Haapavesi Folk 27. - 30.6.2002
Hezzu kirjoitti noin 23 vuotta sitten (0 kommenttia)
Haapaveden Folk Festivaalit on jo saavuttanut kunniakkaan 13. vuoden iän. Meikäläinen suunnisti Folkeille jo neljännen kerran. Ensimmäinen vierailuni oli vuonna 1999, jolloin lauteilla nähtiin mm. Hedningarna. Se oli hieno keikka, jota ei ole vielä kukaan päihittänyt. Nyt päästiin vähintäänkin tasoihin.
Folkit starttasivat perinteiseen tyyliin jo torstaina esim. Agentsien tahdittamina, mutta meikäläinen suuntasi paikalle vasta perjantaina. Leegiomme koostui tuttuun tyyliin itseni (the kuski) lisäksi kolmesta muusta enemmän tai vähemmän folk-kärpäsen pureman saaneesta henkilöstä.
Saavuimme paikalle pikkuisen myöhässä, joten muiden suunnatessa olutteltalle, itse riensin kovaa kyytiä salia kohti, jossa oli jo jokin aika sitten kerinnyt aloittaa IMA-C. Tämän bändin musiikki ei ole kovinkaan folkkia, enemmänkin sopisi johonkin klubi-ympäristöön. Vertailukohteita voisi ehkä hakea jostain Rinneradion ja Wimmen suunnalta. Bändi koostuu laulajatar Outi Pulkkisesta, huuliharpisti Jouko Kyhälästä ja konevelho Tommi Lindellistä (joka on siis soitellut myös Rinneradiossa). Montaa biisiä en bändiä kerennyt kuunnella, mutta ihan hyvältähän tuo kuulosti. Musiikkinautintoa paransi varmasti se seikka, että biisit olivat tuttuja, sillä vuotta aiemmin olin ostanut heidän levynsä juuri täältä Folkeilta. Ainut moite on ehkä se, että sali ei ehkä ollut paras mahdollinen paikka bändin esitykselle, akustiikassa olisi ollut toivomisen varaa. Ehkä jos sali olisi ollut täynnä väkeä niin sitten olisi soundannut vähän pehmeämmältä...? Bändin esiintyminen oli melko ilmeetöntä Lindelliä lukuunottamatta, joka jammaili biisien mukana ja myös hoiti spiikkauksen. Biisien pohjat tulivat melko pitkälti taustanauhoilta, joten Lindellin rooli olikin lähinnä latailla biisejä koneelta. Kyhälä ja Pulkkinen sentään hoitivat oman osansa ihan livenä :-) Bändin sielunelämään voit käydä tutustumassa vaikkapa heidän kotisivuillaan osoitteessa http://www.ima-c.com/
Niin, Folk-alueella on siis kolme eri esiintymisarenaa: lava, sali ja jamiteltta. Lavalla esiintyvät nämä kaikkein kovimmat maailman tähdet, salissa voi sitten enemmän rauhoittua musiikin kuunteluun ja jamiteltassa on sitten vähän rennompi meininki. Alueelta löytyi myös lukuisia myyntikojuja, joista sai ostettua esim. mainiota ruokaa, mutta myös muuta krääsää. Meikäläistä kiinnosti tietysti eniten levykoju! Kaikkea kivaa ostettavaa sieltä olisi löytynytkin, rahavarat vaan olivat rajoitteena ;-)
IMA-C:n lopetettua tuli lähinnä kierreltyä Folk-aluetta edestakaisin ja odoteltua, että kello tulisi kymmenen, sillä silloin oli lavalle nouseva Karjalasta kotoisin oleva Santtu Karhu & Talvisovat. En ollut bändiä ennen kuullut, mutta luotettavilta tahoilta oli kerrottu, että tämä bändi olisi hyvä. Ennen Karhua lavalla esiintyivät Brendan Power ja Fank Kilkenny, joka oli huuliharppu-kitara -muotoinen kelttimusiikkia esittävä kokoonpano. Joitain vierailijoitakin lavalla nähtiin. Duon musiikki oli varsin mukavan kuuloista, mutta en hirveän keskittyneesti jaksanut heitä ruveta seuraamaan, olisi ehkä kannattanut.
Viimein oli Santtu Karhun vuoro. Jo ensimmäisistä tahdeista lähtien oli selvää, että tästä mie tykkään! Tämä oli ROK! Bändi oli nelihenkinen: kitara, basso, rummut ja luuttu (tai jokin vastaava, en minä näistä oikein tiedä). Santtu Karhu lauloi ja soitti bassoa. Luuttumies myös lauloi ja soitti huuliharppua. Nämä miekkoset ovat siis kotoisin Karjalasta, Petroskoista, ja puhuivatkin sujuvasti suomea. Santtu esittelikin bändinsä suurinpiirtein niin, että he ovat siis samaa porukkaa kuin me suomalaiset, he vaan jäivät sinne rajan taakse kun rajaa vedettiin, eivätkä muuttaneet tänne: Emme siis ole vihollisia. Hehee :-) Laulunsa bändi esitti kuitenkin karjalan murteella, joten sanoja ei oikein ymmärtänyt, mutta väliäkös tuolla, musiikki puhui puolestaan. Bändin musiikki koostui sekä omista biiseistä että sovituksista kansanlauluista. Ja hienoa oli meininki. Bändi soitti vähän reilun tunnin ja teki sitten tilaa seuraavalle esiintyjälle, joka oli Anssi Kela. Nuoremman puoleinen väki olikin jo alkanut uhkaavasti kerääntyä lavan eteen Anssia odottelemaan ;-) Tässä välissä olikin sopivaa pitää taukoa ja riensinkin myyntikojuille ostamaan Santun levyä! Pahoin brihoin pajatukset on Karhun levy nimeltään ja suomennettuna se tarkoittaa Huonojen poikien lauluja. Talvisovat ei muuten viittaa millään lailla sotaan vaan tarkoittaa talvivaatteita :-) Santtu Karhun kotisivut löytää tuommoisesta osoitteesta: http://talvisovat.onego.ru/
Ruokapaussi oli tässä välissä myös paikallaan ja maittavan herkkulautasen sai hintaan 6 euroa. Hyvää oli sapuska. Sadekin meinasi hieman kiusata tässä välissä. Folk-päivä oli muutenkin alkanut ankeissa merkeissä, päivällä satoi vettä oikein kunnolla ja taivas oli pilvessä koko ajan. Myös illemmalla ripotteli aina sillon tällöin, mutta Folkkien alkaessa sää oli jo hieman kuivempi. Mutta nyt siis tuli muistutus ylemmältä taholta, mutta eihän pieni kesäsade pahaa tee :-) Tässä välissä olisi ollut tilaisuus pistäytyä salissa katsastamassa Aku Nyyssönen Band, mutta koska esitys olisi mennyt jossain määrin päällekkäin lavan tapahtumien kanssa niin jätin sen väliin. Yhdeltä oli nimittäin lavalla luvassa Slobo Horo.
Lopulta Anssi Kela lopetti ja tyrkkäydyin lavan liepeille odottelemaan illan viimmeistä bändiä Slobo Horoa. Tämän bändin takia minä Folkeille oikeastaan lähdinkin. Bändin kolme levyä ovat olleet kaikki aivan mahtavia, joten tiesinkin mitä oli luvassa: komeaa balkkanilaismenoa melkoisen rokkaavalla meiningillä varustettuna. Itse lukisin bändin musiikin melkein progeksi, mutta varmasti eriäviäkin mielipiteitä löytyy :-) Lavalla roudattiin suhteettoman pitkään, bändi pääsi aloittamaan lähes tunnin myöhässä. Mutta sitten viimein kun bändi aloitti niin wow! Aivan mieletön meno! Tanssikansakin innostui ja lähti joraamaan innoissaan. Seurueeni muutkin osalliset jättivät olusensa ja tulivat kuuntelemaan bändiä, yksi heistä totesikin ihmeissään, että täähän on ihan rokkibändi!. Niinhän se on :-) En sitten tiedä johtuiko suhteettoman pitkästä roudauksesta vai oliko näin sovittukin, mutta bändi soitti vain noin tunnin ja tähän aikaan sisältyi jo kaksi encorea. Tanssikansakin olisi ilmiselvästi halunnut enemmän ja minä myös! :-) Slobo Horon nettisivut löydät tuolta: http://www.sjoki.uta.fi/~latvis/yhtyeet/slobohoro/index.html
Noh, olihan tuo kellokin jo melkoisen paljon, joten ryhmittäydyimme kotimatkaa varten. Rauhallisesti ajellen saavuimme kotio siinä vähän ennen neljää, joten kyllähän tuo uni jo maittoikin. Alustavasti sovittiin, että myös lauantaina olisi lähdetty folkkaamaan, mutta seurueeni olikin lauantaina siinä määrin väsynyttä porukkaa, että eihän siitä sitten mitään tullut. Ja kun itselläni ei ole autoa niin eihän sitä kyytiä mistään järjestynyt. Harmin paikka. Lauantain esiintyjälistaan olisi kuulunut esim. loistavat Tarujen Saari sekä Alamaailman vasarat. No täytyy diggailla näitä bändejä sitten levyiltä, vaikka eihän se sama asia ole.... ;-) Santtu Karhun hienoa levyä diggailemalla voi myös lievittää pettymystä :-)
---
Kuvista kiitos Pirjo Rönnille ja Ismo Kuneliukselle.
Folkit starttasivat perinteiseen tyyliin jo torstaina esim. Agentsien tahdittamina, mutta meikäläinen suuntasi paikalle vasta perjantaina. Leegiomme koostui tuttuun tyyliin itseni (the kuski) lisäksi kolmesta muusta enemmän tai vähemmän folk-kärpäsen pureman saaneesta henkilöstä.
Saavuimme paikalle pikkuisen myöhässä, joten muiden suunnatessa olutteltalle, itse riensin kovaa kyytiä salia kohti, jossa oli jo jokin aika sitten kerinnyt aloittaa IMA-C. Tämän bändin musiikki ei ole kovinkaan folkkia, enemmänkin sopisi johonkin klubi-ympäristöön. Vertailukohteita voisi ehkä hakea jostain Rinneradion ja Wimmen suunnalta. Bändi koostuu laulajatar Outi Pulkkisesta, huuliharpisti Jouko Kyhälästä ja konevelho Tommi Lindellistä (joka on siis soitellut myös Rinneradiossa). Montaa biisiä en bändiä kerennyt kuunnella, mutta ihan hyvältähän tuo kuulosti. Musiikkinautintoa paransi varmasti se seikka, että biisit olivat tuttuja, sillä vuotta aiemmin olin ostanut heidän levynsä juuri täältä Folkeilta. Ainut moite on ehkä se, että sali ei ehkä ollut paras mahdollinen paikka bändin esitykselle, akustiikassa olisi ollut toivomisen varaa. Ehkä jos sali olisi ollut täynnä väkeä niin sitten olisi soundannut vähän pehmeämmältä...? Bändin esiintyminen oli melko ilmeetöntä Lindelliä lukuunottamatta, joka jammaili biisien mukana ja myös hoiti spiikkauksen. Biisien pohjat tulivat melko pitkälti taustanauhoilta, joten Lindellin rooli olikin lähinnä latailla biisejä koneelta. Kyhälä ja Pulkkinen sentään hoitivat oman osansa ihan livenä :-) Bändin sielunelämään voit käydä tutustumassa vaikkapa heidän kotisivuillaan osoitteessa http://www.ima-c.com/
Niin, Folk-alueella on siis kolme eri esiintymisarenaa: lava, sali ja jamiteltta. Lavalla esiintyvät nämä kaikkein kovimmat maailman tähdet, salissa voi sitten enemmän rauhoittua musiikin kuunteluun ja jamiteltassa on sitten vähän rennompi meininki. Alueelta löytyi myös lukuisia myyntikojuja, joista sai ostettua esim. mainiota ruokaa, mutta myös muuta krääsää. Meikäläistä kiinnosti tietysti eniten levykoju! Kaikkea kivaa ostettavaa sieltä olisi löytynytkin, rahavarat vaan olivat rajoitteena ;-)
IMA-C:n lopetettua tuli lähinnä kierreltyä Folk-aluetta edestakaisin ja odoteltua, että kello tulisi kymmenen, sillä silloin oli lavalle nouseva Karjalasta kotoisin oleva Santtu Karhu & Talvisovat. En ollut bändiä ennen kuullut, mutta luotettavilta tahoilta oli kerrottu, että tämä bändi olisi hyvä. Ennen Karhua lavalla esiintyivät Brendan Power ja Fank Kilkenny, joka oli huuliharppu-kitara -muotoinen kelttimusiikkia esittävä kokoonpano. Joitain vierailijoitakin lavalla nähtiin. Duon musiikki oli varsin mukavan kuuloista, mutta en hirveän keskittyneesti jaksanut heitä ruveta seuraamaan, olisi ehkä kannattanut.
Viimein oli Santtu Karhun vuoro. Jo ensimmäisistä tahdeista lähtien oli selvää, että tästä mie tykkään! Tämä oli ROK! Bändi oli nelihenkinen: kitara, basso, rummut ja luuttu (tai jokin vastaava, en minä näistä oikein tiedä). Santtu Karhu lauloi ja soitti bassoa. Luuttumies myös lauloi ja soitti huuliharppua. Nämä miekkoset ovat siis kotoisin Karjalasta, Petroskoista, ja puhuivatkin sujuvasti suomea. Santtu esittelikin bändinsä suurinpiirtein niin, että he ovat siis samaa porukkaa kuin me suomalaiset, he vaan jäivät sinne rajan taakse kun rajaa vedettiin, eivätkä muuttaneet tänne: Emme siis ole vihollisia. Hehee :-) Laulunsa bändi esitti kuitenkin karjalan murteella, joten sanoja ei oikein ymmärtänyt, mutta väliäkös tuolla, musiikki puhui puolestaan. Bändin musiikki koostui sekä omista biiseistä että sovituksista kansanlauluista. Ja hienoa oli meininki. Bändi soitti vähän reilun tunnin ja teki sitten tilaa seuraavalle esiintyjälle, joka oli Anssi Kela. Nuoremman puoleinen väki olikin jo alkanut uhkaavasti kerääntyä lavan eteen Anssia odottelemaan ;-) Tässä välissä olikin sopivaa pitää taukoa ja riensinkin myyntikojuille ostamaan Santun levyä! Pahoin brihoin pajatukset on Karhun levy nimeltään ja suomennettuna se tarkoittaa Huonojen poikien lauluja. Talvisovat ei muuten viittaa millään lailla sotaan vaan tarkoittaa talvivaatteita :-) Santtu Karhun kotisivut löytää tuommoisesta osoitteesta: http://talvisovat.onego.ru/
Ruokapaussi oli tässä välissä myös paikallaan ja maittavan herkkulautasen sai hintaan 6 euroa. Hyvää oli sapuska. Sadekin meinasi hieman kiusata tässä välissä. Folk-päivä oli muutenkin alkanut ankeissa merkeissä, päivällä satoi vettä oikein kunnolla ja taivas oli pilvessä koko ajan. Myös illemmalla ripotteli aina sillon tällöin, mutta Folkkien alkaessa sää oli jo hieman kuivempi. Mutta nyt siis tuli muistutus ylemmältä taholta, mutta eihän pieni kesäsade pahaa tee :-) Tässä välissä olisi ollut tilaisuus pistäytyä salissa katsastamassa Aku Nyyssönen Band, mutta koska esitys olisi mennyt jossain määrin päällekkäin lavan tapahtumien kanssa niin jätin sen väliin. Yhdeltä oli nimittäin lavalla luvassa Slobo Horo.
Lopulta Anssi Kela lopetti ja tyrkkäydyin lavan liepeille odottelemaan illan viimmeistä bändiä Slobo Horoa. Tämän bändin takia minä Folkeille oikeastaan lähdinkin. Bändin kolme levyä ovat olleet kaikki aivan mahtavia, joten tiesinkin mitä oli luvassa: komeaa balkkanilaismenoa melkoisen rokkaavalla meiningillä varustettuna. Itse lukisin bändin musiikin melkein progeksi, mutta varmasti eriäviäkin mielipiteitä löytyy :-) Lavalla roudattiin suhteettoman pitkään, bändi pääsi aloittamaan lähes tunnin myöhässä. Mutta sitten viimein kun bändi aloitti niin wow! Aivan mieletön meno! Tanssikansakin innostui ja lähti joraamaan innoissaan. Seurueeni muutkin osalliset jättivät olusensa ja tulivat kuuntelemaan bändiä, yksi heistä totesikin ihmeissään, että täähän on ihan rokkibändi!. Niinhän se on :-) En sitten tiedä johtuiko suhteettoman pitkästä roudauksesta vai oliko näin sovittukin, mutta bändi soitti vain noin tunnin ja tähän aikaan sisältyi jo kaksi encorea. Tanssikansakin olisi ilmiselvästi halunnut enemmän ja minä myös! :-) Slobo Horon nettisivut löydät tuolta: http://www.sjoki.uta.fi/~latvis/yhtyeet/slobohoro/index.html
Noh, olihan tuo kellokin jo melkoisen paljon, joten ryhmittäydyimme kotimatkaa varten. Rauhallisesti ajellen saavuimme kotio siinä vähän ennen neljää, joten kyllähän tuo uni jo maittoikin. Alustavasti sovittiin, että myös lauantaina olisi lähdetty folkkaamaan, mutta seurueeni olikin lauantaina siinä määrin väsynyttä porukkaa, että eihän siitä sitten mitään tullut. Ja kun itselläni ei ole autoa niin eihän sitä kyytiä mistään järjestynyt. Harmin paikka. Lauantain esiintyjälistaan olisi kuulunut esim. loistavat Tarujen Saari sekä Alamaailman vasarat. No täytyy diggailla näitä bändejä sitten levyiltä, vaikka eihän se sama asia ole.... ;-) Santtu Karhun hienoa levyä diggailemalla voi myös lievittää pettymystä :-)
---
Kuvista kiitos Pirjo Rönnille ja Ismo Kuneliukselle.
+/- saldo : 0 | Tweet