AlwariRock 16.8.2001 (Moongarden ja Ars nova)
Sunkka kirjoitti noin 24 vuotta sitten (1 kommenttia)
Progressiivisen musiikin yhdistys Colossus ja Otaniemen alueen yhteisöt järjestivät yhteistyössä 16. elokuuta 2001 AlwariRock 2001-tapahtuman jossa oli mukana erilaisia progebändejä ja muutakin musaa. Alwari rock järjestettiin jo kolmannen kerran, nyt mukana olivat mm. Overhead (fin), Moongarden (ita) ja Ars Nova (jpn).
Ilmaistapahtumassa oli jopa kaljateltta ja sieltä sai sapuskaakin. Paikalla olisi siis viihtynyt pitempäänkin mutta työkiireiden takia jäi heti ensimmäinen esiintyjä, kotimainen Overhead, näkemättä. Harmittava takaisku. Kerrottiin että soittivat coverit In The Court of the Crimson King ja Frame by Frame, molemmat King Crimsonia. Tietysti myös setin omia biisejä.
Saapuessamme paikalle oli italialainen Moongardenkin jo aloittanut. Kulkiessamme halki Alwarin aukion nurmikentän kuulosti bändi jo lupaavalta. Ja soundit olivat hyvät. Konsertin äänentoistoon käytetään VTT Kemiantekniikan ja VTT Rakennus- ja yhdyskuntatekniikan suunnittelemaa ja valmistamaa äänentoistolaitteistoa. Tämä ainutlaatuinen äänentoistolaitteisto on saanut varauksetonta kiitosta paitsi esiintyjiltä myös alan lehdistöltä, mm. Hifi-lehdessä on ollut juttua kamoista.
Lisäksi Moongarden näytti progemielessä hyvältä, basisti soitti Chapman Stickiä! Stick vaihtui myöhemmin bassokitaraan mutta heti tuli hyvä mieli. Enhän sitä siinä vaiheessa edes tiennyt mutta tuo basisti, Cristiano Roversi on yhtyeen perustaja ja puuhamies, hänen käsialaansa ovat biisit ja sanoitukset, lisäksi mies soittaa levyillä basson ja stickin lisäksi koskettimet. Nyt mukana oli Luca Dell´Anna koskettimissa. Yhtyeessä soittavat lisäksi David Cremoni (kitarat), Luca Palleschi (laulu) ja Max Sorrentini (rummut).
Moongarden on julkaissut kolme levyä: Moonsadness (-94), Brainstorm of Emptyness (-95) ja The Gates of Omega (-01). Viimeisin, Omega, on kaksilevyinen teema-albumi. Suomen Progressiivisen Rockin yhdistyksen Colossuksen tiskillä, joka oli aivan miksauspöydän vieressä, oli myytävänä erilaista krääsää liittyen yhdistyksen toimintaan ja vieraileviin artisteihin. Moongardenilta oli tarjolla kaksi levyä, Brainstorm ja Omega, jotka tietysti piti jo kannatuksenkin vuoksi ostaa.
Moongarden yhtyeenä on syntynyt jo –90 jolloin Cristiano puuhasi demoja kitaristi David Cremonin kanssa. Demoja julkaistiin pian levyllä Moonsadness (-94) ja pojat tekivät jonkun kipaleen italialaiselle tribuuttilevyllekin. Seuraavaksi aukesi mahdollisuus tehdä oikea levy oikeassa studiossa, mukaan tuli rumpali Massimiliano ”Max” Sorrentini. Brainstorm of Emptyness oli ensimmäinen oikea Moongarden-levy. Laulaja lähti taas pian ja mukaan tuli uusi. Bändi versioi vanhaa italialaista progea toiselle tribuuttilevylle mutta sen jälkeen oli jonkin aikaa hiljaiseloa.
Nyt Moongarden on taas liikkeellä uuden levyn voimin, laulaja on vaihtunut edellisestä levystä (onneksi) ja uutuus The Gates of Omega (-01) on kahden CD:n teema-albumi joka erottuu edellisistä levyistä edukseen. Nyt musa on pätevän ammattimaista eikä mukaan ole ängetty kaikkia ”hauskoja” ideoita joita Brainstormilla vielä oli. Brainstorm kuulostaa monin paikoin liikaa tutuilta bändeiltä kuten Saga, Pink Floyd ja Genesis, tuntuu kuin kappaleiden osat ja soundit olisivat pöllitty suoraan vaikkei niin tietysti ole. Huomaa kyllä, mitä bändejä on kuunneltu. Omegalla on jo omaa soundia ja mukana on entistä enemmän koskettimia ja aika ambienttia äänimaailmaa. Paikoin on jopa pitkähköjä fiilistelyosia, mutta eihän siinä mitään, hyvät kosketinsoundit ovat miellyttävää kuunneltavaa.
Omegaa on kotona hämmentävä kuunnella koskapa Alwarin aukiolla bändi kuulosti paljon heavymmältä, syy oli varmasti osin myös miksauksessa ja rumpujen iskevässä livesoundissa. Minulle Moongarden oli tuntematon ennen tuota keikkaa ja mielikuvaksi jäi vähän enemmän rock kuin levyillä. Nykyinen laulajakin kuulostaa paremmalta kuin edeltäjä Brainstorm-levyllä ja biisit kulkevat paremmin. Myös kitara oli paremmin esillä kuin levyillä. Hyvä keikka ja mielenkiintoista musaa.
Ars Nova - sinfonista rockia Japanista
Ars Nova perustettiin alunperin jo 1980-luvulla, mutta teki ensimmäisen levynsä "Fear and Anxiety" vuonna 1992. Ars Novan instrumentaalinen musiikki perustuu kosketinsoittimiin. Sitä voi kuvata klassisvaikutteiseksi sinfoniseksi rock-musiikiksi.
Ars Novassa soittaa kolme japanilaista neitoa, Keiko Kumagai (koskettimet), Mika Nakajima (koskettimet) ja Akiko Takahashi (rummut) joiden keskimääräinen pituus on noin 130cm. Tytöt olivat AlwariRockissa pukeutuneet japanilaiseen tyyliin kimonoihin ja lavalla oli mukana maskottina mm. Muumeista tuttu Hattiwatti. Lavashow käsitti myös sympaattisia spiikkejä joita tytöt puhuivat vuorotellen. Parhaiten yleisöä nauratteli Mika joka mm. mainitsi olevansa Japanin pienikokoisin kosketinsoittaja.
Tytöt aloittivat keikan Alwarin aukiolla Android Domina-kappaleella, uudelta levyltä, joka oli myyty Colossuksen myyntipöydältä loppuun jo ennen keikan alkamista! Osoitus yleisön mielenkiinnosta. Esityksen hyvä meininki ja hentojen tyttöjen runnomat mahtipontiset biisit yllättivät monet meidät ensi kertaa Ars Novaa kuulleet. Keikalla jotkut sävelkululliset ratkaisut saivat kuulijan luulemaan että tytöt soittivat väärin mutta yllättäen nuo samat jutut löytyvät levyltä. Aasialainen suhde musiikkiin tuli jonkin verran läpi mutta yllättävän vähän. Pääosin musa oli instrumenttaalia mutta tytöt lauloivat muutaman säkeen sinne sun tänne.
Biiseissä on välillä hurjia goottilaissävyjä ja sen perään osa joka voisi olla vaikka euroviisukappaleen introa. Ehkä heti perään metallia ja sitten kevyttä klassista ja sitten kirkkomusaa. Tunnelmat ja soundit heittelevät saman biisin sisällä paljon.
Soitto oli keikalla vähän suurpiirteistä. Toisaalta, tällaista musaa nyt on muutenkin aika vaikea soittaa, tuhat osaa per biisi. Hienosti muistivat ne. Valitettavasti levykään ei ole ihan virheetön mutta on kunnioitettava tyttöjä kun ovat innostuneet tekemään tällaista musaa. Rumpali korvasi söpöydellään pienet puutteet soittotaidossa… Rumpali Akiko oli varmasti yleisön suurimman osan suosikki. Toisaalta, joitakin juttuja joita olisi tietämätön luullut rumpalin mokiksi keikalla, osoittautuivat sävelletyiksi kikkailuiksi levyä kuunnellessa.
Ars Nova on kiertänyt vuodesta 1995 lähtien useita erilaisia festivaaleja ja soittanut konserteissa ympäri maailmaa. Se on hienoa sikäli että musiikki on kyllä erittäin vahvasti progea ja siksi ei ehkä niin kiinnostavaa ns. suuren yleisön mielestä. Alwarin aukiolla oli kuitenkin paljon porukkaa katsomassa Ars Novaa ja yllättävän paljon sen näköistä väkeä että proge-puoli ei ollut ”se juttu” mutta tyttöjen välitön esiintyminen ja hyvä meininki irrottivat hymyn ja varauksettoman ihailun.
Keikan aikana oli vielä myytävänä oli Lacrimaria CD:tä joka loppui sekin kesken. Tytöt soittivat aika paljon juuri tuota Lacrimarian materiaalia.
Erittäin hyvä keikka ja erittäin kummallista musaa! Konsertista tuli iloiselle mielelle ja tuntui hyvältä ajatella että taskussa olivat ennakkoon ostetut liput jo seuraavan illan Tavastian keikkaa varten. Siitäkin keikasta pian arvio ja kuvia Palasokerissa.
Alwarin Aukiolla esiintyivät mainittujen bändien jälkeen Honey B. and T-Bones ja Helander Co. mutta niitähän me ei jääty katsomaan koska ollaan progemiehiä. Ja koska oli muita kiireitä. Muista kiireistä myöhemmin lisää Palasokerissa, Ageness Semifinalissa samana iltana!
Ilmaistapahtumassa oli jopa kaljateltta ja sieltä sai sapuskaakin. Paikalla olisi siis viihtynyt pitempäänkin mutta työkiireiden takia jäi heti ensimmäinen esiintyjä, kotimainen Overhead, näkemättä. Harmittava takaisku. Kerrottiin että soittivat coverit In The Court of the Crimson King ja Frame by Frame, molemmat King Crimsonia. Tietysti myös setin omia biisejä.
Saapuessamme paikalle oli italialainen Moongardenkin jo aloittanut. Kulkiessamme halki Alwarin aukion nurmikentän kuulosti bändi jo lupaavalta. Ja soundit olivat hyvät. Konsertin äänentoistoon käytetään VTT Kemiantekniikan ja VTT Rakennus- ja yhdyskuntatekniikan suunnittelemaa ja valmistamaa äänentoistolaitteistoa. Tämä ainutlaatuinen äänentoistolaitteisto on saanut varauksetonta kiitosta paitsi esiintyjiltä myös alan lehdistöltä, mm. Hifi-lehdessä on ollut juttua kamoista.
Lisäksi Moongarden näytti progemielessä hyvältä, basisti soitti Chapman Stickiä! Stick vaihtui myöhemmin bassokitaraan mutta heti tuli hyvä mieli. Enhän sitä siinä vaiheessa edes tiennyt mutta tuo basisti, Cristiano Roversi on yhtyeen perustaja ja puuhamies, hänen käsialaansa ovat biisit ja sanoitukset, lisäksi mies soittaa levyillä basson ja stickin lisäksi koskettimet. Nyt mukana oli Luca Dell´Anna koskettimissa. Yhtyeessä soittavat lisäksi David Cremoni (kitarat), Luca Palleschi (laulu) ja Max Sorrentini (rummut).
Moongarden on julkaissut kolme levyä: Moonsadness (-94), Brainstorm of Emptyness (-95) ja The Gates of Omega (-01). Viimeisin, Omega, on kaksilevyinen teema-albumi. Suomen Progressiivisen Rockin yhdistyksen Colossuksen tiskillä, joka oli aivan miksauspöydän vieressä, oli myytävänä erilaista krääsää liittyen yhdistyksen toimintaan ja vieraileviin artisteihin. Moongardenilta oli tarjolla kaksi levyä, Brainstorm ja Omega, jotka tietysti piti jo kannatuksenkin vuoksi ostaa.
Moongarden yhtyeenä on syntynyt jo –90 jolloin Cristiano puuhasi demoja kitaristi David Cremonin kanssa. Demoja julkaistiin pian levyllä Moonsadness (-94) ja pojat tekivät jonkun kipaleen italialaiselle tribuuttilevyllekin. Seuraavaksi aukesi mahdollisuus tehdä oikea levy oikeassa studiossa, mukaan tuli rumpali Massimiliano ”Max” Sorrentini. Brainstorm of Emptyness oli ensimmäinen oikea Moongarden-levy. Laulaja lähti taas pian ja mukaan tuli uusi. Bändi versioi vanhaa italialaista progea toiselle tribuuttilevylle mutta sen jälkeen oli jonkin aikaa hiljaiseloa.
Nyt Moongarden on taas liikkeellä uuden levyn voimin, laulaja on vaihtunut edellisestä levystä (onneksi) ja uutuus The Gates of Omega (-01) on kahden CD:n teema-albumi joka erottuu edellisistä levyistä edukseen. Nyt musa on pätevän ammattimaista eikä mukaan ole ängetty kaikkia ”hauskoja” ideoita joita Brainstormilla vielä oli. Brainstorm kuulostaa monin paikoin liikaa tutuilta bändeiltä kuten Saga, Pink Floyd ja Genesis, tuntuu kuin kappaleiden osat ja soundit olisivat pöllitty suoraan vaikkei niin tietysti ole. Huomaa kyllä, mitä bändejä on kuunneltu. Omegalla on jo omaa soundia ja mukana on entistä enemmän koskettimia ja aika ambienttia äänimaailmaa. Paikoin on jopa pitkähköjä fiilistelyosia, mutta eihän siinä mitään, hyvät kosketinsoundit ovat miellyttävää kuunneltavaa.
Omegaa on kotona hämmentävä kuunnella koskapa Alwarin aukiolla bändi kuulosti paljon heavymmältä, syy oli varmasti osin myös miksauksessa ja rumpujen iskevässä livesoundissa. Minulle Moongarden oli tuntematon ennen tuota keikkaa ja mielikuvaksi jäi vähän enemmän rock kuin levyillä. Nykyinen laulajakin kuulostaa paremmalta kuin edeltäjä Brainstorm-levyllä ja biisit kulkevat paremmin. Myös kitara oli paremmin esillä kuin levyillä. Hyvä keikka ja mielenkiintoista musaa.
Ars Nova - sinfonista rockia Japanista
Ars Nova perustettiin alunperin jo 1980-luvulla, mutta teki ensimmäisen levynsä "Fear and Anxiety" vuonna 1992. Ars Novan instrumentaalinen musiikki perustuu kosketinsoittimiin. Sitä voi kuvata klassisvaikutteiseksi sinfoniseksi rock-musiikiksi.
Ars Novassa soittaa kolme japanilaista neitoa, Keiko Kumagai (koskettimet), Mika Nakajima (koskettimet) ja Akiko Takahashi (rummut) joiden keskimääräinen pituus on noin 130cm. Tytöt olivat AlwariRockissa pukeutuneet japanilaiseen tyyliin kimonoihin ja lavalla oli mukana maskottina mm. Muumeista tuttu Hattiwatti. Lavashow käsitti myös sympaattisia spiikkejä joita tytöt puhuivat vuorotellen. Parhaiten yleisöä nauratteli Mika joka mm. mainitsi olevansa Japanin pienikokoisin kosketinsoittaja.
Tytöt aloittivat keikan Alwarin aukiolla Android Domina-kappaleella, uudelta levyltä, joka oli myyty Colossuksen myyntipöydältä loppuun jo ennen keikan alkamista! Osoitus yleisön mielenkiinnosta. Esityksen hyvä meininki ja hentojen tyttöjen runnomat mahtipontiset biisit yllättivät monet meidät ensi kertaa Ars Novaa kuulleet. Keikalla jotkut sävelkululliset ratkaisut saivat kuulijan luulemaan että tytöt soittivat väärin mutta yllättäen nuo samat jutut löytyvät levyltä. Aasialainen suhde musiikkiin tuli jonkin verran läpi mutta yllättävän vähän. Pääosin musa oli instrumenttaalia mutta tytöt lauloivat muutaman säkeen sinne sun tänne.
Biiseissä on välillä hurjia goottilaissävyjä ja sen perään osa joka voisi olla vaikka euroviisukappaleen introa. Ehkä heti perään metallia ja sitten kevyttä klassista ja sitten kirkkomusaa. Tunnelmat ja soundit heittelevät saman biisin sisällä paljon.
Soitto oli keikalla vähän suurpiirteistä. Toisaalta, tällaista musaa nyt on muutenkin aika vaikea soittaa, tuhat osaa per biisi. Hienosti muistivat ne. Valitettavasti levykään ei ole ihan virheetön mutta on kunnioitettava tyttöjä kun ovat innostuneet tekemään tällaista musaa. Rumpali korvasi söpöydellään pienet puutteet soittotaidossa… Rumpali Akiko oli varmasti yleisön suurimman osan suosikki. Toisaalta, joitakin juttuja joita olisi tietämätön luullut rumpalin mokiksi keikalla, osoittautuivat sävelletyiksi kikkailuiksi levyä kuunnellessa.
Ars Nova on kiertänyt vuodesta 1995 lähtien useita erilaisia festivaaleja ja soittanut konserteissa ympäri maailmaa. Se on hienoa sikäli että musiikki on kyllä erittäin vahvasti progea ja siksi ei ehkä niin kiinnostavaa ns. suuren yleisön mielestä. Alwarin aukiolla oli kuitenkin paljon porukkaa katsomassa Ars Novaa ja yllättävän paljon sen näköistä väkeä että proge-puoli ei ollut ”se juttu” mutta tyttöjen välitön esiintyminen ja hyvä meininki irrottivat hymyn ja varauksettoman ihailun.
Keikan aikana oli vielä myytävänä oli Lacrimaria CD:tä joka loppui sekin kesken. Tytöt soittivat aika paljon juuri tuota Lacrimarian materiaalia.
Erittäin hyvä keikka ja erittäin kummallista musaa! Konsertista tuli iloiselle mielelle ja tuntui hyvältä ajatella että taskussa olivat ennakkoon ostetut liput jo seuraavan illan Tavastian keikkaa varten. Siitäkin keikasta pian arvio ja kuvia Palasokerissa.
Alwarin Aukiolla esiintyivät mainittujen bändien jälkeen Honey B. and T-Bones ja Helander Co. mutta niitähän me ei jääty katsomaan koska ollaan progemiehiä. Ja koska oli muita kiireitä. Muista kiireistä myöhemmin lisää Palasokerissa, Ageness Semifinalissa samana iltana!
+/- saldo : 0 | Tweet
Itseäni lainaten (laulaen): Oi jospa oisin saanut olla muukaana.