BMW 520i (E28) -82 Väliraportti
Baijerilainen kirjoitti noin 22 vuotta sitten (4 kommenttia)
Yli puoli vuotta on vierähtänyt edellisestä väliraportista (Palasokerin vanhoissa artikkeleissa on vääriä päivämääriä, oikea päiväys n. 16.6.2001) ja BMW 520i (E28) -82 on toiminut hyvin. Pieniä huomioita tietysti autosta on. Jos et ole lukenut aiempaa raporttia, lukaise se ensin klikkaamalla tästä.
Tosiaan, huolettomat kilometrit ovat alkaneet ja kyllähän tässä onkin taas muutama tuhat ajeltu. Se, että akku kieltäytyi ottamasta latausta ja korvattiin uudella johtuikin siitä, että akkulaturi oli mennyt rikki jostain syystä. Talven kovimmilla pakkasilla vuoden vaihteessa auto ei käynnistynyt ja silloin rikoin kannettavan laturin. Virheellinen diagnoosi johti siihen että ostin uuden akun ja hitsi vieköön luovutin vanhan akkuliikkeeseen. Se olisi ollut ehjä. Ja kun vuoden vanhat mineraaliöljyt vaihdettiin uusiin synteettisiin, auto alkoi käynnistyä pakkasellakin kuin palmun alta.
Talvirenkaissa on vähän epätasapainoa, ilmeisesti siksi että nastoja on lähtenyt. Tämä tuntuu satasen nopeudessa pienenä värinänä. Mutta eivät ne renkaatkaan niin hyvät enää ole, ensi syksynä pitää jo varmaan ostaa uudet. Kesärenkaat ovat ihan hyvät ja alumiinivanteilla, talvirenkaat ovat peltivanteilla mutta sentään oikeilla Bemarin kapseleilla. Mutta paremmalta se näyttää alumiinien kanssa.
Edellisessä katsastuksessa katsastusmies totesi että rattilukko loksahtaa lukkoon vaikka avain on vielä paikallaan. Ei kuitenkaan virta päällä sentään. Kuulostaa aivan katsastusmiehen saivartelulta. Mutta tuon vaivan pitkittynyt korjaamatta jättäminen voi johtaa siihen että ennen pitkää rattilukko voi mennä päälle ajon aikana ja ohjattavuus tietysti hieman kärsii. Siksi on parasta noudattaa korjauskehotusta.
Eihän tuollaisia osia oikein saa muualta kuin merkkiliikkeestä ja ajattelin teettää myös työn siellä. Ensimmäisellä korjauskerralla, kun ohjauspylvästä oli purettu toista tuntia, kävi ilmi että ”juuri tässä vuosimallissa on eri systeemi kuin muissa, paljon vaikeampi ja pitää tilata lisää osia”. Että viikon päästä uusi yritys. Toisella kerralla homma jo onnistui mutta ei kovin nopeasti. Korjaamon setä armahti, seitsemästä työtunnista veloitettiin vain kolme. Osat olivat kyllä aika kalliit, yhteensä jotain 700 mk. Osia meni varsinainen lukkosylinteri, rattilukkosylinteri ja erikoisruuveja. Töineen korjaus maksoi noin 1500 mk. Ja nyt on sitten kaksi saman näköistä avainta joista toinen sopii oviin ja toinen virtalukkoon. Mutta virtalukko on nyt miellyttävän jämäkkä ja toimii oikein.
Jarruja on syksyllä pitänyt kerran sorkkia kun loppukesän kuukauden ajamattomuus aiheutti oikeanpuolimmaisen etujarrusatulan männän jumittumisen ja etujarru alkoi laahata. Etukulma ylös ja satula irti. Sylinterissä oli vähän jotain ruostemaista karstaa joka esti männän liikkumisen, lähinnä siis palautumisen. Mäntä ja sylinteri puhdistettiin ja hieman vesihiomapaperilla pyyhkäistiin. Samalla tietysti vaihdettiin jarrukumit ja aikamoinen määrä jarrunestettä. Sitähän on vaihdeltu kytkimen pääsylinterin ja takajarrujen kunnostelun yhteydessä jo muutamaan otteeseen ennenkin. Ja jarrut tulivat kuntoon.
Vuoden vaihteessa oli katsastus (oikea aika olisi ollut Marraskuu, mutta kas kun sattui unohtumaan…) ja katsastusmies mieltyi heti kutoskoneen nättiin ja hiljaiseen käyntiin. Sitten sitä keskusteltiin kutoskoneisista Bemareista ja hups, katsastus oli ohi. Puhtain paperein. ”Joo, ei siinä murheita” oli kommentti. Eikä pitänytkään olla.
No, vähän kyllä jännitti että huomaako katsastusmies ne huonohkot talvirenkaat tai sen, että peruutusvalosta oli palanut lamppu. Ei huomannut. Nyt on siis taas vuosi aikaa huristella hyvillä mielin.
Jarrujen mittaus saattaa Teitä kiinnostaa muutamien raportoitujen jarruremonttien jälkeen: mitatut erot käyttö- ja seisontajarruissa vasemman ja oikean välillä olivat 5 – 6 % kun sallittu poikkeama on 30%. Aika hyvä. Ei puolla.
Pakokaasujen päästömittaus tehtiin vasta katsastusasemalla: CO-pitoisuus 1,43% (sallittu 4,50%), HC-pitoisuus 526 ppm (sallittu 1000 ppm), CO2-pitoisuus 12,70% ja O2-pitoisuus 1,60 % (sallittu jopa 5,00 %).
Kommentoida tietysti saa tähän artikkelin jatkoksi ja sitä suorastaan toivotaan.
Tosiaan, huolettomat kilometrit ovat alkaneet ja kyllähän tässä onkin taas muutama tuhat ajeltu. Se, että akku kieltäytyi ottamasta latausta ja korvattiin uudella johtuikin siitä, että akkulaturi oli mennyt rikki jostain syystä. Talven kovimmilla pakkasilla vuoden vaihteessa auto ei käynnistynyt ja silloin rikoin kannettavan laturin. Virheellinen diagnoosi johti siihen että ostin uuden akun ja hitsi vieköön luovutin vanhan akkuliikkeeseen. Se olisi ollut ehjä. Ja kun vuoden vanhat mineraaliöljyt vaihdettiin uusiin synteettisiin, auto alkoi käynnistyä pakkasellakin kuin palmun alta.
Talvirenkaissa on vähän epätasapainoa, ilmeisesti siksi että nastoja on lähtenyt. Tämä tuntuu satasen nopeudessa pienenä värinänä. Mutta eivät ne renkaatkaan niin hyvät enää ole, ensi syksynä pitää jo varmaan ostaa uudet. Kesärenkaat ovat ihan hyvät ja alumiinivanteilla, talvirenkaat ovat peltivanteilla mutta sentään oikeilla Bemarin kapseleilla. Mutta paremmalta se näyttää alumiinien kanssa.
Edellisessä katsastuksessa katsastusmies totesi että rattilukko loksahtaa lukkoon vaikka avain on vielä paikallaan. Ei kuitenkaan virta päällä sentään. Kuulostaa aivan katsastusmiehen saivartelulta. Mutta tuon vaivan pitkittynyt korjaamatta jättäminen voi johtaa siihen että ennen pitkää rattilukko voi mennä päälle ajon aikana ja ohjattavuus tietysti hieman kärsii. Siksi on parasta noudattaa korjauskehotusta.
Eihän tuollaisia osia oikein saa muualta kuin merkkiliikkeestä ja ajattelin teettää myös työn siellä. Ensimmäisellä korjauskerralla, kun ohjauspylvästä oli purettu toista tuntia, kävi ilmi että ”juuri tässä vuosimallissa on eri systeemi kuin muissa, paljon vaikeampi ja pitää tilata lisää osia”. Että viikon päästä uusi yritys. Toisella kerralla homma jo onnistui mutta ei kovin nopeasti. Korjaamon setä armahti, seitsemästä työtunnista veloitettiin vain kolme. Osat olivat kyllä aika kalliit, yhteensä jotain 700 mk. Osia meni varsinainen lukkosylinteri, rattilukkosylinteri ja erikoisruuveja. Töineen korjaus maksoi noin 1500 mk. Ja nyt on sitten kaksi saman näköistä avainta joista toinen sopii oviin ja toinen virtalukkoon. Mutta virtalukko on nyt miellyttävän jämäkkä ja toimii oikein.
Jarruja on syksyllä pitänyt kerran sorkkia kun loppukesän kuukauden ajamattomuus aiheutti oikeanpuolimmaisen etujarrusatulan männän jumittumisen ja etujarru alkoi laahata. Etukulma ylös ja satula irti. Sylinterissä oli vähän jotain ruostemaista karstaa joka esti männän liikkumisen, lähinnä siis palautumisen. Mäntä ja sylinteri puhdistettiin ja hieman vesihiomapaperilla pyyhkäistiin. Samalla tietysti vaihdettiin jarrukumit ja aikamoinen määrä jarrunestettä. Sitähän on vaihdeltu kytkimen pääsylinterin ja takajarrujen kunnostelun yhteydessä jo muutamaan otteeseen ennenkin. Ja jarrut tulivat kuntoon.
Vuoden vaihteessa oli katsastus (oikea aika olisi ollut Marraskuu, mutta kas kun sattui unohtumaan…) ja katsastusmies mieltyi heti kutoskoneen nättiin ja hiljaiseen käyntiin. Sitten sitä keskusteltiin kutoskoneisista Bemareista ja hups, katsastus oli ohi. Puhtain paperein. ”Joo, ei siinä murheita” oli kommentti. Eikä pitänytkään olla.
No, vähän kyllä jännitti että huomaako katsastusmies ne huonohkot talvirenkaat tai sen, että peruutusvalosta oli palanut lamppu. Ei huomannut. Nyt on siis taas vuosi aikaa huristella hyvillä mielin.
Jarrujen mittaus saattaa Teitä kiinnostaa muutamien raportoitujen jarruremonttien jälkeen: mitatut erot käyttö- ja seisontajarruissa vasemman ja oikean välillä olivat 5 – 6 % kun sallittu poikkeama on 30%. Aika hyvä. Ei puolla.
Pakokaasujen päästömittaus tehtiin vasta katsastusasemalla: CO-pitoisuus 1,43% (sallittu 4,50%), HC-pitoisuus 526 ppm (sallittu 1000 ppm), CO2-pitoisuus 12,70% ja O2-pitoisuus 1,60 % (sallittu jopa 5,00 %).
Kommentoida tietysti saa tähän artikkelin jatkoksi ja sitä suorastaan toivotaan.
+/- saldo : 0 | Tweet
Kovin olet halvalla päässyt bemarisi kanssa! Oletko muuten seurannut kulutuslukemia, olisi kiinnostava tietää.
No, autolla on ajettu sellaista paikallista ajoa vain, 10-20 kilometrin lenkkejä pääasiassa kerrallaan. Täyteen tankattuaan, tyhjille ajettuaan ja uudestaan tankattuaan voi aina laskea kulutuksen. Se on pyörinyt siinä kahdentoista litran tietämillä. Matka-ajossa se olisi tietysti paljon vähemmän. Kuvaavaa oli että vaunua vetäessä (matka-ajoa) kulutus oli alle 14 ltr/100km.
Terv.
Baijerilainen
Saispa aina autosta näin hyvät myyntitiedot. Yleensä sitä joutuu vaan arvailemaan eikä ole mitään tietoa siitä mitä autolle on edellinen omistaja tehny.
Minulla oli TÄSMÄLLEEN samanlainen Bemu joskus. Tosin grafiitinharmaa. Hieno auto todellakin, loistava ajettava. Ainoa ongelma oli että oli suht. helppo ruostumaan. Kyllästyin tuohon "rapeuteen" aikanaan ja vaihdoin Audiin. Siinä merkissä olenkin sitten pysynyt, mutta kyllä Bemarit aina sykähdyttävät.
Tämä E28 malli uhkui jotenkin vielä sitä "aitoa" Bemarihenkeä. Nykyiset ovat jotenkin vähän tylsiä, vai olisko vaan nostalgiaa...