Moi anonyymi! » Login | Social login | Uusi käyttäjä

Varoitus! Tätä juttua ei voi lukea tietokoneella

Jake kirjoitti noin 22 vuotta sitten (5 kommenttia)
"Turha pyristellä vastaan jos on jo paskat housussa" voisi todeta musiikkiteollisuudelle ja ennenkaikkea maailmanluokan levy-yhtiöille niiden viimeaikaisita toimista musiikkipiratismia vastaan. Niiden "taistelu" musiikin laitonta levittämistä vastaan alkaa näyttämään jo vähintäänkin surkuhupaisalta toiminnalta ihan maallikonkin silmissä.

Pitkin kesää olemme saaneet lukea eri medioista cd-levyistä, joita ennakkoluulottomasti ihmiset ovat ostaneet levykaupoista ja todenneet että levy-yhtiön mielestä kyseisiä levyjä pitäisi kuunnella vain olohuoneen sohvalla tilanteen vaatimalla hartaudella, perheen kokoontuessa yhteiseen musiikinkuuntelutuokioon. Eli kysehän on siis näistä kopiontisuojatuista audiocd-levyistä, jotka eivät soi mm. tietokoneen levynpyörittimillä ollenkaan. Levy-yhtiöt kaikessa viisaudessaan ovat työntäneet levyille mitä erikoisempia "kopionnin estäviä suojauksia", eli käytännössä tehneet levyille esim. virheellisiä raitoja tai muuten sotkeneet cd-levyn standardoitua rakennetta. Näistä virityksistä johtuen ko. levyt soivat satunnaisesti cd-soittimissa, useissa tapauksissa kuitenkaan eivät soi tai soivat väärin. Alkuperäisenä tarkoituksena on ollut ilmeisesti estää cd-levyjen lukeminen tietokoneiden cd-rom asemilla, mutta olisipa homma toiminut näin hyvin. Ongelmia on ilmennyt mm. dvd-soittimien, kannettavien cd-pyörittäjien ja autosoittimien kanssa, jotka ymmärrettävistä syistä eivät näitä virheellisiä levyjä suostu soittamaan. Lopputulos on kuitenkin sellainen, että nämä "kopiontisuojaustekniikat" kiertävät ohjelmat ja ohjeet ovat internetissä kaikkien saatavilla, eli alkuperäinen tarkoitus estää levyjen kopionti tietokoneilla ei ole toteutunut juurikaan, ehkä joissakin marginaalitapauksissa saattaa levyjen kopionti epäonnistua. Sitävastoin kuluttajille, jotka isolla rahalla ylihinnoitellun äänilevyn lunastaa levykaupasta, aiheutuu haittaa koko sen rahan edestä, mitä tuon järjestelmän kehittelyyn on tuhlattu. Jos itse haluaisin ottaa vaikka matkalle mukaan jonkin tuollaisen levyn, jonka käyttöä on tahallisesti hankaloitettu, ei tulisi mieleenkään mennä kyseistä levyä ostamaan kaupasta, taiteilla sen parisssa pari tuntia että saan sen luettua tietokoneelle vain sen takia että haluan saada levyltä biisit mp3-muotoisina PDA-laitteeseeni ladattua. Todennäköisin vaihtoehto on että klikkailisin jonkun mp3-hakuohjelman käyntiin ja siirtäisin haluamani biisit valmiiksi mp3-muodossa tietokoneelleni siinä ajassa, mikä kuluisi levykauppaan siirtymiseen.

Tällaista menettelyä ei tietysti voi varauksetta suositella, koska osattomiksi jäävät sekä artisti että ne henkilöt levy-yhtiössä, jotka oikeasti artistin eteen tekevät työtä. Enkä haluaisi olla levykaupan setä tai tätikään jos samalla tavalla ajattelevia on tai ilmaantuu enemmänkin vaikka toisaalta on molempien etu ettei minun tarvitse viattomalta levykaupan sedältä tai tädiltä ostetun levyn kanssa tapella tuntikausia että voin kuunnella sitä haluamallani laitteella, tilanne kun voisi aiheuttaa jonkinlaista palautteen antamisen tarvetta. Ihmettelen kyllä artisteja, jotka antavat luvan levyillensä tuollaisia suojauksia laittaa, olisiko sitten niin että monikansallisten levy-yhtiöiden suojissa lymyileviltä artisteilta ei yhtiö pahemmin kysele että haluaisitteko levyllenne tällaisen suojauksen vai ette. Huhu kuitenkin jo kertoo että eräskin suosittu suomalaisartisti olisi haastattelussa antanut vinkkejä kuinka heidän "kopiointisuojatun" levynsä saa kopioitua ihan kotikonstein. Tai vaihtoehtoinen tapahan on jo nähty, eli kopiontisuojatun levyn mukana on saanut jonkinlaisen koodiavaimen, jolla voi ladata artistin www-palvelusta levyn biisit jossakin muodossa, en nyt muista oliko kyseessä wma vai mp3. Laskikohan kukaan levy-yhtiössä paljonko tuollaisen systeemin rakentaminen maksoi ja mikä oli siitä saatu hyöty?

Mielenkiintoista on myös nähdä levy-yhtiöiden tulokseton taistelu erilaisia tiedostojenjakopalveluita vastaan, Napsterin onnistuivat perkeleet upottamaan kun oikeustaisteluun pistettiin miljaardit likoon. Napster-taistelu sai mediassa hyvin julkisuutta, mutta todennäköisesti senkin vaikutus oli levy-yhtiöiden kannalta negatiivinen, koska ainakin sellainen kuva episodista jäi, että myös ne tavalliset kaduntallaajat jotka käyttävät intternettiä pankkiasioihin ja iltalehden lukemiseen, tajusivatkin että intternetistä voi latailla myös musiikkia. Eli tuolla Napster-jupakalla pikemminkin promotoitiin intternettiä musiikin levittämisen välineenä. Upotettuaan Napsterin ikäänkuin mallitapauksena levy-yhtiöt ovat alkaneet perustamaan omia mp3-myyntipalveluitaan, jotka käyttöehdoiltaan, -rajoituksiltaan ja hinnoittelultaan ovat niin epätodellisia, että en ole kuullut kenenkään vielä erehtyneen käyttämään näitä palveluita. Mielestäni Napster olisi ollut hyvä aihio levy-yhtiöille ryhtyä yhteistyöhön firman kanssa, joka oli pioneerinä kehittänyt suuret massat tavoittanutta musiikinjakeluverkostoa, sillä nyt kun jokaisella levy-yhtiöllä on oma myyntipaikkansa ja erilaiset ehdot ja tekniset ratkaisut, ollaan hyvin kaukana siitä, mitä kuluttaja mieltää helppokäyttöiseksi. Tästähän musiikin lataamisessa internetistä on pohjimmiltaan kyse, helppokäyttöisyydestä, eli ettei tarvitse välttämättä jostain korvesta poromiehen lähteä 300 km päähän kaupunkiin levyostoksille jos haluaa kuulla vaikka Shakiran radiohitin espanjankielisenä versiona (tai mitä kieltä se nyt sitten laulaakaan...). Ehkä tämä oli hieman kärjistetty ja kenties huono esimerkki, mutta kyllä todennäköisesti hyvin moni kuluttaja, jota on siunattu laajakaistayhteydellä, tekee musiikkiostoksena kotona koneen äärellä kuin jossakin supermarketin levyosastolla, mistä juuri ne levyt joita haluaisi ostaa, ovat loppuneet tai on jätetty kokonaan tilaamatta. Varsinkin jos tarve on saada esim. biisi tai pari joltakin levyltä ja kansipahvit ym. oheiskrääsä eivät ole oleellisia musiikinkuluttajalle. Nykyiset viralliset mp3-myyntipaikat verkossa ovat ylihinnoitelleet tuotteet niin käsittämättömästi, että on aivan turha esittää faktana etteivät ihmiset osta virallisia mp3:ia netistä vaikka niitä olisi saatavilla. Esimerkiksi suomalainen emma.fm palvelu on hinnoitellut biisit niin, että jos kokonaisen levyn haluaa sieltä omakseen lunastaa, tulee levylle hintaa lähes samanverran kuin kyseinen cd maksaa kaupassa. Saamatta jää kuitenkin cd-tasoinen ääni ja levykannet, samoin logistiikasta maksetaan murto-osa siitä mitä maksaa cd-levyjen toimittaminen kauppoihin ja lisäksi musiikin jälleenmyynti tapahtuu automaattisesti, eli puitteiksi ei tarvita kallista liikekiinteistöä (maksaahan tuon verkkokaupan pyörittäminen jotakin, mutta tuskin sen ylläpitoon uhrataan edes pienen levynarikan ylläpitokustannusten verran). Osta siinä sitten laillista musiikkia verkosta.

Surkuhupaisia episodeja on nähty viimepäivinä uutisissa kun RIAA (Recording Industry Association of America) on haastanut internet-operaattoreita oikeuteen siitä, että he tukevat reitityksellään musiikin laitonta levittämistä. Oikeuteen on haastettu suuret internet-operaattorit AT&T, Sprint, Cable&Wireless ja UUNet, jotka eivät ole suostuneet RIAA:n pyynnöistä huolimatta estämään verkoistaan yhteydenotot Listen4ever.com -nimiseen palveluun, joka RIAAN:n mukaan levittää laitonta materiaalia. Palvelua ei ole pystytty sulkemaan koska se sijaitsee fyysisesti Kiinan Kansantasavallassa ja RIAA:n vainovalta ei ulotu sinne edes venyttämällä. Lisää komediaa saatiin uutisotsikoihin kun internet-operaattori IWT (Information Wave Technologies) ilmoitti että se estää RIAA:n pääsyn verkkoonsa RIAA:n uhkailtua ryhtyvänsä tekemään palvelunestohyökkäyksiä laittomia musiikinlevittäjiä vastaan. USA:ssa on jo valjastettu kongressiedustaja laatimaan lakia, joka sallisi RIAA:lle tällaisen verkkohäirinnän toteuttamisen, joten ihan syystäkin ko. operaattori on huolissaan RIAA:n heilumisesta verkossaan. Toiset levy-yhtiöt ovat kuitenkin ilmeisesti tajunneet että vastaanpyristely ei enää kannata vaan musikkibisneksen tulevaisuus todellakin on verkossa, sillä samana päivänä kun tuo järjettömyyden huippu oli otsikoissa, mediajäteistä Vivendi Universal ilmoitti että se avaa verkkokaupan, josta voi ostaa sen artistien musiikkia, varsinkin sellaisten joiden levyjä ei aivan jokaisen huoltoaseman hittiparaati-hyllyyn tilata vanhenemaan. Etujoukossa ovat edustettuna mm. artistit nimeltä B.B. King, Joe Cocker, Ringo Starr ja Stevie Wonder, musiikkia pääsee kuuntelemaan ja polttamaan omille cd:lle kiinteällä kuukausimaksulla. Puuttumatta mitenkään Universalin verkkokaupan tasoon ja toimivuuteen, kuvio on mielenkiintoinen; toiset vielä jaksavat hangata vastaan kun toiset ovat jo myöntäneet että joskus koittaa myös musiikkiteollisuuden aika etsiä uusia uomia vastata ajan tarpeisiin.

Näkökulmani musiikkibisnekseen ja internetin musiikinlevitykseen on melkoisen kapea, en edes yritä väittää että mielipiteeni olisivat ehdottomia totuuksia ja ainoita oikeita ratkaisuja, eri kantoja on varmasti asiaan yhtä paljon kun on osapuoliakin joita tämä asia koskettaa. Tämä Muusikoilla on varmasti erilaiset intressit oman tuotantonsa levittämiseen kuin levy-yhtiöillä useimmiten on, levy-yhtiötkään eivät varmasti aivan kaikki ole pelkkiä rahapajoja ja kaikki musiikinlevittäjät ja -lataajat verkossa eivät ole "hyviä tyyppejä" jotka ovat valmiita maksamaan musiikista jos se tehdään mahdolliseksi ja kohtuuhintaiseksi. Jospa tämä kirjoitus kuitenkin synnyttäisi jonkinlaista keskustelua siitä, mitä mieltä ihmiset asioista ovat. Kai teiltä hyvät musiikinharrastajat asiaan mielipiteitä löytyy?

+/- saldo : 0 |

    Hezzu kirjoitti noin 22 vuotta sitten+/- saldo : 0
    Juuh.... tuota noin....

    Ensinnäkin internet on mielestäni erittäin mahtava väline musiikin promoamiseen. Varsinkin tuommoisille "pienille ja tuntemattomattomille artisteille" se on loistava kanava, he voivat pistää kotisivuilleen tai mihin lie mp3-servereille musiikkiaan tarjolle ja siinä sivussa sitten myydä levyään kaikille kiinnostuneille, jotka luultavasti muuten eivät koskaan olisi kuulleetkaan bändistä.

    ...eli mielestäni nettimusiikki on nimenomaan tutustumista varten, levy ostetaan sitten joka tapauksessa jos musiikki miellyttää. Sellaista ajatusmallia en ymmärrä että "En osta tuota kun sen saa netistä ilmaiseksi". Kyllä fyysinen levy päihittää aina jonkun tietokoneen perukoilla lymyävän mp3-tiedoston.

    Tähän on olemasa tietysti poikkeus: Bändi voi tarjota netin kautta ladattavaksi musiikkia, jota ei muuten kaupallisesti edes olisikaan myynnissä. Tämä palvelee nimenomaan faneja ja on hieno juttu.

    CD-levyjen kopionestoa vastaan olen minäkin. Nykyisin tulee melko paljon kuunneltua musiikkia nimenomaan tietokoneen ääressä ja kyllähän se on ikävää jos jonkun levyn kanssa tämä ei sitten onnistukaan.

    Kaikenlaiset kopionestot ja muut vempulakonstit eivät mielestäni rajoita piratismia mitenkään, kyllä ne "piraatit" aina keinon keksii ja aina löytyy joka keinoa kiertää moisia estoja.

    Levyjen selvä hinnan alennus lienee ainoa jolla piratismia voisi rajoittaa....

    ...täältä tähän.

    Tarmo kirjoitti noin 22 vuotta sitten+/- saldo : 0
    Tuo oli kyllä yllätys tuo emusic.com palvelu, jouduin heti rekisteröitymään sinne käyttäjäksi koska mielestäni diili ei ole ollenkaan huono, 15 dollarin kuukausimaksulla saan täysin laillisesti imuteerata mp3ia koneelleni ja kehottavatpa vielä palvelussa polttamaan biisit cd:lle siltä varalta että ne tuhoutuvat koneen kiintolevyltä. Ovat ymmärtäneet missä homman juju piilee jos haluaa myydä ämpeitä netissä. Suosittelen tutustumaan ko. palveluun.

    Aranwe kirjoitti noin 22 vuotta sitten+/- saldo : 0
    Nighwishin uutukaisenhan sanotaan olevan kopiosuojattu. En ole kokeillut kopioida sitä vielä, mutta kyllä se tietokoneessa ainakin soi ihan nätisti, sekä uudella, että vanhalla romppuasemalla.

    Kentin Hagnesta Hill ja Vapen & Ammunition on suojattu jotenkin hämärästi. Niitä ei oikein voi kuunnella tietokoneella, mutta ei se kopiointia estä.

    Kaiken kaikkiaan tuo kopiointisuojaus sapettaa ja melkeinpä innostaa tekemään niitä laittomia kopioita. Ei ole suuri vaiva kytkeä cd-soittimen optista kaapelia äänikorttiin ja sitä kautta siirtää biisit kovalevylle.

    Jake kirjoitti noin 22 vuotta sitten+/- saldo : 0
    En kyllä tuota emusic.comia aivan varauksetta kehuisi, kävin sinne rekisteröitymässä ja tutkiskelemassa hieman mitä sillä on tarjottavana. Onhan siellä ihan mukavasti levyjä eikä hinta tosiaan päätä huimaa, MUTTA: ainakin jazz-puolella kaikki levyt joita yritin latailla, olivat saavuttamattomissa, eli biisejä saattoi latailla vain US:n sisäpuolelta jonkin lisensointiongelman takia (no kai tuo jostain domainista tms. tarkistetaan, voisi kokeilla muualtakuin .fi osoitteesta että saako noita ongittua...), joten vähän torso maku jäi. Muutakin kommentoitavaa tuolta löytyy, mutta taitaa olla ihka oikean artikkelin paikka kunhan tuota ehdin hieman paremmin testailemaan.

    Btw, uusin Fates Warning löytyi sieltä. On ihan mukavan kuuloinen. Eipä ollut levykaupassa käteen osunut.

    Tarmo kirjoitti noin 22 vuotta sitten+/- saldo : 0
    Kyllähän tuosta alkoi totuus paljastumaan kun tuota tarkemmin selailin. On kuitenkin myönnettävä että kyseessä on lupaavimman näköinen musiikin kauppapaikka mitä olen tähän mennessä nähnyt, toivottavasti saavat jatkossa myös nuo lisenssiehdot kuntoon.