Pikatesti : Emusic.com - Verkkomusiikin pioneeri
Jake kirjoitti noin 22 vuotta sitten (3 kommenttia)
Pikatestasimme Vivendi Universal mediajätin mp3-palvelun, josta voi kiinteällä kuukausimaksulla latailla kokonaisia äänilevyjä mp3-muodossa. Kuulostaako kenties liian järkevältä kilpailijoiden keskittyessä tiedostonjakopalveluiden noitavainoihin? Lue lisää niin tiedät mihin koira on haudattuna.
Levy-yhtiöiden epätoivoisten piratismin vastaisten toimien uutisoinnin seasta löytyi äskettäin mielenkiintoinen poikkeus. Mediajätti Vivendi Universal ilmoitti aloittaneensa www-palvelun, josta voi ladata sen Universal -levy-yhtiön yli tuhat eri levyä kiinteän kuukausimaksun maksamalla, tosin aivan listahittikamaa ei palvelusta uutisen mukaan kannattanut yrittää hakea. Palasokerin piti tietysti ottaa selvää että mistä hommassa on oikein kyse. Seuraavassa pikatestimme kokemuksia.
Emusic.com palvelu on ilmeisesti toiminut jo pitkään etupäässä independent levy-yhtiöiden jakelukanavana, musiikkia emusic.com on tarjonnut netinkäyttäjille jo vuodesta 1998. Palvelulla on yli 50 000 rekisteröitynyttä tilaajaa ja biisejä palvelusta löytyy yhteensä yli 200 000 kappaletta yli 900 eri levymerkiltä. Universal taitaa olla kuitenkin ensimmäisiä suurempia levy-yhtiöitä, joka on aloittanut emusic.comin kautta omien artistiensa musiikin jakelun (yhtiön julkaisemat tiedotteet ovat sen verran epämääräisiä ja -tarkkoja että tässä joudutaan syyllistymään hieman arvailuun). Syyksi uuden jakelukanavan käyttöönotolle Universal Musicin johtaja Larry Keswil kertoo yhtiön halun tarjota kuluttajille albumeja jotka eivät nykyisin pääse helposti kauppojen hyllyille ja joiden musiikki kuitenkin yhtiön mielestä ansaitsee laajemman yleisön. Kuulostaa tässä vaiheessa vielä hyvältä. Katsotaanpa miten homma käytännössä toimii.
Palvelun varsinainen testaaminen alkoi palveluun rekisteröitymisellä emusic.com -osoitteessa. Käyttäjältä kysellään perinteiset yhteystiedot osoitteineen sekä sähköpostiosoite. Seuraavaan kohtaan homma todennäköisesti useassa tapauksessa tökkääkin, sillä vaikka palvelua pääsee testaamaan maksutta 14 päivän ajan ja 50 biisin verran, täytyy rekisteröinnin yhteydessä ilmoittaa luottokortin numero. Maksuvälineiksi kelpaavat MasterCard, American Express ja Visa, joten monipuolisuudella ei ole tätä palvelua siunattu vielä, tosin lupailivat että muitakin maksutapoja otettaisiin käyttöön lähitulevaisuudessa. Rekisteröinnin yhteydessä käyttäjä joutuu myös päättämään haluaako sitoutua käyttämään sitä 3 kk hintaan 14,99 dollaria / kk vai 12 kk hintaan 9,99 dollaria / kk. Tämä on siis päätettävä rekisteröityessä mutta korostetaan vielä että lupaavat että 14 päivää palvelua saa käyttää täysin ilman sitoumuksia ja maksutta, palvelu on vain muistettava perua ennen tuon koeajan umpeutumista, muuten laskutus alkaa luottokortilta automaattisesti.
Rekisteröitymisen jälkeen palveluun pääsee suoraan selailemaan eri kategoroita ja etsimään mieleistään musiikkia. Ensimmäisesti olisin halunnut tietää että minkä laatuisina mp3-tiedostot ovat palvelusta saatavilla, mutta tietoa ei tahtonut löytyä mistään. Ratkaisin ongelman nopeasti lataamalla ensimmäisen vähänkään mielenkiintoiselta vaikuttavan biisin. Karu totuus paljastui, kaikki biisit ovat 128 kbits pakattuja, joten eipä noilla laadullisesti juhlita. No, valikoima näytti kuitenkin lupaavalta, varsin fuusio-osastolta löytyi reilusti hankinnan arvoisia levyjä. Ajattelin ladata kokeeksi jonkin levyn kokonaisena, mutta seuraavaksi ilmeni lisää ongelmia kun olin saanut valittua mieleisen levyn. Suurin osa jazz-kategorian levyistä oli lisensoitu jakeluun ainoastaan USA:ssa, joten kun olin erehtynyt rekisteröityessäni ilmoittamaan että kotomaani ompi Suomi, ei moni fuusiolevy liikahtanut palvelusta bitin vertaa suuntaani. Toinen pulma oli että jos levyn halusi ladata kokonaisena mahdollisimman helposti, piti olla jokin erityinen pakkauspurkusoftahärpätin, joka osaisi purkaa ladattavan tiedoston osiksi. Ei kiitos, kaikkia pikkuhärpättimiä on jo kone täynnä vaikka se on juuri siivottu. Kliksuttelin sitten biisit yksi kerrallaan koneelleni kun viimein löysin levyn jonka saatoin ladata. Internet Explorerissä on ilmeisesti oletuksena jonkinlainen rajoitus latausten määrälle, koska en saanut yli kahta biisiä valumaan koneelleni samanaikaisesti. Operalla yhtäaikaisten siirtojen määrä nousi neljään. Tuskastuttavaa hommaa, biisit tulivat noin 50 kt/s nopeudella (+/- 10 kt/s), joten ilkeä oli odotella että saattoi seuraavaa biisiä alkaa lataamaan. Siis jos helppokäyttöisyyttä ajatellaan, eihän tuo nyt mikään ylitsepääsemätön ongelma ole.
Koeajan 50 biisin rajoitus tuli yllättävän nopeasti vastaan, ehdin latailemaan neljä kokonaista levyä ja muutaman irtobiisin ennenkuin palvelu alkoi ehdottamaan että lopettaisin 14 pv koeajan ja aloittaisin sopimuksen, jolloin rajoitukset olisivat poistuneet ja laskutus olisi alkanut. Selailin kategoriat läpi ja merkkailin ylös levyt, jotka olisivat kyllin mielenkiintoisia ladattaviksi. Lopputuloksena ynnäilin että kolmen kuukauden sopimuksen aloittaminen ei varmasti koituisi kohtuuttoman kalliiksi, laskeskelin että listattujen levyjen lataaminen maksaisi pari dollaria per levy. Levyjä lisätään jatkuvasti palveluun, joten todennäköisesti homma olisi tullut vielä edullisemmaksi. En kuitenkaan ollut tyytyväinen 128 kbits pakkaustarkkuuteen ja lisenssirajoituksiin mielilevyjeni kohdalla, joten en ainakaan vielä jatkanut tuota sopimusta.
Toivottavasti jatkossa tuollaiset ikävät maanosarajoitukset saadaan ladattavista levyistä poistettua ja pakkaustarkkuuteen hieman valinnanvaraa (siis ylöspäin, esim. 192 tai 256 kbits alkaisi jo riittämään). Jos vielä lisäksi käytettävyyteen tehtäisiin pieniä muutoksia ja parannuksia, alkaisi emusic.comin palvelu olemaan erinomaisa vastinetta rahoille. Nyt palvelusta jää vielä jotenkin keskeneräinen kuva. Kyseessä on kuitenkin parhaita yrityksiä siirtyä kaavoihin kangistuneesta levybisneksestä uuden teknologian käyttöön, kilpailijat eivät ole onnistuneet julkaisemaan mitään mikä yltäisi edes lähelle tätä palvelua. Toivottavasti edelläkävijän rooli ei käy liian raskaaksi ja takuuvarmaa on, että tällaiset palvelut tulevat yleistymään tulevaisuudessa. Toivomme hartaasti että kuluttajat ottavat nämä palvelut hyvin vastaan ja ymmärtävät että musiikin tekeminen loppuu ennenpitkää jos kuluttajat eivät ole valmiita maksamaan siitä mitään.
Loppuun vinkkinä pienemmille levymerkeillä ja -yhtiöille että emusic.comin palveluun voi tarjota myös omia artistejaan myyntiin. Ei välttämättä huono diili jollekin marginaalisemmalla musiikille saada maailmanlaajuinen markkinakanava. Lisäksi tavalliset webbisivun vääntäjät voivat ryhtyä mukaan emusic.comin kumppanuusohjelmaan ja promotoida palvelua. Promoottoreiden www-sivujen kautta tulleista rekisteröityneistä käyttäjistä maksetaan ihan selvää rahaa.
Levy-yhtiöiden epätoivoisten piratismin vastaisten toimien uutisoinnin seasta löytyi äskettäin mielenkiintoinen poikkeus. Mediajätti Vivendi Universal ilmoitti aloittaneensa www-palvelun, josta voi ladata sen Universal -levy-yhtiön yli tuhat eri levyä kiinteän kuukausimaksun maksamalla, tosin aivan listahittikamaa ei palvelusta uutisen mukaan kannattanut yrittää hakea. Palasokerin piti tietysti ottaa selvää että mistä hommassa on oikein kyse. Seuraavassa pikatestimme kokemuksia.
Emusic.com palvelu on ilmeisesti toiminut jo pitkään etupäässä independent levy-yhtiöiden jakelukanavana, musiikkia emusic.com on tarjonnut netinkäyttäjille jo vuodesta 1998. Palvelulla on yli 50 000 rekisteröitynyttä tilaajaa ja biisejä palvelusta löytyy yhteensä yli 200 000 kappaletta yli 900 eri levymerkiltä. Universal taitaa olla kuitenkin ensimmäisiä suurempia levy-yhtiöitä, joka on aloittanut emusic.comin kautta omien artistiensa musiikin jakelun (yhtiön julkaisemat tiedotteet ovat sen verran epämääräisiä ja -tarkkoja että tässä joudutaan syyllistymään hieman arvailuun). Syyksi uuden jakelukanavan käyttöönotolle Universal Musicin johtaja Larry Keswil kertoo yhtiön halun tarjota kuluttajille albumeja jotka eivät nykyisin pääse helposti kauppojen hyllyille ja joiden musiikki kuitenkin yhtiön mielestä ansaitsee laajemman yleisön. Kuulostaa tässä vaiheessa vielä hyvältä. Katsotaanpa miten homma käytännössä toimii.
Palvelun varsinainen testaaminen alkoi palveluun rekisteröitymisellä emusic.com -osoitteessa. Käyttäjältä kysellään perinteiset yhteystiedot osoitteineen sekä sähköpostiosoite. Seuraavaan kohtaan homma todennäköisesti useassa tapauksessa tökkääkin, sillä vaikka palvelua pääsee testaamaan maksutta 14 päivän ajan ja 50 biisin verran, täytyy rekisteröinnin yhteydessä ilmoittaa luottokortin numero. Maksuvälineiksi kelpaavat MasterCard, American Express ja Visa, joten monipuolisuudella ei ole tätä palvelua siunattu vielä, tosin lupailivat että muitakin maksutapoja otettaisiin käyttöön lähitulevaisuudessa. Rekisteröinnin yhteydessä käyttäjä joutuu myös päättämään haluaako sitoutua käyttämään sitä 3 kk hintaan 14,99 dollaria / kk vai 12 kk hintaan 9,99 dollaria / kk. Tämä on siis päätettävä rekisteröityessä mutta korostetaan vielä että lupaavat että 14 päivää palvelua saa käyttää täysin ilman sitoumuksia ja maksutta, palvelu on vain muistettava perua ennen tuon koeajan umpeutumista, muuten laskutus alkaa luottokortilta automaattisesti.
Rekisteröitymisen jälkeen palveluun pääsee suoraan selailemaan eri kategoroita ja etsimään mieleistään musiikkia. Ensimmäisesti olisin halunnut tietää että minkä laatuisina mp3-tiedostot ovat palvelusta saatavilla, mutta tietoa ei tahtonut löytyä mistään. Ratkaisin ongelman nopeasti lataamalla ensimmäisen vähänkään mielenkiintoiselta vaikuttavan biisin. Karu totuus paljastui, kaikki biisit ovat 128 kbits pakattuja, joten eipä noilla laadullisesti juhlita. No, valikoima näytti kuitenkin lupaavalta, varsin fuusio-osastolta löytyi reilusti hankinnan arvoisia levyjä. Ajattelin ladata kokeeksi jonkin levyn kokonaisena, mutta seuraavaksi ilmeni lisää ongelmia kun olin saanut valittua mieleisen levyn. Suurin osa jazz-kategorian levyistä oli lisensoitu jakeluun ainoastaan USA:ssa, joten kun olin erehtynyt rekisteröityessäni ilmoittamaan että kotomaani ompi Suomi, ei moni fuusiolevy liikahtanut palvelusta bitin vertaa suuntaani. Toinen pulma oli että jos levyn halusi ladata kokonaisena mahdollisimman helposti, piti olla jokin erityinen pakkauspurkusoftahärpätin, joka osaisi purkaa ladattavan tiedoston osiksi. Ei kiitos, kaikkia pikkuhärpättimiä on jo kone täynnä vaikka se on juuri siivottu. Kliksuttelin sitten biisit yksi kerrallaan koneelleni kun viimein löysin levyn jonka saatoin ladata. Internet Explorerissä on ilmeisesti oletuksena jonkinlainen rajoitus latausten määrälle, koska en saanut yli kahta biisiä valumaan koneelleni samanaikaisesti. Operalla yhtäaikaisten siirtojen määrä nousi neljään. Tuskastuttavaa hommaa, biisit tulivat noin 50 kt/s nopeudella (+/- 10 kt/s), joten ilkeä oli odotella että saattoi seuraavaa biisiä alkaa lataamaan. Siis jos helppokäyttöisyyttä ajatellaan, eihän tuo nyt mikään ylitsepääsemätön ongelma ole.
Koeajan 50 biisin rajoitus tuli yllättävän nopeasti vastaan, ehdin latailemaan neljä kokonaista levyä ja muutaman irtobiisin ennenkuin palvelu alkoi ehdottamaan että lopettaisin 14 pv koeajan ja aloittaisin sopimuksen, jolloin rajoitukset olisivat poistuneet ja laskutus olisi alkanut. Selailin kategoriat läpi ja merkkailin ylös levyt, jotka olisivat kyllin mielenkiintoisia ladattaviksi. Lopputuloksena ynnäilin että kolmen kuukauden sopimuksen aloittaminen ei varmasti koituisi kohtuuttoman kalliiksi, laskeskelin että listattujen levyjen lataaminen maksaisi pari dollaria per levy. Levyjä lisätään jatkuvasti palveluun, joten todennäköisesti homma olisi tullut vielä edullisemmaksi. En kuitenkaan ollut tyytyväinen 128 kbits pakkaustarkkuuteen ja lisenssirajoituksiin mielilevyjeni kohdalla, joten en ainakaan vielä jatkanut tuota sopimusta.
Toivottavasti jatkossa tuollaiset ikävät maanosarajoitukset saadaan ladattavista levyistä poistettua ja pakkaustarkkuuteen hieman valinnanvaraa (siis ylöspäin, esim. 192 tai 256 kbits alkaisi jo riittämään). Jos vielä lisäksi käytettävyyteen tehtäisiin pieniä muutoksia ja parannuksia, alkaisi emusic.comin palvelu olemaan erinomaisa vastinetta rahoille. Nyt palvelusta jää vielä jotenkin keskeneräinen kuva. Kyseessä on kuitenkin parhaita yrityksiä siirtyä kaavoihin kangistuneesta levybisneksestä uuden teknologian käyttöön, kilpailijat eivät ole onnistuneet julkaisemaan mitään mikä yltäisi edes lähelle tätä palvelua. Toivottavasti edelläkävijän rooli ei käy liian raskaaksi ja takuuvarmaa on, että tällaiset palvelut tulevat yleistymään tulevaisuudessa. Toivomme hartaasti että kuluttajat ottavat nämä palvelut hyvin vastaan ja ymmärtävät että musiikin tekeminen loppuu ennenpitkää jos kuluttajat eivät ole valmiita maksamaan siitä mitään.
Loppuun vinkkinä pienemmille levymerkeillä ja -yhtiöille että emusic.comin palveluun voi tarjota myös omia artistejaan myyntiin. Ei välttämättä huono diili jollekin marginaalisemmalla musiikille saada maailmanlaajuinen markkinakanava. Lisäksi tavalliset webbisivun vääntäjät voivat ryhtyä mukaan emusic.comin kumppanuusohjelmaan ja promotoida palvelua. Promoottoreiden www-sivujen kautta tulleista rekisteröityneistä käyttäjistä maksetaan ihan selvää rahaa.
+/- saldo : 0 | Tweet
Nyt ei mennyt jakemuun miten levyä ei lisenssoida mailmanlaajuisesti, varsinkin webbipalvelussa? Sivistäkää mikä siinä on jujuna?
Erinomainen kysymys. Villi veikkaus voisi olla että jotkut pienet levylafkat USA:ssa pelkäävät liiaksi menettävänsä normaalien cd:iden myynnistä jos heidän biisejä voi ladata mp3-muodossa mistä tahansa. Ei kyllä hajuakaan että voisiko tämä olla lähelläkään oikeaa syytä. Paljon noita lisenssirajoittuneita levyjä kuitenkin oli, ei siis ihan muutamaa vaan vähintäänkin kymmeniä ellei satoja. Ei jollain levybisneksen sisäpiiriläisellä olisi vihiä asiasta?
Jopas. Sain vastauksen lähettämääni palautteeseen, vastauksen oli jopa kirjoittanut aivan oikea ihminen (tai hyvin ohjelmoitu tekoälypostiohjelma). Kehuivat että palaute on välitetty eteenpäin, saas nähdä onko mitään vaikutusta ja saanko vastausta tuohon kysymykseen että miksi levyjä ei voi latailla euroopasta.
"I have passed your suggestions on to our management team." Niin varmaan.