Pekka Pohjola Group Tavastialla 9.5.2002
Sunkka kirjoitti noin 22 vuotta sitten (1 kommenttia)
Pekka Pohjola Group on suurnimi suomalaisessa fuusiojazzissa. Pekka Pohjola on yksi maailmalla parhaiten tunnettuja suomalaismuusikoita. Pekka paitsi levyttää, myös esiintyy yhtyeensä kanssa erittäin harvakseen, joten hänen esiintymisensä ovat aina harvinaista herkkua.
Pekka Pohjola muistetaan Wigwamin basistina mutta tunnetaan nykyisin paitsi bassovirtuoosina, niin nimenomaan säveltäjänä, jonka sinfoninen instrumentaalirock, oikeastaan fuusio jazz, on aivan oma, tunnistettava tyylilajinsa rockin, jazzin ja klassisen musiikin välimaastossa. Pohjolan tuoreimmalla levyllä "Views" mukana on runsaasti jousia, miltei big bandin verran puhaltimia ja väliin sähköisen kombon kanssa toteutettua zappamaisen hauskaa progeirroittelua. Konsertissa oltiin liikkeellä ilman jousia ja puhaltimia.
Nyt Pohjola konsertoi bändinsä kanssa ensimmäistä kertaa kolmeen vuoteen. Tallinnan Jazzkaar-festivaaleilta alkanut kiertue jatkui kahdella kotimaan klubikonsertilla ennen matkaa Japaniin. Pekka Pohjola esiintyi 8. toukokuuta Tampereen Klubilla ja seuraavana päivänä siis Helsingin Tavastialla, missä Palasokeri kävi tsekkaamassa keikan. Aiemmin Japanissa jo kahdesti vieraillut Pohjola esiintyy Tokiossa 18., Kiotossa 19. ja Nagoyassa 20. toukokuuta. Kesällä bändiä päästään kuulemaan Turun Down By The Laiturissa ja Sipoon Kalkkijazzissa.
Wigwamissa 1970-luvun alussa läpimurron tehneen Pekan ihailijoihin ovat kuuluneet monet kansainväliset huippuartistit Frank Zappasta Mike Oldfieldiin, joka myös tuotti Pekan kolmannen albumin, ja jonka bändissä Pekka myöhemmin kiersi Eurooppaa. Pekka oli aikoinaan myös Pohjoismaisen superbändin Made In Swedenin toinen suomalaisjäsen yhdessä Tasavallan Presidentin Vesa Aaltosen kanssa.
Pekka Pohjolan oma bändi on pysynyt samassa vakiokokoonpanossa jo kymmenen vuotta. Anssi Nykänen on kiistattomasti maan eturivin rumpali, joka tunnetaan rumpuklinikoistaan, omasta bändistään ja keikka- ja studiotyöstään lukemattomien suosittujen artistien taustalla Kummeli-miehistä Nylon Beatiin, nytkin Anssi oli päällään Nylon Beat-paita… Maan parhaaksi jazz-pianistiksi usein rankattu Seppo Kantonen on myös monen projektin virtuoosi, joka Pohjolan bändissä soittaa sähköisiä koskettimia. Kvartetin täydentää jazz-, rock- ja teatteriympyröistä tuttu luottokitaristi Markku Kanerva.
Anssi ja Pekka hoitivat tonttinsa loistavasti mutta Markku Kanerva (kitara) ja Seppo Kantonen (koskettimet) eivät niin hyvin. No, eihän se helppoa musaa ole mutta kun he ovat soittaneet Pekan kanssa aiemminkin niin olisi nyt ajatellut että soitto kulkee paremminkin. Hauskaa siellä lavalla näytti olevan mutta Kantonen ei kyllä soittanut kovin tarkasti taimissa. Onhan tietysti synalla ihan erilaista soittaa kuin oikealla pianolla. Kuulin yleisön kommentointia konsertin aikana ja moni sanoi kaverilleen, että kosketinsoittaja on kokoajan jäljessä. En siis ollut ainoa, jota asia häiritsi. Kitaristi Kanerva olisi myös voinut jättää lavalla tupakanpolton vähemmälle ja keskittyä kitaran soittoon. Soitto kärsi tupakoinnista ihan selvästi. Aika törkeää yleisön aliarvioimista oikeastaan. Ei se soitto ilman tupakkaakaan aina niin hyvin mennyt että olisi voinut diivailla.
Täytyy vain toivoa, ettei tämänkertaista Tavastian keikkaa äänitetty, taso ei ollut lähelläkään loistavaa, -95 julkaistua Heavy Jazz konserttilevyä. Pikemminkin kyse oli kenraaliharjoituksista Japaninkiertuetta varten.
Lisäksi silmiin pisti soolojen lyhyys ja vähyys. Siinä, missä Heavy Jazz-levy sisältää pitkiä sooloja, ei tällä kertaa kuultu kuin aika normaalimittaisia biisejä, saman verran sooloa kuin levytetyissä biiseissä. Toisaalta niin olikin hyvä koska kitaristi ja kosketinsoittaja eivät olleet kovin hyvässä vedossa…
Aloitusbiisin, Ritan aikana Pekka pyöri lavalla hämmentyneenä ja äänimies rassasi Pekan vahvistinta. Basso kuului yleisölle hyvin ja Pekkakin soitti ihan hyvin. Spiikissä syy selvisi: ”Vahvistimessa on sellainen nappula kuin Mute (mykistys). Kuka teistä kävi painamassa sen päälle?” *Naurua*. Eli vaikka yleisö kuuli basson, Pekka ei itse kuullut koska bassokaappi on Pekan lavamonitori. Muita kommelluksia ei sitten ollutkaan.
Yleisössä ärsytti erittäin juopunut keski-ikäinen mies joka änki eturiviin ja huuteli bändille koko ajan tyyliin ”Anssi, älä jännitä!”. Anssikin ehti kerran sanoa että ”ole hiljaa”. Odotin koko ajan, että portsari poistaa häirikön mutta eipä poistanut. Eikä kukaan lähelläolijoistakaan saanut miestä hiljenemään.
Kappalevalinnoissa oli aika paljon uuden levyn materiaalia mutta myös pari vanhaa klassikkoa. Biisilistasta ja järjestyksestä en ole ihan täysin varma (keskiosalta) mutta aika lähellä tämän pitäisi olla:
Rita
Melkein
Waves
Metropolitan
Us
Pewit
New Impressionist
(rumpusoolointro)
Heavy Jazz
encore:
Risto
Kirjoittajan suosikeista jäivät puuttumaan Impun tango ja Nykivä keskustelu tuntemattoman kanssa. Pewit-nimestä Pekka paljasti spiikissään sen verran, että hänen mielestään se lausutaan suomalaisittain pevit eikä niin kuin joidenkin mielestä englantilaisittain pjyyit.
Maestro Pekka Pohjola ja Suomen virallinen metronomi Anssi Nykänen soittivat hienosti ja tarkasti. Loput eivät ihan niin hyvin… Konsertti oli hieno erityisesti sen harvinaislaatuisuuden vuoksi ja Tavastian sali oli täynnä tyytyväisiä kuulijoita. Kuinkahan monta vuotta saadaan odottaa seuraavaa kertaa? Toivottavasti ei näin kauaa. Pitäisiköhän mennä kesän keikoille?
Pekka Pohjola muistetaan Wigwamin basistina mutta tunnetaan nykyisin paitsi bassovirtuoosina, niin nimenomaan säveltäjänä, jonka sinfoninen instrumentaalirock, oikeastaan fuusio jazz, on aivan oma, tunnistettava tyylilajinsa rockin, jazzin ja klassisen musiikin välimaastossa. Pohjolan tuoreimmalla levyllä "Views" mukana on runsaasti jousia, miltei big bandin verran puhaltimia ja väliin sähköisen kombon kanssa toteutettua zappamaisen hauskaa progeirroittelua. Konsertissa oltiin liikkeellä ilman jousia ja puhaltimia.
Nyt Pohjola konsertoi bändinsä kanssa ensimmäistä kertaa kolmeen vuoteen. Tallinnan Jazzkaar-festivaaleilta alkanut kiertue jatkui kahdella kotimaan klubikonsertilla ennen matkaa Japaniin. Pekka Pohjola esiintyi 8. toukokuuta Tampereen Klubilla ja seuraavana päivänä siis Helsingin Tavastialla, missä Palasokeri kävi tsekkaamassa keikan. Aiemmin Japanissa jo kahdesti vieraillut Pohjola esiintyy Tokiossa 18., Kiotossa 19. ja Nagoyassa 20. toukokuuta. Kesällä bändiä päästään kuulemaan Turun Down By The Laiturissa ja Sipoon Kalkkijazzissa.
Wigwamissa 1970-luvun alussa läpimurron tehneen Pekan ihailijoihin ovat kuuluneet monet kansainväliset huippuartistit Frank Zappasta Mike Oldfieldiin, joka myös tuotti Pekan kolmannen albumin, ja jonka bändissä Pekka myöhemmin kiersi Eurooppaa. Pekka oli aikoinaan myös Pohjoismaisen superbändin Made In Swedenin toinen suomalaisjäsen yhdessä Tasavallan Presidentin Vesa Aaltosen kanssa.
Pekka Pohjolan oma bändi on pysynyt samassa vakiokokoonpanossa jo kymmenen vuotta. Anssi Nykänen on kiistattomasti maan eturivin rumpali, joka tunnetaan rumpuklinikoistaan, omasta bändistään ja keikka- ja studiotyöstään lukemattomien suosittujen artistien taustalla Kummeli-miehistä Nylon Beatiin, nytkin Anssi oli päällään Nylon Beat-paita… Maan parhaaksi jazz-pianistiksi usein rankattu Seppo Kantonen on myös monen projektin virtuoosi, joka Pohjolan bändissä soittaa sähköisiä koskettimia. Kvartetin täydentää jazz-, rock- ja teatteriympyröistä tuttu luottokitaristi Markku Kanerva.
Anssi ja Pekka hoitivat tonttinsa loistavasti mutta Markku Kanerva (kitara) ja Seppo Kantonen (koskettimet) eivät niin hyvin. No, eihän se helppoa musaa ole mutta kun he ovat soittaneet Pekan kanssa aiemminkin niin olisi nyt ajatellut että soitto kulkee paremminkin. Hauskaa siellä lavalla näytti olevan mutta Kantonen ei kyllä soittanut kovin tarkasti taimissa. Onhan tietysti synalla ihan erilaista soittaa kuin oikealla pianolla. Kuulin yleisön kommentointia konsertin aikana ja moni sanoi kaverilleen, että kosketinsoittaja on kokoajan jäljessä. En siis ollut ainoa, jota asia häiritsi. Kitaristi Kanerva olisi myös voinut jättää lavalla tupakanpolton vähemmälle ja keskittyä kitaran soittoon. Soitto kärsi tupakoinnista ihan selvästi. Aika törkeää yleisön aliarvioimista oikeastaan. Ei se soitto ilman tupakkaakaan aina niin hyvin mennyt että olisi voinut diivailla.
Täytyy vain toivoa, ettei tämänkertaista Tavastian keikkaa äänitetty, taso ei ollut lähelläkään loistavaa, -95 julkaistua Heavy Jazz konserttilevyä. Pikemminkin kyse oli kenraaliharjoituksista Japaninkiertuetta varten.
Lisäksi silmiin pisti soolojen lyhyys ja vähyys. Siinä, missä Heavy Jazz-levy sisältää pitkiä sooloja, ei tällä kertaa kuultu kuin aika normaalimittaisia biisejä, saman verran sooloa kuin levytetyissä biiseissä. Toisaalta niin olikin hyvä koska kitaristi ja kosketinsoittaja eivät olleet kovin hyvässä vedossa…
Aloitusbiisin, Ritan aikana Pekka pyöri lavalla hämmentyneenä ja äänimies rassasi Pekan vahvistinta. Basso kuului yleisölle hyvin ja Pekkakin soitti ihan hyvin. Spiikissä syy selvisi: ”Vahvistimessa on sellainen nappula kuin Mute (mykistys). Kuka teistä kävi painamassa sen päälle?” *Naurua*. Eli vaikka yleisö kuuli basson, Pekka ei itse kuullut koska bassokaappi on Pekan lavamonitori. Muita kommelluksia ei sitten ollutkaan.
Yleisössä ärsytti erittäin juopunut keski-ikäinen mies joka änki eturiviin ja huuteli bändille koko ajan tyyliin ”Anssi, älä jännitä!”. Anssikin ehti kerran sanoa että ”ole hiljaa”. Odotin koko ajan, että portsari poistaa häirikön mutta eipä poistanut. Eikä kukaan lähelläolijoistakaan saanut miestä hiljenemään.
Kappalevalinnoissa oli aika paljon uuden levyn materiaalia mutta myös pari vanhaa klassikkoa. Biisilistasta ja järjestyksestä en ole ihan täysin varma (keskiosalta) mutta aika lähellä tämän pitäisi olla:
Rita
Melkein
Waves
Metropolitan
Us
Pewit
New Impressionist
(rumpusoolointro)
Heavy Jazz
encore:
Risto
Kirjoittajan suosikeista jäivät puuttumaan Impun tango ja Nykivä keskustelu tuntemattoman kanssa. Pewit-nimestä Pekka paljasti spiikissään sen verran, että hänen mielestään se lausutaan suomalaisittain pevit eikä niin kuin joidenkin mielestä englantilaisittain pjyyit.
Maestro Pekka Pohjola ja Suomen virallinen metronomi Anssi Nykänen soittivat hienosti ja tarkasti. Loput eivät ihan niin hyvin… Konsertti oli hieno erityisesti sen harvinaislaatuisuuden vuoksi ja Tavastian sali oli täynnä tyytyväisiä kuulijoita. Kuinkahan monta vuotta saadaan odottaa seuraavaa kertaa? Toivottavasti ei näin kauaa. Pitäisiköhän mennä kesän keikoille?
+/- saldo : 0 | Tweet
الربح|الفوركس|ربح المال|الكتب التعليمية