krisse kirjoitti noin 22 vuotta sitten (0 kommenttia)

Tarina toisesta talosta Kalliossa, ja taisteluni Vvo:n kanssa.

Eilen kerroin tarinaa ensimmäisestä asunnostani Helsingissä, höystettynä useilla kirjoitusvirheillä. :)

Pääsemme nyt seuraavaan tarinaan, ja uuteen asuntoon Sörnäisten kurviin.

Mukava HR:n täti otti minuun yhteyttä ja kertoi asunnosta Sörnäisten kurvissa, vuokra 2100mk ja neliöitä 28. Laskin 1+1 että humpparahastoon jäisi yli 1000mk enemmän kuukaudessa, päätin ottaa asunnon.

Soitin nykyiselle asukkaalle ja kysyin millainen kämppä on. Sain varoituksen että kylpyhuone on huonokuntoinen ja asunnossa ei ole jääkaappia. Pohdin että mitä per****tä, ei jääkaappia, mutta päätin ottaa asunnon. Tuleva entinen asukas kysyi että tarvitsenko kirjahyllyä ja kahta sohvaa, tiesin että kaverini Timppa tarvitsi molempia. Näin ollen päätin ilmoittaa asiasta otanko ne vai en.

Soitin Timpalle ja selitin tilanteen. Saimme tehtyä vaihtokaupat, Timpalle sohva ja kirjahylly, minulle Timpan töistä käytetty jääkaappi, näin ollen vaihtotalous kunniaan!

Järjestyin pakettiauton, ja näin alkoi tavallinen muuttorumba jonka kaikki varmaan tietävät.

Muuton lopussa yksiö oli uskomattoman täynnä tavaraa, kolme sohvaa, kaksi kirjahyllyä, sänky ja kodinelektroniikka, oli muuten ahdasta.

Seuraavana päivä Timppa tuli jääkaapin kanssa, laitoimme kaapin paikalleen ja rupesimme tarkistamaan kirjahyllyä ja sohvaa. Molemmat olivat isoja ja 80-luvun desingia, Timppa kieltäytyi ystävällisesti kunniasta ottaa tavarat ja näin syntyi ongelma.

Ei muuta kuin ilmoitus newsseihin, Lahjoitetaan 2 sohvaa ja kirjahylly. Seuraavana päivänä soi puhelin, ja vapaaehtoinen oli löytynyt, sohvat lähtisivät illalla! Kolme nuorta miestä kaartoi pakettiautolla pihaan, ja esittelivät itsensä. Tämän jälkeen menimme asuntoon, ja nappaisimme sohvien kulmista kiinni ja eikun 7 kerrosta rappusia alas, tuntui kivalta noin muuton jälkeen rehkiä jälleen.

Pahaksi onneksi taloyhtiössä oli alkamassa julkisivu remontti, ja rakennustelineet olivat pahasti oven edessä. alkoi taistelu miten saada sohva ovesta ulos. Valehtelematta pyörittelimme isompaa sohvaa oviaukossa ja rakennustelineiden välissä 15 minuuttia, silminnäkijöillä oli hauskaa. Pienempi sohva menikin sitten rutiinilla.

Sohvan hakijat olivat tyytyväisiä, ja poistuivat takavasemmalle.

Ilmeisesti Helsingissä on kirjahyllyjen ylitarjonta tai Ikea polkee hintoja koska ilmainen ei kelvannut kenellekkään. Tunsin tarvetta koota oma hyllyni, joten päätin kantaa kirjahyllyn ulos roskiin. Kirjahyllyä ei juurikaan kokonaisena saa ujutettua roskiin enkä omistanut pianon viritysvasaraa, näin pieni Bruce Leeni pääsi esille, ja hajoitin kirjahyllyn potkimalla pihassa. Naapurit pääsivät jälleen ihmettelemään nuoren miehen touhuja, hylly paloina roskiin ja ansaitulle kaljalle.

Pikkuhiljaa pääsin asumiseen arkeen, ja pienet epämukavuudet pääsivät esille, tiskialtaassa ei ollut kuin yksi allas, astioita pestäessä piti pestä astiat, kasata ne saippuaisina hellan päälle, päästää vedet ulos ja huudella juoksevan veden alla, homman rutinointi vaati muutaman kerran harjoittelun. Pienet pesualtaat pitäisi näin ollen kieltää jossain eu-direktiivissä!

Kylpyhuone oli arkkitehtuurin huipentuma, sinne mahtui kyllä istuttuva kylpyamme muttei pyykinpesukonetta. Siisteys oli sitä luokkaa että tyttöystäväni kieltäytyi käyttämästä sitä ennen kahden tunnin kumihanskoilla tehtyä siivousta!

Taloyhtiössä ei ollut yllätäen pesutupaa, joten pakon edestä jouduin käyttämään jenkkityylistä itsepalvelu pesulaa. Pesulassa ei ollut koskaan hyvännäköisiä naisia kuten aina leffoissa.

Kylpyhuone ongelman takia otin puhelun Vvo:lle, ja ehdotin että joku tulisi katsomaan kylpyhuonetta ja tekisi sinne remontin. Uskossa on hyvä elää, eikä ketään tullut katsomaan tälläkertaa. Totuin pikapesulaan, enkä vaivautunut soittelemaan vielä lähiaikoina uudestaan.

Pääsin tutustumaan myös naapuristoon ja talon eläimistöön, eläimistöön kuului lähinnä rottia jotka juoksentelivat säännöllisen väliajoin roskalaatikolla. Harkitsin ilmakiväärin ostoa ja niiden ampumista seitsemännen kerroksen ikkunasta. Päätin kumminkin olla tekemättä mitään, koska alimmassa kerroksessa oli lauma maailmanparantajia tekemässä, oman aatteensa äänitorvea (lehteä). En pitänyt ajatuksesta saada vihoja laumalta radikaaleja vihreitä.

Ensimmäinen naapurikontakti oli paikallinen kylähullu, keski-ikäinen nainen joka oli vetänyt muutakin kuin pulkkaa. Hän asui neljä kerrosta alempana, mutta oli saanut päähänsä tulla soittamaan ovikelloa ja pyytämään puhelinta lainaksi. Selityksenä oli että mies nukkuu, eikä kuule ja tule avaamaan ovea, se pitäisi herättää soittamalla sille. Neuvoin ystävällisesti soittamaan ovikelloa kovemmin ja valehtelin etten omista puhelinta.

Tutustuin myös alakerran tyttöön, joka oli samassa talossa olevassa Sparin kaupassa töissä. Hän valaisi minua tämän kylähullun toimista. Kerran tämä nainen oli tullut Spariin, ja sanonut että hänen mies oli saanut sydänkohtauksen, ei kun puhelu hätäkeskukseen ja ambulanssi paikalle. Paikalle vääntyi ambulanssi ja isännöitsijä koska asunnon ovi ei auennut.

Isännöitsijä avasi oven ja lääkäri teki asuntoon rynnäkön, mies löydettiin sohvalta nukkumasta krapulaansa pois. Loppujen lopuksi selitys oli että nainen ei pääsyt asuntoon sisään kun mies ei kuullut ovikelloa.

Tämän jälkeen todistin itse muutamia kertoja ambulanssikuskien ja sheriffien tekemiä herätyksiä.

Tutustuin myös mukavaan kaveriin, Häkään joka asui naapurirapussa. Hänkin kertoi oman lisäyksen tarinaan, Rouva X ei eräänä iltana jaksanut mennä viemään roskia (joita hän muuten aktiivisesti dyykkäsi), vaan heitti roskat ja ruskean kastikkeen ikkunasta ulos. Pahaksi onneksi Häkän auto oli Rouva X:n ikkunan alla, näin ollen sininen saab muuttui ruskeaksi kuorrutettuna roskilla.

Tähän väliin teen kannanoton määrärahojen lisäämiseksi suljetuille osastoille.

Päätin ottaa ilon irti talossa, koska Rouva X ei saannut häätöä omien temppujensa jälkeen niin tuskimpa minäkään. Tämän jälkeen kaiuttimet soi Metallicaa ja vahvistin huuti happea, kieltämättä bileet olivat monesti 'hiukan' kovaäänisiä.

Oman mausteen soppaan toi ulkona edistyvä julkisivuremontti, eli rappaus. Ongelmaksi muodostui että ikkunat olivat suojattu muovilla, vaikka työ eteni vielä viisikerrosta alempana. Muovit ikkunassa ja 27:n asteen helle ei ollut hyvä yhdistelmä. Mora käteen muovit pois, loppujen lopuksi sain mitä tilasinkin pari viikkoa ilmanvaihtoa asuntoon ja paskaiset ikkunat.

Talvi tuli, ja rotat pakenivat lämpimille paikoille, vähän kuten minäkin päätin jättää Soneran. Soitin samalle Hr:n tädille ja hän lupasi että saan pitää asunnon, mutta minun pitää tehdä vuokrasopimus suoraan Vvo:n kanssa.

Toimitin tarvittavat dokumentit, Sonera irtisanoi vuokrasopimuksen minun ja vvo:n kanssa ja vvo lupasi lähettää vuokrasopimuksen minulle allekirjoitettavaksi.

Näin tapahtuikin, mutta sopimus oli yllätys! Minun piti maksaa 250e vuokratakuu rahoja, ja vuokra oli noussut 525e:n eli vanhaa rahaa 1000mk! Vähemmästäkin rupeaa hermostuttamaan, soitto Vvo:lle ja selitys oli että kohteessa on ollut vuokran nostopaineita jo pitkään ja nyt me nostimme sitä. En voinnut tehdä mitään, koska itse oli irtisanonut vuokrasopimuksen, ja omistaja voi tällöin nostaa kohteen vuokraa niin paljoin kun tahtoo. Taas oli taivuttava korkeaan vuokraan. Yritin perustella vuokran kohtuuttomuutta asunnon kunnolla ja varustetasolla, mutta vastaus oli 'kyllä siihen olisi tulijoita'.

Tähän väliin suosittelen seuraavan linkin lukemista: http://www.vvo.fi/view.cfm?page=info.eettisyys

Talvella päätimme muuttaa tyttöystävän kanssa samaan asuntoon, mutta se olisi mahdollista vasta kesällä, eli nyt oli hyvä syy ruveta etsimään uutta ja isompaa asuntoa.

Seuraavaksi lapun täyttöön Vvo:lle, jos vaikka asunnon vaihto olisi helpompaa saman yhtiön sisällä. Laitoin alueet seuraavat alueet mistä etsitään asuntoa, Espoo, Helsinki ja Vantaa.
Luulisi näillä löytyvän, varsinkin kun aikaa oli pari kuukautta löytää asunto. Yllätys tapahtui seuraavalla viikolla, luin etuovi.com'mia, ja silmään osui vvo:n ilmoituksia vuokrataan osastolla, ja useampi asunto vastasi kriteerejäni. Siihen loppui huumori Vvo:n kanssa, päätin ottaa tiukan linjan tästälähin.

Löysin asunnon johon pääsin muuttaman 1.7, ja näin ollen irtisanoin Kurvin asuntoni 31.5 höystettynä kitkeränsävyisellä reklamaatiolla mm. kylpyhuone, jääkaappi ja pesukone ongelmasta.

Samalla kyselin millon saan vuokratakuu rahat takaisin, ja kommentti oli noin kaksi kuukautta! Hermostuin ja he sanoivat että tilaavat heti huoltoyhtiön tarkistamaan asunnon kunnon. Mitä ihmettä, asunnon tarkistus silloin kun minä muutin ja kummankaan vuokrasopimuksen alussa ei ollut kukaan käynnyt katsomassa asuntoa. Mikähän heillä mahtoi olla vertailukohtana?

Sitten tapahtui jotain outoa, kiinteistöhuollon mies tuli seuraavana aamuna tarkistamaan asunnon, ja tuumasi että näköjään kylpyhuone on alkuperäisässä sisustuksessa (rakennusvuosi 1932). Muuten kaikki ok mitä nyt normaaleja asumisen jälkiä.

Pahaksi onneksi viikkoa ennen muuttoa avain nippuni meni rikki, ja hukkasin yhden asunnon avaimen, jota ei edes poliisilaitokselta löytynyt. Tärkeällä hetkellä ei sitten pää toiminut, ja unohdin teettää yhden avaimen lisää, joten luovutin yhden avaimen liian vähän.

Näin ollen nämä neropatit päättivät sarjoittaa lukon / lukot uudestaan, ilmeisemmin Helsingin kalleimmassa liikkeestä tilatulla palveluta koska tämä keikka maksoi 160e.

Tämäkin asia selvisi kun rupesin soittamaan viimeviikolla, eli yli 2,5 kuukautta muuton jälkeen vuokratakuu rahojen perään. Ilmeisesti rahoja ei ikinä olisi tullut ellen olisi itse ollut aktiivinen niitä kyselemässä. Tänään 27.8 en ole edelleenkään saanut laskun jälkeen jäännyttä 90euroa.

Myöskään kukaan ei ole vaivautunut kommentoimaan reklamaatiotani.

Kuten myös laiskana miehenä en nyt jaksa tarkistaa kielioppia, enkä kirjoitusvirheitä. Mahdollisesti ehkä lisäilen myöhemmin jotain yksityiskohtia, reklamaatioita, valokuvia ja taloyhtiön ilmoituksia.

Lue myös tarinan ensimmäinen osa.