Rush at Jones Beach
Sunkka kirjoitti noin 23 vuotta sitten (4 kommenttia)
Kanadan kovin trio on taas liikkeellä eikä Euroopan kiertueesta ole varmuutta taaskaan. Ei auttanut muukaan kuin lähteä Uudelle Mantereelle bändiä katsomaan. Oliko hyvä keikka? Koettakaas arvata. Jutusta tuli taustoineen niin pitkä, että jaoin sen kahteen osaan. Toinen osa, joka käsittelee itse konserttia, ilmestyy piakkoin tämän ensimmäisen, valmistavan osan jälkeen.
Kaikki Rushin julkaisemat levyt ovat myyneet vähintään kultaa ja parhaat tuplaplatinaa ym. Levyjä on yhteensä 25 kpl, joista 17 studiolevyjä, 4 konserttilevyjä ja 4 virallista kokoelmaa. Ensilevynsä yhtye teki vuonna 1974 ja uusin ilmestyi tänä vuonna 2002. Maailmankiertueillaan Rush on onnistunut välttämään Suomen ei ole toivoakaan, että visiitti toteutuisi tulevaisuudessakaan. Vaikka meiksi on ollut kovan luokan Rush-fani vuodesta 1986, en ole koskaan päässyt keikalle. Edellisellä kiertueellakaan 1996 Rush ei käynyt edes Euroopassa, silloin oli kaverien kanssa jo suunniteltu Euroopan matkaa, mutta turhaan. Kiertueen jälkeen Rush jäi lomalle ja heti kohta loman alussa rumpali Neil Peart menetti 18 v. tyttärensä auto-onnettomuudessa ja vuoden sisällä vaimonsa syövälle. Loma alkoi näyttää lopulliselta.
Alkuvuodesta 2001 trio istui taas koossa ja alkoi suunnitella uutta levyä. Toivoa jatkosta, uudesta levystä ja uudesta kiertueesta oli siis taas tarjolla. Uusi levy julkistettiin ja se on kovin erilaista kuin Rush aiemmin, mutta toisaalta kovin tuttua. Ekalla kuuntelulla mitäänsanomaton, nyt, kymmenien kuunteluiden jälkeen hyvä ja nyt keikan jälkeen loistava! Mutta eipäs kiirehditä: kiertue-huhut alkoivat suoraan Pariisista, Rush oli varannut pariisilaisen konserttisalin! Eli Pariisiin! Mutta pian keikka peruutettiin ja kiertue alkoi Pariisinpäivästä kuukauden päästä, mutta Pohjois-Amerikassa. Heti alkuun annettiin kesäkuun lopulta marraskuulle asti kiertue aikataulua, kaikki keikat Pohjois-Amerikassa ja Euroopan kiertueesta puhuttiin sanalla "mahdollinen". Eihän siinä enää hermo kestä vaan ryhdyttävä toimeen.
New Yorkin osavaltion Long Island on tuttu paikka koskapa isoisäni on asustellut siellä ja häntä ollaan käyty katsomassa. Luonteva valinta konserttipaikaksi oli siis Jones Beach Amphitheater jossa keikka oli 15.7. maanantaina. Jones Beach on on puistoaluetta, kapea hiekkasärkkäsaari Long Islandin edustalla. Itse Long Islandhan on nimensä mukaisesti pitkä ja kapea saari New York Citystä itäänpäin, rannikon suuntaisesti. Saaren itäpäässä on maaseutua ja pikkukyliä ja länsipäässä mm. New York Cityn kaupunginosia Queens, Brooklyn ja Kennedyn kansainvälinen lentokenttä. Isohko saari siis.
Kun liput tulivat huhtikuun lopulla myyntiin internetin kautta (Ticketmaster) tilasin heti myynnin alettua kaksi lippua. Tilausprosessi oli helpohko, joskin lomake oli monimutkainen. Maksu Visalla, kiitos, liput lippuluukulta (international will call). Lippujen hinta oli järkytys, 200 €!! Siis 100 € per lärvi!! No, hinta ehti järkyttää parisen sekuntia, vahvistusnappulaa piti painaa nopeasti ja olin aika pitkälti orientoitunut ostamaan liput. Ja eihän se lippujen hinta tässä ole kuitenkaan kuin pieni osa kustannuksia. Se on vaan kiltisti maksettava, jos aikoo mennä. Ei se sen kummallisempaa ole.
Lentoliput maksoivat 700€/hlö koskapa keikka sattui turistikauden aikaan. Autonvuokraus oli myös arvokasta mutta Finnairin kanta-asiakaskortilla sai Avikselta 10% alennusta. Halpa motellihuone maksoi 70USD/yö ja niin edelleen, lisää itse matkasta tulevassa matka-artikkelissa.
Jones Beach Amphitheater on tosiaan joo ulkoilmateatteri joten hyvää säätä toivottiin. Paikkaan sopii jotain 14.000 henkeä istumaan, seisomapaikkoja ei ole. Katsomosta näkee pienen lahden, joka ulottuu lavarakennuksen taaksekin, rakennuksen takana on pieni hiekkarantapoukama, varsinaiset hiekkarannat ovat saaren Atlantinpuolella. Kävimme kyselemässä lippuja luukulta jo muutamaa päivää aikaisemmin ja tutustumassa konserttipaikkaan. Lippuja ei saatu, ne saa vasta konserttipäivänä, eikä sisään päässyt tietysti lippukassoja pidemmälle, mutta reitit ja muut oli nyt siis tiedusteltu valmiiksi.
Varsinaisena päivänä sitten kävimme jo aamusta hakemassa liput, ihan varmuuden vuoksi, ja vietimme sitten päivän Lindenhurstissa, joka on pikkukaupunki siinä lähellä. Hieno nimi paikalla, vai mitä? Illalla menimme keikkapaikalle hyvissä ajoin että saisi hyvän pysäköintipaikan ym. Ilma oli kaunis, pieniä pilvenhattaroita ja n. 25 astetta suomeksi. Parkkipaikka oli jo puolillaan väkeä ja partyt olivat täydessä käynnissä. Ilma täytti huumaava Rush-musiikin pauhu ja grillin sytytysnesteen tuoksu! Joka toinen autokunta luukutti Rushia täysillä autostereoista ja useat olivat polttaneet illan settilistan mukaiset, omat fiilistelyCD:t. Kuuma ilta, grillinesteen tuoksu, huumaava Rush-melu, hyvä meininki!
Rannassa oli vessat ja vessasta tullessamme Rush aloitteli juuri soundchekkiä! Äkkiä kuuntelemaan aidan ääreen! Lavasta takaoikealle kaikui katsomon kautta ihan hirveää puuroa mutta soittivat Red Sector A:ta ja Tom Sawyeriä soundcheckissä. Ja joitain lyhyitä jamittelujuttuja joista ei valitettavasta saanut mitään tolkkua. ”Valitettavasti” siksi, että Rush äänittää kaikki soundchekkinsä ja noista jameista syntyy joskus uusia biisejä jos riffit ovat hyviä. Ja hassua, Geddy meni Tom Sawyerin sanoissa sekaisin ja biisi loppui siihen…
Kohta teatterin portit aukaistiin ja yleisö pääsi sisään. Kävimme kiertuepaitaostoksilla ja sitten suunnistimme katsomoon paikoillemme. Paikat osoittautuivat erittäin hyviksi joskin vähän lähempäni olisivat saaneet olla, mutta hyvä näkyvyys ja kuitenkin aika lähellä. Yleisössä bongasimme Dream Theater-yhtyeen rumpalin Mike Portnoyn joka on avoimesti kova Rush-fani ja asuu Long Islandilla.
Kohta alkoikin jo intromusiikki mutta siitä lisää seuraavassa osassa.
Kaikki Rushin julkaisemat levyt ovat myyneet vähintään kultaa ja parhaat tuplaplatinaa ym. Levyjä on yhteensä 25 kpl, joista 17 studiolevyjä, 4 konserttilevyjä ja 4 virallista kokoelmaa. Ensilevynsä yhtye teki vuonna 1974 ja uusin ilmestyi tänä vuonna 2002. Maailmankiertueillaan Rush on onnistunut välttämään Suomen ei ole toivoakaan, että visiitti toteutuisi tulevaisuudessakaan. Vaikka meiksi on ollut kovan luokan Rush-fani vuodesta 1986, en ole koskaan päässyt keikalle. Edellisellä kiertueellakaan 1996 Rush ei käynyt edes Euroopassa, silloin oli kaverien kanssa jo suunniteltu Euroopan matkaa, mutta turhaan. Kiertueen jälkeen Rush jäi lomalle ja heti kohta loman alussa rumpali Neil Peart menetti 18 v. tyttärensä auto-onnettomuudessa ja vuoden sisällä vaimonsa syövälle. Loma alkoi näyttää lopulliselta.
Alkuvuodesta 2001 trio istui taas koossa ja alkoi suunnitella uutta levyä. Toivoa jatkosta, uudesta levystä ja uudesta kiertueesta oli siis taas tarjolla. Uusi levy julkistettiin ja se on kovin erilaista kuin Rush aiemmin, mutta toisaalta kovin tuttua. Ekalla kuuntelulla mitäänsanomaton, nyt, kymmenien kuunteluiden jälkeen hyvä ja nyt keikan jälkeen loistava! Mutta eipäs kiirehditä: kiertue-huhut alkoivat suoraan Pariisista, Rush oli varannut pariisilaisen konserttisalin! Eli Pariisiin! Mutta pian keikka peruutettiin ja kiertue alkoi Pariisinpäivästä kuukauden päästä, mutta Pohjois-Amerikassa. Heti alkuun annettiin kesäkuun lopulta marraskuulle asti kiertue aikataulua, kaikki keikat Pohjois-Amerikassa ja Euroopan kiertueesta puhuttiin sanalla "mahdollinen". Eihän siinä enää hermo kestä vaan ryhdyttävä toimeen.
New Yorkin osavaltion Long Island on tuttu paikka koskapa isoisäni on asustellut siellä ja häntä ollaan käyty katsomassa. Luonteva valinta konserttipaikaksi oli siis Jones Beach Amphitheater jossa keikka oli 15.7. maanantaina. Jones Beach on on puistoaluetta, kapea hiekkasärkkäsaari Long Islandin edustalla. Itse Long Islandhan on nimensä mukaisesti pitkä ja kapea saari New York Citystä itäänpäin, rannikon suuntaisesti. Saaren itäpäässä on maaseutua ja pikkukyliä ja länsipäässä mm. New York Cityn kaupunginosia Queens, Brooklyn ja Kennedyn kansainvälinen lentokenttä. Isohko saari siis.
Kun liput tulivat huhtikuun lopulla myyntiin internetin kautta (Ticketmaster) tilasin heti myynnin alettua kaksi lippua. Tilausprosessi oli helpohko, joskin lomake oli monimutkainen. Maksu Visalla, kiitos, liput lippuluukulta (international will call). Lippujen hinta oli järkytys, 200 €!! Siis 100 € per lärvi!! No, hinta ehti järkyttää parisen sekuntia, vahvistusnappulaa piti painaa nopeasti ja olin aika pitkälti orientoitunut ostamaan liput. Ja eihän se lippujen hinta tässä ole kuitenkaan kuin pieni osa kustannuksia. Se on vaan kiltisti maksettava, jos aikoo mennä. Ei se sen kummallisempaa ole.
Lentoliput maksoivat 700€/hlö koskapa keikka sattui turistikauden aikaan. Autonvuokraus oli myös arvokasta mutta Finnairin kanta-asiakaskortilla sai Avikselta 10% alennusta. Halpa motellihuone maksoi 70USD/yö ja niin edelleen, lisää itse matkasta tulevassa matka-artikkelissa.
Jones Beach Amphitheater on tosiaan joo ulkoilmateatteri joten hyvää säätä toivottiin. Paikkaan sopii jotain 14.000 henkeä istumaan, seisomapaikkoja ei ole. Katsomosta näkee pienen lahden, joka ulottuu lavarakennuksen taaksekin, rakennuksen takana on pieni hiekkarantapoukama, varsinaiset hiekkarannat ovat saaren Atlantinpuolella. Kävimme kyselemässä lippuja luukulta jo muutamaa päivää aikaisemmin ja tutustumassa konserttipaikkaan. Lippuja ei saatu, ne saa vasta konserttipäivänä, eikä sisään päässyt tietysti lippukassoja pidemmälle, mutta reitit ja muut oli nyt siis tiedusteltu valmiiksi.
Varsinaisena päivänä sitten kävimme jo aamusta hakemassa liput, ihan varmuuden vuoksi, ja vietimme sitten päivän Lindenhurstissa, joka on pikkukaupunki siinä lähellä. Hieno nimi paikalla, vai mitä? Illalla menimme keikkapaikalle hyvissä ajoin että saisi hyvän pysäköintipaikan ym. Ilma oli kaunis, pieniä pilvenhattaroita ja n. 25 astetta suomeksi. Parkkipaikka oli jo puolillaan väkeä ja partyt olivat täydessä käynnissä. Ilma täytti huumaava Rush-musiikin pauhu ja grillin sytytysnesteen tuoksu! Joka toinen autokunta luukutti Rushia täysillä autostereoista ja useat olivat polttaneet illan settilistan mukaiset, omat fiilistelyCD:t. Kuuma ilta, grillinesteen tuoksu, huumaava Rush-melu, hyvä meininki!
Rannassa oli vessat ja vessasta tullessamme Rush aloitteli juuri soundchekkiä! Äkkiä kuuntelemaan aidan ääreen! Lavasta takaoikealle kaikui katsomon kautta ihan hirveää puuroa mutta soittivat Red Sector A:ta ja Tom Sawyeriä soundcheckissä. Ja joitain lyhyitä jamittelujuttuja joista ei valitettavasta saanut mitään tolkkua. ”Valitettavasti” siksi, että Rush äänittää kaikki soundchekkinsä ja noista jameista syntyy joskus uusia biisejä jos riffit ovat hyviä. Ja hassua, Geddy meni Tom Sawyerin sanoissa sekaisin ja biisi loppui siihen…
Kohta teatterin portit aukaistiin ja yleisö pääsi sisään. Kävimme kiertuepaitaostoksilla ja sitten suunnistimme katsomoon paikoillemme. Paikat osoittautuivat erittäin hyviksi joskin vähän lähempäni olisivat saaneet olla, mutta hyvä näkyvyys ja kuitenkin aika lähellä. Yleisössä bongasimme Dream Theater-yhtyeen rumpalin Mike Portnoyn joka on avoimesti kova Rush-fani ja asuu Long Islandilla.
Kohta alkoikin jo intromusiikki mutta siitä lisää seuraavassa osassa.
+/- saldo : 0 | Tweet
Hyvältä kuulostaa.. milloinkahan se paljon luvattu jatko tulee.. :D on vissiin ollu tulossa jo monta kuukautta.
Selasin pikaisesti. Kysyn nyt, lukematta, jäikö matkalta muita musiikkikokemuksia? Vältän NYkiä yleensä, joten siellä ei ole tullut muuta kuin museoita ja shoppailua tehdyksi. Jaa, yks näytelmä kerran, jossa oli bluegrass bändi.
Mutta NYkissä on tätä klubielämää..
Kuinka pitkä on Long Islandin ja Suomen välinen aikaero? Anteeksi Poikkeus asiasta:)
http://www.worldtimeserver.com/