomuksen osassa vieraillaan Jerusalemissa ja Haifassa, tutustutaan Karmel-vuoren terassipuutarhoihin ja käydään itkumuurilla sekä ihmetellään sapatinviettoa Israelilaisittain.
JERUSALEM
Jerusalem on kulttuurihistoriallisesti varsin kiinnostava paikka, jossa riittää nähtävää useammallekin visiitille. Kaupunkiin suuntaavan kannattaa ehdottomasti majoittua vanhan kaupungin hostelleihin, jotka ovat edullisia ja sijainniltaan erinomaisia. Itse yövyin "The Citadel" nimisessä paikassa (St. Mark´s Street), jota suosittelen lämpimästi kaikille. Korkean majatalon katolle kyhätyltä terassilta avautuvat näkymät vanhan kaupungin ylle ovat vailla vertaa!
Saavuin Jerusalemiin liftaten, sillä olin täysin unohtanut sapatin, jolloin tämä juutalaisten valtio pysähtyy täydellisesti eivätkä bussitkaan kulje. Sain kuitenkin kyydin helposti Ein Gedin bussipysäkiltä. Matka oli varsin kiinnostava, sillä ajoimme Jordanjoen länsirannan eteläosan läpi jota oli juuri edellisenä yönä Israelin toimesta pommitettu F-16 hävittäjillä kostoksi Netanyassa räjähtäneestä pommista, joka surmasi 25 ihmistä. Valtatie olikin täynnä sotilaiden tiensulkuja ja horisontissa näkyi muutamia savupylväitä yön taisteluiden jäljiltä.
Nämä tapahtumat vaikuttivat myös Jerusalemin ilmapiiriin, joka oli mielestäni aika kireä (tai sitten se kireys oli vain minun päässäni, kuten eräs Israelissa useasti matkannut ystävistäni totesi). Juutalaiset olivat viettämässä sapattiaan ja palestiinalaiset olivat lakossa protestiksi länsirannan pommituksista. Itse tutustuin kuitenkin tästä välittämättä kaupungin nähtävyyksiin, joista kiinnostavimpina mainittakoot Rooman imperiumin aikainen kävelykatu Cardo, kalliomoskeija, itkumuuri ja Öljymäen huipulta avautuva näköala yli vanhan kaupungin sekä mäen rinteellä sijaitsevat Maria Magdalenan kirkko ja Getsemanen basilika.
Ja nyt muutama neuvo matkailijoille: 1) Älä koskaan erehdy kysymään neuvoa millekään nähdävyydelle, älä vastaa kysymyksiin "minne haluat mennä tai voinko auttaa?", äläkä paljasta osaavasi englantia, sillä muuten joudut ongelmiin Jerusalemin tunhansien ns. matkaoppaiden kanssa, jotka vaikuttavat avuliailta siviileiltä mutta haluavat todellisuudessa viedä rahasi näytettyään sinulle muutaman nähtävyyden jonne olisit itsekin osannut karttaa katsomalla! 2) Älä yritä ottaa valokuvia itkumuurin läheisyydessä, sillä vauhkoontuneet juutalaiset hajoittavat kamerasi ja saat mustan silmän kaupanpäälle! 3) Vältä kulkemista yksin vanhassa kaupungissa ja eritoten sen muslimiosassa.
[img]./juttukuvat/israel/jerusalem.jpg" alt="Jerusalem">
HAIFA
Kireä ilmapiiri vaihtui juutalaisten ja palestiinalaisten rauhaisaan rinnakkaiseloon saavuttuani Haifan kauniiseen satamakaupungiin, jonka ilmassa oli suuren juhlan tuntua. Syy tähän oli kaupungin suurimman nähtävyyden, Karmel-vuoren terassipuutarhojen avajaiset, joihin minulla oli etuoikeus osallistua Suomen edustajana. Nämä puutarhat, joita täysin perustellusti kutsutaan maailman kahdeksanneksi ihmeeksi ovat osa maailmanlaajuisen Bahá´í-yhteisön keskusta, joka koostuu Haifan tunnusmerkkinä pidettävästä Bábin hautapyhäköstä sekä useammasta bahá´íden hallintorakennuksesta, joista jokainen on nähtävyys itsessään.
Avajaisten johdosta vietin Haifassa kokonaisen viikon, joka oli täynnään unohtumattomia kokemuksia ja verrattomia ohjelmanumeroita, joista mainittakoon mm. terassien avajaisjuhlallisuudet, jotka välitettiin sateliitin ja Internetin välityksellä ympäri maailman sekä vierailu historiallisen Akkon kaupungin alueella. Voit lukea lisää avajaisista aiemmin kirjoittamastani jutusta "Maailman kahdeksas ihme?". Suosittelen myös tutustumista seuraaviin www-sivuihin: Haifa Tourist Board, Municipality of Haifa ja Bahá´í World News Service.
[img]./juttukuvat/israel/haifa3.jpg" alt="Haifa">
Niin ja sitten siitä sapatista. Juutalaiset ovat mielestäni kyllä vieneet tradition kunnioittamisen kaiken logiikan kustannuksella ihan uusiin ulottuvuuksiin! Ei riitä että koko valtio on sapattina horrostilassa kuten jo aiemmin mainitsin. Törmäsin sapattina mitä hassuimpiin asioihin. En voinut esimerkiksi syödä paahtoleipää aamupalaksi, koska leivänpaahtimen käyttö oli sapattina kielletty. Odottelin hississä pitkän tovin pääsyä ensimmäisestä kolmanteen kerrokseen. Syy hissin outoon käyttäytymiseen oli se, ettei sapattina saa tehdä töitä. Julkisiin tiloihin on rakennettu ns. sapattihissejä, jotka odottelevat tovin jokaisessa kerroksessa ja jatkavat sitten matkaansa seuraavaan ilman että kenenkään tarvitsee painella hissin nappeja mikä on tunnetusti tosi työteliästä touhua :).
Jep, tähän loppuvat matkakertomukseni Israelista, jonne haluan vielä näin lopuksi suositella kaikkia Palasokerin lukijoita jossain vaiheessa elämäänsä matkaamaan. Vastailen mielelläni kaikkiin kysymyksiin, joita nämä kertomuksen ovat mahdollisesti herättäneet ja pyrin jatkamaan matkakertomuksia lähiaikoina Amerikan Yhdysvalloista ja myöhemmin Keski-Euroopan kiertueelta, joka on suunnitteilla elo-syyskuussa. Kiitoksia kaikkille lukijoille ja palaillaan asiaan!
[img]./juttukuvat/israel/haifa4.jpg" alt="Haifa">
JERUSALEM
Jerusalem on kulttuurihistoriallisesti varsin kiinnostava paikka, jossa riittää nähtävää useammallekin visiitille. Kaupunkiin suuntaavan kannattaa ehdottomasti majoittua vanhan kaupungin hostelleihin, jotka ovat edullisia ja sijainniltaan erinomaisia. Itse yövyin "The Citadel" nimisessä paikassa (St. Mark´s Street), jota suosittelen lämpimästi kaikille. Korkean majatalon katolle kyhätyltä terassilta avautuvat näkymät vanhan kaupungin ylle ovat vailla vertaa!
Saavuin Jerusalemiin liftaten, sillä olin täysin unohtanut sapatin, jolloin tämä juutalaisten valtio pysähtyy täydellisesti eivätkä bussitkaan kulje. Sain kuitenkin kyydin helposti Ein Gedin bussipysäkiltä. Matka oli varsin kiinnostava, sillä ajoimme Jordanjoen länsirannan eteläosan läpi jota oli juuri edellisenä yönä Israelin toimesta pommitettu F-16 hävittäjillä kostoksi Netanyassa räjähtäneestä pommista, joka surmasi 25 ihmistä. Valtatie olikin täynnä sotilaiden tiensulkuja ja horisontissa näkyi muutamia savupylväitä yön taisteluiden jäljiltä.
Nämä tapahtumat vaikuttivat myös Jerusalemin ilmapiiriin, joka oli mielestäni aika kireä (tai sitten se kireys oli vain minun päässäni, kuten eräs Israelissa useasti matkannut ystävistäni totesi). Juutalaiset olivat viettämässä sapattiaan ja palestiinalaiset olivat lakossa protestiksi länsirannan pommituksista. Itse tutustuin kuitenkin tästä välittämättä kaupungin nähtävyyksiin, joista kiinnostavimpina mainittakoot Rooman imperiumin aikainen kävelykatu Cardo, kalliomoskeija, itkumuuri ja Öljymäen huipulta avautuva näköala yli vanhan kaupungin sekä mäen rinteellä sijaitsevat Maria Magdalenan kirkko ja Getsemanen basilika.
Ja nyt muutama neuvo matkailijoille: 1) Älä koskaan erehdy kysymään neuvoa millekään nähdävyydelle, älä vastaa kysymyksiin "minne haluat mennä tai voinko auttaa?", äläkä paljasta osaavasi englantia, sillä muuten joudut ongelmiin Jerusalemin tunhansien ns. matkaoppaiden kanssa, jotka vaikuttavat avuliailta siviileiltä mutta haluavat todellisuudessa viedä rahasi näytettyään sinulle muutaman nähtävyyden jonne olisit itsekin osannut karttaa katsomalla! 2) Älä yritä ottaa valokuvia itkumuurin läheisyydessä, sillä vauhkoontuneet juutalaiset hajoittavat kamerasi ja saat mustan silmän kaupanpäälle! 3) Vältä kulkemista yksin vanhassa kaupungissa ja eritoten sen muslimiosassa.
[img]./juttukuvat/israel/jerusalem.jpg" alt="Jerusalem">
HAIFA
Kireä ilmapiiri vaihtui juutalaisten ja palestiinalaisten rauhaisaan rinnakkaiseloon saavuttuani Haifan kauniiseen satamakaupungiin, jonka ilmassa oli suuren juhlan tuntua. Syy tähän oli kaupungin suurimman nähtävyyden, Karmel-vuoren terassipuutarhojen avajaiset, joihin minulla oli etuoikeus osallistua Suomen edustajana. Nämä puutarhat, joita täysin perustellusti kutsutaan maailman kahdeksanneksi ihmeeksi ovat osa maailmanlaajuisen Bahá´í-yhteisön keskusta, joka koostuu Haifan tunnusmerkkinä pidettävästä Bábin hautapyhäköstä sekä useammasta bahá´íden hallintorakennuksesta, joista jokainen on nähtävyys itsessään.
Avajaisten johdosta vietin Haifassa kokonaisen viikon, joka oli täynnään unohtumattomia kokemuksia ja verrattomia ohjelmanumeroita, joista mainittakoon mm. terassien avajaisjuhlallisuudet, jotka välitettiin sateliitin ja Internetin välityksellä ympäri maailman sekä vierailu historiallisen Akkon kaupungin alueella. Voit lukea lisää avajaisista aiemmin kirjoittamastani jutusta "Maailman kahdeksas ihme?". Suosittelen myös tutustumista seuraaviin www-sivuihin: Haifa Tourist Board, Municipality of Haifa ja Bahá´í World News Service.
[img]./juttukuvat/israel/haifa3.jpg" alt="Haifa">
Niin ja sitten siitä sapatista. Juutalaiset ovat mielestäni kyllä vieneet tradition kunnioittamisen kaiken logiikan kustannuksella ihan uusiin ulottuvuuksiin! Ei riitä että koko valtio on sapattina horrostilassa kuten jo aiemmin mainitsin. Törmäsin sapattina mitä hassuimpiin asioihin. En voinut esimerkiksi syödä paahtoleipää aamupalaksi, koska leivänpaahtimen käyttö oli sapattina kielletty. Odottelin hississä pitkän tovin pääsyä ensimmäisestä kolmanteen kerrokseen. Syy hissin outoon käyttäytymiseen oli se, ettei sapattina saa tehdä töitä. Julkisiin tiloihin on rakennettu ns. sapattihissejä, jotka odottelevat tovin jokaisessa kerroksessa ja jatkavat sitten matkaansa seuraavaan ilman että kenenkään tarvitsee painella hissin nappeja mikä on tunnetusti tosi työteliästä touhua :).
Jep, tähän loppuvat matkakertomukseni Israelista, jonne haluan vielä näin lopuksi suositella kaikkia Palasokerin lukijoita jossain vaiheessa elämäänsä matkaamaan. Vastailen mielelläni kaikkiin kysymyksiin, joita nämä kertomuksen ovat mahdollisesti herättäneet ja pyrin jatkamaan matkakertomuksia lähiaikoina Amerikan Yhdysvalloista ja myöhemmin Keski-Euroopan kiertueelta, joka on suunnitteilla elo-syyskuussa. Kiitoksia kaikkille lukijoille ja palaillaan asiaan!
[img]./juttukuvat/israel/haifa4.jpg" alt="Haifa">
+/- saldo : 0 | Tweet
Upeita kuvia! Otitko itse vai skannasitko postikorteista?
Kuulostaa kummalliselta tuo sapattitouhu. Mutta ns. työtäpelkäävänä se tietysti sopisi minulle...
Kiitos kiitos, olen samaa mieltä. Kuvat ovat upeita, muttei valitettavasti minun ottamiani. Eli arvasit oikein, skannasin baháí-terassien kuvat postikorteista. Liitän tähän kommenttiin malliksi yhden itse ottamani kuvan, joka on mielestäni ihan onnistunut. Väreissä tosin häviää kameran takia ja valoitus ei millään riitä toisessa postikortissa komeilevan kuvan laatuisiin otoksiin. Tollaiseen tarvitaan aikamoinen järjestelmäkamera. Terasseista löytyy lisää upeita kuvia mm. seuraavasta osoitteesta: http://www.bahaiworldnews.org/terraces/photos.en.html
