Absoluuttinen Nollapiste soittaa SULJETUN -kiertue 2001
Sunkka kirjoitti noin 24 vuotta sitten (0 kommenttia)
Absoluuttisen Nollapisteen lokakuinen kiertue perustui vuonna 1999 julkaistuun teemalevyyn Suljettu, jota on toivottu esitettäväksi kokonaisena levyn ilmestymisestä lähtien. Nyt tuo odotus päättyi muutamassa kaupungissa toteutettavan konsertinomaisen esityksen myötä. Kiertue huipentui Tavastialle 1.11., arvio tuosta keikasta on toisaalla Palasokerissa. Tässä jutussa pureudumme Suljettuun ja ensiviikolla julkaistavassa, haastattelun toisessa osassa Absoluuttisen Nollapisteen tulevaisuudensuunnitelmiin.
- Keväästä lähtien me ollaan suunniteltu tätä systeemiä ja kartoitettu missä kaupungeissa se kannattaa tehdä. Kymmenisen paikkaa löytyi. Kuopiossa, Joensuussa ja Lahdessa oltais mielellään oltu mutta sieltä ei löydy sopivia paikkoja. Siellä voi tietenkin olla joku kaupunginteatteri mutta sitten ne paikat pitäisi vuokrata ja se kävisi raskaaksi taloudelle, kertoo Absoluuttinen Nollapiste-yhtyeen laulaja ja lauluntekijä Tommi Liimatta, jota Palasokeri pääsi haastattelemaan viikkoa kiertueen päättymisen jälkeen. Mukana on otteita myös syyskuisesta haastattelusta joka on ollut luettavissa Absoluuttisen Nollapisteen kotisivuilla. Syyskuussa puhuttiin Suljetun tarinasta, tuoreessa haastattelussa taas kierretystä kiertueesta ja Nollapisteen jatkosta. http://www.karppanen.com/an/bandi/aukeaako_suljettu.html
Sukukronikka
Mistä Suljettu sitten kertoo ja miten se on syntynyt? Eeppinen sukukronikka kertoo pohjoisessa elävän perheen tai perheiden tarinan, järkyttävän kertomuksen isän ja pojan suhteesta, odotuksista ja pettymyksistä. Isällä on selvästi rajoittuneet ja rajatut käsitykset siitä mitä kuuluu pojan ja mitä tytön tehtäviin, tämä luo tietyn tunnelman koko levylle. Vaikka Suljetun alku on melko hilpeä, levy kokonaisuutena on suorastaan ahdistava kun jo alussa alkaa ajatella sitä mihin kaikki johtaa levyn lopussa.
- Sukulaiseni, jolla on ollut mielenterveysongelmia, oli ollut hoidossa ja palannut sieltä kotiinsa, erääseen itäsuomalaiseen kylään josta äitinikin on kotoisin, koska oli halunnut nähdä kun linnut palaavat kotiin. Äitini teoria oli että tämä tuli hulluksi kuunneltuaan Tasavallan Presidenttiä. "Se nyt kuuntelikin Tasavallan Presidenttiä". Yhteyttä ei varmaan ole siinä mitassa missä äiti halusi esittää asian. Tämä lintujen paluu mainitaan jo Jokea silmiin-kappaleessa soololevylläni. Tuosta kappaleesta lähti Suljetun kehittäminen. 95-96 talvella mie kuulin jutun, Australiassa oli jotkut kaivoskaupunkisurmat, nuoria tyttöjä oli joku tyyppi surmannut ja ne kaikki surmatut löytyivät jostain tuhansien mailien päästä samasta metästä. Sitten poliisi tutki ruumiiden sijaintipaikkoja että muodostavatko ne ilmakuvassa jonkin kuvion. Että onko sellainen pakkomielteinen surmaaja kysymyksessä. Sekin oli yksi lähtökohta Suljetulle, sellainen eteenpäinliikauttaja. Sanoituksessa mainitaan tuo "puolukanpoimintareittini kuvio ilmakuvassa", tyypillinen vainoharhaisuusjuttu. Kuten että radiossa puhuteltaisiin juuri minua tai että ajatuksia varastetaan päästäni. Jokea silmiin-kappaleesta oli helppo jatkaa kappaleella Joen silmille ja seuraava oli heti Suvannossa Ylpeä Ilme (SYI) joka oli tekeillä alkuvuodesta kevääseen -97.
Tommi selvittää kappaleiden yhteyksiä: - SYI:n lisäksi on kolme biisiä jotka eniten liittyvät toisiinsa: Kasvatus, Tungos on lavaste ja Joen silmille. Ja tietenkin kahden biisin setä-tarina. Singlebiisi Yhteistä väliseinä liittyy myös Suljetun teemaan: "Sille teippiä persesilmään joka menneet unohtaa" vai miten se nyt menee... Ja Joutomaa kanssa. Joka biisissä on
luonto- ja miljöökuvausta sen verran kuin tuntuu soveliaalta. Kiilakivessä luontokuvausta on enemmän sen takia että tuntui kivalta valita mukaan arkistossa olevia lyhyitä luontokuvia kuten kukan joka liikahtaa kimalaisen painosta. Minä pidän Kiilakiveä aivan lopullisena luontobiisinä että sen jälkeen ei Suomessa tarvitse kirjoittaa luontobiisejä, piste. Kiilakiven työnimi oli Kartano koska sävellys vaikutti niin uljaalta silloin, kartanoprogea, oikein luksusprogea vaikka kappaleessa kuullaankin vain kitaraa. Ei pöyhkeää progea kuten Yes on. Kiilakivestähän saisi hyvän musiikkivideon, siihen voisi ottaa luontofilmeistä hyviä pätkiä ja yliajettuja eläimiä jotka muistuttaa marjapussia! Luonto on ehkä meidän.
- Tavastian keikka oli aika harras tilaisuus, varsinkin akustisen Kiilakiven aikana. Mulla on ollut nyt tapana ottaa korvatulpat pois Kiilakiven ajaksi mutta Tavastialla unohdin ne päähän. Kyllä silti kuului hyvin se yleisön laulu. Kiertueen keikoista tuo oli melko hyvä, Tommi tuumii.
Basisti Aake Otsala laulaa Suljetulla kaksi omaa kappalettaan jotka liittyvät tietysti teemaan, vaikka sanoitusten tyyli on kokolailla eri maailmasta. Aaken sanoitukset ovat haikeaa ja katkeransuloista maalailua. - Joo, kappaleista Joutomaa kytkeytyy levyyn enemmän kuin Portaat. Joutomaan tekstin viimeisessä editoinnissa olin enemmän mukana.
- Aloitusbiisi Kasvatus soitettiin vasta tällä kiertueella ensi kertaa livenä. Olen Pahoillani soitettiin -95 Ruisrockissa. Sitä en itse muistanut mutta joku sen kertoi. Esitettiin se silloin ennen levyttämistä, Tommi muistelee.
Kahden perheen tarina?
- Tässähän voidaan ajatella että on kaksi perhettä, kaupungissa asuva perhe ja maaseudulla asuva perhe. Kaupungissa asuvan perheen asioista kertoo Esinekeräilyn hitaus, Kupit ja Täällä on joku. Eli se on parisuhdekuvaus joka täydentää maaseutumiljöön kuvausta. Sitten on sukulaisuussuhteita, setä ja sedän perään haikailu. - Jaa? Kaksi perhettä? Toimittaja on luullut että nämä kappaleet kertovat ajasta jolloin perheen äiti oli vielä hengissä ja perhe asui lähiössä. - Jos me lähetään tälle linjalle, niin sitten on mahdollista että tämän pojan nimi on Jake, sanoo Tommi nauraen. - "Onko tuon vauvan nimi mahdollisesti Jake?" Mutta kato, mie en ole itekkään halunnut päättää näitä asioita. Niissä on niin paljon vaihtoehtoja että sillä ei ole edes merkitystä lopputuloksessa onko kysymyksessä sama perhe. Se voi olla pettymyskin tietää mitä kuka milläkin tarkoittaa. Selitys on aina niin arkinen että se voi vain pilata omia syntyneitä mielleyhtymiä. Oma täydennys on yksi asia jonka takia jostain teoksesta tykkää. Tässä tekijä ehdottaa että perheitä onkin kaksi. Se ei ole ehdoton asia että perheitä on kaksi. Kysymys on siitä että mä oon ollu vaan paikalla kun nää biisit on syntynyt mutta en ole välttämättä viisaampi kuin kuulija. Äidin kuolemakin jää selvittämättä. Sitä vaan selitellään muttei selvitetä, Tommi tuumii.
Monissa kappaleissa mainitaan myötätuntoa aiheuttavat liukuestesukat: - Se oli semmoinen juttu että mun serkku oli käymässä, ei se ollut kouluikäinenkään vielä, mutta mie kielsin sitä leikkimästä ja se esitti pettynyttä ja meni sängynlaitaa vasten, käpertyi, ja minua kävi säälittämään kun sillä oli liukuesteet sukissa, se oli jotenkin lohduton homma että minä kiellän ja sen vanhemmat oikeasti välittää siitä ja ne on pukeneet sen ja sitten suojaton selkä, jonka selkärangan helminauha erottuu kun se kyyristelee siinä. Ehkä mä sitten annoin sen tuhota jotain mun kamaa.
Suljettu-levyn kansissa on rikosrekisterikuvat: - Joo, yleensähän promokuvia ottaa tunnetut ammattikuvaajat mutta me mentiin rautatieaseman passikuva-automaattiin. Me saatiin ohjelmamyyjältä 125mk näiden kuvien ottamiseen. Me ei haluttu ketään kuuluisaa valokuvaajaa, kuvat olisi kuitenkin olleet meidän mielestä rumia. Nyt jätkät on just niin ääliön
näköisiä kuin ihmiset passikuvissa on. Ei edes yritetä näyttää paremmilta kuin ollaan. Yleensä popmusiikissa tarjotaan unelmia, me ei tarjota unelmia vaan puhutaan omasta mielestä tärkeistä ja todellisista asioista. Se ehkä vähentää kuulijoiden määrää. Sama kansivihon kanssa, monet nykyään tekee vihkoja missä on paljon tietokonegrafiikkaa, sävyt muuttuu ja kaikkea hienoa. Minä sain 40 markan apurahan kirjoituskoneen värinauhan ostamiseen että sain kirjoitettua biisien sanat sisäkansiin, naureskelee Liimatta.
Suvannossa Ylpeä Ilme
- Suvannossa Ylpeä Ilme on kestänyt aina sen 21 minuuttia, alusta asti oli selvää että siitä tulee pitkä teos. SYI:n osa III on sellainen rokkibiisi koska mua ärsyttää kun pitkissä ns. progeteoksissa esiintyy aina muita tyylejä paitsi rockia, rockia hyljeksitään tyylilajina. Kaiken pitäisi sitten olla niin grand´ia, klassiseen musiikkiin ja muuhun saa viitata mutta ei rokkiin. Pitäähän teoksessa olla suoraa rokkia välillä, raikasta vettä. Suosikkini on kuitenkin SYI osa V. Vitososassa huomataan että isä on vainoamisesta aika lopussa. "Kylmän kaataminen rikkoo kuuman astian". Kolmionmuotoinen joutomaa, millainen usein jää kahden joen yhtymäkohtaan ja välissä on sellainen kapeampi oikonen, on viimeinen paikka mihin se jaksaa vaeltaa, se jää omien muistojen ja kuvitelmien valtaan. Se näkee että valkea vene lähestyy noutamaan. Naistahan joskus kutsutaan heikommaksi astiaksi ja nyt tämä mies joka on poikaansa syyttänyt naismaisuudesta, on
niin loppuun ajettu että on itse se heikko astia. Poika on voittaja siinä mielessä että se ei ole enää mittakumppanina olemassa siinä, hän on jo menehtynyt. Isä havaitsee joutomaalla että häntä ollaan tulossa veneellä noutamaan. Poika on löytynyt lossinvaijerista. Pojan hukkuminen, hukuttaminen tai hukuttautuminen, siihen oli yhtenä herätteenä Kate Bushin Ninth Wave. Voi sanoa että kaikki meidän biisimme kertovat yksilön suhtautumisesta itseensä, ympäristöön ja omiin mahdollisuuksiinsa.
Settilista
Biisijärjestys oli tietoisesti vähän erilainen kuin Suljettu-levyllä, ajateltiin että se on myös yleisölle mielenkiintoisempaa sillä lailla. Suvannossa Ylpeä Ilme lasketaan tietysti yhdeksi biisiksi mutta ei muiden biisien järjestys ole mitenkään ehdoton. Tarina kuitenkin etenee pätkissä, jopa niin, että biisin sisällä tapahtuu aikasiirtymiä. Kyllähän mie voisin kirjoittaa yhtenäisen kertomuksen käyttäen näitä kaikkia käänteitä, mutta se olis sitten eri asia. Jos olisin halunnut, olisin sen tehnytkin eikä mitään Suljettu-levyä olisi olemassa. On myös se millaisia siirtymiä halutaan keikalla rakentaa, nythän oli kiertueen läpi sama biisijärjestys. Kerrankin ei tarvinnut tuntia ennen keikkaa miettiä että mitäs me tänään soitetaan? Se on muuten kunnia-asia että joka ilta on setti ainakin vähän erilainen, vaikka muutaman kerran on ollut peräkkäisinä iltoina samakin, Tommi myöntää.
- En minä sanoituksia muista kovin hyvin muistelemalla, Tommi kertoo kun tapailemme SYI:n lopun sanoja. - Jos pojat soittavat taustalla niin sitten muistan. Mutta mulla oli tosi huono muisti sanojen suhteen monta vuotta enkä tykännyt tehdä keikkoja ollenkaan kuin vasta -95 kun tuli Muovi antaa periksi. Että "ei kai meidän tarvitse tehdä yhtään keikkoja tähän levyn takia? Pysytään vain Rovaniemellä." Silloin aina vitutti kun unohti biisien sanat keikoilla, ei pystynyt sitten
nauttimaan keikkatilanteesta. Nykyään mie oon vaan innoissani jos satun unohtamaan koska sitten pitää keksiä nopeasti jotain. Ja keväällä soitettiin Ylläksellä kahtena iltana joku sataminuuttinen keikka ja me alettiin soittaa Kaikkein kaunein Joo Komia-biisiä mutta siitä tulikin kymmenminuuttinen jamibiisi. Keksin siinä monta säkeistöä jotka tapahtuivat siinä tilanteessa. Onneksi se on tallessa nauhalla, Tommi kertoo. Taitaa vaan jäädäkin sinne arkistojen kätköihin, kuten nauhoitetut Suljetun kiertueen keikat, veikkaa toimittaja
Kipsipää
Tavastialla lavalla rekvisiittana ollut kipsipää oli tarinan äidin rintakuva, Äitee. - Se löytyi kirpputorilta, niiltähän löytyy aina
kaikenlaista. Pari vuotta sitten kävin paljon kirppareilla, etsin vanhoja Hymy-lehtiä kun minulla on tämä Veikko Ennala-harrastus ollut monta vuotta, Tommi kertoo.
Joo, tosiaan, palaa Palasokerinpariin viikon sisällä julkaistavan haastattelun toisen osan merkeissä. Tuossa toisessa osassa onkin sitten puhetta uudesta levystä, konserttiäänityksistä ja vähän muutakin ;)
- Keväästä lähtien me ollaan suunniteltu tätä systeemiä ja kartoitettu missä kaupungeissa se kannattaa tehdä. Kymmenisen paikkaa löytyi. Kuopiossa, Joensuussa ja Lahdessa oltais mielellään oltu mutta sieltä ei löydy sopivia paikkoja. Siellä voi tietenkin olla joku kaupunginteatteri mutta sitten ne paikat pitäisi vuokrata ja se kävisi raskaaksi taloudelle, kertoo Absoluuttinen Nollapiste-yhtyeen laulaja ja lauluntekijä Tommi Liimatta, jota Palasokeri pääsi haastattelemaan viikkoa kiertueen päättymisen jälkeen. Mukana on otteita myös syyskuisesta haastattelusta joka on ollut luettavissa Absoluuttisen Nollapisteen kotisivuilla. Syyskuussa puhuttiin Suljetun tarinasta, tuoreessa haastattelussa taas kierretystä kiertueesta ja Nollapisteen jatkosta. http://www.karppanen.com/an/bandi/aukeaako_suljettu.html
Sukukronikka
Mistä Suljettu sitten kertoo ja miten se on syntynyt? Eeppinen sukukronikka kertoo pohjoisessa elävän perheen tai perheiden tarinan, järkyttävän kertomuksen isän ja pojan suhteesta, odotuksista ja pettymyksistä. Isällä on selvästi rajoittuneet ja rajatut käsitykset siitä mitä kuuluu pojan ja mitä tytön tehtäviin, tämä luo tietyn tunnelman koko levylle. Vaikka Suljetun alku on melko hilpeä, levy kokonaisuutena on suorastaan ahdistava kun jo alussa alkaa ajatella sitä mihin kaikki johtaa levyn lopussa.
- Sukulaiseni, jolla on ollut mielenterveysongelmia, oli ollut hoidossa ja palannut sieltä kotiinsa, erääseen itäsuomalaiseen kylään josta äitinikin on kotoisin, koska oli halunnut nähdä kun linnut palaavat kotiin. Äitini teoria oli että tämä tuli hulluksi kuunneltuaan Tasavallan Presidenttiä. "Se nyt kuuntelikin Tasavallan Presidenttiä". Yhteyttä ei varmaan ole siinä mitassa missä äiti halusi esittää asian. Tämä lintujen paluu mainitaan jo Jokea silmiin-kappaleessa soololevylläni. Tuosta kappaleesta lähti Suljetun kehittäminen. 95-96 talvella mie kuulin jutun, Australiassa oli jotkut kaivoskaupunkisurmat, nuoria tyttöjä oli joku tyyppi surmannut ja ne kaikki surmatut löytyivät jostain tuhansien mailien päästä samasta metästä. Sitten poliisi tutki ruumiiden sijaintipaikkoja että muodostavatko ne ilmakuvassa jonkin kuvion. Että onko sellainen pakkomielteinen surmaaja kysymyksessä. Sekin oli yksi lähtökohta Suljetulle, sellainen eteenpäinliikauttaja. Sanoituksessa mainitaan tuo "puolukanpoimintareittini kuvio ilmakuvassa", tyypillinen vainoharhaisuusjuttu. Kuten että radiossa puhuteltaisiin juuri minua tai että ajatuksia varastetaan päästäni. Jokea silmiin-kappaleesta oli helppo jatkaa kappaleella Joen silmille ja seuraava oli heti Suvannossa Ylpeä Ilme (SYI) joka oli tekeillä alkuvuodesta kevääseen -97.
Tommi selvittää kappaleiden yhteyksiä: - SYI:n lisäksi on kolme biisiä jotka eniten liittyvät toisiinsa: Kasvatus, Tungos on lavaste ja Joen silmille. Ja tietenkin kahden biisin setä-tarina. Singlebiisi Yhteistä väliseinä liittyy myös Suljetun teemaan: "Sille teippiä persesilmään joka menneet unohtaa" vai miten se nyt menee... Ja Joutomaa kanssa. Joka biisissä on
luonto- ja miljöökuvausta sen verran kuin tuntuu soveliaalta. Kiilakivessä luontokuvausta on enemmän sen takia että tuntui kivalta valita mukaan arkistossa olevia lyhyitä luontokuvia kuten kukan joka liikahtaa kimalaisen painosta. Minä pidän Kiilakiveä aivan lopullisena luontobiisinä että sen jälkeen ei Suomessa tarvitse kirjoittaa luontobiisejä, piste. Kiilakiven työnimi oli Kartano koska sävellys vaikutti niin uljaalta silloin, kartanoprogea, oikein luksusprogea vaikka kappaleessa kuullaankin vain kitaraa. Ei pöyhkeää progea kuten Yes on. Kiilakivestähän saisi hyvän musiikkivideon, siihen voisi ottaa luontofilmeistä hyviä pätkiä ja yliajettuja eläimiä jotka muistuttaa marjapussia! Luonto on ehkä meidän.
- Tavastian keikka oli aika harras tilaisuus, varsinkin akustisen Kiilakiven aikana. Mulla on ollut nyt tapana ottaa korvatulpat pois Kiilakiven ajaksi mutta Tavastialla unohdin ne päähän. Kyllä silti kuului hyvin se yleisön laulu. Kiertueen keikoista tuo oli melko hyvä, Tommi tuumii.
Basisti Aake Otsala laulaa Suljetulla kaksi omaa kappalettaan jotka liittyvät tietysti teemaan, vaikka sanoitusten tyyli on kokolailla eri maailmasta. Aaken sanoitukset ovat haikeaa ja katkeransuloista maalailua. - Joo, kappaleista Joutomaa kytkeytyy levyyn enemmän kuin Portaat. Joutomaan tekstin viimeisessä editoinnissa olin enemmän mukana.
- Aloitusbiisi Kasvatus soitettiin vasta tällä kiertueella ensi kertaa livenä. Olen Pahoillani soitettiin -95 Ruisrockissa. Sitä en itse muistanut mutta joku sen kertoi. Esitettiin se silloin ennen levyttämistä, Tommi muistelee.
Kahden perheen tarina?
- Tässähän voidaan ajatella että on kaksi perhettä, kaupungissa asuva perhe ja maaseudulla asuva perhe. Kaupungissa asuvan perheen asioista kertoo Esinekeräilyn hitaus, Kupit ja Täällä on joku. Eli se on parisuhdekuvaus joka täydentää maaseutumiljöön kuvausta. Sitten on sukulaisuussuhteita, setä ja sedän perään haikailu. - Jaa? Kaksi perhettä? Toimittaja on luullut että nämä kappaleet kertovat ajasta jolloin perheen äiti oli vielä hengissä ja perhe asui lähiössä. - Jos me lähetään tälle linjalle, niin sitten on mahdollista että tämän pojan nimi on Jake, sanoo Tommi nauraen. - "Onko tuon vauvan nimi mahdollisesti Jake?" Mutta kato, mie en ole itekkään halunnut päättää näitä asioita. Niissä on niin paljon vaihtoehtoja että sillä ei ole edes merkitystä lopputuloksessa onko kysymyksessä sama perhe. Se voi olla pettymyskin tietää mitä kuka milläkin tarkoittaa. Selitys on aina niin arkinen että se voi vain pilata omia syntyneitä mielleyhtymiä. Oma täydennys on yksi asia jonka takia jostain teoksesta tykkää. Tässä tekijä ehdottaa että perheitä onkin kaksi. Se ei ole ehdoton asia että perheitä on kaksi. Kysymys on siitä että mä oon ollu vaan paikalla kun nää biisit on syntynyt mutta en ole välttämättä viisaampi kuin kuulija. Äidin kuolemakin jää selvittämättä. Sitä vaan selitellään muttei selvitetä, Tommi tuumii.
Monissa kappaleissa mainitaan myötätuntoa aiheuttavat liukuestesukat: - Se oli semmoinen juttu että mun serkku oli käymässä, ei se ollut kouluikäinenkään vielä, mutta mie kielsin sitä leikkimästä ja se esitti pettynyttä ja meni sängynlaitaa vasten, käpertyi, ja minua kävi säälittämään kun sillä oli liukuesteet sukissa, se oli jotenkin lohduton homma että minä kiellän ja sen vanhemmat oikeasti välittää siitä ja ne on pukeneet sen ja sitten suojaton selkä, jonka selkärangan helminauha erottuu kun se kyyristelee siinä. Ehkä mä sitten annoin sen tuhota jotain mun kamaa.
Suljettu-levyn kansissa on rikosrekisterikuvat: - Joo, yleensähän promokuvia ottaa tunnetut ammattikuvaajat mutta me mentiin rautatieaseman passikuva-automaattiin. Me saatiin ohjelmamyyjältä 125mk näiden kuvien ottamiseen. Me ei haluttu ketään kuuluisaa valokuvaajaa, kuvat olisi kuitenkin olleet meidän mielestä rumia. Nyt jätkät on just niin ääliön
näköisiä kuin ihmiset passikuvissa on. Ei edes yritetä näyttää paremmilta kuin ollaan. Yleensä popmusiikissa tarjotaan unelmia, me ei tarjota unelmia vaan puhutaan omasta mielestä tärkeistä ja todellisista asioista. Se ehkä vähentää kuulijoiden määrää. Sama kansivihon kanssa, monet nykyään tekee vihkoja missä on paljon tietokonegrafiikkaa, sävyt muuttuu ja kaikkea hienoa. Minä sain 40 markan apurahan kirjoituskoneen värinauhan ostamiseen että sain kirjoitettua biisien sanat sisäkansiin, naureskelee Liimatta.
Suvannossa Ylpeä Ilme
- Suvannossa Ylpeä Ilme on kestänyt aina sen 21 minuuttia, alusta asti oli selvää että siitä tulee pitkä teos. SYI:n osa III on sellainen rokkibiisi koska mua ärsyttää kun pitkissä ns. progeteoksissa esiintyy aina muita tyylejä paitsi rockia, rockia hyljeksitään tyylilajina. Kaiken pitäisi sitten olla niin grand´ia, klassiseen musiikkiin ja muuhun saa viitata mutta ei rokkiin. Pitäähän teoksessa olla suoraa rokkia välillä, raikasta vettä. Suosikkini on kuitenkin SYI osa V. Vitososassa huomataan että isä on vainoamisesta aika lopussa. "Kylmän kaataminen rikkoo kuuman astian". Kolmionmuotoinen joutomaa, millainen usein jää kahden joen yhtymäkohtaan ja välissä on sellainen kapeampi oikonen, on viimeinen paikka mihin se jaksaa vaeltaa, se jää omien muistojen ja kuvitelmien valtaan. Se näkee että valkea vene lähestyy noutamaan. Naistahan joskus kutsutaan heikommaksi astiaksi ja nyt tämä mies joka on poikaansa syyttänyt naismaisuudesta, on
niin loppuun ajettu että on itse se heikko astia. Poika on voittaja siinä mielessä että se ei ole enää mittakumppanina olemassa siinä, hän on jo menehtynyt. Isä havaitsee joutomaalla että häntä ollaan tulossa veneellä noutamaan. Poika on löytynyt lossinvaijerista. Pojan hukkuminen, hukuttaminen tai hukuttautuminen, siihen oli yhtenä herätteenä Kate Bushin Ninth Wave. Voi sanoa että kaikki meidän biisimme kertovat yksilön suhtautumisesta itseensä, ympäristöön ja omiin mahdollisuuksiinsa.
Settilista
Biisijärjestys oli tietoisesti vähän erilainen kuin Suljettu-levyllä, ajateltiin että se on myös yleisölle mielenkiintoisempaa sillä lailla. Suvannossa Ylpeä Ilme lasketaan tietysti yhdeksi biisiksi mutta ei muiden biisien järjestys ole mitenkään ehdoton. Tarina kuitenkin etenee pätkissä, jopa niin, että biisin sisällä tapahtuu aikasiirtymiä. Kyllähän mie voisin kirjoittaa yhtenäisen kertomuksen käyttäen näitä kaikkia käänteitä, mutta se olis sitten eri asia. Jos olisin halunnut, olisin sen tehnytkin eikä mitään Suljettu-levyä olisi olemassa. On myös se millaisia siirtymiä halutaan keikalla rakentaa, nythän oli kiertueen läpi sama biisijärjestys. Kerrankin ei tarvinnut tuntia ennen keikkaa miettiä että mitäs me tänään soitetaan? Se on muuten kunnia-asia että joka ilta on setti ainakin vähän erilainen, vaikka muutaman kerran on ollut peräkkäisinä iltoina samakin, Tommi myöntää.
- En minä sanoituksia muista kovin hyvin muistelemalla, Tommi kertoo kun tapailemme SYI:n lopun sanoja. - Jos pojat soittavat taustalla niin sitten muistan. Mutta mulla oli tosi huono muisti sanojen suhteen monta vuotta enkä tykännyt tehdä keikkoja ollenkaan kuin vasta -95 kun tuli Muovi antaa periksi. Että "ei kai meidän tarvitse tehdä yhtään keikkoja tähän levyn takia? Pysytään vain Rovaniemellä." Silloin aina vitutti kun unohti biisien sanat keikoilla, ei pystynyt sitten
nauttimaan keikkatilanteesta. Nykyään mie oon vaan innoissani jos satun unohtamaan koska sitten pitää keksiä nopeasti jotain. Ja keväällä soitettiin Ylläksellä kahtena iltana joku sataminuuttinen keikka ja me alettiin soittaa Kaikkein kaunein Joo Komia-biisiä mutta siitä tulikin kymmenminuuttinen jamibiisi. Keksin siinä monta säkeistöä jotka tapahtuivat siinä tilanteessa. Onneksi se on tallessa nauhalla, Tommi kertoo. Taitaa vaan jäädäkin sinne arkistojen kätköihin, kuten nauhoitetut Suljetun kiertueen keikat, veikkaa toimittaja
Kipsipää
Tavastialla lavalla rekvisiittana ollut kipsipää oli tarinan äidin rintakuva, Äitee. - Se löytyi kirpputorilta, niiltähän löytyy aina
kaikenlaista. Pari vuotta sitten kävin paljon kirppareilla, etsin vanhoja Hymy-lehtiä kun minulla on tämä Veikko Ennala-harrastus ollut monta vuotta, Tommi kertoo.
Joo, tosiaan, palaa Palasokerinpariin viikon sisällä julkaistavan haastattelun toisen osan merkeissä. Tuossa toisessa osassa onkin sitten puhetta uudesta levystä, konserttiäänityksistä ja vähän muutakin ;)
+/- saldo : 0 | Tweet