Century Childin juhannussauna Lutakossa
Jake kirjoitti noin 23 vuotta sitten (0 kommenttia)
Juhannuksen vietosta kenties aiheutunut paha veri piiskattiin ulos ihmisistä sunnuntaina 23.6.2002 Lutakossa Century Childin lämmittämässä saunassa. Lauteilla paiskoivat tahtia kovasti Nightwishin muusikoiden näköiset ihmiset. Kyseessä siis Nightwishin jonkinlainen "salakeikka", jonka tarkoitus ei vieläkään oikein valjennut.
Oli tarkoitus sitten mikä tahansa, kylmäksi ei kukaan tässä juhannuksen jälkeisessä löylytyksessä jäänyt. Toimituksen kuten ehkä useimpien muidenkin tietoon kantautui hieman myöhään tieto Nightwishin mahdollisesta salakeikasta Jyväskylässä, mutta päätimme silti uhmata vihmovaa sadetta ja raahautua Lutakon ovelle jonottamaan mahdollisia irtolippuja. Puoli tuntia ennen lipunmyynnin aloittamista Lutakon pihalla näytti epäilyttävän rauhalliselta, pihassa oli muutama auto mutta muista ihmisistä ei tietoakaan. Totuus paljastui ulko-oven takaa, porukka oli ahtautunut rappukäytävään sankoin joukoin. Ulko-oven lappu "150 lippua myydään ovelta" ei ollut kovin rohkaiseva kun katseli väkijoukkoa käytävässä. Tästä vielä masentumatta päätimme kuitenkin jonottaa sen 25 minuuttia mitä näytti lipunmyynnin alkamiseen olevan. Laskutaito ei tässä petä vaan taisi pettää järjestäjän organisointikyky , sillä tunnin odotettuamme pääsimme viimein lipputiskille ja kyllähän sieltä heltisi vielä kevyesti pääsypiljetit koko retkueellemme. Tietoomme ei kantautunut minkälaisen fakiiritempun järjestäjät olivat tehneet koska vielä 1h saapumisemme jälkeen oli lippuja myyty kaikille halukkaille.
Mutta mennäänpä itse asiaan. Tämän "salakeikan" varsinainen tarkoitus ei selvinnyt missään välissä, mutta näytti hieman siltä että juhannusputken keikkailleet artistit olivat päättäneet musiikin merkeissä kuitata raskaan työn jäljet. Paikalle valui mm. Timo Rautiainen + muuta bändiväkeä ja kovasti kosteaa näytti olevan ns. "artistipöydässä". Nightwishin hemmotkin hiihtelivät suht' rennonoloisesti muun yleisömassan seassa ennen keikkaa (no Tarjaa ei näkynyt, tuskin olisi kovinkaan rauhassa saanut heilua...). Yhdentoistamaissa mahtipontinen intro räjähti käyntiin ja väki vaelsi kohti lavaa (näky oli kuin suoraan jostain hobittikirjasta... :). Pitkähkön intron jälkeen setti polkaistiin käyntiin tiukalla setillä Bless The Child ja End of All Hope. Ja The Kinslayerillä ja Come Cover Me:llä jatkettiin, mutta tyrkätäänpä kokonainen biisilista sitten erikseen vaikka tuonne loppuun.
Lava-tekniikkaa oli "hieman" yli tarpeen Lutakon kokoiseen paikkaan, mutta kerrankin jyväskyläläisellä klubi-estraadilla oli nähtävää ja kuultavaa. Soundit olivat erittäin hyvät elleivät täydelliset, Lutakossa on muuten ilmeisen hyvä paikka vääntää soundit kohdalleen jos tietää mitä on tekemässä, tämä ei nimittäin ollut ensimmäinen kerta kun paikassa kuultiin erinomaista ääntä. Paikalla oli myös paljon ensikertalaisia Lutakon kävijöitä, jotka ihmettelivät kuinka joka paikasta näki hyvin lavalle ja tilaa oli sen verran ettei tarvinnut ihmeemmin ahtautua. Kyseinen tönöhän on purku-uhan alla ollut jo vuosia mutta ainakin paikalla kuultujen huhujen mukaan rakennukselle olisi tippunut pari vuotta lisäaikaa kun kaupungilla ei ole varaa kunnostaa muita vastaavia tiloja. Mutta taidamme julkaista ihan oman kirjoituksen legendaarisesta Lutakosta toisen kerran.
Jotkut skeptikot spekuloivat ennen keikkaa sitä kuinka Marco Hietala selviytyisi Nightwishin riveissä, mutta tuskinpa keikan jälkeen kukaan uskalsi moista enää ääneen epäillä. Täytyy myös ihmetellä bändin kovaa kisakuntoa, setti kesti kokonaisuudessaan jotain 1h 20min (toivottavasti ei kovin pahasti mene arvio metsään) ja montaa "slovaria" ei tuossa ajassa kuultu. Lutakkoa ei ilmeisesti ole siunattu millään state-of-the-art ilmastointikojeilla, joten horna olisi kenties hyvä sana kuvaamaan tilan lämpötilaa ja kosteutta setin loppupuolella. Lavalla ei siis hyytymisen merkkejä nähty, pikemminkin bändi tuntui olevan kovemmassa vedossa kuin koskaan. Olen nähnyt Nightwishin pariin otteeseen sen uran alkutaipaleella livenä, kerran Lutakossa jolloin heillä ei ollut kuin 30 min setti biisejä vetää ja toisen kerran Ilosaarirockissa. Bändi on saanut ilmiselvästi rekkalastillisen itseluottamusta, nyt ei ollut nähtävissä merkkiäkään siitä että lavalla olisi oltu kovasti anteeksipyytävän näköisinä kuten alkuaikoina saattoi katsojalle mielikuva jäädä. Bändin ehdoton valttihan on tietysti ja tunnetusti Tarja, valtti monessakin mielessä koska ammattillista osaamista lauluhommiin on perushevivokalisti potenssiin neljä ja lisäksi eturivin hevikarjut huokailevat tutina puntissaan joka kerta kun Tarja kumartuu eturivin puoleen. Tuollaisella yhdistelmällä ei voi mennä vikaan vaikka loppubändi olisi tultasyökseviä teletappeja.
Vokaalihommiin on tullut myös mukavasti vaihtelua Hietalan siirryttyä rivistöön. Keikan ehkä yllättävin veto kuultiinkin Mr. Hietalan vetämänä kun Tarja lähti takahuoneeseen "juomaan loppuun kesken jääneen vodkapullon", kovin moni tuskin odotti kuulevansa Ozzy Osbornen Crazy Trainia kesken Nightwish keikan. Mitenkään Marcon suoritukseen varsinaisesti liittymättä, joukolla aloimme jo hieman epäilemään että varsinkin Tarjan lauluissa täytyy olla käytössä jonkinlaista harmonizer-efektiä, varsinkin kun bändi rymisteli miljoonaa taustalla ja silti oopperaluritukset menivät prikulleen oikein. Tiedä sitten, kyllähän rautaisella ammattitaidolla aina efektien yli marssitaan mutta olishan se rumaa jos heviä tehtäisiin efekteillä.
Hmm...mitenhän tuon keikan kokonaisuutena pukisi sanoiksi, keikka-arvostelun kirjoittaminenhan on tällaiselle negaatiopainotteiselle harrastajavääntäjälle erityisen vaikeaa jos ei ole mitään negatiivista sanottavaa. Kovaa soitettiin ja korkealta, jopa siinä määrin että on tässä mennyt maanantai tasapainoa hakiessa kun korvat soi (ei siis ole krapula/humalatila jos joku lähiomainen ihmettelee...). Bändi oli ensimmäisestä soinnusta viimeiseen yhdellätoista musiikin riemuissa mukana mikä varmasti aiheutti myös yleisössä nopeasti edenneen hurmostilan eikä mitään ylenkatsomisen merkkejä ollut havaittavissa vaikka tuollainen pikkukeikka kolmellesadalla ihmiselle voisikin olla omiaan "hyydyttämään" bändin. Pyytelivät vielä anteeksi että bändi oli hieman juhannusjuhlinnan takia hyydyksissä alkupään biiseissä, mutta taisi olla niin että yleisö oli kovasti kovemmassa koomassa. Koko keikan voisi kait tiivistää yhteen lauseeseen, jonka tavoilleni uskottomana joudun lainaamaan toisesta suusta kuultuna: "hetkeäkään en vaihtaisi pois tästä keikasta".
---biisilista---
Bless The Child
End Of All Hope
The Kinslayer
Come Cover Me
Dead To The World
Ever Dream
10th Man Down
Ozzy Osbourne/Crazy Train
Sacrament Of Wilderness
Slaying The Dreamer
Beauty Of The Beast
---
Sleeping Sun
Wishmaster
Over The Hills And Far Away
Outro (Now We Are Free/Gladiator Soundtrackiltä)
Joo, tämä on siis lainattu Nightwish.comista kun en itse edes yritä muistaa missä järjestyksessä nuo meni.
Oli tarkoitus sitten mikä tahansa, kylmäksi ei kukaan tässä juhannuksen jälkeisessä löylytyksessä jäänyt. Toimituksen kuten ehkä useimpien muidenkin tietoon kantautui hieman myöhään tieto Nightwishin mahdollisesta salakeikasta Jyväskylässä, mutta päätimme silti uhmata vihmovaa sadetta ja raahautua Lutakon ovelle jonottamaan mahdollisia irtolippuja. Puoli tuntia ennen lipunmyynnin aloittamista Lutakon pihalla näytti epäilyttävän rauhalliselta, pihassa oli muutama auto mutta muista ihmisistä ei tietoakaan. Totuus paljastui ulko-oven takaa, porukka oli ahtautunut rappukäytävään sankoin joukoin. Ulko-oven lappu "150 lippua myydään ovelta" ei ollut kovin rohkaiseva kun katseli väkijoukkoa käytävässä. Tästä vielä masentumatta päätimme kuitenkin jonottaa sen 25 minuuttia mitä näytti lipunmyynnin alkamiseen olevan. Laskutaito ei tässä petä vaan taisi pettää järjestäjän organisointikyky , sillä tunnin odotettuamme pääsimme viimein lipputiskille ja kyllähän sieltä heltisi vielä kevyesti pääsypiljetit koko retkueellemme. Tietoomme ei kantautunut minkälaisen fakiiritempun järjestäjät olivat tehneet koska vielä 1h saapumisemme jälkeen oli lippuja myyty kaikille halukkaille.
Mutta mennäänpä itse asiaan. Tämän "salakeikan" varsinainen tarkoitus ei selvinnyt missään välissä, mutta näytti hieman siltä että juhannusputken keikkailleet artistit olivat päättäneet musiikin merkeissä kuitata raskaan työn jäljet. Paikalle valui mm. Timo Rautiainen + muuta bändiväkeä ja kovasti kosteaa näytti olevan ns. "artistipöydässä". Nightwishin hemmotkin hiihtelivät suht' rennonoloisesti muun yleisömassan seassa ennen keikkaa (no Tarjaa ei näkynyt, tuskin olisi kovinkaan rauhassa saanut heilua...). Yhdentoistamaissa mahtipontinen intro räjähti käyntiin ja väki vaelsi kohti lavaa (näky oli kuin suoraan jostain hobittikirjasta... :). Pitkähkön intron jälkeen setti polkaistiin käyntiin tiukalla setillä Bless The Child ja End of All Hope. Ja The Kinslayerillä ja Come Cover Me:llä jatkettiin, mutta tyrkätäänpä kokonainen biisilista sitten erikseen vaikka tuonne loppuun.
Lava-tekniikkaa oli "hieman" yli tarpeen Lutakon kokoiseen paikkaan, mutta kerrankin jyväskyläläisellä klubi-estraadilla oli nähtävää ja kuultavaa. Soundit olivat erittäin hyvät elleivät täydelliset, Lutakossa on muuten ilmeisen hyvä paikka vääntää soundit kohdalleen jos tietää mitä on tekemässä, tämä ei nimittäin ollut ensimmäinen kerta kun paikassa kuultiin erinomaista ääntä. Paikalla oli myös paljon ensikertalaisia Lutakon kävijöitä, jotka ihmettelivät kuinka joka paikasta näki hyvin lavalle ja tilaa oli sen verran ettei tarvinnut ihmeemmin ahtautua. Kyseinen tönöhän on purku-uhan alla ollut jo vuosia mutta ainakin paikalla kuultujen huhujen mukaan rakennukselle olisi tippunut pari vuotta lisäaikaa kun kaupungilla ei ole varaa kunnostaa muita vastaavia tiloja. Mutta taidamme julkaista ihan oman kirjoituksen legendaarisesta Lutakosta toisen kerran.
Jotkut skeptikot spekuloivat ennen keikkaa sitä kuinka Marco Hietala selviytyisi Nightwishin riveissä, mutta tuskinpa keikan jälkeen kukaan uskalsi moista enää ääneen epäillä. Täytyy myös ihmetellä bändin kovaa kisakuntoa, setti kesti kokonaisuudessaan jotain 1h 20min (toivottavasti ei kovin pahasti mene arvio metsään) ja montaa "slovaria" ei tuossa ajassa kuultu. Lutakkoa ei ilmeisesti ole siunattu millään state-of-the-art ilmastointikojeilla, joten horna olisi kenties hyvä sana kuvaamaan tilan lämpötilaa ja kosteutta setin loppupuolella. Lavalla ei siis hyytymisen merkkejä nähty, pikemminkin bändi tuntui olevan kovemmassa vedossa kuin koskaan. Olen nähnyt Nightwishin pariin otteeseen sen uran alkutaipaleella livenä, kerran Lutakossa jolloin heillä ei ollut kuin 30 min setti biisejä vetää ja toisen kerran Ilosaarirockissa. Bändi on saanut ilmiselvästi rekkalastillisen itseluottamusta, nyt ei ollut nähtävissä merkkiäkään siitä että lavalla olisi oltu kovasti anteeksipyytävän näköisinä kuten alkuaikoina saattoi katsojalle mielikuva jäädä. Bändin ehdoton valttihan on tietysti ja tunnetusti Tarja, valtti monessakin mielessä koska ammattillista osaamista lauluhommiin on perushevivokalisti potenssiin neljä ja lisäksi eturivin hevikarjut huokailevat tutina puntissaan joka kerta kun Tarja kumartuu eturivin puoleen. Tuollaisella yhdistelmällä ei voi mennä vikaan vaikka loppubändi olisi tultasyökseviä teletappeja.
Vokaalihommiin on tullut myös mukavasti vaihtelua Hietalan siirryttyä rivistöön. Keikan ehkä yllättävin veto kuultiinkin Mr. Hietalan vetämänä kun Tarja lähti takahuoneeseen "juomaan loppuun kesken jääneen vodkapullon", kovin moni tuskin odotti kuulevansa Ozzy Osbornen Crazy Trainia kesken Nightwish keikan. Mitenkään Marcon suoritukseen varsinaisesti liittymättä, joukolla aloimme jo hieman epäilemään että varsinkin Tarjan lauluissa täytyy olla käytössä jonkinlaista harmonizer-efektiä, varsinkin kun bändi rymisteli miljoonaa taustalla ja silti oopperaluritukset menivät prikulleen oikein. Tiedä sitten, kyllähän rautaisella ammattitaidolla aina efektien yli marssitaan mutta olishan se rumaa jos heviä tehtäisiin efekteillä.
Hmm...mitenhän tuon keikan kokonaisuutena pukisi sanoiksi, keikka-arvostelun kirjoittaminenhan on tällaiselle negaatiopainotteiselle harrastajavääntäjälle erityisen vaikeaa jos ei ole mitään negatiivista sanottavaa. Kovaa soitettiin ja korkealta, jopa siinä määrin että on tässä mennyt maanantai tasapainoa hakiessa kun korvat soi (ei siis ole krapula/humalatila jos joku lähiomainen ihmettelee...). Bändi oli ensimmäisestä soinnusta viimeiseen yhdellätoista musiikin riemuissa mukana mikä varmasti aiheutti myös yleisössä nopeasti edenneen hurmostilan eikä mitään ylenkatsomisen merkkejä ollut havaittavissa vaikka tuollainen pikkukeikka kolmellesadalla ihmiselle voisikin olla omiaan "hyydyttämään" bändin. Pyytelivät vielä anteeksi että bändi oli hieman juhannusjuhlinnan takia hyydyksissä alkupään biiseissä, mutta taisi olla niin että yleisö oli kovasti kovemmassa koomassa. Koko keikan voisi kait tiivistää yhteen lauseeseen, jonka tavoilleni uskottomana joudun lainaamaan toisesta suusta kuultuna: "hetkeäkään en vaihtaisi pois tästä keikasta".
---biisilista---
Bless The Child
End Of All Hope
The Kinslayer
Come Cover Me
Dead To The World
Ever Dream
10th Man Down
Ozzy Osbourne/Crazy Train
Sacrament Of Wilderness
Slaying The Dreamer
Beauty Of The Beast
---
Sleeping Sun
Wishmaster
Over The Hills And Far Away
Outro (Now We Are Free/Gladiator Soundtrackiltä)
Joo, tämä on siis lainattu Nightwish.comista kun en itse edes yritä muistaa missä järjestyksessä nuo meni.
+/- saldo : 0 | Tweet