King Crimson: deja VROOOM-DVD
Sunkka kirjoitti noin 23 vuotta sitten (1 kommenttia)
Mitä enemmän näen King Crimsonin konserttivideoita, sitä hämmästyneempi olen yhtyeestä. Progressiivisen rockin dinosaurus oli jopa vähällä tulla esiintymään jopa RuisRockiin 2000 mutta peruutti viime tingassa. 1995 kuvattu DVD antaa hyvän käsityksen King Crimsonin musiikista ja lavatyöskentelystä mutta antaa levylle tallennettujen artikkelien muodossa myös muuta tietoa historiasta ym.
King Crimson on yhtye joka yllättää jokaisella levyllään. Muut progressiivisiksi itseään kutsuvat bändit saisivat hävetä kutsuessaan itseään eteneväksi tai kokeilevaksi kun taas King Crimson tuo joka levyllään todella uutta ja tuoretta tavaraa esiin, esimerkkinä uusin studiolevy construcKtion of light. Uutta studiolevyä odotetaan ilmestyväksi piakkoin.
Äänilevyiltä ei kuitenkaan saa minkäänlaista kuvaa konserttitilanteesta: Adrian Belew heiluu kitaroineen etualalla ja Robert Fripp kyräilee varjossa taka-alalla. Kaikki mitä olet luullut koskettimiksi levyillä, onkin kitarasynteesiä. Ja kumpi soittaa ne herkulliset kitarasoolot ja erikoiset temput? Belew vai Fripp? Katso ja ylläty, moni veikkaus menee pieleen. Konsertteja nähtyään levyt eivät kuulosta enää samalta, mielessään näkee koko soittotapahtuman aivan eri tavalla kuin aiemmin. Ja mikä ärsyttävintä: sedät soittavat liian helpon näköisesti.
deja VROOOM on kuvattu King Crimsonin THRAK-levyn jälkeisellä kiertueella Japanissa, 5.-6. lokakuuta 1995, estradina Nakano Sun Plaza Tokiossa eli John Wetton ei tietenkään ole mukana. Kyseisen levyn ja kiertueen kokoonpanohan oli tuo tuplatrio jossa oli kitaristi Robert Frippin lisäksi laulaja/kitaristi Adrian Belew, rumpalit Bill Bruford ja Pat Mastelotto, bassokitara / Chapman stick / kontrabasso Tony Levin ja lisäksi Warr-kitaraa (stickin tapainen soitin) hipelöi Trey Gunn. Sovitukset on uudistettu vanhemmillekin biiseille ja musiikissa todella tapahtuu, kuuden soittajan voimin. Biiseistä vanhin on Red, pääasiassa setti koostuu Disciplinen ja THRAKin biiseistä. Eli varhais-Crimsonin diggareille vähän huono setti, 80- ja 90-luvun KC:n ystäville mannaa. Minusta hyvä setti ja hyvä keikka, hyvä meininki. Saman voi kokea ilman kuvaa tuoreella VROOOM VROOOM-konserttilevyllä, samoja biisejä, sama porukka (eri keikat).
Hyvä 5.1-ääni ja hyvä surround miksaus. Tukeva ja jämäkkä soundi, monipuolinen ja jännittävä äänimaailma, takakaiuttimista tulee paljon tavaraa. Takakaiuttimet kannattavat olla kohtuulliset, koska niin paljon oleellista ääntä tulee sitä kautta. Nyt on käytetty todellista surroundia eikä vain takaa yleisön pulinaa ja hallin takaseinän kaikua. Toisaalta basistien Levin ja Gunn stemmalaulut on miksattu paikoin aivan liian pintaan.
Kuvaus on elävää ja nopeatempoista mutta kuvaa on aikalailla pakattu ja sen huomaa. Lisäksi konsertti on kuvattu käyttäen kameratermein isoa aukkoa jolloin tulee jännä ilmiö: vaaleat ja valkoiset värit ikään kuin hehkuvat ja luovat sädekehän ympärilleen. Värit ovat ylikorostuneita ja varjot ovat vahvoja samasta syystä. Ihan ovela tehokeino mutta se sotkee paikoitellen kuvan aika suttuiseksi. Mutta kyllä on ollut kuvaajilla hankalaa: muusikoita on valaistu haastavasti myös takaapäin ja pääjehu Robert Fripp istuu lavan takakeskellä, rumpusettien välissä, pimeässä tai hämärässä, mieheen ei ole yhtään valonheitintä, Levinillä ja Gunnilla taas on hohtavan valkoiset paidat ja Belew on kokoajan valokeilassa ja tekee kaikenlaisia show-temppuja. Ihan hyvin on silti näistäkin lähtökohdista kuvauksessa onnistuttu, konsertissa on aivan oma tunnelmansa.
Extroja on aika paljon, joutaviakin. Esimerkiksi kelpaa Tonys Road Movies jossa on monen minuutin jakso jossa muusikot ajavat kilpaa autovideopeleillä jossain ostoskeskuksessa. 21st Century Schizoid Band on extra jossa katsoja voi valita rytmisektion, laulajan ja soolon soittajan eri KC-kokoonpanoista ja kuunnella 21st Century Schizoid Maniä yhä uudestaan erilaisin sekoituksin. Lisäksi levyllä on tekstimuodossa KC:n historiaa Frippin kertomana ja mm. kokoelma Frippin marinaa ja vastineita erilaisiin häntä koskeviin levyarvosteluihin. Kaikkia ominaisuuksia ja extroja voi hallita ylivoimaisesti huonoimmasta käyttöliittymästä mitä DVD-levyllä voi olla. Sekava ja hidas systeemi vie hermot.
Virallinen Live in Japan-konserttivideo on muuten sama konsertti mutta vähän lyhyempänä, tietysti huonommalla kuvalla ja varsinkin huonommalla äänellä ja ilman extroja. Minulla on tuosta videosta bootsattu videoCD, jossa kuvan laatu on DVD:hen verrattuna kuin jos vetäisi kontaktimuovin ruudun päälle.
Huomaa, että levy on NTSC-formaatissa joten TV:si on ymmärrettävä sitä. Useimmat TV:t onneksi nykyisin ymmärtävät. Levyllä on valittavana sekä Dolby Digital 5.1 ja DTS 5.1 digital surround-ääni. Levy on monialue levy, kaikki alueet, eli voit ostaa tämän levyn myös ulkomaanmatkalta, sama paketti ympäri maailman. Kotimaasta tätä levyä on kirotun hankala saada mutta Filmifriikistä sen löysin. Ja Etelä-Karjalaiset löytävät sen Lappeenrannan Levymusiikista.
Eli yhteenvetona: aikamoinen paketti sälää ja ropeloa plus loistava konsertti. Jos King Crimson kiinnostaa yhtään ja sinulla on DVD-soitin, älä epäröi hetkeäkään. Lupasin olla käyttämättä sanaa orgastinen vaikka se olisi sopinut tämän levyn yhteyteen hyvin.
King Crimson on yhtye joka yllättää jokaisella levyllään. Muut progressiivisiksi itseään kutsuvat bändit saisivat hävetä kutsuessaan itseään eteneväksi tai kokeilevaksi kun taas King Crimson tuo joka levyllään todella uutta ja tuoretta tavaraa esiin, esimerkkinä uusin studiolevy construcKtion of light. Uutta studiolevyä odotetaan ilmestyväksi piakkoin.
Äänilevyiltä ei kuitenkaan saa minkäänlaista kuvaa konserttitilanteesta: Adrian Belew heiluu kitaroineen etualalla ja Robert Fripp kyräilee varjossa taka-alalla. Kaikki mitä olet luullut koskettimiksi levyillä, onkin kitarasynteesiä. Ja kumpi soittaa ne herkulliset kitarasoolot ja erikoiset temput? Belew vai Fripp? Katso ja ylläty, moni veikkaus menee pieleen. Konsertteja nähtyään levyt eivät kuulosta enää samalta, mielessään näkee koko soittotapahtuman aivan eri tavalla kuin aiemmin. Ja mikä ärsyttävintä: sedät soittavat liian helpon näköisesti.
deja VROOOM on kuvattu King Crimsonin THRAK-levyn jälkeisellä kiertueella Japanissa, 5.-6. lokakuuta 1995, estradina Nakano Sun Plaza Tokiossa eli John Wetton ei tietenkään ole mukana. Kyseisen levyn ja kiertueen kokoonpanohan oli tuo tuplatrio jossa oli kitaristi Robert Frippin lisäksi laulaja/kitaristi Adrian Belew, rumpalit Bill Bruford ja Pat Mastelotto, bassokitara / Chapman stick / kontrabasso Tony Levin ja lisäksi Warr-kitaraa (stickin tapainen soitin) hipelöi Trey Gunn. Sovitukset on uudistettu vanhemmillekin biiseille ja musiikissa todella tapahtuu, kuuden soittajan voimin. Biiseistä vanhin on Red, pääasiassa setti koostuu Disciplinen ja THRAKin biiseistä. Eli varhais-Crimsonin diggareille vähän huono setti, 80- ja 90-luvun KC:n ystäville mannaa. Minusta hyvä setti ja hyvä keikka, hyvä meininki. Saman voi kokea ilman kuvaa tuoreella VROOOM VROOOM-konserttilevyllä, samoja biisejä, sama porukka (eri keikat).
Hyvä 5.1-ääni ja hyvä surround miksaus. Tukeva ja jämäkkä soundi, monipuolinen ja jännittävä äänimaailma, takakaiuttimista tulee paljon tavaraa. Takakaiuttimet kannattavat olla kohtuulliset, koska niin paljon oleellista ääntä tulee sitä kautta. Nyt on käytetty todellista surroundia eikä vain takaa yleisön pulinaa ja hallin takaseinän kaikua. Toisaalta basistien Levin ja Gunn stemmalaulut on miksattu paikoin aivan liian pintaan.
Kuvaus on elävää ja nopeatempoista mutta kuvaa on aikalailla pakattu ja sen huomaa. Lisäksi konsertti on kuvattu käyttäen kameratermein isoa aukkoa jolloin tulee jännä ilmiö: vaaleat ja valkoiset värit ikään kuin hehkuvat ja luovat sädekehän ympärilleen. Värit ovat ylikorostuneita ja varjot ovat vahvoja samasta syystä. Ihan ovela tehokeino mutta se sotkee paikoitellen kuvan aika suttuiseksi. Mutta kyllä on ollut kuvaajilla hankalaa: muusikoita on valaistu haastavasti myös takaapäin ja pääjehu Robert Fripp istuu lavan takakeskellä, rumpusettien välissä, pimeässä tai hämärässä, mieheen ei ole yhtään valonheitintä, Levinillä ja Gunnilla taas on hohtavan valkoiset paidat ja Belew on kokoajan valokeilassa ja tekee kaikenlaisia show-temppuja. Ihan hyvin on silti näistäkin lähtökohdista kuvauksessa onnistuttu, konsertissa on aivan oma tunnelmansa.
Extroja on aika paljon, joutaviakin. Esimerkiksi kelpaa Tonys Road Movies jossa on monen minuutin jakso jossa muusikot ajavat kilpaa autovideopeleillä jossain ostoskeskuksessa. 21st Century Schizoid Band on extra jossa katsoja voi valita rytmisektion, laulajan ja soolon soittajan eri KC-kokoonpanoista ja kuunnella 21st Century Schizoid Maniä yhä uudestaan erilaisin sekoituksin. Lisäksi levyllä on tekstimuodossa KC:n historiaa Frippin kertomana ja mm. kokoelma Frippin marinaa ja vastineita erilaisiin häntä koskeviin levyarvosteluihin. Kaikkia ominaisuuksia ja extroja voi hallita ylivoimaisesti huonoimmasta käyttöliittymästä mitä DVD-levyllä voi olla. Sekava ja hidas systeemi vie hermot.
Virallinen Live in Japan-konserttivideo on muuten sama konsertti mutta vähän lyhyempänä, tietysti huonommalla kuvalla ja varsinkin huonommalla äänellä ja ilman extroja. Minulla on tuosta videosta bootsattu videoCD, jossa kuvan laatu on DVD:hen verrattuna kuin jos vetäisi kontaktimuovin ruudun päälle.
Huomaa, että levy on NTSC-formaatissa joten TV:si on ymmärrettävä sitä. Useimmat TV:t onneksi nykyisin ymmärtävät. Levyllä on valittavana sekä Dolby Digital 5.1 ja DTS 5.1 digital surround-ääni. Levy on monialue levy, kaikki alueet, eli voit ostaa tämän levyn myös ulkomaanmatkalta, sama paketti ympäri maailman. Kotimaasta tätä levyä on kirotun hankala saada mutta Filmifriikistä sen löysin. Ja Etelä-Karjalaiset löytävät sen Lappeenrannan Levymusiikista.
Eli yhteenvetona: aikamoinen paketti sälää ja ropeloa plus loistava konsertti. Jos King Crimson kiinnostaa yhtään ja sinulla on DVD-soitin, älä epäröi hetkeäkään. Lupasin olla käyttämättä sanaa orgastinen vaikka se olisi sopinut tämän levyn yhteyteen hyvin.
+/- saldo : 0 | Tweet
Voi ei. Nyt kävi niin että kirjotinkin ulkomuistista väärin koskien tuota settilistaa, miltä levyiltä materiaalia on. The Talking drum ja Larks´ Tongues In Aspic: Part 2 ovat ikivanhoja biisejä, vielä vanhempia kuin Red.
Että sori vaan...
Mutta tässä nyt se levyn biisilista ettei tarvitse ihmetellä:
Circular Improv
VROOOM VROOOM
Frame By Frame
Dinosaur
One Time
Red
B´Boom
THRAK
Matte Kudasai
Three Of A Perfect Pair
VROOOM
Coda: Marine 475
Sex, Sleep, Eat, Drink, Dream
Elephant Talk
Indiscipline
Talking Drum
Larks´ Tongues In Aspic Part II
People
Walking On Air