Sunkka kirjoitti noin 24 vuotta sitten (0 kommenttia)

Progressiivisen rockin juhlaa! Kotkalais-/kymiläinen Manitou soitti loistavan keikan kotiyleisölleen Karhulan sydämessä. Suomen kärkipäähän kuuluva neo-proge bändi osoitti olevansa kovassa iskussa ja keikkavireessä. Soitto oli täsmällistä ja pätevää.

Manitoun musiikissa on vaikutteita Dream Theaterista ja Iron Maidenista, jälkimmäisestä myös siksi että laulaja Markku Pihlajan ääni ja laulutyyli ovat yllättävän lähellä Bruce Dickinsonia. Biisit ovat monimutkaisia, pitkiä ja täynnä parittomia tahtilajeja jotka runnotaan läpi metallikitaroin, eli juuri sellaista tavaraa jota kutsutaan neo-progeksi.

Keikka oli uuden soolokitaristin Markus Vanhalan ensimmäinen Manitoun riveissä ja mies vakuutti kyllä kuulijat. Heti kärkeen heitetty koristeellinen tilulilu riffinhöysteeksi antoi odottaa paljon ja Markus kyllä lunasti paikkansa. Monet pelkäsivät Turo Komulaisen (sen John Petruccin näköisen)lähtiessä bändistä ettei tilalle saada yhtä pätevää tiluttajaa mutta pelko on osoittautunut turhaksi. Tosin Markus oli nähty parin Manitou-miehen kanssa ”Charlot the Harlot” coverbändin kanssa soittamassa Iron Maidenia joten ihan ummikosta ei tietenkään ole kysymys.

Settilista koostui parista uudesta biisistä, nipusta vanhoja suosikkeja ja kahdesta coverista. Coverit olivat yllättävä Silent Lucidity (Queensrüche) ja reipas Don’t talk to Strangers (Dio). Uudet biisit olivat lupaavan hyviä ja vanhat biisit soitettiin varmuudella ja hieman uusilla sovituksilla.

Ennen keikkaa tavoitimme laulaja Markku Pihlajan ja hän vahvisti huhun Manitoun videosta:
-Kuvasimme äskettäin videon ja filmit ovat nyt Sveitsissä kehityksessä, Markku kertoi. Hän opiskelee elokuva-alaa ja sitä kautta sai käyttöönsä pätevät vehkeet joilla homma onnistuu.
-Kappale on ”Face the Snake”. Laskettiin, että jos kyseessä olisi tilaustyö, kameroiden ja välineistön vuokraus filmeineen olisi jo pelkästään maksanut jotain 80.000mk, Markku kertoi. -Ja viimeviikolla kuvattiin Kotiteollisuuden video. Oli kiva olla Tavastialla lavalla, vaikkakin kameran kanssa, kun sali oli täynnä! Markku hehkutti. Face the Snake on hyvää Manitouta mutta suhteellisen simppeli biisi verrattuna muuhun materiaaliin, ehkäpä juuri siksi hyvä videobiisi. Ah sitä riemua kun huomaa suhteellisen viattoman videon takia ostettua levyä kuunnellessaan löytäneensä huiman kikkailijaryhmän, niinkuin minulle kävi aikanaan Dream Theaterin kanssa.

Sam's Pubista vielä, bändit ovat perinteisesti soittaneet hiljaa ja tälläkin kertaa korvatulpat piti ottaa pois että kuuli kunnolla. Hyvä juttu sikäli että yhdellätoista soittaminen ei palvele kenenkään etua clubisoitossa. Nyt soundit olivat kohdallaan ja koskettimetkin kuuluivat kunnolla.

Manitousta lisätietoja kaipaaville: http://listen.to/manitou