Puuvenemessut 19. - 21.7.2002
Jake kirjoitti noin 22 vuotta sitten (3 kommenttia)
Palasokerin lifestyle-toimitus eksyi kesäisissä tunnelmissa Kotkan puuvenemessuille ihmettelemään mitä kaikkea sitä ihmiskäsi saakaan aikaan kun on aikaa ja malttia tehdä puusta muutakin kuin halkoja. Reilusti kuvitettu reportaasi Kotkasta.
[img]juttukuvat/puuvenemessut/puuvene08.jpg" border=1>
Kotkan puuvenemessuille oli saatu kiitettävästi puuveneitä esille, uivassa näyttelyssä kellui noin 100 venettä ja maissakin noin 30. Määrä on ihan kiitettävä kun ottaa huomioon että näyttely järjestettiin kuitenkin varmasti vilkkaimpaan veneilyaikaan ja monia puuveneilijöitä saattoi kiinnostaa oma mökkiranta tai saarenpoukama hieman enemmän kuin oman silmäterän tuominen kaiken kansan pällisteltäväksi, ainakin suomalainen luonteenlaatu olisi omiaan tällaiseen vaatimattomuuteen. Vaikka näyttelyä mainostettiin "näytteilleasettajille" messuina, joihin voi tuoda vaikka kalastustroolarin suoraan mereltä, eli järjestäjän vaatimuksena ei ollut että paatin keulakansi on lakattu kuin flyygelin kansi, oli näytteillä olevien veneiden taso kuitenkin yllättävänkin korkea.
[img]juttukuvat/puuvenemessut/puuvene00.jpg" border=1>
Aluksi näitä mestarillisia käsityötaidonnäytteitä ihastellessa tuli mieleen josko olisi mielenkiintoista laskea näytteillä olleiden veneiden kunnostukseen kuluneet työtunnit, mutta hyvin nopealla arviolla ajatus ei tuntunutkaan niin järkevältä. Todennäköisesti useimmat puuveneiden omistajista eivät työtunteja laske niitä kunnostaessaan ja miksi näin tekisivätkään, lopputuloshan ainoastaan on se millä on jotain merkitystä. Puuveneiden kunnostus ja kunnossapito on varmaaan sen verran kurinalaisuutta ja kärsivällisyyttä vaativa laji, että hommassa voisi olla tekemistä itämaisilla mielenhallintatekniikoiden mestareillakin, saati sitten peruskaduntallaajalla. Suomalainen luonteenlaatu tosin saattaa olla omiaan puuveneiden parissa värkkäilyyn, perkelettä ja saatanaa manataan varmasti moneen kertaan mutta valmista täytyy tulla vaikka kädet olisi kyynärpäistä poikki. Se on varmaan sitä suomalaista sisua. Kait, älkööt veneveistäjät ottako tätä liian vakavasti ettei tarvitse tulla höyryttämään kirjoittajasta löysiä pois...
[img]juttukuvat/puuvenemessut/puuvene07.jpg" border=1>
Kokonaisuudessaan puuvenemessuilla oli mukavan "harras" tunnelma, varmasti suurelta osin sen ansiosta ettei tällä kertaa messuja järjestetty Kotkan Meripäivien aikaan vaan viikkoa aikaisemmin, mistä taisivat etenkin näytteilleasettajat olla mielissään. Vahvasti humaltuneet besserwisserit eivät varmasti ole niitä mukavimpia näyttelyvieraita ja näyttelystä jää sieraimiin enemmän tervan kuin oksennuksen tuoksu. Järjestäjä tosin joutui hieman tinkimään kävijämäärissä, mutta tässä tapauksessa voidaan ehkä vahvistaa poikkeus säännössä määrä korvaa laadun. Kävijöitä kolmen päivän aikana laahusti laitureilla järjestäjän mukaan noin 12 000 henkeä, mikä ei kuulosta vähäiseltä ottaen kuitenkin huomioon että puuveneharrastaminen voidaan varmasti lukea varsin marginaaliseksi alakulttuuriksi.
Näyttelyn kaunein puuvene -palkinnon vei ansaitusti Minerva -niminen kaunotar, jota olisin kyllä itsekin kehdannut esitellä näyttelyssä.
[img]juttukuvat/puuvenemessut/puuvene02.jpg" border=1>
Näyttelyn kauneimmaksi äänestetty Minerva
[img]juttukuvat/puuvenemessut/puuvene03.jpg" border=1>
Näyttelyn kauneimmaksi äänestetty Minerva
On hyvä että tällaisia näyttelyitä ylipäänsä järjestetään vielä ja tällaisessa mittakaavassa että tapahtumaa voidaan kutsua merkittäväksi yleisötapahtumaksi muutenkin kuin makkarakojujen tai rihkamakauppiaiden määrällä mitattuna. Kertakäyttökulttuuriin totuttautuvat ihmiset voivat ainakin vielä jossakin äimistellä kätten töitä ja todeta että käsityönä tehdyt veneet ovat huomattavasti persoonallisempia kuin se lasikuitulotja, jonka saa edullisesti läheisen marketin pihasta osamaksulla. Puuveneelläkin päät kääntyvät varmasti eikä tarvitse turboahdettua suihkuturbiinipropulsiohärpätintä keräämään kateellisia katseita, kunhan muistaa vetää puun pintaan muutakin kuin miranolia. Toivottavasti puuveneiden kysyntä kasvaa jatkossa jotta Suomessa järvillä ja merillä nähdään entistä enemmän tällaisia persoonallisia kaunottaria ja asiallensa omistauneita veneilyn harrastajia.
[img]juttukuvat/puuvenemessut/puuvene05.jpg" border=1>
[img]juttukuvat/puuvenemessut/puuvene04.jpg" border=1>
[img]juttukuvat/puuvenemessut/puuvene10.jpg" border=1>
[img]juttukuvat/puuvenemessut/puuvene11.jpg" border=1>
[img]juttukuvat/puuvenemessut/puuvene09.jpg" border=1>
[img]juttukuvat/puuvenemessut/puuvene06.jpg" border=1>
Puuvenemessuilta löytyy kuvia kohtalainen valikoima omasta galleriastaan, jonka löydät täältä jos aihe alkoi kovasti kiinnostamaan.
[img]juttukuvat/puuvenemessut/puuvene08.jpg" border=1>
Kotkan puuvenemessuille oli saatu kiitettävästi puuveneitä esille, uivassa näyttelyssä kellui noin 100 venettä ja maissakin noin 30. Määrä on ihan kiitettävä kun ottaa huomioon että näyttely järjestettiin kuitenkin varmasti vilkkaimpaan veneilyaikaan ja monia puuveneilijöitä saattoi kiinnostaa oma mökkiranta tai saarenpoukama hieman enemmän kuin oman silmäterän tuominen kaiken kansan pällisteltäväksi, ainakin suomalainen luonteenlaatu olisi omiaan tällaiseen vaatimattomuuteen. Vaikka näyttelyä mainostettiin "näytteilleasettajille" messuina, joihin voi tuoda vaikka kalastustroolarin suoraan mereltä, eli järjestäjän vaatimuksena ei ollut että paatin keulakansi on lakattu kuin flyygelin kansi, oli näytteillä olevien veneiden taso kuitenkin yllättävänkin korkea.
[img]juttukuvat/puuvenemessut/puuvene00.jpg" border=1>
Aluksi näitä mestarillisia käsityötaidonnäytteitä ihastellessa tuli mieleen josko olisi mielenkiintoista laskea näytteillä olleiden veneiden kunnostukseen kuluneet työtunnit, mutta hyvin nopealla arviolla ajatus ei tuntunutkaan niin järkevältä. Todennäköisesti useimmat puuveneiden omistajista eivät työtunteja laske niitä kunnostaessaan ja miksi näin tekisivätkään, lopputuloshan ainoastaan on se millä on jotain merkitystä. Puuveneiden kunnostus ja kunnossapito on varmaaan sen verran kurinalaisuutta ja kärsivällisyyttä vaativa laji, että hommassa voisi olla tekemistä itämaisilla mielenhallintatekniikoiden mestareillakin, saati sitten peruskaduntallaajalla. Suomalainen luonteenlaatu tosin saattaa olla omiaan puuveneiden parissa värkkäilyyn, perkelettä ja saatanaa manataan varmasti moneen kertaan mutta valmista täytyy tulla vaikka kädet olisi kyynärpäistä poikki. Se on varmaan sitä suomalaista sisua. Kait, älkööt veneveistäjät ottako tätä liian vakavasti ettei tarvitse tulla höyryttämään kirjoittajasta löysiä pois...
[img]juttukuvat/puuvenemessut/puuvene07.jpg" border=1>
Kokonaisuudessaan puuvenemessuilla oli mukavan "harras" tunnelma, varmasti suurelta osin sen ansiosta ettei tällä kertaa messuja järjestetty Kotkan Meripäivien aikaan vaan viikkoa aikaisemmin, mistä taisivat etenkin näytteilleasettajat olla mielissään. Vahvasti humaltuneet besserwisserit eivät varmasti ole niitä mukavimpia näyttelyvieraita ja näyttelystä jää sieraimiin enemmän tervan kuin oksennuksen tuoksu. Järjestäjä tosin joutui hieman tinkimään kävijämäärissä, mutta tässä tapauksessa voidaan ehkä vahvistaa poikkeus säännössä määrä korvaa laadun. Kävijöitä kolmen päivän aikana laahusti laitureilla järjestäjän mukaan noin 12 000 henkeä, mikä ei kuulosta vähäiseltä ottaen kuitenkin huomioon että puuveneharrastaminen voidaan varmasti lukea varsin marginaaliseksi alakulttuuriksi.
Näyttelyn kaunein puuvene -palkinnon vei ansaitusti Minerva -niminen kaunotar, jota olisin kyllä itsekin kehdannut esitellä näyttelyssä.
[img]juttukuvat/puuvenemessut/puuvene02.jpg" border=1>
Näyttelyn kauneimmaksi äänestetty Minerva
[img]juttukuvat/puuvenemessut/puuvene03.jpg" border=1>
Näyttelyn kauneimmaksi äänestetty Minerva
On hyvä että tällaisia näyttelyitä ylipäänsä järjestetään vielä ja tällaisessa mittakaavassa että tapahtumaa voidaan kutsua merkittäväksi yleisötapahtumaksi muutenkin kuin makkarakojujen tai rihkamakauppiaiden määrällä mitattuna. Kertakäyttökulttuuriin totuttautuvat ihmiset voivat ainakin vielä jossakin äimistellä kätten töitä ja todeta että käsityönä tehdyt veneet ovat huomattavasti persoonallisempia kuin se lasikuitulotja, jonka saa edullisesti läheisen marketin pihasta osamaksulla. Puuveneelläkin päät kääntyvät varmasti eikä tarvitse turboahdettua suihkuturbiinipropulsiohärpätintä keräämään kateellisia katseita, kunhan muistaa vetää puun pintaan muutakin kuin miranolia. Toivottavasti puuveneiden kysyntä kasvaa jatkossa jotta Suomessa järvillä ja merillä nähdään entistä enemmän tällaisia persoonallisia kaunottaria ja asiallensa omistauneita veneilyn harrastajia.
[img]juttukuvat/puuvenemessut/puuvene05.jpg" border=1>
[img]juttukuvat/puuvenemessut/puuvene04.jpg" border=1>
[img]juttukuvat/puuvenemessut/puuvene10.jpg" border=1>
[img]juttukuvat/puuvenemessut/puuvene11.jpg" border=1>
[img]juttukuvat/puuvenemessut/puuvene09.jpg" border=1>
[img]juttukuvat/puuvenemessut/puuvene06.jpg" border=1>
Puuvenemessuilta löytyy kuvia kohtalainen valikoima omasta galleriastaan, jonka löydät täältä jos aihe alkoi kovasti kiinnostamaan.
+/- saldo : 0 | Tweet
Olipa hyvä juttu. Olisipa oikeat venelehtien toimittajatkin vaivautuneet näkemään ja kokemaan saman tunnelman. T satamapäällikkö
Kauneimman veneen palkinnon sai vene nimeltään MINERVA, ei Miranda.
Kyseessä on kuitenkin sama vene.
T satamapäällikkö
No niinhän tuo taisi olla, vakoilin tuon tuon nimen jostakin toisesta julkaisusta missä se mitä ilmeisemmin oli myöskin väärin (ei päässyt tänään enää tarkastamaan että olisiko kyseessä mahdollisesti ollut eräs nimeltä mainitsematon sanomalehti, joka nykyisin nyhtää 10 euroa kuussa muutaman jutun lukemisesta verkkoversiostaan). Tästä huolimatta nyt pitäisi olla nimet oikein jutussa, kiitoksia korjauksesta.