Taru Sormusten Herrasta -kirja
SnakePlissken kirjoitti noin 23 vuotta sitten (6 kommenttia)
Tutustumme J. R. Tolkienin klassikkokirjaan Taru Sormusten Herrasta. Testissä on WSOY:n julkaisema painos kyseisestä mestariteoksesta. Katsotaanpa mistä kirja on tehty.
Kyllä vain. Mitoiltaan 12,9cm x 19,5cm x 4,5cm oleva kirja on tehty paperista. Kanteen on käytetty hieman vankempaa ainesta, sekä kirjan takaosasta löytyvässä kartassa on erilaista paperia kuin kirja muuten on.
Kirjasta löytyy ruhtinaalliset 994 sivua, jos mukaan lasketaan liitteet, sisällys luettelo ja lopussa olevat 10 tyhjää sivua. Karttaa ja kansia ei laskettu mukaan.
Kirja on kirjoitettu pienellä 2mm korkuisella fontilla. Kirjan lopussa oleva liitteet on kirjoitettu vielä pienemmällä, n. 1mm korkuisella fontilla. Fonttityyli näyttäisi olevan Times New Roman. Pienen fonttin takia kirjaan mahtuu keskimäärin 51 riviä per sivu. Riville kirjaimia mahtuu n. 65 kappaletta. Liite osassa rivejä taas on 56, jolloin rivillä on n. 74 merkkiä. Puhun noin arvoista koska esim. i-kirjaimet ovat erilevyisiä kuin esim. m-kirjaimet.
Kirjan lukeminen on kuitenkin mukavaa pienestä fonttikoosta huolimatta. Kamala edes ajatella kuinka paksu kirja olisi jos fonttikoko olisi esim. 4mm korkeaa. Laulun sanat kirjasta erottuvat selkeästi kursivoidun tekstityylin takia.
Vaikka kirjan sivuilta löytyykin muutamia kuvituksia, on kirjan sisältö kauttaaltaan mustavalkoinen. Jos takaosasta löytyvä kartta lasketaan sisältöön, niin sieltä kyllä mukavana yllätyksenä löytyy punainen sävykin. Kannet ovat kuitenkin värilliset.
Sitten sananen kirjan kestävyydestä. Sivut ovat ohuita, helposti rutistuvia. Myös kansi ruttautuu helposti. Saatavana on onneksi myös kovakantinen painos, jolloin ruttautumisen vaara pienenee huomattavasti. Pehmeillä kansilla varustettun opuksen selkämykseen ilmestyy myös ruttuja pelkästään jo kirjan aukaisemalla. Tässä asiassa kovakantinen on jälleen parempi.
Vaikka kirjan kansissa ei ole mitään kunnon pinnoitusta, ei kansissa oleva väri kuitenkaan värjää käsiä vaikka kannet sattuisivatkin kastumaan.
Kirjan sivut ovat helposti syttyvää materiaalia. Kansiinkaan ei tarvitse paljon kauempaa aikaa tuhlata jos ne aikoo saada syttymään. Kirjan mahtavan sivumäärän takia, on se erinomainen mökkireissuilla, jos vain puulämmitteinen takka/sauna sieltä löytyy. Suosittelen kuitenkin polttamaan vain ne sivut jotka on jo kerennyt lukemaan, muuten juoneen voi muodostua pahoja aukkoja.
No, löytyy tuohon saunan lämmittämiseen varmasti jotain parempiakin kuin J. R. Tolkienin mestarillinen teos, esim. mummon vanha puujalka.
Ei voi kuin kunnioittaa Tolkienia, kun miettii kuinka monta hetkeä heppu on istunut kirjoituskoneen ääressä saadakseen noin monta kirjainta peräkkäin. Ja kaiken lisäksi luettavaan muotoon.
Oheisien testien perusteella voin suositella Taru Sormusten Herrasta -kirjaa kaikkien kirjahyllyyn. Kirjan kun vieläpä löytää melkein mistä tahansa kirjakaupasta hyvin edullisesti n. 100 mk hintaan.
Kyllä vain. Mitoiltaan 12,9cm x 19,5cm x 4,5cm oleva kirja on tehty paperista. Kanteen on käytetty hieman vankempaa ainesta, sekä kirjan takaosasta löytyvässä kartassa on erilaista paperia kuin kirja muuten on.
Kirjasta löytyy ruhtinaalliset 994 sivua, jos mukaan lasketaan liitteet, sisällys luettelo ja lopussa olevat 10 tyhjää sivua. Karttaa ja kansia ei laskettu mukaan.
Kirja on kirjoitettu pienellä 2mm korkuisella fontilla. Kirjan lopussa oleva liitteet on kirjoitettu vielä pienemmällä, n. 1mm korkuisella fontilla. Fonttityyli näyttäisi olevan Times New Roman. Pienen fonttin takia kirjaan mahtuu keskimäärin 51 riviä per sivu. Riville kirjaimia mahtuu n. 65 kappaletta. Liite osassa rivejä taas on 56, jolloin rivillä on n. 74 merkkiä. Puhun noin arvoista koska esim. i-kirjaimet ovat erilevyisiä kuin esim. m-kirjaimet.
Kirjan lukeminen on kuitenkin mukavaa pienestä fonttikoosta huolimatta. Kamala edes ajatella kuinka paksu kirja olisi jos fonttikoko olisi esim. 4mm korkeaa. Laulun sanat kirjasta erottuvat selkeästi kursivoidun tekstityylin takia.
Vaikka kirjan sivuilta löytyykin muutamia kuvituksia, on kirjan sisältö kauttaaltaan mustavalkoinen. Jos takaosasta löytyvä kartta lasketaan sisältöön, niin sieltä kyllä mukavana yllätyksenä löytyy punainen sävykin. Kannet ovat kuitenkin värilliset.
Sitten sananen kirjan kestävyydestä. Sivut ovat ohuita, helposti rutistuvia. Myös kansi ruttautuu helposti. Saatavana on onneksi myös kovakantinen painos, jolloin ruttautumisen vaara pienenee huomattavasti. Pehmeillä kansilla varustettun opuksen selkämykseen ilmestyy myös ruttuja pelkästään jo kirjan aukaisemalla. Tässä asiassa kovakantinen on jälleen parempi.
Vaikka kirjan kansissa ei ole mitään kunnon pinnoitusta, ei kansissa oleva väri kuitenkaan värjää käsiä vaikka kannet sattuisivatkin kastumaan.
Kirjan sivut ovat helposti syttyvää materiaalia. Kansiinkaan ei tarvitse paljon kauempaa aikaa tuhlata jos ne aikoo saada syttymään. Kirjan mahtavan sivumäärän takia, on se erinomainen mökkireissuilla, jos vain puulämmitteinen takka/sauna sieltä löytyy. Suosittelen kuitenkin polttamaan vain ne sivut jotka on jo kerennyt lukemaan, muuten juoneen voi muodostua pahoja aukkoja.
No, löytyy tuohon saunan lämmittämiseen varmasti jotain parempiakin kuin J. R. Tolkienin mestarillinen teos, esim. mummon vanha puujalka.
Ei voi kuin kunnioittaa Tolkienia, kun miettii kuinka monta hetkeä heppu on istunut kirjoituskoneen ääressä saadakseen noin monta kirjainta peräkkäin. Ja kaiken lisäksi luettavaan muotoon.
Oheisien testien perusteella voin suositella Taru Sormusten Herrasta -kirjaa kaikkien kirjahyllyyn. Kirjan kun vieläpä löytää melkein mistä tahansa kirjakaupasta hyvin edullisesti n. 100 mk hintaan.
+/- saldo : 0 | Tweet
Mulla on se 15 vuotta vanha kovakantinen josta nämä nykyiset kannet on tehty. Irroitettavan paperipeitteen alla pääosin musta kansi johon on painettu iso punainen ruutu ja hopeanvärisillä haltiariimuilla kirjoitettu jotain. Joo, en osaa haltiakieltä... Kyseinen hopeinen teksti vähän irtoilee ja tahrii sormet, kannattaa käyttää lukiessa niitä irtopaperikansia suojana.
Taitaapi olla Palasokerinkin taru lähellä loppua, kun tällaisia juttuja julkaistaan...
Voi v.
Nyt ei kyllä ymmärrä miten tämä juttu liittyisi siihen että Palasokerin taru olisi päättymässä, eihän se ole kunnolla vielä alkanutkaan? Palasokerin perusideana on ollut alusta asti sallia omanlainen linjattomuus, eli antaa mahdollisuus mitä ihmeellisimpien juttujen nähdä päivänvalo ja kirjoittajien toteuttaa itseään (vaikka terapiana jos tuntee olevansa sellaisen tarpeessa). Mielestäni tässä jatketaan samaa linjattomuuden linjaa mikä on omaksuttu jo ensibiteistä lähtien.
Palaute on aina tervetullutta ja tarpeen jotta tätä palvelua voi kehittää johonkin suuntaan, mutta tietysti jos mielipiteensä pystyy jotenkin perustelemaankin, on huomattavasti todennäköisempää että saa viestinsä kuulluksi.
Itse olen kirjahyllyyn hankkinut kyseisen suomennoksen lisäksi myös alkuperäiskielisen version. Kyseessä on muuten kohtuullinen keräilykappale, nimittäin vuonna 1965 painettu kolmen erillisen kirjan vesio, jossa kirjat ovat sijoitettu kauniisti kuvitettuun pahviseen koteloon. Mutta se siitä ja asiaan. Syy tämän kommentin kirjoitukseen on se, että lukekaan nyt hyvät ihmiset kyseinen mestariteos alkuperäiskielellä! Vaikkei suomennoksessa enää seikkailekkaan Kalpa Kauppinen Tolkienin Hobitin ensimmäisen suomennoksen mukaisesti, on ero silti huimaava suomen- ja englanninkielisen version välillä. Puhun näet kokemuksen syvällä rintaäänellä...
En tiedä onko tämä tietoista kirjoittajalta, varmaankin on, nimittäin rivien välistä voi lukea sen, että Taru Sormusten Herrasta on kirja josta ei pidä kirjoittaa kirja-arvostelua.
Loistava juttu.
...se oli kyllä Kalpa Kassinen....