Kesän ja alkusyksyn progesatoa
Hezzu kirjoitti noin 22 vuotta sitten (3 kommenttia)
Jos minulta kysytään, niin sanoisin että mielenkiintoisimmat nykyprogelevyt tehdään Suomessa! Näin syksyn kynnyksellä on hyvä suorittaa pientä sadonkorjuuta ja tutkailla menneen kesän hedelmiä.
[img]juttukuvat/levyt/keuhkot.jpg" align="right">Eräs kummallisimmista nykypäivän suomalaisista artisteista on epäilemättä henkilö nimeltään Kake Puhuu, jonka johtama yhden miehen bändi Keuhkot julkaisi uuden albuminsa alkukesästä. "Peruskivi Francon betonia" (EKTRO 017) on käsittääkseni bändin neljäs pitkäsoitto, muutama ep:kin on ilmestynyt. Keuhkojen musiikkia on miltei mahdotonta verrata mihinkään olemassa olevaan, niin omalaatuisesta tapauksesta on kyse. Jonkinlaista avantgardistista ja minimalistista rock-musiikkia se on. Tältä albumilta löytyy myös melkoisen paljon itämaisia etnosävyjä! Kake soittaa esim. kitaroita, bassoja, rumpuja ja huilua, mutta mukana on myös koneosastoa sämpleineen ja sekvenssereineen. Kaken kovin valtti on kuitenkin biisien sanoitukset ja niiden esitystapa. Aivan kuten miehen nimi velvoittaa, laulua ei Keuhkojen levyillä kuulla, vaan Kake ilmaisee asiansa puheen muodossa. Noh, parilla biisillä mies melkein laulaa ;-) Mutta entäs ne sanoitukset sitten? Kaken tarinat ovat todella vinksahtaneita, niiden tulkinnan jätän suosiolla viisaampien tahojen tehtäväksi. Otetaanpa tähän malliksi yksi näyte biisistä "7 manipuloitua veljestä":
"Eräänä päivänä muuntelin seitsemän siittiöni perimää / Hedelmöitin siittiöni, ja sain manipuloidun veljessarjan / Seitsemän erilaista versiota minusta / Seitsemän manipuloitua veljestä / Nyt on mielenkiintoista seurata heidän varttumistaan / Veljeksistä ensimmäinen harrastaa geometrisiä kävelyjä / Ensin 1400 metriä eteenpäin / 28 asteen käännös oikeaan edeten 930 metriä, jossa pisteessä hän laskee maaston kohotessa 31 metriä, kulman lähtöpisteeseen ja kulman kosinin / Hän tosiaan osaa ottaa maailman haltuunsa"
Kaikenkaikkiaan häkellyttävä levy, joka kuitenkin tarjoaa avarakatseiselle kuulijalle mielenkiintoisen tripin!
[img]juttukuvat/levyt/circle.jpg" align="left" hspace=10>Keuhkoista on luontevaa jatkaa toiseen Ektro Recordsin julkaisuun, eli Circlen uuteen albumiin "Sunrise" (EKTRO-019). Circle on reilun 10 vuotisen uransa aikana julkaissut levyjä tiuhaan tahtiin, parhaimmillaan kaksi levyä vuodessa. Ja siihen kun pistetään vielä päälle bändin jäsenten muut projektit (esim. Ektroverde, Pharaoh Overlord, Lehtisalofamily, Kirvasto ja Moon Fog Prophet) niin voisipa sanoa, että melkoisen tuotteliaita ovat nämä Porin veijarit. Ja sehän on vain kivaa! Circle on nimittäin ehkä parasta mitä suomalaisesta musiikista nykypäivänä löytää! Millaisesta siis on Circle? Circlen musiikista puhuttaessa joutuu lähes väistämättä tilanteeseen, jossa sanat eivät riitä kertomaan mistä on kyse. Avuksi voi hakea määritteitä kuten krautrock ja vertailla bändiä 70-luvun saksalaisbändeihin kuten Can ja Amon Düül II, mutta siltikään ei olla ihan oikeilla raiteilla. Postrock-termiä on myös hyödynnetty Circlen yhteydessä, eli siinä tapauksesa vertailukohteita olisivat esim. sellaiset bändit kuin Tortoise ja Trans Am. Liekkö sitten sekään ihan osuvaa, on meikäläisellä tuo osasto vähän hakusalla. No eräänlaista psykedeelistä junnausta se tämä Circlen musiikki kuitenkin on. Musiikki perustuu pitkälti toistoon, jossa kuitenkin on pienoisia variaatioita. Laulua Circlen levyillä ei hirveästi ole kuultu ja jos on niin se on ollut lähinnä gregoriianista kirkkolaulua muistuttavaa hoilausta. Nyt kun bändissä vaikuttaa Moon Fog Prophetin Mika Rättö, niin sanoituksiakin on syntynyt aiempaa enemmän. Laulupuoli hoidetaan siis suomenkielellä, mutta saa olla melko tarkkakorvainen yksilö, että saa Rätön vokaalisirkuksesta jotain selkoa ;-) "Sunrise" on paikoitellen melkoisen heavyä kamaa, oikein kunnon junttausta, mutta osataan sitä välissä ottaa vähän rauhallisemminkin, esim. "Vaanen valtiatar" -kappale on melkeinpä samaa sarjaa kuin Moon Fog Prophetin suomenkielisen inkarnaation Kuusumun Profeetan keijukkaishippeilyt. Kaikenkaikkiaan "Sunrise" on juuri sitä mitä Circle-fanit sen haluavatkin olevan ja silti se on niin kovin erilainen kuin bändin aiemmat levyt! Bändin musiikkiin voi käydä tutustumassa vaikka Ektro Recordsin sivuilta osoitteessa http://www.ektrorecords.com/jukebox.html . Tästä uudesta levystä sieltä ei valitettavasti näytteitä löydy.
[img]juttukuvat/levyt/tajuvana.jpg" align="right" border=1>Tajuvana on ollut kasassa jo jostain 90-luvun puolivälistä ja on aiemmin julkaissut jokusen omakustanne singlen/ep:n. Kesän kynnyksellä ilmestyi sitten ensimmäinen kokopitkä albumi "Ohi pelon, läpi valon" (Low Frequency LFR 314020), jolla bändi on ottanut aimo harppauksen eteenpäin. Edellisvuonna tapahtunut laulajan vaihdos teki jo terää ja nyt on ote vain tiukentunut entisestään. Bändin musiikki on koukeroista suomeksi laulettua rokkia, josta voi ehkä löytää yhtymäkohtia YUP:n vanhempaan tuotantoon, mutta missään nimessä yhtäläisyydet eivät ole liian silmiinpistäviä. Tajuvanan voikin ehkä sanoa olevan progea, josta jopa suuri yleisö saattaisi pitää! Potentiaalia löytyy. Biisit ovat suht lyhyitä ja varsin tarttuvia, olen huomannutkin monta kertaa päänsisäisen jukeboxini hoilaavan riimiä "Joskus jokainen kuulee eriävän totuuden, jutun matkalla muunnellun..." :-) Oikein hyvä levy, joka vain paranee kuuntelukertojen myötä! Ai niin, pitänee mainita että levyn on tuottanut Wigwam-veteraani Måns Groundstroem! Ja lisäinfoa kaipaaville vinkkinä, että uusimmasta Colossus-lehdestä löytyy mainio bändiä käsittelevä juttu! Tajuvanaan voi käydä tutustumassa heidän kotisivuillaan osoitteessa http://www.tajuvana.com/ . Sieltä taitaa löytyä jopa ääninäytteitä, joten ei muuta kuin tutustumaan!
Sitten vielä parit ihan uunituoreet julkaisut:
[img]juttukuvat/levyt/hidria.jpg" align="right">Hidria Spacefolk julkaisi juuri uuden albumin nimeltään "Symbiosis" (Silence SLC-009). Aiemmin on yhtyeeltä ilmestynyt nimetön minialbumi, joka jo vakuutti meikäläisen totaalisesti bändin kyvyistä. Yhtye soittaa Ozric Tentacles -tyylistä spacerockia, josta voi kuitenkin löytää myös yhtymäkohtia edesmenneeseen Kingston Walliin. Yhtyeen musiikki on täysin instrumentaalista, melko pitkälle jammailuun perustuvaa psykedeelistä trippailua. Koukeroiset äänimaisevat valtaavat aivosi ja kuljettavat itämaisiin tunnelmiin ja kauemmas avaruuksiin ;-) Tällaisessa musiikissa onkin oleellista antaa musiikin viedä mukanaan ja uppoutua soundimaailmaan. Musiikista löytyykin ties millaisia pieniä yksityiskohtia ihailtavaksi. Varsinaisia sooloiluja ei tämän tyylisessä musiikissa hirveästi ole, tai riippuu että mitä nyt kukin sooloiksi laskee, kitara repäisee kuitenkin muutaman irtioton ja huilua kuullaan myös. Oikein kunnon spacehörhöilyä on tämä levy, olen syvästi vaikutettu!
[img]juttukuvat/levyt/uzva.jpg" align="left" hspace=10>Uzva myöskin julkaisi juuri ihka uuden levyn, nimeltään se on "Niittoaika" (Silence SLC-011). Kyseessä on bändin toinen albumi, sen ensimmäisen nimi oli "Tammikuinen Tammela". Tuo debyyttilevy oli kaikin puolin lupaava julkaisu, mutta ehkä se lopullinen rypistys jäi kuitenkin puuttumaan. Tällä uudella levyllä se rypistyskin on otettu mukaan! ;-) Levy on selvästi rokkaavampi, sikäli kuin tämmöistä musiikkia voi rokkaavaksi kuvailla ;-) Bändin musiikki on jotenkin niin perin suomalaista, minulle tulee jostain kumman syystä mieleen Pekka Pohjolan ensialbumi "Pihkasilmä kaarnakorva", mutta en oikein osaa sanoa miksi, tunnelmassa on jotain samaa vaikkei musiikillisia yhtymäkohtia juuri olekaan. Sen sijaan paikotellen saattaa löytää häivähdyksiä vaikkapa Zappasta, Mike Oldfieldista tai King Crimsonista. Bändin instrumenttivalikoima on varsin monipuolinen, löytyy huilua, viulua, selloa ja vibrafonia, viraslistalta myös klarinettia ja haitaria (jota soittaa Kimmo Pohjonen). Levyllä on vain kolme biisiä, mutta ne ovatkin sitten hieman pitempiä teoksia. Näistä varsinkin levyn päättävä "Drontti" on todella komeaa menoa. Ensimmäinen raita on nimeltään "Soft Machine" ja sen luulisi nimensä puolesta herättävän progepiirien mielenkiinnon ;-) Kaikenkaikkiaan tosi hieno levy, ylitti odotukseni reippaasti!
Ettäpä semmoinen satsi. Näiden jälkeen en voi muuta kuin toistaa tuon alussa heittämäni ajatuksen: Paras nykyproge tulee todellakin Suomesta!
[img]juttukuvat/levyt/keuhkot.jpg" align="right">Eräs kummallisimmista nykypäivän suomalaisista artisteista on epäilemättä henkilö nimeltään Kake Puhuu, jonka johtama yhden miehen bändi Keuhkot julkaisi uuden albuminsa alkukesästä. "Peruskivi Francon betonia" (EKTRO 017) on käsittääkseni bändin neljäs pitkäsoitto, muutama ep:kin on ilmestynyt. Keuhkojen musiikkia on miltei mahdotonta verrata mihinkään olemassa olevaan, niin omalaatuisesta tapauksesta on kyse. Jonkinlaista avantgardistista ja minimalistista rock-musiikkia se on. Tältä albumilta löytyy myös melkoisen paljon itämaisia etnosävyjä! Kake soittaa esim. kitaroita, bassoja, rumpuja ja huilua, mutta mukana on myös koneosastoa sämpleineen ja sekvenssereineen. Kaken kovin valtti on kuitenkin biisien sanoitukset ja niiden esitystapa. Aivan kuten miehen nimi velvoittaa, laulua ei Keuhkojen levyillä kuulla, vaan Kake ilmaisee asiansa puheen muodossa. Noh, parilla biisillä mies melkein laulaa ;-) Mutta entäs ne sanoitukset sitten? Kaken tarinat ovat todella vinksahtaneita, niiden tulkinnan jätän suosiolla viisaampien tahojen tehtäväksi. Otetaanpa tähän malliksi yksi näyte biisistä "7 manipuloitua veljestä":
"Eräänä päivänä muuntelin seitsemän siittiöni perimää / Hedelmöitin siittiöni, ja sain manipuloidun veljessarjan / Seitsemän erilaista versiota minusta / Seitsemän manipuloitua veljestä / Nyt on mielenkiintoista seurata heidän varttumistaan / Veljeksistä ensimmäinen harrastaa geometrisiä kävelyjä / Ensin 1400 metriä eteenpäin / 28 asteen käännös oikeaan edeten 930 metriä, jossa pisteessä hän laskee maaston kohotessa 31 metriä, kulman lähtöpisteeseen ja kulman kosinin / Hän tosiaan osaa ottaa maailman haltuunsa"
Kaikenkaikkiaan häkellyttävä levy, joka kuitenkin tarjoaa avarakatseiselle kuulijalle mielenkiintoisen tripin!
[img]juttukuvat/levyt/circle.jpg" align="left" hspace=10>Keuhkoista on luontevaa jatkaa toiseen Ektro Recordsin julkaisuun, eli Circlen uuteen albumiin "Sunrise" (EKTRO-019). Circle on reilun 10 vuotisen uransa aikana julkaissut levyjä tiuhaan tahtiin, parhaimmillaan kaksi levyä vuodessa. Ja siihen kun pistetään vielä päälle bändin jäsenten muut projektit (esim. Ektroverde, Pharaoh Overlord, Lehtisalofamily, Kirvasto ja Moon Fog Prophet) niin voisipa sanoa, että melkoisen tuotteliaita ovat nämä Porin veijarit. Ja sehän on vain kivaa! Circle on nimittäin ehkä parasta mitä suomalaisesta musiikista nykypäivänä löytää! Millaisesta siis on Circle? Circlen musiikista puhuttaessa joutuu lähes väistämättä tilanteeseen, jossa sanat eivät riitä kertomaan mistä on kyse. Avuksi voi hakea määritteitä kuten krautrock ja vertailla bändiä 70-luvun saksalaisbändeihin kuten Can ja Amon Düül II, mutta siltikään ei olla ihan oikeilla raiteilla. Postrock-termiä on myös hyödynnetty Circlen yhteydessä, eli siinä tapauksesa vertailukohteita olisivat esim. sellaiset bändit kuin Tortoise ja Trans Am. Liekkö sitten sekään ihan osuvaa, on meikäläisellä tuo osasto vähän hakusalla. No eräänlaista psykedeelistä junnausta se tämä Circlen musiikki kuitenkin on. Musiikki perustuu pitkälti toistoon, jossa kuitenkin on pienoisia variaatioita. Laulua Circlen levyillä ei hirveästi ole kuultu ja jos on niin se on ollut lähinnä gregoriianista kirkkolaulua muistuttavaa hoilausta. Nyt kun bändissä vaikuttaa Moon Fog Prophetin Mika Rättö, niin sanoituksiakin on syntynyt aiempaa enemmän. Laulupuoli hoidetaan siis suomenkielellä, mutta saa olla melko tarkkakorvainen yksilö, että saa Rätön vokaalisirkuksesta jotain selkoa ;-) "Sunrise" on paikoitellen melkoisen heavyä kamaa, oikein kunnon junttausta, mutta osataan sitä välissä ottaa vähän rauhallisemminkin, esim. "Vaanen valtiatar" -kappale on melkeinpä samaa sarjaa kuin Moon Fog Prophetin suomenkielisen inkarnaation Kuusumun Profeetan keijukkaishippeilyt. Kaikenkaikkiaan "Sunrise" on juuri sitä mitä Circle-fanit sen haluavatkin olevan ja silti se on niin kovin erilainen kuin bändin aiemmat levyt! Bändin musiikkiin voi käydä tutustumassa vaikka Ektro Recordsin sivuilta osoitteessa http://www.ektrorecords.com/jukebox.html . Tästä uudesta levystä sieltä ei valitettavasti näytteitä löydy.
[img]juttukuvat/levyt/tajuvana.jpg" align="right" border=1>Tajuvana on ollut kasassa jo jostain 90-luvun puolivälistä ja on aiemmin julkaissut jokusen omakustanne singlen/ep:n. Kesän kynnyksellä ilmestyi sitten ensimmäinen kokopitkä albumi "Ohi pelon, läpi valon" (Low Frequency LFR 314020), jolla bändi on ottanut aimo harppauksen eteenpäin. Edellisvuonna tapahtunut laulajan vaihdos teki jo terää ja nyt on ote vain tiukentunut entisestään. Bändin musiikki on koukeroista suomeksi laulettua rokkia, josta voi ehkä löytää yhtymäkohtia YUP:n vanhempaan tuotantoon, mutta missään nimessä yhtäläisyydet eivät ole liian silmiinpistäviä. Tajuvanan voikin ehkä sanoa olevan progea, josta jopa suuri yleisö saattaisi pitää! Potentiaalia löytyy. Biisit ovat suht lyhyitä ja varsin tarttuvia, olen huomannutkin monta kertaa päänsisäisen jukeboxini hoilaavan riimiä "Joskus jokainen kuulee eriävän totuuden, jutun matkalla muunnellun..." :-) Oikein hyvä levy, joka vain paranee kuuntelukertojen myötä! Ai niin, pitänee mainita että levyn on tuottanut Wigwam-veteraani Måns Groundstroem! Ja lisäinfoa kaipaaville vinkkinä, että uusimmasta Colossus-lehdestä löytyy mainio bändiä käsittelevä juttu! Tajuvanaan voi käydä tutustumassa heidän kotisivuillaan osoitteessa http://www.tajuvana.com/ . Sieltä taitaa löytyä jopa ääninäytteitä, joten ei muuta kuin tutustumaan!
Sitten vielä parit ihan uunituoreet julkaisut:
[img]juttukuvat/levyt/hidria.jpg" align="right">Hidria Spacefolk julkaisi juuri uuden albumin nimeltään "Symbiosis" (Silence SLC-009). Aiemmin on yhtyeeltä ilmestynyt nimetön minialbumi, joka jo vakuutti meikäläisen totaalisesti bändin kyvyistä. Yhtye soittaa Ozric Tentacles -tyylistä spacerockia, josta voi kuitenkin löytää myös yhtymäkohtia edesmenneeseen Kingston Walliin. Yhtyeen musiikki on täysin instrumentaalista, melko pitkälle jammailuun perustuvaa psykedeelistä trippailua. Koukeroiset äänimaisevat valtaavat aivosi ja kuljettavat itämaisiin tunnelmiin ja kauemmas avaruuksiin ;-) Tällaisessa musiikissa onkin oleellista antaa musiikin viedä mukanaan ja uppoutua soundimaailmaan. Musiikista löytyykin ties millaisia pieniä yksityiskohtia ihailtavaksi. Varsinaisia sooloiluja ei tämän tyylisessä musiikissa hirveästi ole, tai riippuu että mitä nyt kukin sooloiksi laskee, kitara repäisee kuitenkin muutaman irtioton ja huilua kuullaan myös. Oikein kunnon spacehörhöilyä on tämä levy, olen syvästi vaikutettu!
[img]juttukuvat/levyt/uzva.jpg" align="left" hspace=10>Uzva myöskin julkaisi juuri ihka uuden levyn, nimeltään se on "Niittoaika" (Silence SLC-011). Kyseessä on bändin toinen albumi, sen ensimmäisen nimi oli "Tammikuinen Tammela". Tuo debyyttilevy oli kaikin puolin lupaava julkaisu, mutta ehkä se lopullinen rypistys jäi kuitenkin puuttumaan. Tällä uudella levyllä se rypistyskin on otettu mukaan! ;-) Levy on selvästi rokkaavampi, sikäli kuin tämmöistä musiikkia voi rokkaavaksi kuvailla ;-) Bändin musiikki on jotenkin niin perin suomalaista, minulle tulee jostain kumman syystä mieleen Pekka Pohjolan ensialbumi "Pihkasilmä kaarnakorva", mutta en oikein osaa sanoa miksi, tunnelmassa on jotain samaa vaikkei musiikillisia yhtymäkohtia juuri olekaan. Sen sijaan paikotellen saattaa löytää häivähdyksiä vaikkapa Zappasta, Mike Oldfieldista tai King Crimsonista. Bändin instrumenttivalikoima on varsin monipuolinen, löytyy huilua, viulua, selloa ja vibrafonia, viraslistalta myös klarinettia ja haitaria (jota soittaa Kimmo Pohjonen). Levyllä on vain kolme biisiä, mutta ne ovatkin sitten hieman pitempiä teoksia. Näistä varsinkin levyn päättävä "Drontti" on todella komeaa menoa. Ensimmäinen raita on nimeltään "Soft Machine" ja sen luulisi nimensä puolesta herättävän progepiirien mielenkiinnon ;-) Kaikenkaikkiaan tosi hieno levy, ylitti odotukseni reippaasti!
Ettäpä semmoinen satsi. Näiden jälkeen en voi muuta kuin toistaa tuon alussa heittämäni ajatuksen: Paras nykyproge tulee todellakin Suomesta!
+/- saldo : 0 | Tweet
Kuinkas paljon oot Hezzu tutustunut muun maailman nykyprogeen? Jos nyt siis jätetään nämä tutuimmat neonimet pois.
No en nyt mitenkään perusteellisesti ku ei niitä niin helposti vastaan tule, mutta onhan nuita joitain levyhyllyynki eksyny. Kaikkein obscuurimmat varmaan lymyää piilosa jossain etten oo niistä edes tietonen ;)
Uusi Rytmi antaa sekä Hidria Spacefolkille että Uzvalle neljä bojoa viidestä ja kehua retostelee :)