Yläkaupungin Yö reportaasi
KimmoVesajoki kirjoitti noin 23 vuotta sitten (4 kommenttia)
Palasokerin toimitus lähetti delegaation tutustumaan viime viikonloppuna pidetyn Yläkaupungin Yö:n tarjontaan. Tässä mitään kaunistelematon reportaasi Jyväskylän vuoden kulttuuritapahtuman tilasta.
Sokeritoppatoimitus vaivautui yöhön lauantaina 25.5. ihmettelemään Jyväskylän kulttuuritarjontaa. Etenkin kiinnostuksen kohteina olivat erilaiset etnomusiikkiesitykset ja yliopiston hiukkaskiihdytinlaboratoriossa tapahtunut musiikki- ja valospektaakkeli 'Pink Twins'.
Jo aiemmin illalla kaupungin kirjaston eteisaulassa järjestetty digeridoo rituaalimusiikkiesitys oli antanut ensimakua tämänvuotisen Yläkaupungin Yön tarjonnan tasosta, mutta mikään ei voinut valmistaa meitä sille mitä näimme ja kuulimme tuona iltana hiukkaskiihdytinlaboratorion uumenissa. Tämä ilmiö nimeltään 'Pink Twins' toi elävästi mieleen menneiden vuosien Kummelista tutun meiningin. Semmoista pimputusta ilman pienimmänkään melodian, tahdin tai sävelen häivähdystä tämä pari kuuntelijoilleen tarjosi. Pojat osasivat myös ottaa yleisönsä: ilmekään ei värähtänyt heidän istuessaan kivettyneinä tietokoneittensa edessä parisen metriä yleisön yläpuolella hankalasti sijoittuneita siten, ettei voinut olla edes varma olivatko he itseasiassa artisteja vaiko statisteja. Ainakaan mitään spiikkiä ei kuultu ennen esitystä tai sen jälkeen.
Toimituksen onneksi he pongasivat selvästikin tästä kulttuurielämyksestä vaivaantuneen fyysikon, joka esitteli toimitukselle innoissaan itse hiukkaskiihdyttimen ja laboratorion sekä selitti sen toimitaan. Ilman tätä olisi reissuamme voinut ilkeämielinen sivustakatsoja kutsua täydelliseksi hukkareissuksi. Siirryimme seuraamaan illan muuta tarjontaa...
Toimituksen sietokyky oli Ilokivessä esiintynyttä hippipoikien pumppua kohtaan sen verran lyhyt, ettei tästä etnopop kokemuksesta voi tässä yhteydessä sen enempää kertoa. Saman voi todeta Sohwin terassilla esiintyneestä suomipop (tai ehkäpä ennemminkin iskelmä) kokoonpanosta, jonka nimi ei edes jäänyt muistiin sillä niin liikuttuneita olimme tästä(kin) elämyksestä.
Mutta sitten siirrymme illan kohokohtaan, nimittäin 'MoreFire' djembe-rumpuryhmän esitykseen ravintola Ylä-Ruthissa VAU! Mitäs tästä nyt voisi sanoa ilman itkuun purskahtamista. No, sanotaan vaikka se että jos et ole ennen kuullut 'MoreFire' ryhmästä ei se varmaankaan ole mikään ihme etkä ole varmasti jäänyt mistään paitsi. Päin vastoin, olet ehkä välttänyt yhden elämäsi järkyttävimmistä tilanteista ja sinun tulisi olla kiitollinen ettet ole altistunut tälle hermoja raastavalle paukutukselle tuonpuoleisesta!
Kyseessä oli ilmeisesti jonkin maaseutuvapaaopiston rytmiryhmän 1. vuosikurssin pahnan pohjimmaisten muodostama kokoonpano, jonka parhaaksi puoleksi voidaan varmaankin sanoa pelkäämättömyys, kun he kerran esiintymään asti ovat uskaltautuneet. Tämä voi tosin olla myös heidän huonoin puolensa, sillä siihen näyttää ainakin tässä tapauksessa sisältyneen täydellinen itsekritiikin puutostila, jonka takia viattomat iloittelijat joutuivat heitä kuuntelemaan. No niin, ehkäpä en kritisoi heitä tämän enempää mutta todettakoot kuitenkin vielä että tämä sen 'valkoisen miehen' kuuluisan rytmitajuttomuuden riemuvoitto...
Jep, eli kommentteja kaivataan muilta kyseiseen tapahtumaan osallistuneilta. Jutussa voi hieman haiskahtaa provosoinnilta, mutta ehkäpä näin saadaan keskustelua aikaan. Sokeritoppatoimitus lopettaa tähän.
Sokeritoppatoimitus vaivautui yöhön lauantaina 25.5. ihmettelemään Jyväskylän kulttuuritarjontaa. Etenkin kiinnostuksen kohteina olivat erilaiset etnomusiikkiesitykset ja yliopiston hiukkaskiihdytinlaboratoriossa tapahtunut musiikki- ja valospektaakkeli 'Pink Twins'.
Jo aiemmin illalla kaupungin kirjaston eteisaulassa järjestetty digeridoo rituaalimusiikkiesitys oli antanut ensimakua tämänvuotisen Yläkaupungin Yön tarjonnan tasosta, mutta mikään ei voinut valmistaa meitä sille mitä näimme ja kuulimme tuona iltana hiukkaskiihdytinlaboratorion uumenissa. Tämä ilmiö nimeltään 'Pink Twins' toi elävästi mieleen menneiden vuosien Kummelista tutun meiningin. Semmoista pimputusta ilman pienimmänkään melodian, tahdin tai sävelen häivähdystä tämä pari kuuntelijoilleen tarjosi. Pojat osasivat myös ottaa yleisönsä: ilmekään ei värähtänyt heidän istuessaan kivettyneinä tietokoneittensa edessä parisen metriä yleisön yläpuolella hankalasti sijoittuneita siten, ettei voinut olla edes varma olivatko he itseasiassa artisteja vaiko statisteja. Ainakaan mitään spiikkiä ei kuultu ennen esitystä tai sen jälkeen.
Toimituksen onneksi he pongasivat selvästikin tästä kulttuurielämyksestä vaivaantuneen fyysikon, joka esitteli toimitukselle innoissaan itse hiukkaskiihdyttimen ja laboratorion sekä selitti sen toimitaan. Ilman tätä olisi reissuamme voinut ilkeämielinen sivustakatsoja kutsua täydelliseksi hukkareissuksi. Siirryimme seuraamaan illan muuta tarjontaa...
Toimituksen sietokyky oli Ilokivessä esiintynyttä hippipoikien pumppua kohtaan sen verran lyhyt, ettei tästä etnopop kokemuksesta voi tässä yhteydessä sen enempää kertoa. Saman voi todeta Sohwin terassilla esiintyneestä suomipop (tai ehkäpä ennemminkin iskelmä) kokoonpanosta, jonka nimi ei edes jäänyt muistiin sillä niin liikuttuneita olimme tästä(kin) elämyksestä.
Mutta sitten siirrymme illan kohokohtaan, nimittäin 'MoreFire' djembe-rumpuryhmän esitykseen ravintola Ylä-Ruthissa VAU! Mitäs tästä nyt voisi sanoa ilman itkuun purskahtamista. No, sanotaan vaikka se että jos et ole ennen kuullut 'MoreFire' ryhmästä ei se varmaankaan ole mikään ihme etkä ole varmasti jäänyt mistään paitsi. Päin vastoin, olet ehkä välttänyt yhden elämäsi järkyttävimmistä tilanteista ja sinun tulisi olla kiitollinen ettet ole altistunut tälle hermoja raastavalle paukutukselle tuonpuoleisesta!
Kyseessä oli ilmeisesti jonkin maaseutuvapaaopiston rytmiryhmän 1. vuosikurssin pahnan pohjimmaisten muodostama kokoonpano, jonka parhaaksi puoleksi voidaan varmaankin sanoa pelkäämättömyys, kun he kerran esiintymään asti ovat uskaltautuneet. Tämä voi tosin olla myös heidän huonoin puolensa, sillä siihen näyttää ainakin tässä tapauksessa sisältyneen täydellinen itsekritiikin puutostila, jonka takia viattomat iloittelijat joutuivat heitä kuuntelemaan. No niin, ehkäpä en kritisoi heitä tämän enempää mutta todettakoot kuitenkin vielä että tämä sen 'valkoisen miehen' kuuluisan rytmitajuttomuuden riemuvoitto...
Jep, eli kommentteja kaivataan muilta kyseiseen tapahtumaan osallistuneilta. Jutussa voi hieman haiskahtaa provosoinnilta, mutta ehkäpä näin saadaan keskustelua aikaan. Sokeritoppatoimitus lopettaa tähän.
+/- saldo : 0 | Tweet
Jottei jäisi kuvaa että koko kekkerit olivat sataprosenttisesti ja varauksetta täysin hanurista, täytyy mainita bändin nimeltä Betonihank suoritus Jelmun teltalla yläkaupungin yössä. Olin ko. bändin nimen nähnyt useampaan otteeseen eri yhteyksissä, mutta en koskaan ollut vielä ko. bändiä kuullut aikaisemmin. Melkoisen yllätyksetöntä suomirockiahan (toivottavasti tällä määritelmällä ei saa bändin vihoja niskaansa...) jampat vetävät, mutta bändi yllätti ammattitaitoisuudellaan ja osaamisellaan. Bändistä ilmiselvästä löytyy sekä lyriikan- että biisinkirjoituksen osaamista huomattavasti keskimääräistä enemmän. Ja taas kerran täytyy ihmetellä että tällaiset "valmiit" bändit joutuvat etsimään levytyssopimusta (mikä kävi ilmi bändin kotisivuilta) kun samaan aikaan tehdään pystymetsästä reväistyistä "artisteista" tähtiä (vrt. esim. Popstars).
Betonihankia voi ihmetellä lisää heidän kotisivuiltaan.
PinkTwinsiä löytyy parin videoklipin verran Gallerian videot -sektiosta jos et usko edellä kirjoitettua ja haluat langettaa oman tuomiosi. Eihän niistä tietysti kovinkaan kattavaa kuvaa saa mutta hieman voi kurkistaa mistä oli kyse...
Mitä?! Miksei mitään kommenttia (=hehkutusta) Tarujen Saari -yhtyeestä??? (käsittääkseni se sielä esiintyi)
Oiskohan jääny väliin, satunnaisotannalla taisi eteemme osua pääasiassa nuo Kummeli-luokan esiintyjät, vähemmästäkin ote herpaantuu :).