Krapulapäivän syvällisiä mietteitä osa 1: "Kyynikko"
kite kirjoitti noin 22 vuotta sitten (2 kommenttia)
Omituinen sana tuo ”kyynikko”, eikö? Vai kävikö sille päässäni vain niin, kuten joskus saattaa käydä, kun maistelee jotain sanaa yltiöpäisesti mielessään? Siitä tulee vähän kuin liikaa jauhettu purukumi: se tavallaan menettää makunsa ja muotonsakin, eikä sitä enää ymmärrä samalla tavoin kuin ennen. Vaikka toisaalta, mitä ymmärtämistä mässätyssä purukumissa nyt sitten pitäisi ollakaan?
Oli miten oli, tuon sanan merkitys alkoi kummitella mielessäni niin paljon, että päätin selvittää tämän sanakummajaisen perimmäisen merkityksen. Ensiavun löysin heti omasta kirjahyllystäni. Tunnollisena opiskelijana omistan tietenkin sivistyssanakirjan, jossa kyynikon kohdalla lukikin näin: ”kyynikko on kyyninen ihminen”. Hmm. Sehän selittääkin kaiken.
Jostain kumman syystä en kuitenkaan ollut täysin tyytyväinen tähän hieman suppeaan, joskin omalla kierolla tavallaan hyvinkin auki revittyyn selitysmalliin. Päätinkin suunnistaa kirjastoon ja sukeltaa tuohon mahdollisuuksien uima-altaaseen, josta voi löytää ohjeita ja selitysmalleja mitä kummallisimpiin asioihin. Ja jos kerran Popedankin takavuosien ajankohtaista ilmiötä hyödyntäneestä hitistä ”Kersantti Karoliinasta” on tehty gradu, niin kai nyt "kyynikollekin” on joku oma teoksensa löydyttävä. Vaikka ei kai tuota todellisen kyynikon tarvitse uskoa, ihan jo pelkästään siitä yksinkertaisesta syystä, että hän on kyyninen. Mitä se nyt sitten ikinä tarkoittaakin.
Ennen salapoliisityön aloittamista päätin kuitenkin penkoa kirjaston levyhyllyt. Olen aina tavallaan uskonut kohtaloon – en mitenkään äärifatalistisesti mutta kuitenkin – ja nyt saatoin jälleen kerran todeta voivani jatkossakin luottaa kohtalon sormen johdatukseen. Siinä se nimittäin oli, aivan cd-hyllyn vieressä uutuuksien joukossa. Pieni punainen kirja, jonka kultaiset kirjaimet suorastaan häikäisivät silmiäni. ”Kyynikon kultainen kirja.” Nappasin äkkiä tuon aarteen käsiini, suoritin lainaustoiminnot kiilto silmissäni ja juoksin kotiin kirjaa kainalossani vaalien.
Kotona riistin ulkoiluvaatteet päältäni, istuin sohvalle ja vapisevin käsin ahmin koko teoksen alusta loppuun. Ah, miten tuota merkillistä pientä sanaa käytettiinkään kallisarvoisessa opuksessani! Ihana raukeuden tunne levisi jäseniini selvitettyäni kyynikon arvoituksen. ”Kyynikko on ihminen, joka kukkien tuoksua tuntiessaan alkaa etsiä ruumisarkkua katseellaan.” Ihastuin kirjan tarjoamiin selitysmalleihin ja mietelauseisiin niin paljon, että päätin itsekin ryhtyä kyynikoksi välittömästi. Tästä lähtien mottoni olkoon seuraava: ”Jos näet valoa tunnelin päässä, se on vastaantulevan junan etulyhty”.
Oli miten oli, tuon sanan merkitys alkoi kummitella mielessäni niin paljon, että päätin selvittää tämän sanakummajaisen perimmäisen merkityksen. Ensiavun löysin heti omasta kirjahyllystäni. Tunnollisena opiskelijana omistan tietenkin sivistyssanakirjan, jossa kyynikon kohdalla lukikin näin: ”kyynikko on kyyninen ihminen”. Hmm. Sehän selittääkin kaiken.
Jostain kumman syystä en kuitenkaan ollut täysin tyytyväinen tähän hieman suppeaan, joskin omalla kierolla tavallaan hyvinkin auki revittyyn selitysmalliin. Päätinkin suunnistaa kirjastoon ja sukeltaa tuohon mahdollisuuksien uima-altaaseen, josta voi löytää ohjeita ja selitysmalleja mitä kummallisimpiin asioihin. Ja jos kerran Popedankin takavuosien ajankohtaista ilmiötä hyödyntäneestä hitistä ”Kersantti Karoliinasta” on tehty gradu, niin kai nyt "kyynikollekin” on joku oma teoksensa löydyttävä. Vaikka ei kai tuota todellisen kyynikon tarvitse uskoa, ihan jo pelkästään siitä yksinkertaisesta syystä, että hän on kyyninen. Mitä se nyt sitten ikinä tarkoittaakin.
Ennen salapoliisityön aloittamista päätin kuitenkin penkoa kirjaston levyhyllyt. Olen aina tavallaan uskonut kohtaloon – en mitenkään äärifatalistisesti mutta kuitenkin – ja nyt saatoin jälleen kerran todeta voivani jatkossakin luottaa kohtalon sormen johdatukseen. Siinä se nimittäin oli, aivan cd-hyllyn vieressä uutuuksien joukossa. Pieni punainen kirja, jonka kultaiset kirjaimet suorastaan häikäisivät silmiäni. ”Kyynikon kultainen kirja.” Nappasin äkkiä tuon aarteen käsiini, suoritin lainaustoiminnot kiilto silmissäni ja juoksin kotiin kirjaa kainalossani vaalien.
Kotona riistin ulkoiluvaatteet päältäni, istuin sohvalle ja vapisevin käsin ahmin koko teoksen alusta loppuun. Ah, miten tuota merkillistä pientä sanaa käytettiinkään kallisarvoisessa opuksessani! Ihana raukeuden tunne levisi jäseniini selvitettyäni kyynikon arvoituksen. ”Kyynikko on ihminen, joka kukkien tuoksua tuntiessaan alkaa etsiä ruumisarkkua katseellaan.” Ihastuin kirjan tarjoamiin selitysmalleihin ja mietelauseisiin niin paljon, että päätin itsekin ryhtyä kyynikoksi välittömästi. Tästä lähtien mottoni olkoon seuraava: ”Jos näet valoa tunnelin päässä, se on vastaantulevan junan etulyhty”.
+/- saldo : 0 | Tweet
Yksi kaveri synkisteli kerran opettajallemme luokassa jotain ja opettaja kommentoi siihen että kylläpä sinä olet kyyninen ihminen. Kaveri siihen että "Tälläisessa maailmassa tulee kyyniseksi väkisin." Minusta se oli aika kyyninen vastaus.
olipa mielenkiintoinen selitys.. missä sitten tarvihet tuota sanaa "kyynikko" tai "kyyninen"? :)