Absoluuttinen Nollapiste - Nimi muutettu - Uusi pitkäsoitto
Sunkka kirjoitti noin 23 vuotta sitten (2 kommenttia)
Absoluuttisen Nollapisteen uusi levy Nimi muutettu on 10-vuotiaan bändin kuudes albumi. Levyllä on taas entistä hienompaa lyriikkaa ja tarttuvampaa musiikkia. Levy on heti valloittanut Absolle laajempaa hyväksyntää ja moni on ollut yllättänyt siitä, kuinka hyvä levy tämä uutuus todella onkaan.
Nimi muutettu-levyn progeisuus kumpuaa enemmän tunnelmista kuin esimerkiksi tahtilajikikkailusta. Musiikki on yllättävän popahtavaa ja helposti kuunneltavaa ja makeaa menoa ja taas uudella tasolla musiikillisesti. Edellinen levy Olos on jätetty taakse selvästi. Melodiat senkuin paranee ja sanotukset muuttuvat moniulotteisemmiksi. Levyllä on hienoja sointumaailmoja ja kuvioita. Toisaalta levyn soundi on huomattavasti lähempänä vanhempaa Suljettua kuin edellistä Olosta. Varsinkin kitarakuvioista tulee paikoin mieleen Piirpauke ja Wigwam. 70-luvun popahtava progehan on vieläkin ajoin radiossa, esim. Konevitsan Kirkonkellot ja muut radiosta tutut progehitit.
Uusia biisejä onkin entistä helpompi ajatella radioon ja entistä laajempien joukkojen suosikeiksi. Kappaleet ovat kasvaneet ja aikuistuneet, tulleet ehkä lähemmäs suuremman yleisön makua, muuttumatta silti popiksi tai tyhjänpäiväisyyksiksi. Kappaleet ovat säilyttäneet sen hyvän jutun ja ovat musiikillisessa mielessä entistä parempia. Olos oli vähän turhan kaupallisen oloinen ja yksinkertainen eikä se silti oikein radiosoittoa saanut, mutteivät siitä myöskään kaikki fanit oikein pitäneet. Uutuus on saanut heti hyvän vastaanoton fanien keskuudessa ja levyllä on myös selvää radiosoittopotentiaalia. Kappaleet ovat hienoja ja mielenkiintoisia ja hyvin sovitettuja ja soitettuja. Tällaisia sanotuksia radioon kaivattaisiinkin tyhjänpäiväisten lässytysten rinnalle.
Tällä kertaa on mukana myös piano ja poikkihuilu. Ne tuovat kappaleisiin uuden tunnelman. Toisaalta pitkäaikainen taustalaulaja ja perkussionisti Teemu Eskelinen on jättäytynyt pois.
Levy on täynnä hyviä kappaleita, esimerkiksi hilpeä vallankumouslaulu Eräät tulevat juosten jonka loppupuolen kertosäettä oikein odottaa festareilla kuultavaksi, kertosäe on kuin tehty laulatettavaksi yleisöllä ja maltan tuskin odottaa kun kuulen tuhannen ihmisen laulavat sitä!
Katkeransuloisesta ja koskettavasta Vihkikaava ja käytäntö -kappaleesta yllättävän moni keski-ikäinen mies voisi löytää itselleen jotain. Ja neuroottinen Irenen Kaktus, joka sinkkubiisinä julkaistiin vähän ennakkoon, tuntuu tunnelmaltaan jotenkin erilaiselta ja on sikäli ehkä kummallinen valinta sinkuksi. Alkupään biisit enemmän sitä radiosoittoa. Ensimmäinen kappale, Pyhä Nynny on loistava hienoine sointukulkuineen. Nauhaton basso jauhaa vahvalla choruksella taustalla ja kappaleessa on vahva 70-luvun meininki pianon ja poikkihuilun kera. Tämä on sitä mitä 70-luvun suomiproge oli parhaimmillaan, mahtipontisempaa ja hienompaa kuin ajan iskelmämusa. Ylivoimaisesti kummallisin biisi on levyn päättävä Helikopterin varjo.
Jos olet aiemman kokemuksesi valossa muodostanut jotenkin torjuvan käsityksen Absosta, kuuntele uusi levy ja varaudu muuttamaan mielipidettäsi. Toisaalta, meidän vanhempien fanien usko vain vahvistuu kun levyä kuuntelee.
Tällaista levyä Absoluuttiselta Nollapisteeltä juuri toivottiin. Moniko bändi nykyisin tekee levyjä, jotka rehellisesti täyttäisivät kovimmatkin odotukset?
Absoluuttinen Nollapiste kiertueella:
10.5. Porvoo / Bar Nevada
15.5. Turku / Säätämö
17.5. Imatra / Night Club Bulls
22.5. Helsinki / Tavastia
23.5. Kouvola / Rytmikatti
29.5. Rampere / Yo-talo
12.-14.7. Joensuu / Ilosaarirock
Lisätietoja osoitteesta http://www.karppanen.com/an/
Nimi muutettu-levyn progeisuus kumpuaa enemmän tunnelmista kuin esimerkiksi tahtilajikikkailusta. Musiikki on yllättävän popahtavaa ja helposti kuunneltavaa ja makeaa menoa ja taas uudella tasolla musiikillisesti. Edellinen levy Olos on jätetty taakse selvästi. Melodiat senkuin paranee ja sanotukset muuttuvat moniulotteisemmiksi. Levyllä on hienoja sointumaailmoja ja kuvioita. Toisaalta levyn soundi on huomattavasti lähempänä vanhempaa Suljettua kuin edellistä Olosta. Varsinkin kitarakuvioista tulee paikoin mieleen Piirpauke ja Wigwam. 70-luvun popahtava progehan on vieläkin ajoin radiossa, esim. Konevitsan Kirkonkellot ja muut radiosta tutut progehitit.
Uusia biisejä onkin entistä helpompi ajatella radioon ja entistä laajempien joukkojen suosikeiksi. Kappaleet ovat kasvaneet ja aikuistuneet, tulleet ehkä lähemmäs suuremman yleisön makua, muuttumatta silti popiksi tai tyhjänpäiväisyyksiksi. Kappaleet ovat säilyttäneet sen hyvän jutun ja ovat musiikillisessa mielessä entistä parempia. Olos oli vähän turhan kaupallisen oloinen ja yksinkertainen eikä se silti oikein radiosoittoa saanut, mutteivät siitä myöskään kaikki fanit oikein pitäneet. Uutuus on saanut heti hyvän vastaanoton fanien keskuudessa ja levyllä on myös selvää radiosoittopotentiaalia. Kappaleet ovat hienoja ja mielenkiintoisia ja hyvin sovitettuja ja soitettuja. Tällaisia sanotuksia radioon kaivattaisiinkin tyhjänpäiväisten lässytysten rinnalle.
Tällä kertaa on mukana myös piano ja poikkihuilu. Ne tuovat kappaleisiin uuden tunnelman. Toisaalta pitkäaikainen taustalaulaja ja perkussionisti Teemu Eskelinen on jättäytynyt pois.
Levy on täynnä hyviä kappaleita, esimerkiksi hilpeä vallankumouslaulu Eräät tulevat juosten jonka loppupuolen kertosäettä oikein odottaa festareilla kuultavaksi, kertosäe on kuin tehty laulatettavaksi yleisöllä ja maltan tuskin odottaa kun kuulen tuhannen ihmisen laulavat sitä!
Katkeransuloisesta ja koskettavasta Vihkikaava ja käytäntö -kappaleesta yllättävän moni keski-ikäinen mies voisi löytää itselleen jotain. Ja neuroottinen Irenen Kaktus, joka sinkkubiisinä julkaistiin vähän ennakkoon, tuntuu tunnelmaltaan jotenkin erilaiselta ja on sikäli ehkä kummallinen valinta sinkuksi. Alkupään biisit enemmän sitä radiosoittoa. Ensimmäinen kappale, Pyhä Nynny on loistava hienoine sointukulkuineen. Nauhaton basso jauhaa vahvalla choruksella taustalla ja kappaleessa on vahva 70-luvun meininki pianon ja poikkihuilun kera. Tämä on sitä mitä 70-luvun suomiproge oli parhaimmillaan, mahtipontisempaa ja hienompaa kuin ajan iskelmämusa. Ylivoimaisesti kummallisin biisi on levyn päättävä Helikopterin varjo.
Jos olet aiemman kokemuksesi valossa muodostanut jotenkin torjuvan käsityksen Absosta, kuuntele uusi levy ja varaudu muuttamaan mielipidettäsi. Toisaalta, meidän vanhempien fanien usko vain vahvistuu kun levyä kuuntelee.
Tällaista levyä Absoluuttiselta Nollapisteeltä juuri toivottiin. Moniko bändi nykyisin tekee levyjä, jotka rehellisesti täyttäisivät kovimmatkin odotukset?
Absoluuttinen Nollapiste kiertueella:
10.5. Porvoo / Bar Nevada
15.5. Turku / Säätämö
17.5. Imatra / Night Club Bulls
22.5. Helsinki / Tavastia
23.5. Kouvola / Rytmikatti
29.5. Rampere / Yo-talo
12.-14.7. Joensuu / Ilosaarirock
Lisätietoja osoitteesta http://www.karppanen.com/an/
+/- saldo : 0 | Tweet
Tällä Apulannan rumpalin Sipen soololevyllähän on biisi nimeltään "Tilatkaa tytöt taksi" jonka laulaa ja on Sipen kans sanottanu mr. Liimatta. Hieno biisi, erittäin Absomainen. Meinaavatkohan Absot esittää tuota livenä, sopisi varmasti hyvin mukaan ja Sipe tuskin lähtee soolokeikoille...?
On tuo kyllä hämmästyttävän hyvä levy. Enpä ole aikoihin kuullu levyä, jossa ei yhtäkään biisiä tarvitse skipata ylitse. Sanat, melodiat, tunnelmat, kaikki kohdallaan. Vau.